Konstantin Pavlovitš Romanov
.jpg)
Konstantin Pavlovitš Romanov (ven. Константи́н Па́влович; 8. toukokuuta (J: 27. huhtikuuta) 1779 Tsarskoje Selo – 27. kesäkuuta (J: 15. kesäkuuta) 1831 Vitebsk) oli venäläinen suuriruhtinas ja keisari Paavali I:n poika. Hänestä oli vähällä tulla Venäjän keisari vuonna 1825.
Konstantin kärsi Napoleonin sodissa muutaman pahan tappion, muun muassa Austerlitzissa. Sotien jälkeen hän toimi Puolan kuvernöörinä. Hän meni naimisiin puolalaisen ruhtinattaren kanssa 1820 ja tähän liittyen luopui salaisesti vallanperimyksestä vuonna 1822.
Aleksanteri I:n kuoltua vallanperimys Konstantinin ja tämän veljen Nikolain välillä oli epäselvä. Konstantin ei halunnut keisariksi, ja hän oli jo sopinut tämän Aleksanteri I:n kanssa. Keskenään he olivat tuolloin päättäneet kruunun siirtämisestä nuoremmalle veljelle Nikolaille.[1] Lopulta, lähinnä Konstantinin laiskuuden vuoksi dekabristikapinalliset käyttivät sekavaa tilannetta hyväkseen aloittaen kapinan. He yrittivät nostaa Konstantinin keisariksi vuonna 1825 ilman tämän suostumusta. Nikolai kukisti kuitenkin kapinan.
Konstantin joutui pakenemaan Puolan kansannousua vuonna 1830. Hän kuoli koleraan Vitebskissä vuonna 1831.[2]
Konstantinin ensimmäinen puoliso oli saksalaissyntyinen Sachsen-Coburg-Saalfeldin herttuatar Juliane, venäläiseltä nimeltään Anna Fjodorovna.[3] Tästä erottuaan hän avioitui 1820 puolalaissyntyisen Joanna Grudzińskan kanssa[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huhtikuun 29 p. I. Kylväjä, 15.06.1899, nro 24, s. 7–8. Kansalliskirjasto Viitattu 12.07.2015.
- ↑ Cesarewitsh Grossfürst Konstantin Pawlowitsh. Wiburgs Wochenblatt, 09.07.1831, nro 27, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 12.07.2015.
- ↑ Anna Feodorowna Historisches Lexikon der Schweitz (arkistoitu versio)
- ↑ Britannica.com (ilmainen)
|
