Kasakat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Józef Brandtin maalaus Kasakoiden häät.
Kasakoita partiomatkalla Bakun öljykentillä vuonna 1905.
Kansanmuusikko Ostap Kindraczuk soittaa banduraa Poznańissa yllään perinteinen kasakoitten asu.

Kasakat (ven. казаки́, kazaki; ukr. козаки́, kozaky) on nimitys sotilaallisesti järjestäytyneestä Etelä-Venäjän ratsastajaväestöstä, varsinkin sen ratsumiehistä.[1] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa kasakoita oli 140 028 henkeä.[2]

Sanaa 'kasakka' on Suomessa käytetty myös tilapäisestä työläisestä, joita palkattiin lyhyeksi aikaa esimerkiksi avuksi peltotöihin.

Keitä kasakat ovat?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasakat ovat alkuperältään lähinnä sortoa paenneiden venäläisten maaorjien ja talonpoikien jälkeläisiä. Mahdollisesti talonpoikien pako etelään alkoi jo 1200-luvulla Kultaisen Ordan aikana ja jatkui myöhemmin Venäjän maaorjuuden kehityttyä etenkin Iivana Julman hallituskaudella. Myöhemmin kasakoihin liittyi pienemmissä määrin myös muita etnisiä ryhmiä kuten tataareita ja kalmukkeja.

Koska kasakoihin saattoi lähes kuka tahansa Jumalaan uskova mies liittyä, heidän etninen koostumuksensa oli kirjava, mutta se säilyi pääosin venäläisenä sulauttaen muut ryhmät.[3] Perimätiedot, joiden mukaan kasakat olisivat esimerkiksi muinaisten skyyttien jälkeläisiä, eivät pidä paikkaansa. Kasakoita ei pidä myöskään sekoittaa Keski-Aasian turkinsukuisiin kazakeihin, jotka asuttavat nykyistä Kazakstania ja sen ympäristöä.

Kasakoita käytettiin muun muassa levottomuuksien kukistamiseen. Kasakoitten asuma-alue levittäytyi Dnepr-, Don- Volga- ja Ural-jokien varsille. Kasakat ovat symbolisesti tärkeä osa Venäjän historiaa ja venäläisyyttä koskevia mielikuvia. Erityisesti kasakat tunnetaan historian eri aikoina sotamiehinä.

Kasakkajoukkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1916 kasakoiden kokonaismäärä oli 4,4 miljoonaa.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasakat ovat olleet tunnettuja taitavina ratsastajina ja urheina ja raakalaismaisina sotilaina, minkä johdosta he saivat pitää tsaarin ajan Venäjällä varsin laajan autonomian vastapalveluna ratsuväkenä toimimisesta.

Historialliset maininnat kasakoista ovat ennen 1500-lukua niukkoja. 1400-luvun lähteet esittävät kasakkayhteisön löyhänä itsenäisten sotilaallistyyppisesti järjestäytyneiden yhteisöjen liittoumana, joka oli suurelta osin autonominen paikallisista valtioista (kuten Puolasta, Moskovasta ja Krimin kaanikunnasta). 1500-luvulle tultaessa kasakat alkoivat jakautua kahteen ryhmään: ukrainalaisiin Dneprin kasakoihin, jotka kuuluivat Puola-Liettuan valtiomuodostelmaan ja Moskovan ruhtinaskuntaan kuuluneisiin venäläisiin Donin kasakoihin. Dneprin kasakoiden päämiestä on kutsuttu hetmaniksi, Donin kasakoiden taas atamaaniksi.

Kasakat olivat hyödyllisiä muodostaessaan puskurin Aasian kansoja vastaan ja saivat tämän takia erivapauksia. Vuodesta 1776 heitä palveli myös Venäjän vakinaisessa väessä. Kasakoilla oli aikanaan suuri merkitys uudisasuttajina Venäjän laajentuessa Siperiaan ja Itä-Aasiaan. Kasakat toimivat myös eräänlaisina poliisivoimina Venäjään liitetyillä alueilla, muun muassa Suomessa. Niinpä Etelä-Pohjanmaalla he toteuttivat omalta osaltaan pitäjäkuria. Vaikeimmissa puukkojunkkaripitäjissä jouduttiin toisinaan järjestyksen palauttamiseksi turvautumaan venäläisten kasakkojen apuun. Kauhavalla heitä käytettiin 1860-luvulla myös yövartijoina, kun taas Lapualla yksi kasakka surmattiin 1862. [4]

1900-luvulla kasakoilla ei enää ollut käyttöä ja vallankumouksen jälkeen heidän erivapautensa kumottiin. Josif Stalin vainosi kasakoita ankarasti. Niinpä 20 000 kasakkaa liittyi toisessa maailmansodassa saksalaisten puolelle. Tämä tiesi lisää kostotoimia Saksan jouduttua tappiolle.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kansallistunne on noussut jälleen kasakkayhteisössä, jotka hiljan sopivat Amurin kasakka-armeijan henkiin herättämisestä. Kasakat ovat melko näkyvästi esillä Venäjän kansallisia ja ortodoksisia arvoja korostavissa poliittisissa liikkeissä.

Nykyisin noin 100 000 ihmistä Venäjällä katsoo väestölaskennan mukaan olevansa kasakoita. Etnologit eivät kuitenkaan pidä heitä omana etnisenä ryhmänään, mikä on osaltaan haitannut kasakoiden poliittisia tavoitteita.[5]


Tunnettuja kasakoita, tosia ja taruhahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1. Kasakat aik. sotilaallisesti järjestäytynyt Etelä-Venäjän ratsastajaväestö, vars. sen ratsumiehet. Donin kasakat. (MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0)
  2. Venäjän väestön kansallinen koostumus 2002 {xls-tiedosto)
  3. Genos Katsaus Suomessa toimineen Venäjän sotaväen etniseen koostumukseen.
  4. Kallio, Reino,Häiriköintiä ja henkirikoksia. Helsinki 2009, s. 80–81, http://historiatieto.wordpress.com/lapuan-laki-ja-yleinen-jarjestys/.
  5. U.S. English Foundation Research Russia (englanniksi)