Ukrainan kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukraina
  Enemmistökieli   Vähemmistökieli
  Enemmistökieli
  Vähemmistökieli
Oma nimi українська мова
Tiedot
Alue Ukraina Ukraina
Virallinen kieli Ukraina Ukraina
Transnistria Transnistria
Puhujia 33 miljoonaa
Sija 44.
Kirjaimisto kyrillinen
Kielenhuolto Ukrainan kansallinen tiedeakatemia[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä baltoslaavilaiset kielet (slaavialaiset)
itäslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 uk
ISO 639-2 ukr
ISO 639-3 ukr

Ukrainan kieli eli ukraina (ukr. украї́нська мо́ва, ukrajins′ka mova[2]) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli ja muodostaa yhdessä ruteenin, valkovenäjän ja venäjän kanssa itäslaavilaisten kielten ryhmän.[3] Sitä puhuu noin kaksi kolmasosaa Ukrainan vajaasta 49 miljoonasta asukkaasta sekä ukrainalaiset yhteisöt Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa. Kielellä on puhujia hieman yli 33 miljoonaa, mikä tekee siitä maailman 44. puhutuimman kielen.[4]

Kielellä on virallisen kielen asema Ukrainassa, jossa se on maan ainoa virallinen kieli.[5] Lisäksi ukraina on virallinen kieli Transnistriassa venäjän ja romanian rinnalla.[6]

Puhuttua ukrainaa
Kaksikielinen Tampereenkadun katukyltti Kiovassa.
Ukrainan kielen murrekartta

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielen varhaisen historian tutkimusta haittasi pitkään itsenäisen Ukrainan valtion puuttuminen ja näkökulma oli vahvasti ulkomaisten tutkijoiden käsitysten värittämä. Erillisen ukrainan kielen olemassaoloa ei sata vuotta sitten edes yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi vuoden 1911 Encyclopædia Britannicassa siihen viitattiin nimellä venäjän kielen vähävenäläinen murre (Little Russian dialect of the Russian language). Käsitykset siitä, milloin voidaan katsoa erillisen ukrainan kielen olleen olemassa, vaihtelevat. Neuvostotutkijat usein näkivät eriytymisen tapahtuneen vasta 14. ja 16. vuosisatojen välillä kun taas jotkut ukrainalaiset tutkijat asettavat sen aikaisemmaksi, aina 1100-luvulle. 1500-luvulla kun Rutenia (Ukraina ja Valko-Venäjä) liitettiin Puola-Liettuaan, ukraina ja valkovenäjä olivat jo kehittyneet selvästi omiksi kielikseen.[7]

Muinaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan alueella on oleillut slaaviheimoja 6. vuosisadalta asti. Nykyisen Ukrainan läntisimmät osat ovat slaavien 'alkukodiksi' katsotun alueen eteläpuolella. Seuraavalla vuosisadalla slaaviheimojen vaellukset jakoivat kantaslaavin kolmeen haaraan itä-, etelä- ja länsislaavilaisiin kieliin.

Kiovan suuriruhtinaskunta ja Galitsia-Volynia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasaarien aikakaudella liikkui pohjoisesta slaavilaisia heimoja useassa aallossa Ukrainan alueelle, johon oli aikaisemmin asettunut turkkilaisia, iranilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Varjagien hallitsija Olegin valtasi Kiovan ja perusti Kiovan suuriruhtinaskunnan. Jotkut tutkijat sijoittavat jo näihin aikoihin erillisen ukrainan kielen aikaisen vaiheen, toiset puhuvat varhaisitäslaavista. Venäläiset akateemikot taas kutsuvat näiden aikojen kieltä vanhaksi venäjäksi, täten linkittäen suuriruhtinaskunnan tietoisesti nykyiseen Venäjän valtioon. Kolmas näkemys esittää, että suuriruhtinaskunnassa kielellistä yhtenäisyyttä ei ollut vaan heimojen kesken selkeitä eroja. Nykyään nimityksen vähävenäjä katsotaan olevan halventava.[8]

