Eerik Pyhä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eerik Pyhä
Eerik Pyhän kuva Tukholman kolmannessa sinetissä, 1376.
Eerik Pyhän kuva Tukholman kolmannessa sinetissä, 1376.
Ruotsin kuningas
~1156 – 18. toukokuuta 1160
Edeltäjä Sverker vanhempi
Seuraaja Maunu II Henrikinpoika
Henkilötiedot
Syntynyt
Länsi-Götanmaa
Kuollut
Uppsala
Puoliso Kristina Björnsdotter
Lapset Knuut Eerikinpoika
Filip
Katarina
Margareta
Vanhemmat Jedvard
Cecilia
Tiedot
Uskonto katolilaisuus

Eerik Pyhä (ruots. Erik Jedvardsson den Helige; k. 18. toukokuuta 1160 Uppsala) oli Ruotsin kuningas noin vuosina 1156–1160.[1] Jälkimaailma on numeroinut hänet Ruotsin kuningas Eerik IX:ksi.

Erikistä ei ole jäänyt mitään merkintöjä oman aikansa lähteisiin. Muistitietoon perustuva pyhimyslegenda kirjattiin muistiin vasta 1290-luvulla.[2] Sen mukaan Eerik oli uplantilaista mahtimiessukua. Vaimokseen hän sai tanskalaisen prinsessan Kristiinan (Christina Björnsdotter), joka oli Inge I:n, erään aiemman mahtavan ruotsalaiskuninkaan, tyttärentytär.

Eerik Jedvardinpoika teki myöhäisemmän perimätiedon mukaan vuoden 1156 tienoille ajoitetun niin sanotun ensimmäisen ristiretken Suomeen piispa Henrikin kanssa. On epävarmaa tekikö Eerik tosiasiassa retkeä ja jos tekikin, oliko kyse sen paremmin varsinaisesta ristiretkestä kuin valloitusretkestäkään.

Legendan mukaan Eerikin murhasi tanskalainen prinssi Maunu Henrikinpoika (Magnus Henriksson) Uppsalan kirkossa 18. toukokuuta 1160. Eerikistä tuli Ruotsin kansallispyhimys. Vanhemmassa historiantutkimuksessa Eerikin kulttiin on yhdistetty vuodelta 1172 peräisin oleva paavi Aleksanteri III:n kirje, jossa kielletään nimeltä mainitsemattoman, juovuspäissään surmatun henkilön kunnioittaminen pyhimyksenä.selvennä

Eerik Pyhän reliikkilipas Upsalan tuomiokirkossa

Hans Rosenfeldtin 1574–1579 kullatusta hopeasta tekemä Eerik Pyhän pyhäinjäännösarkku sijaitsee Uppsalan tuomiokirkossa.[3][4] Siinä olevaa kalloa on tutkittu radiohiiliajoituksella ja luuston vammoja on analysoitu. Vuonna 2016 julkaistujen alustavien tutkimustulosten mukaan vainajalla on ollut sotavammoja ja hän on kokenut väkivaltaisen kuoleman.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erik den helige Helgon, Kung sok.riksarkivet.se. Viitattu 8.3.2020.
  2. a b Wallius, Anniina: Keskiaikaisen kuninkaan kallon vammat vahvistavat legendaa ristiretkestä Suomeen Yle uutiset. 18.3.2013. Viitattu 18.3.2016.
  3. Fokus taide. Osa 2, s. 575. Helsinki: Otava, 1974.
  4. Nurminen, Jussi: Ruotsissa avataan pyhimyskuninkaan arkku – totuus ja legenda halutaan erottaa toisistaan Yle Uutiset. 23.4.2014. Viitattu 23.4.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ågren, Henrik: Erik den helige – landsfader eller beläte? En rikspatrons öde i svensk historieskrivning från reformationen till och med upplysningen. Lund: Sekel, 2012. ISBN 978-91-85767-96-0. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Sverker vanhempi
Ruotsin kuningas
 
Seuraaja:
Maunu Henrikinpoika
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.