Paavali I

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Venäjän keisarista. Paavi Paavali I:stä on erillinen artikkeli.
Paavali I
Paul I of Russia by Stepan Shchukin (1797, Tretyakov gallery).jpg
Paavali I. Stepan Štšukinin maalaus vuodelta 1797.
Venäjän keisari
17. marraskuuta 179623. maaliskuuta 1801
Edeltäjä Katariina II Suuri
Seuraaja Aleksanteri I
Tiedot
Syntynyt 1. lokakuuta 1754
Pietari
Kuollut 23. maaliskuuta 1801 (46 vuotta)
Pietari
Puoliso Natalia Aleksejevna
Maria Fjodorovna
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus SignaturePaulI.jpg

Paavali I (venäjäksi Павел I Петрович, 1. lokakuuta (J: 20. syyskuuta) 1754 Pietari23. maaliskuuta (J: 12. maaliskuuta) 1801 Pietari) oli Venäjän keisarikunnan keisari vuosina 1796–1801.

Paavali I:n keisarillinen monogrammi.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin isä oli tsaari Pietari III ja hänen äitinsä oli hänen puolisonsa Katariina, myöhempi Katariina II Suuri. Eräissä yksityiskirjeissään Katariina väitti, että pojan isä ei olisi ollut Pietari, vaan hänen rakastajansa kamariherra Sergei Saltykov. Asiaa nykyaikana mahdotonta todistaa. [1]

Kun Paavali oli kahdeksanvuotias, hänen äitinsä kaappasi vallan ja hänet kruunattiin perinteisin menoin hallitsijaksi Moskovassa. Pietari III oli surmattu, mutta virallisen selityksen mukaan hän oli kuollut "peräpukamien aiheuttamaan koliikkikohtaukseen". Paavalin huoltajuus oli ainoa asia, joka oikeutti Katariina II: n hallinnon, joten Paavalin sairastuminen kruunajaisissa huoletti äitiä kovasti. [2]

Kysymys vallanperimyksestä alkoi myrkyttää äidin ja pojan välejä. Jos Paavali olisi varhaiskypsä ja osoittaisi lahjakkuutta, moni aatelinen saattaisi tuntea kiusausta syöstä Katariinan vallasta ja asettaa laillisemmalta hallitsijalta tuntuvan Paavalin hänen tilalleen. [3]

Katariina II valitsi poikansa opettajiksi ja kasvattajaksi kaksi hovimiestään, Grigori Orlovin ja Nikita Paninin. Panin pyrki välittämään nuorelle kruununperijälle 1700-luvun muodikkaita valistusaatteita, joiden mukaan rajoittamaton itsevaltius ja jatkuvat sodat ovat asioita joita hallitsijan tuli välttää. Hän oli toisaalta opetuksessaan epäjohdonmukainen, sillä puhui nuorelle Paavalille keskiajan ritarihengestä, Jumalan säätämästä järjestyksestä ja siitä kuinka nainen hallitsijana turmelee valtion. Lisäksi oppeihin sisältyi Preussin sotilasmahdin ihailua. [4]

Grigori Orlov ja Katariina II kiusoittelivat murrosikäistä Paavalia sukupuoliasioilla. He veivät hänet vierailulle hovinaisten luo ja hänet esiteltiin eräälle nuorelle leskelle, joka synnytti Paavalille pojan. Poika Semjon Veliki valitsi sotilasuran ja liittyi Iso- Britannian laivastoon. [5]

Täytettyään 18- vuotta, Paavali halusi oman hovin, poliittista valtaa ja vaimon. Hän alkoi myös elätellä ajatusta äitinsä syrjäyttämisestä. Syrjäyttämisajatuksista tietämätön Katariina II etsi pojalleen puolisoa. Hän päätyi saksalaiseen Hessen-Darmstadtin prinsessaan Wilhelminaan. [6]

Wilhelminä ja Paavali kiintyivät toisiinsa, Wilhelmina kääntyi ortodoksiksi ja otti nimen Natalia Aleksejevna. Nuoret vihittiin hienoin juhlamenoin 29 syyskuuta 1773. Paavalin ja hänen äitinsä suhde oli alkanut lähentyä erityisesti Paavalin sairastelujen vuoksi, vaikka Paavali olikin äitinsä mielestä ahdasmielinen ja luotaantyöntävä. Nyt tapahtui jotain joka pilasi äidin ja pojan välit lopullisesti. Holsteinilainen diplomaatti oli yllyttänyt Paavalia juonittelemaan itsensä kanssahallitsijaksi. Nikita Panin sai Paavalin luopumaan hankkeesta joka tietenkin meni myös äidin korviin. Katariina II päätti, että Paavali ei voi saada omaa hovia, koska on paitsi hapan, myös vaarallinen. [7]

Natalia oli kuitenkin Katariina II: lle pettymys tuhlaavaisuutensa vuoksi ja hänen epäiltiin olevan Paavalille uskoton. Natalian piti synnyttää esikoisensa 10. huhtikuuta 1776. Synnytys epäonnistui traagisesti. Sikiö kuoli äitinsä vatsaan ja se aiheutti tulehduksen johon Natalia kuoli. Paavali oli surun murtama ja Katariina II pahensi asiaa näyttämällä Paavalille haltuunsa saamat rakkauskirjeet, jotka Natalia oli kirjoittanut hovimiehelle. Katariina kehotti poikaansa etsimään uuden vaimon. [8]