Suuriruhtinaskunnan ajan kielitilanteesta ei ole täydellistä yhteisymmärrystä. Kirjallisuuden kielenä toimi vanha kirkkoslaavi kun taas suurin osa lakidokumenteista on kirjoitettu itäslaavilaisella, ilmeisesti Kiovan murteeseen perustuvalla kielellä. Kuitenkin monista kirjallisista dokumenteista voi nähdä venäjän ja ukrainan kielten lähteneen eri teilleen jo tällöin. Tähän vaikutti mm. kirkkoslaavin leviäminen valtion pohjoisiin osiin samalla kun puolan kieli levisi ja vaikutti nykyisen Ukrainan valtion alueella. Varsinkin länsiukrainalaisissa murteissa on paljon vaikutteita puolan kielestä.[9]

Venäläistäminen ja moderni ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielen käyttö kouluissa oli kielletty vuodesta 1804 vallankumoukseen saakka.[10] Modernin ukrainan kielen synnyssä merkittävä osa oli runoilija Taras Ševtšenkolla, jonka toimintaa keisari Nikolai I pyrki kuitenkin tukahduttamaan.[11] Keisari Nikolai II:n kerrotaan sanoneen, että "mitään ukrainan kieltä ei ole olemassakaan, ainoastaan lukutaidottomia vähävenäjää puhuvia talonpoikia".[12]

Neuvostoaikoina venäläistäminen alkoi näkyä vuonna 1933, kun mm. ukrainankielisten sanakirjojen julkaisu lopetettiin ja kielen ortografiaa alettiin uudistamaan venäläisempään suuntaan.[13]

Vuonna 2019 Ukrainassa säädettiin laki, jonka nojalla ukraina on maan ensisijainen kieli: koulujen tulee käyttää sitä ensisijaisena opetuskielenään (myös alueilla, joissa ukraina ei ole enemmistön kieli) ja palvelualoilla asiakkaan kanssa tulee puhua ensisijaisesti ukrainaa, ellei asiakas itse pyydä toisin. Laki määrää kahdesta vuoden sisään tapahtuneesta rikkomuksesta n. 200 euron sakon, joka on puolet keskiverto ukrainalaisen kuukausipalkasta.[14]

Nyky-ukrainan kirjakielen katsotaan vastaavan melko hyvin yleistä puhekieltä ilman minkään tietyn maantieteellisen alueen dominointia. Tämä siitä huolimatta, että kirjakieli perustuu eteläisen Kiovan ja Pultavan alueiden murteisiin.[15]

Äännerakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan vokaalikaavio.[16]
etu keski taka
suppea i ɪ u
väli ɛ ɔ
väljä a

Painolliset vokaalit ääntyvät pidempinä, kun taas painottomat vokaalit ääntyvät keskisempinä.[17]

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten esimerkiksi venäjässä ja valkovenäjässä, ukrainassa on niin sanottuja kovia eli liudentumattomia sekä pehmeitä eli liudentuneita tai palatalisoituneita konsonantteja; venäjästä ja valkovenäjästä poiketen palataalistuminen on kuitenkin foneemista ainoastaan dentaalisten ja alveolaaristen konsonanttien tapauksessa. Muiden konsonanttien heikosti palataalistuneita allofoneja kutsutaan perinteisesti puolipehmeiksi.[16]

Labiaalit Dentaalit/
Alveolaarit
Post-
alveolaarit
Palataalit Velaarit Glottaalit
kova pehmeä
Nasaalit m n
Klusiilit pb td kɡ
Affrikaatat t͡sd͡z t͡sʲd͡zʲ t͡ʃd͡ʒ
Frikatiivit f sz ʃʒ x ɦ
Approksimantit ʋ ~ w l j
Tremulantit r

