AC Milan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AC Milan
AC Milanin tunnus
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 85 700
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Puheenjohtaja Italian lippu Silvio Berlusconi
Päävalmentaja Italian lippu Vincenzo Montella
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Associazione Calcio Milan on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. AC Milanin tunnus on "Il club più titolato al mondo", eli "Maailman menestynein joukkue", koska seura on voittanut eniten kansainvälisiä palkintoja. Seura on Italian Serie A:n toiseksi menestynein kautta aikojen – sillä on 18 mestaruutta, ja yksi Euroopan menestyneimpiä joukkueita Mestarien liigassa seitsemällä voitollaan, vain Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja.

Seuran kotistadion on 85 700 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, AC Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro. Seuran omistaja ja puheenjohtaja on Silvio Berlusconi.

AC Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska AC Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

AC Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AC Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[2] Perinteitä kunnioittaakseen seura on pitänyt nimessään englanninkielisen Milanin italiankielisen Milanon sijaan, lukuun ottamatta fasistien valta-aikaa, jolloin ei sallittu vieraskielisiä nimiä.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[2] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. AC Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li”, eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 AC Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[2] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui AC Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[2] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[2] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[2]

1970-luvulla seuran menestys alkoi ehtyä. Vuonna 1980 AC Milan pudotettiin Serie B:hen lahjuksien vuoksi.[2] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[2] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[2] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[3] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla AC Milanin ylivoima alkoi huveta. 2000-luvun alussa joukkue koki useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[2] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[4] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[5] Vuonna 2006 AC Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[6] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

AC Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi AC Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[7] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[8] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[9] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[2]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[10][11] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[12] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[13]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[14]

Mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 19. heinäkuuta 2016.'[15]

Nro Paikka Pelaaja
M Italia Donnarumma, GianluigiGianluigi Donnarumma
M Brasilia , GabrielGabriel
M Espanja López, DiegoDiego López
P Italia Abate, IgnazioIgnazio Abate
P Italia Antonelli, LucaLuca Antonelli
P Italia Calabria, DavideDavide Calabria
P Italia De Sciglio, MattiaMattia De Sciglio
P Italia Ely, RodrigoRodrigo Ely
P Argentiina Paletta, GabrielGabriel Paletta
P Italia Romagnoli, AlessioAlessio Romagnoli
P Italia Vangioni, LeonelLeonel Vangioni
P Kolumbia Vergara, JhersonJherson Vergara
P Kolumbia Zapata, CristiánCristián Zapata
K Italia Bertolacci, AndreaAndrea Bertolacci
K Italia Lapadula, GianlucaGianluca Lapadula
Nro Paikka Pelaaja
K Italia Bonaventura, GiacomoGiacomo Bonaventura
K Japani Honda, KeisukeKeisuke Honda
K Slovakia Kucka, JurajJuraj Kucka
K Italia Locatelli, ManuelManuel Locatelli
K Italia Mauri, JoséJosé Mauri
K Italia Montolivo, RiccardoRiccardo Montolivo
K Italia Poli, AndreaAndrea Poli
H Kolumbia Bacca, CarlosCarlos Bacca
H Italia Lapadula, GianlucaGianluca Lapadula
H Brasilia Adriano, LuizLuiz Adriano
H Italia Matri, AlessandroAlessandro Matri
H Ranska Ménez, JérémyJérémy Ménez
H Senegal Niang, M’BayeM’Baye Niang
H Espanja , SusoSuso

Lainapelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainalla seurassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 19. heinäkuuta 2016. [16]

Lainalla muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 19. heinäkuuta 2016. [16]

Sekä useita junioripelaajia.

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaiset
   
Ulkomaalaiset
   

Entisiä päävalmentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STT: Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  2. a b c d e f g h i j k AC Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  3. Milan find perfect pitch in dream final classics.uefa.com (englanniksi) (18.5.1994) Viitattu 5.4.2014.
  4. Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) (29.5.2003) Viitattu 4.4.2014.
  5. Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) (25.5.2005) Viitattu 4.4.2014.
  6. Barcelona 0-0 AC Milan (agg 1-0) bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  7. Ronaldo siirtyy Milaniin iltasanomat.fi (28.1.2007) Viitattu 5.4.2014.
  8. Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) (24.5.2007) Viitattu 5.4.2014.
  9. AC Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi (25.6.2010) Viitattu 5.4.2014.
  10. Mitta tuli täyteen Milanissa - Allegri sai lähteä yle.fi (14.1.2014) Viitattu 5.4.2014.
  11. AC Milan antoi valmentajalleen potkut hs.fi (13.1.2014) Viitattu 5.4.2014.
  12. Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi (14.1.2014) Viitattu 5.4.2014.
  13. Milan vaihtoi taas valmentajaa - Inzaghi puikkoihin Yle (suomeksi) (9.6.2014) Viitattu 6.9.2014.
  14. AC Milan nimitti uuden päävalmentajan 29.6.2016. Viitattu 28.6.2016. fi-FI
  15. SQUAD SEASON 2015/ 2016 acmilan.com. Viitattu 7.1.2015.
  16. a b AC Milan Arrivals 2014-2015 Transfermarkt (englanniksi) Viitattu 1.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]