Ensimmäinen ristiretki Suomeen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ristiretket
Ristiretket Pyhälle Maalle
Ensimmäinen ristiretki (1095–1099)
Toinen ristiretki (1147–1149)
Kolmas ristiretki (1187–1192)
Neljäs ristiretki (1202–1204)
Viides ristiretki (1217–1221)
Kuudes ristiretki (1228–1229)
Seitsemäs ristiretki (1248–1254)
Kahdeksas ristiretki (1270)
Yhdeksäs ristiretki (1271)
Pohjoiset ristiretket
Ristiretket vendejä vastaan (1100-luku)
Ristiretket Baltiaan (1200-luku)
Ristiretket Suomeen
Muut ristiretket
Albigenssiristiretki (1209–1229)
Lasten ristiretki (1212)
Keskiaikainen kuvaus Eerik Pyhän ja Uppsalan piispa Henrikin matkasta Suomeen.

Ensimmäinen ristiretki Suomeen on Ruotsista Lounais-Suomeen mahdollisesti 1150-luvulla tehty ristiretki.[1] Ristiretken on arveltu tapahtuneen vuonna 1155, 1157 tai 1158.[2] Ristiretkeä pidettiin 1900-luvun alkuun asti todellisena tapahtumana, mutta uudemmat tutkijat pitävät retkeä legendana. Vaikka sotaretki olisi tapahtunut, niin sitä ei voida pitää varsinaisena ristiretkenä, vaan sotaretkenä ja niin sanottuna ledung-retkenä.[3] Myyttisen retken tavoitteena oli Katolisen Kristinuskon levittäminen Lounais-Suomeen.

Tiedot sotaretkestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot ensimmäisestä ristiretkestä perustuvat 1270-luvulla kirjoitettuun Pyhän Eerikin legendaan, jota ei voida pitää luotettavana lähteenä.[4]

Piispa Henrikin kohtalosta kertovat puolestaan Pyhän Henrikin legenda Turusta vuoden 1300 paikkeilta[1] sekä Piispa Henrikin surmavirsi. Edellinen on laadittu muokkaamaan piispa Henrikin hautakirkosta ja Köyliöstä maineikasta palvontapiiriä.[5] Jälkimmäinen puolestaan on suomenkielinen, kalevalamittainen kansanruno, joka kirjoitettiin muistiin vasta 1600-luvulla, vaikka luultavasti syntyikin jo keskiajalla. Surmavirren mukaan kieron vaimonsa valheiden yllyttämä talonpoika Lalli tappoi Henrikin Köyliönjärven jäällä kirveellä.

Lähteiden mukaan arviolta vuonna 1155 Ruotsin kuningas Eerik Pyhä (Eerik IX Jedvardinpoika) ja englantilaista syntyperää ollut Uppsalan piispa Henrik matkasivat Uplannista Lounais-Suomeen, mahdollisesti Satakuntaan tai Varsinais-Suomen pohjoisosaan sotajoukon kanssa.[6] Kuningas palasi sotaretken päätyttyä takaisin Ruotsiin piispan jäädessä järjestelemään Suomen kirkollisia oloja. Työ päättyi kuitenkin Henrikin yllättävään kuolemaan.

Sotaretken syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Eerikin legenda kertoo muun muassa Suomeen tehdystä ristiretkestä. Legendan mukaan suomalaiset tekivät ryöstöretkiä nykyisen Ruotsin alueelle saaden aikaan suurta tuhoa, minkä johdosta Eerik Pyhä päätti lähteä valloittamaan Suomen ja käännyttämään pakanoita kristinuskoon. Legendan historiallinen lähdearvo on usein kyseenalaistettu tutkimuksessa ja varmuutta ensimmäisen ristiretken todenperäisyydestä ei ole.

Kristinusko oli joka tapauksessa alkanut levitä Suomeen jo aiemmin, viimeistään 1000-luvulla. Toisaalta Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon asema Suomessa vakiintuivat lopullisesti vasta 1200-luvun kuluessa, ilmeisesti niin sanotun toisen ristiretken yhteydessä.

Yhtenäinen valtakunta ei ollut vakiintunut Ruotsissakaan vielä 1100-luvulla. Sverkerin kuningassuku hallitsi Itä-Götanmaata ja Sveanmaata, Erikin suku puolestaan Länsi-Götanmaata. On spekuloitu, että oletettu Suomeen tehty sotaretki olisi liittynyt sukujen keskinäiseen valtataisteluun. Voitokas sotaretki ja kristinuskon edistäminen olisivat voineet olla tehokkaita välineitä kirkon tuen ja yleisen kannatuksen tavoittelussa.

Ristiretken todenperäisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Eerikin legendan mukaista kuvaa ensimmäisestä ristiretkestä pidettiin suhteellisen luotettavana 1900-luvulle saakka. Ajatus verisestä Suomen valloituksesta sopi hyvin yhteen nationalistisen historiakäsityksen kanssa sekä Ruotsissa että Suomessa. Kuvan luotettavuutta alettiin kyseenalaistaa 1900-luvun alussa, mutta käsitys ristiretkestä jäi silti elämään historiankirjoituksessa ja varsinkin historianopetuksessa.

Monet nykytutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, ettei koko ristiretkeä koskaan tehty. Tällöin kyseessä olisi myöhemmin sepitetty taru, jolla pyhimyksenä palvotulle Eerik-kuninkaalle rakennettiin sankarin mainetta. Toisaalta on mahdollista, että ristiretkitaru perustuu johonkin todelliseen tapahtumaan, jota legendassa on paisuteltu ja dramatisoitu.

Uudempi tutkimus on kuitenkin puolestaan alkanut pitää mahdollisena, että ristiretki olisi todella tehty. Tämä johtuu monista legendojen yksityiskohdista jotka ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi, kun Eerik Pyhän jäämistöä on tutkittu nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus”, Suomen historia 2: Keskiaika: valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika: kansankulttuurin juuret, s. 23-27. , 1985. ISBN 951-35-2491-4. (suomeksi)
  • Zetterberg, Seppo (toim.): ”Eerik-kuningas ja Henrik-piispa Suomessa, kirj. Jouko Vahtola”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 48-52. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus 1985, 24
  2. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 71-74. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  3. Gerog Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 380. Gaudeamus, 2015.
  4. Zetterberg, Seppo (toim.): ”Eerik-kuningas ja Henrik-piispa Suomessa, kirj. Jouko Vahtola”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 48-52. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  5. Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus 1985, 26
  6. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 156. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  7. Keskiaikaisen kuninkaan kallon vammat vahvistavat legendaa ristiretkestä Suomeen Yle Uutiset. Viitattu 19.3.2016.