Konsonanttifoneemin /ɦ/ tarkka äännearvo on epäselvä: se on analysoitu vaihtelevasti faryngaaliseksi,[18] glottaaliseksi[19] tai laryngaaliseksi.[20]

Foneemi /ʋ ~ w/ on ennen vokaaleja useimmiten bilabiaalinen [β̞], mutta voi olla myös labiodentaalinen /ʋ/ erityisesti ennen vokaalia /i/ tai labiovelaarinen [w] ennen vokaaleja /o u/. Sanan alussa ennen toista konsonanttia sekä vokaalin jälkeen ennen konsonanttia tai sanan lopussa se ääntyy lähes [u]-maisena vokaalina. Ennen soinnitonta konsonanttia muulloin kuin vokaalin jälkeen soinniton ääntämys [ʍ] on myös mahdollinen.[17][21]

Dentaali-alveolaarisista konsonanteista alveolaarisina ääntyvät /tʲ l lʲ r rʲ/, kun taas muut niistä ääntyvät dentaalisina.[18]

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ukrainan kielen aakkoset

Ukrainan kieli käyttää omaa versiotaan kyrillisestä kirjaimistosta, kuten monet muutkin slaavilaiset kielet.[22] Grammaatikko Yosyp Lozynsky ehdotti 1834 latinalaisen aakkoston ottamista käyttöön, mutta ukrainalainen älymystö, joukossa Markijan Šaškevytš, vastusti ehdotusta voimakkaasti.[23] Siirtymistä latinalaiseen aakkostoon valmisteltiin jälleen maailmansotien välisenä aikana hankkeessa, jossa mukana oli muun muassa kirjailija Maik Johansen[24].

А Б В Г Ґ Д Е Є Ж З И
І Ї Й К Л М Н О П Р С
Т У Ф Х Ц Ч Ш Щ Ь Ю Я
Translitteraatio
А Б В Г Ґ Д Е Є Ж З И І Ї Й К Л М Н О П Р С Т У Ф Х Ц Ч Ш Щ Ь Ю Я
а б в г ґ д е є ж з и і ї й к л м н о п р с т у ф х ц ч ш щ ь ю я
a b v g d e ê ž z i ì ï j k l m n o p r s t u f h c č š ŝ û â
a b v h g d e je ž z y i ji i (j) k l m n o p r s t u f h’ ts š štš ju ja

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kielessä substantiivit, pronominit ja numeraalit taipuvat seitsemässä sijamuodossa. Verbit taipuvat kolmessa aikamuodossa ja kahdessa aspektissa. Sanajärjestys on vapaa, mutta yleisin malli subjekti-verbi-objekti.[7]

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

elämä = життя (žyttja), rakkaus = любов (ljubov), кохання (koh’annja), omena = яблуко (jabluko), oopperatalo = оперний театр (opernyi teatr), tyttö = дівчинa (divtšyna).

Lukusanat 1–10 ukrainaksi:[25]

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
один два три чотири п’ять шість сім вісім дев’ять десять
odyn dva try tšotyry pjat šist sim visim devjat desjat

Ukrainan sanasto on hieman yli 60-prosenttisesti yhtenäinen venäjän kanssa. Enemmän sanastollisia yhtäläisyyksiä on puolan (70%), slovakian (66%) ja valkovenäjän (80%) kanssa. Ukraina ja venäjä sekoitetaan joskus toisiinsa, koska venäjää puhutaan yleisesti Ukrainassa ja se on monen ukrainalaisen ensimmäinen vieras kieli. Lisäksi Krimillä ja Itä-Ukrainassa enemmistö puhuu ukrainan sijaan venäjää. Monet ukrainalaiset käyttävät myös niin sanottua sekakieltä nimeltä suržyk.[9]

Modernissa ukrainassa katsotaan olevan noin 170 000 sanaa.[15]

