Taras Ševtšenko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taras Ševtšenkon omakuva nuoruudessa
Taras Ševtšenko vuonna 1860
Taras Ševtšenkon muistomerkki, Washington, USA
Ukrainalainen postimerkki

Taras Hryhorovytš Ševtšenko (ukr. Тара́с Григо́рович Шевче́нко, 9. maaliskuuta (vanhaa lukua 25. helmikuuta) 1814 Moryntsi10. maaliskuuta (vanhaa lukua 26. helmikuuta) 1861 Pietari, Venäjä) oli ukrainalainen runoilija, taiteilija ja humanisti. Hänen kirjallista perinnettään pidetään yleisesti nykyaikaisen ukrainalaisen kirjallisuuden ja laajemmin jopa modernin ukrainan kielen perustuksena. Ukrainan lisäksi hän kirjoitti myös venäjäksi. Ševtšenkon suuresta merkityksestä etenkin ukrainalaisille kertoo se, että hänelle on pystytetty Ukrainaan noin 1260 muistomerkkiä eli näköispatsaita ja muita; muualla maailmassa muistomerkkejä on yhteensä noin 130, mm. Pohjois -ja Etelä-Amerikassa, Venäjällä sekä useissa Euroopan eri maissa. Ukrainan sadan hryvnian setelissä on Ševtšenkon kuva.


Suomalainen diplomaatti ja kirjailija Reino Silvanto (1883 - 1943) kirjoitti kirjassaan "Ukraina ja ukrainalaiset" (Otava, 1919) Taras Ševtšenkosta näin:

”Äidinkieli sitoi ukrainalaisen sivistyneistön kansaan, millä ei ollut vain kirjallista merkitystä, koska kirjallinen liike merkitsi myös kansallista nousua. Ensimäisenä huomattavana yhdyssiteenä kansanrunouden ja uuden kirjallisen suunnan välillä oli I. P. Kotljarevskyn v. 1798 julkaisema pilamukaelma Aeneidistä, jossa tekijä hämmästytti ukrainalaista sivistyneistöä avaamalla sen nähtäväksi kansankielen aarteet, ja kansan elämän ja harrastukset. Kotljarevskyn alkama sarja kansankuvauksia herätti pian vastakaikua yleisössä, vieläpä aina Pietarissa ja Varsovassa asti, eikä kestänyt kauan, kun vanhat kasakkasankarit alkoivat himmetä uuden nimettömän, kollektiivisen sankarin, harmaan rahvaan rinnalla, jonka pyrkimykset vapauteen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen innostuttavat etenkin nuorempaa polvea.

Tämän polven suuri edustaja, kansallisrunoilija ja poliitikko Taras Shevtshenko antoi ennen muita ukrainalaisten kansalliselle itsetunnolle voimakasta nousua demokraattisessa ja humaanissa hengessä ja kääntyi ratkaisevasti pois »vanhan kasakkajärjestyksen» ihailijoista, jotka eivät osanneet asettua puolustamaan itse kansan intressejä. Hänen ja hänen aatetovereittensa todelliseksi sankariksi tuli vallankumouksellinen kansa ja sellainen uusi kasakkakunta, joka asettaa päämääräkseen yhteiskuntajärjestyksen missä ei ole »herraa eikä renkiä». Radikaalinen runoilija uneksi uutta kansallista kapinaa, joka puhdistaisi vääryyttä kärsivän maan »Varsovan kuonasta ja Moskovan loasta» ja joka hävittäisi rajoitukset ja etuoikeudet orjuutettujen ja orjuuttajain, s. o., ainakin pääasiallisesti katsottuna, ukrainalaisten ja muukalaisten väliltä ja loisi Ukrainasta »suuren, uuden, vapaan perheen»!

Shevtshenkon runoudella on suuri kulttuurihistoriallinen merkitys, mutta koska se on ulkopuolella käsittelypiiriämme, niin emme sen sisältöön tässä kajoa. Lähempänä meitä sen sijaan on nyt Shevtshenkon poliittisen toiminnan sisältö. Mitä se käsitti, siitä antaa meille paraimman kuvan n.s. Kyrillo-Metodilainen seura, jonka sielu – joskaan ei perustaja – Shevtshenko oli.”[1]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • T. Ševtšenko, Runoja, suom. N. Laine. Petroskoi : Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954. 44 s. Sarja: Koululaisen kirjasto
  • Ukrainalaislähtöinen kielenkääntäjä Jura Zub on suomentanut Taras Ševtšenkon runon: "Думи мої, думи мої" = "Aatokseni, aatokseni..." (lyhennelmä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reino Silvanto, "Ukraina ja ukrainalaiset" (Otava, 1919) s. 92 - 95

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taras Ševtšenko.



Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.