Ensimmäinen ristiretki Suomeen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ristiretket
Ristiretket Pyhälle Maalle
Ensimmäinen ristiretki (1095–1099)
Toinen ristiretki (1147–1149)
Kolmas ristiretki (1187–1192)
Neljäs ristiretki (1202–1204)
Viides ristiretki (1217–1221)
Kuudes ristiretki (1228–1229)
Seitsemäs ristiretki (1248–1254)
Kahdeksas ristiretki (1270)
Yhdeksäs ristiretki (1271)
Pohjoiset ristiretket
Ristiretket vendejä vastaan (1100-luku)
Ristiretket Baltiaan (1200-luku)
Ristiretket Suomeen
Muut ristiretket
Albigenssiristiretki (1209–1229)
Lasten ristiretki (1212)
Keskiaikainen kuvaus Eerik Pyhän ja Uppsalan piispa Henrikin matkasta Suomeen.

Ensimmäinen ristiretki Suomeen on Ruotsista Lounais-Suomeen mahdollisesti 1150-luvulla tehty ristiretki.[1] Ristiretken todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Jonkinlainen laaja sotaretki kuitenkin tehtiin Ruotsista Suomeen 1150-luvulla.[2] Sotaretkeä ei kuitenkaan voida pitää varsinaisena ristiretkenä, vaan ajalle tyypillisenä sotaretkenä, niin sanottuna ledung-retkenä.[3] Myyttisen retken tavoitteena oli estää suomalaisten hyökkäykset Ruotsiin sekä katolisen uskon levittäminen pakanalliseen Lounais-Suomeen.[4]

Tiedot sotaretkestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot ensimmäisestä ristiretkestä perustuvat 1270-luvulla kirjoitettuun Pyhän Eerikin legendaan, jota ei voida pitää luotettavana lähteenä.[5]

Piispa Henrikin kohtalosta kertovat puolestaan Pyhän Henrikin legenda Turusta vuoden 1300 paikkeilta[1] sekä Piispa Henrikin surmavirsi. Edellinen on laadittu muokkaamaan piispa Henrikin hautakirkosta ja Köyliöstä maineikasta palvontapiiriä.[6] Jälkimmäinen puolestaan on suomenkielinen, kalevalamittainen kansanruno, joka kirjoitettiin muistiin vasta 1600-luvulla, vaikka luultavasti syntyikin jo keskiajalla. Surmavirren mukaan kieron vaimonsa valheiden yllyttämä talonpoika Lalli tappoi Henrikin Köyliönjärven jäällä kirveellä.

Lähteiden mukaan arviolta vuonna 1155 Ruotsin kuningas Eerik Pyhä (Eerik IX Jedvardinpoika) ja englantilaista syntyperää ollut Uppsalan piispa Henrik matkasivat Uplannista Lounais-Suomeen, mahdollisesti Satakuntaan tai Varsinais-Suomen pohjoisosaan sotajoukon kanssa.[7] Kuningas palasi sotaretken päätyttyä takaisin Ruotsiin piispan jäädessä järjestelemään Suomen kirkollisia oloja. Työ päättyi kuitenkin Henrikin yllättävään kuolemaan.

Sotaretken ajankohta ja syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retken ajankohdaksi on ehdotettu lähes kaikki 1150-luvun vuosia. Laajinta kannatusta ovat saaneet vuodet 1150, 1155, 1157 ja 1158. Muita ehdotettuja vuosia ovat olleet 1153, 1154 ja 1156.[2]

Pyhän Eerikin legendan mukaan suomalaiset tekivät ryöstöretkiä nykyisen Ruotsin alueelle saaden aikaan suurta tuhoa, minkä johdosta Eerik Pyhä päätti lähteä valloittamaan Suomen ja käännyttämään suomalaisia kristinuskoon. Kristinusko oli levinnyt Suomeen kuitenkin jo aiemmin, viimeistään 1000-luvulla. Tässä yhteydessä Pyhän Henrikin legenda esittämä kuvaus suomalaisten pakanuudesta on myöhemmin tehty yksinkertaistus.[8]

Yhtenäinen valtakunta ei ollut vakiintunut Ruotsissakaan vielä 1100-luvulla. Sverkerin kuningassuku hallitsi Itä-Götanmaata ja Sveanmaata, Erikin suku puolestaan Länsi-Götanmaata. On spekuloitu, että oletettu Suomeen tehty sotaretki olisi liittynyt sukujen keskinäiseen valtataisteluun. Voitokas sotaretki ja kristinuskon edistäminen olisivat voineet olla tehokkaita välineitä kirkon tuen ja yleisen kannatuksen tavoittelussa. Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon asema Suomessa vakiintuivat lopullisesti vasta 1200-luvun kuluessa, ilmeisesti niin sanotun toisen ristiretken ja rannikon kolonisaation yhteydessä.

Ristiretken todenperäisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Eerikin legendan mukaista kuvaa ensimmäisestä ristiretkestä pidettiin suhteellisen luotettavana 1900-luvulle saakka. Ajatus verisestä Suomen valloituksesta sopi hyvin yhteen nationalistisen historiakäsityksen kanssa sekä Ruotsissa että Suomessa. Kuvan luotettavuutta alettiin kyseenalaistaa 1900-luvun alussa, mutta käsitys ristiretkestä jäi silti elämään historiankirjoituksessa ja varsinkin historianopetuksessa.

Monet nykytutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, ettei koko ristiretkeä koskaan tehty. Tällöin kyseessä olisi myöhemmin sepitetty taru, jolla pyhimyksenä palvotulle Eerik-kuninkaalle rakennettiin sankarin mainetta. Toisaalta on mahdollista, että ristiretkitaru perustuu johonkin todelliseen tapahtumaan, jota legendassa on paisuteltu ja dramatisoitu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus”, Suomen historia 2: Keskiaika: valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika: kansankulttuurin juuret, s. 23-27. , 1985. ISBN 951-35-2491-4. (suomeksi)
  • Zetterberg, Seppo (toim.): ”Eerik-kuningas ja Henrik-piispa Suomessa, kirj. Jouko Vahtola”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 48-52. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus 1985, 24
  2. a b Tuomas Heikkilä: Pyhän Henrikin legenda, s. 55-56. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1039 (2.painos), 2006.
  3. Gerog Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 380. Gaudeamus, 2015.
  4. Tuomas Heikkilä: Pyhän Henrikin legenda, s. 21. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1039 (2.painos), 2006.
  5. Zetterberg, Seppo (toim.): ”Eerik-kuningas ja Henrik-piispa Suomessa, kirj. Jouko Vahtola”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 48-52. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  6. Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus 1985, 26
  7. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 156. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  8. Tuomas Heikkilä: Pyhän Henrikin legenda, s. 67. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimityksia 1039, 2006.