Siirry sisältöön

Eerik Pyhä

Wikipediasta
Eerik Pyhä
Eerik Pyhän kuva Tukholman kolmannessa sinetissä, 1376.
Ruotsin kuningas
Valtakausi 1156 – 18. toukokuuta 1160
Edeltäjä Sverker vanhempi
Seuraaja Maunu II Henrikinpoika
Syntynyt 1120
Länsi-Götanmaa
Kuollut 18. toukokuuta 1160
Uppsala
Puoliso Kristiina Björnintytär
Lapset Knuut Eerikinpoika
Filip
Katarina
Margareta
Suku Eerik
Isä Jedvard
Äiti Cecilia
Uskonto roomalaiskatolinen
Kuningas Erik Pyhän kuvalla kuvioitu Sinetti vuodelta 1376.

Eerik Pyhä tai Eerik IX (ruots. Erik Jedvardsson den Helige) ; (k. 18. toukokuuta 1160 Uppsala) oli Ruotsin kuningas noin vuosina 1156–1160.[1] Goottilainen historiankirjoitus on numeroinut hänet Ruotsin kuningas Eerik IX:ksi.

Eerikistä ei ole jäänyt mitään merkintöjä oman aikansa lähteisiin. Muistitietoon perustuva pyhimyslegenda kirjattiin muistiin vasta 1290-luvulla.[2] Sen mukaan Eerik oli uplantilaista mahtimiessukua.

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen puolisonsa oli tanskalainen prinsessa Christina Bjørnsdatter, joka oli Ruotsin kuningas Inge I:n tyttärentytär.

Heidän tyttärensä Margareta avioitui Norjan kuningas Sverre Sigurdssonin kanssa. Heidän poikansa Knuut Eriksson oli oli Ruotsin kuningas vuosina 1167–1195.

Eerik Jedvardinpoika teki myöhäisemmän perimätiedon mukaan vuoden 1156 tienoille ajoitetun niin sanotun ensimmäisen ristiretken Suomeen piispa Henrikin kanssa. On epävarmaa, tekikö Eerik retkeä ja jos teki, oliko kyse sen paremmin varsinaisesta ristiretkestä kuin valloitusretkestäkään.

Legendan mukaan Eerikin murhasi tanskalainen prinssi Magnus Henriksson Uppsalan tuomiokirkossa 18. toukokuuta 1160. Eerikistä tuli Ruotsin kansallispyhimys. Vanhemmassa historiantutkimuksessa Eerikin kulttiin on yhdistetty vuodelta 1172 peräisin oleva paavi Aleksanteri III:n kirje, jossa kielletään nimeltä mainitsemattoman, juovuspäissään surmatun henkilön kunnioittaminen pyhimyksenä.selvennä

Hans Rosenfeldtin vuosina 1574–1579 kullatusta hopeasta tekemä Eerik Pyhän pyhäinjäännösarkku sijaitsee Uppsalan tuomiokirkossa.[3][4] Siinä olevaa kalloa on tutkittu radiohiiliajoituksella, ja luuston vammoja on analysoitu. Vuonna 2016 julkaistujen alustavien tutkimustulosten mukaan vainajalla on ollut sotavammoja, ja hän on kokenut väkivaltaisen kuoleman.[2]

Olavinlinnan eteläisin torni on nimetty Pyhän Eerikin mukaan. Kyseinen torni purettiin 1700-luvun alussa sen ollessa heikossa kunnossa. Pyhän Eerikin tornista on jäljellä noin 1,5 kerrosta.[5] Linnan kirkossa on myös ollut Pyhälle Eerikille osoitettu alttari.

  1. Erik den helige Helgon, Kung sok.riksarkivet.se. Viitattu 8.3.2020.
  2. a b Wallius, Anniina: Keskiaikaisen kuninkaan kallon vammat vahvistavat legendaa ristiretkestä Suomeen Yle uutiset. 18.3.2013. Viitattu 18.3.2016.
  3. Fokus taide. Osa 2, s. 575. Helsinki: Otava, 1974.
  4. Nurminen, Jussi: Ruotsissa avataan pyhimyskuninkaan arkku – totuus ja legenda halutaan erottaa toisistaan Yle Uutiset. 23.4.2014. Viitattu 23.4.2014.
  5. Pyhän Eerikin tornin raunio - Olavinlinna Suomen kansallismuseo. 20.6.2020. Viitattu 2.7.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ågren, Henrik: Erik den helige – landsfader eller beläte? En rikspatrons öde i svensk historieskrivning från reformationen till och med upplysningen. Lund: Sekel, 2012. ISBN 978-91-85767-96-0 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Sverker vanhempi
Ruotsin kuningas
 
Seuraaja:
Maunu Henrikinpoika