Syrjitty kruununperijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariina II kehotti poikaansa nyt etsimään itselleen uuden vaimon. Katse suunnattiin jälleen Saksaan ja tällä kertaa Württembergiin, jonka prinsessa Sophia Dorotheaa Paavali kävi henkilökohtaisesti kosimassa. Matkallaan hän tapasi Preussin kuninkaan Fredrik Suuren, joka ennusti, että Paavali tulee murhatuksi kuten isänsä. Sophia Dorothea kääntyi ortodoksiksi, otti nimen Maria Fjodorovna. Pariskunta vihittiin 26. syyskuuta 1776. Avioliitosta syntyi kymmenen lasta. [9]

Katariina II onnitteli pariskuntaa avioliitosta ja rakennutti heille Tsarskoje Selon lähettyville Pavlovskin palatsin. Paavali inhosi paikkaa, sillä piti tätä jälleen osoituksena äitinsä määräilynhalusta. Esikoispoika syntyi 12. joulukuuta 1777 ja sai nimen Aleksanteri. Poika oli alusta alkaen isoäitinsä lemmikki ja sanoi harjoittavansa tätä hallitsijaksi ikään kuin oma poika ei olisi vallanperijä. [10]

Venäjän ensimmäiseksi mieheksi ja tavallaan kanssahallitijakseen Katariina II nosti rakastajansa, ruhtinas Potjomkinin. 29- vuotias Paavali eli hallitusasioista syrjäytettynä eikä voinut antaa tätä anteeksi. [11]

Saadakseen poikansa mielen muuttumaan Katariina II päätti antaa hänen hoidettavakseen tehtävän Itävallassa. Kun Paavali oli puolisoineen jo lähdössä matkaan, hänen opettajansa Nikita Panin syötti hänelle ajatuksen, jonka mukaan kyseessä ei olekaan vierailu, vaan syrjäyttäminen. Äitiinsä ja Potjomkiniin epäluuloisesti suhtautunut Paavali kieltäytyi lähtemästä. Taivuttelun jälkeen Paavali lähti matkalle vaimoineen ja tapasi Itävallan hallitsijan Joosef II:n. Keskusteluissaan Paavali totesi Venäjän tilanteen kauheaksi ja että Potjomkinin niska pitäisi murtaa. Keskustelujen sisältö välitettiin Katariina II:n korviin joka ei voinut antaa niitä anteeksi. [12]

Katariina II nimitti nyt Paavalia ja tämän puolisoa "raskaiksi matkatavaroiksi" ja alkoi entistä enemmän kiinnittää huomiotaan Aleksanteriin, jossa näki keisarikunnan tulevaisuuden. Paavali eli omassa palatsissaan harjoittaen preussilaistyylistä rykmenttiään. Hän näki toistuvasti unta, jossa Pietari Suuri ilmestyy hänelle varoittaen hänen tulevan murhatuksi. [13]

Itsevaltias[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarinna Katariina II kuoli 1796 ja hänen poikansa Paavali I seurasi häntä valtaistuimella. Tietoisena siitä, että Katariina oli suunnitellut seuraajakseen hänen poikaansa, Aleksanteri Pavlovitš Romanovia (myöhemmin Aleksanteri I), Paavali määräsi uuden kruununperimysjärjestyksen, jossa seuraajana oli aina vanhin pojista. Hän myös muodosti venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian 1799, joka perusti ensimmäiset tukikohdat Alaskaan turkisten pyyntiä varten. Paavalia pidettiin epävakaana ja päättämättömänä, ja hän saattoi pyörtää yllättäen vanhempia päätöksiään luoden kaaosta ja vihamiehiä.

Venäjä ei välttynyt Ranskan vallankumouksen vaikutuksilta. Paavalista tuli heltymätön Ranskan vastustaja, ja hän liittyi Britannian ja Itävallan kanssa sotaan Ranskaa vastaan. Vuosina 1798–99 venäläisjoukot sotivat Aleksandr Suvorovin johdolla Italiassa ja Sveitsissä. Paavali muutti kuitenkin mielensä ja hylkäsi liittolaisensa. Tämä johti sisäpoliittisten ongelmien lisäksi kriisiin. Paavalin salamurhaan oli sekaantunut myös hänen poikansa Aleksanteri I.[14]

Paavalin itselleen Pietariin rakennuttama palatsi, Mikaelinlinna.

Paavali I oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso Natalia Aleksejevna kuoli lapsivuoteeseen 1776. Toinen puoliso oli Maria Fjodorovna (Sophia Dorothea Augusta Luisa von Württemberg), jonka kanssa Paavali sai kymmenen lasta, näiden joukossa myöhemmin keisariksi nousseet Aleksanteri I ja Nikolai I.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s.254
  2. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 272, 277
  3. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 280
  4. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 288
  5. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918 s.288
  6. Montefiore, S.S: Romanovit 1613- 1918, 2016, s.288- 289
  7. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 289
  8. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 299
  9. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s.299
  10. Montefiore, S.S: Romanovit 1613- 1918, 2016, s.300
  11. Montefiore, S.S: Romanovit 1613- 1918, 2016, s.304
  12. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 305
  13. Montefiore, S.S.: Romanovit 1613- 1918, 2016, s. 305- 307
  14. Curtis: Ruling the Empire (War and Peace, 1796-1825) Viitattu 07.03.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vaakuna Edeltäjä:
Katariina II Suuri
Venäjän keisari
17961801
Seuraaja:
Aleksanteri I