AC Milan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Milan
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 80 018[1]
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Omistaja Elliott Advisors (UK) Ltd. (99,93 %)
muut (0,07 %)
Puheenjohtaja Italia Paolo Scaroni
Päävalmentaja Italia Stefano Pioli
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Seura on Italian Serie A:n kaikkien aikojen kolmanneksi menestynein seura 19 Scudettollaan, ja yksi Euroopan menestyneimpiä seurajoukkueita muun muassa seitsemällä Mestarien liiga-mestaruudellaan. Vain espanjalaisella Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja (15).

Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.

Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2].

Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[3] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[4]

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Fasistien valta-aikaa lukuun ottamatta seura on pitänyt myöhemminkin nimessään muodon Milan italiankielisen Milanon sijaan, sillä Milan on kaupungin nimi englannin lisäksi myös paikallisella murteella.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi himmentyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen, koska sen toiminnassa paljastui lahjontaa.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. Joukkue koki 2000-luvun alussa useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]

Museossa Casa Milan.
Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
16 1M Ranska Mike Maignan 28 Ranska LOSC Lille 2026
57 1M Italia Marco Sportiello 32 Italia Atalanta 2027
69 1M Italia Lapo Nava 20 junioriakatemia 2027
83 1M Italia Antonio Mirante 40 vapaa agentti 2024
Puolustajat
2 2P Italia Davide Calabria 27 junioriakatemia 2025
19 2P Ranska Theo Hernández 26 Espanja Real Madrid 2026
20 2P Ranska Pierre Kalulu 24 Ranska Olympique Lyon B 2027
23 2P Englanti Fikayo Tomori 26 Englanti Chelsea 2027
24 2P Tanska Simon Kjær 35 Espanja Sevilla 2024
28 2P Saksa Malick Thiaw 22 Saksa Schalke 04 2027
30 2P Italia Mattia Caldara 30 Italia Juventus 2024
38 2P Italia Filippo Terracciano 21 Italia Hellas Verona 2028
42 2P Italia Alessandro Florenzi 33 Italia AS Roma 2025
46 2P Italia Matteo Gabbia 24 junioriakatemia 2026
Keskikenttäpelaajat
4 3KK Algeria Ismaël Bennacer 26 Italia Empoli 2027
7 3KK Ranska Yacine Adli 23 Ranska Girondins Bordeaux 2026
8 3KK Englanti Ruben Loftus-Cheek 28 Englanti Chelsea 2027
11 3KK Yhdysvallat Christian Pulisic 25 Englanti Chelsea 2027
14 3KK Alankomaat Tijjani Reijnders 25 Alankomaat AZ Alkmaar 2028
32 3KK Italia Tommaso Pobega 24 junioriakatemia 2027
80 3KK Yhdysvallat Yunus Musah 21 Espanja Valencia 2028
Hyökkääjät
9 4H Ranska Olivier Giroud 37 Englanti Chelsea 2024
10 4H Portugali Rafael Leão 25 Ranska LOSC Lille 2028
15 4H Serbia Luka Jović 26 Italia ACF Fiorentina 2024
17 4H Sveitsi Noah Okafor 24 Itävalta Red Bull Salzburg 2028
21 4H Nigeria Samuel Chukwueze 25 Espanja Villarreal 2028
Päävalmentaja

Italia Stefano Pioli

Apuvalmentaja

Italia Giacomo Murelli

Maalivahtivalmentaja

Wales Tony Roberts


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Kapteeni


Päivitetty 8. kesäkuuta 2024

Lähde: AC Milan

Lainalla olevat pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 8. helmikuuta 2024.[19]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
77 Kolumbia Devis Vásquez M Englanti Sheffield Wednesday 30. kesäkuuta 2024
5 Senegal Fodé Ballo-Touré P Englanti Fulham 30. kesäkuuta 2024
31 Argentiina Marco Pellegrino P Italia US Salernitana 30. kesäkuuta 2024
18 Argentiina Luka Romero KK Espanja UD Almería 30. kesäkuuta 2024
27 Italia Daniel Maldini KK Italia Empoli 30. kesäkuuta 2024
30 Brasilia Junior Messias KK Italia Genoa 30. kesäkuuta 2024
33 Bosnia ja Hertsegovina Rade Krunić KK Turkki Fenerbahçe 30. kesäkuuta 2024
56 Belgia Alexis Saelemaekers KK Italia Bologna 30. kesäkuuta 2024
90 Belgia Charles De Ketelaere KK Italia Atalanta 30. kesäkuuta 2024
22 Serbia Marko Lazetić H Alankomaat Fortuna Sittard 30. kesäkuuta 2024
27 Belgia Divock Origi H Englanti Nottingham Forest 30. kesäkuuta 2024
29 Italia Lorenzo Colombo H Italia AC Monza 30. kesäkuuta 2024
70 Norsunluurannikko Chaka Traorè H Italia Palermo 30. kesäkuuta 2024

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italialaiset
     
Ulkomaalaiset
   

Entisiä päävalmentajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen
  1. Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
  4. Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
  5. a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  6. Milan find perfect pitch in dream final (Arkistoitu – Internet Archive) classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
  7. Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
  8. Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
  9. Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  10. Ronaldo siirtyy Milaniin (Arkistoitu – Internet Archive) iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
  11. Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
  12. Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
  13. Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  14. AC Milan antoi valmentajalleen potkut (Arkistoitu – Internet Archive) hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  15. Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  16. Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
  17. AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Arkistoitu 28.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  18. Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  19. AC Milan - Players on loan Transfermarkt. Viitattu 29.12.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]