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Всі люди народжуються вільними і рівними у своїй гідності та правах. Вони наділені розумом і совістю і повинні діяти у відношенні один до одного в дусі братерства.
(Vsi ljudy narodžujutsja vilnymy i rivnymy u svoji hidnosti ta pravah’. Vony nadileni rozumom i sovistju i povynni dijaty u vidnošenni odyn do odnoho v dysi braterstva.)»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [26]

Tunnettuja puhujia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taras Ševtšenko (Тарас Григорович Шевченко), Ukrainan kansalliskirjailija.
  • Andri Ševtšenko (Андрій Миколайович Шевченко), AC Milanin jalkapallotähti.
  • Ruslana (Руслана Лижичко), laulaja/tanssija, euroviisuvoittaja vuodelta 2004

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. nas.gov.ua Natsional’na akademiya nauk Ukrayiny. Viitattu 3.3.2012.
  2. Ukrainian Ethnologue. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  3. Glottolog 4.3 - Ukrainian glottolog.org. Viitattu 26.2.2021.
  4. Iman Ghosh: Ranked: The 100 Most Spoken Languages Around the World Visual Capitalist. 15.2.2020. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  5. Конституція України 2022. Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 17.2.2022. (ukrainaksi)
  6. The PMR Constitution 2022. Official website of the President of the Pridnestrovian Moldavian Republic. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  7. a b Ukrainian Language - Structure, Writing & Alphabet MustGo.com. 2021. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  8. Ukrainian language Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  9. a b How Different Are Russian and Ukrainian??? 3.8.2019. LangFocus. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
  10. Yatir Nitzany Conversational Ukrainian Quick and Easy
  11. Shevchenko, Taras Internet Encyclopedia of Ukraine. Toronto. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  12. In the fight against Russian influence in Ukraine, language matters. It’s Kyiv, not Kiev 19.5.2020. Euronews. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  13. Shevchenko, Natalya: The History of Bilingualism in Ukraine and Its Role in the Present Day Political Crisis. Cahiers Sens public, 2015, 17–18. vsk, nro 1–2. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. New law stokes Ukraine language tensions France 24. 1.4.2021. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  15. a b Shevelov, George Yurii: Ukrainian language 1993. Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  16. a b Pompino-Marschall, Bernd; Steriopoli, Elena; Żygis, Marzena: Ukrainian. Journal of the International Phonetic Association, 2017, 47. vsk, nro 3, s. 349–357. doi:10.1017/S0025100316000372.
  17. a b Rusavinskyi, V. M.; Taranenko, O. O.; Zjabljuk, M. P.; et al.: Українська мова: Енциклопедія, s. 523. , 2004. ISBN 978-966-7492-19-9.
  18. a b Danylenko, Andri; Vakulenko, Serhi: Ukrainian. München, Newcastle: Lincom Europa, 1995. ISBN 978-3-929075-08-3.
  19. Pugh, Stefan; Press, Ian: Ukrainian: A Comprehensive Grammar, s. 23. Routledge, 1999. ISBN 978-0415150293.
  20. І. ПРАВОПИС ОСНОВИ СЛОВА (§ 14. Літера Г) Izbornyk. ”гортанний щілинний приголосний” Viitattu 14. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  21. Buk, Solomija; Mačutek, Ján; Roventšak, Andri: Some properties of the Ukrainian writing system. Glottometrics, 2008, nro 16, s. 63–79. Bibcode:2008arXiv0802.4198B.
  22. ScriptSource - Ukrainian written with Cyrillic script scriptsource.org. Viitattu 26.2.2021.
  23. Lozynsky, Yosyp Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 27.3.2022. (englanniksi)
  24. Ivan Košelivets, Marko Robert Stetš: Maik Johansen Internet Encyclopedia of Ukraine. Päivitetty 2006. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi) (maininta artikkelin toiseksi viimeisen kappaleen lopussa)
  25. The Sound of the Ukrainian language (Numbers, Greetings, Words & The Parable) 13.12.2020. ILoveLanguages. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
  26. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukrainan kieli.
Wikipedia
Ukrainankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja