Fulham FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fulham
Fulham FC.svg
Koko nimi Fulham Football Club
Lempinimet Cottagers[1]
Perustettu 1879
Kenttä Craven Cottage,
Fulham, Lontoo
– kapasiteetti 26 000
Sarja Mestaruussarja
Puheenjohtaja Yhdysvallat Shahid Khan
Päävalmentaja Englanti Scott Parker
Kotipeliasu
Vieraspeliasu

Fulham Football Club on englantilainen vuonna 1879 perustettu jalkapalloseura, joka on kotoisin Lontoosta. Fulham pelaa kaudella 2019–2020 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Mestaruussarjassa, jonne se putosi keväällä 2019. Seura on Lontoon alueen vanhin.

Pitkästä historiastaan huolimatta Fulhamin suurin voitto on Intertoto Cupin ykkössija vuonna 2002. Kaudella 2009–2010 Fulham pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa. FA Cupissa joukkue on päässyt kerran finaaliin ja viidesti välieriin. Paras sarjasijoitus on kaudelta 2008–2009, jolloin Fulham oli Valioliigan seitsemäs.

Fulhamin omistaa Shahid Khan.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1898–1907: Amatöörivuodet ja Southern League[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulham perustettiin 1879 nimellä Fulham St Andrew's Church Sunday School, ja sen perustivat West Kensingtonin Star Roadilla sijaitsevat anglikaanisen seurakunnan seurakuntalaiset. Se voitti Itä-Lontoon amatööricupin 1887, ja lyhennettyään nimen nykyiseen muotoon vuonna 1888 se voitti ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1893 Itä-Lontoon liigan.

Joukkue sai ammattilaisstatuksen 12. joulukuuta 1898, samana vuonna kun se aloitti Southern Leaguen 2. divisioonassa. Kaudella 1902–1903 se voitti divisioonan ja nousi porrasta ylemmäs 1. divisioonaan. Joukkue voitti liigan kahdesti vuosina 1905–1906 ja 1906–1907.

1907–1952: Englannin liiga ja nousu pääsarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulham nousi Englannin liigaan syyskuussa 1907 ja sijoittui heti ensimmäisellä kaudella neljänneksi ja pääsi FA Cupissa välieriin. Fulham pelasi 2. divisioonassa vuoteen 1928, jolloin se putosi 3. divisioonaan. Seura palasi 2. divisioonan neljä kautta myöhemmin. Vuonna 1936 Fulham ylsi jälleen FA Cupin välieriin. Kaudella 1948–1949 Fulham voitti 2. divisioonan mestaruuden ja nousi ensimmäistä kertaa pääsarjatasolle, 1. divisioonaan. Ensimmäinen vierailu pääsarjatasolle ei kuitenkaan kestänyt pitkään – Fulham jäi sarjan viimeiseksi kaudella 1951–1952 ja putosi.[3][4]

1952–1980: Toinen vierailu pääsarjassa ja FA Cupin finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuralegenda Johnny Haynes patsas Craven Cottagen edessä.

Fulham pelasi kolmannen kerran FA Cupin välierissä 1958 ja seuraavalla kaudella se nousi takaisin pääsarjatasolle. Tällä kertaa seura säilyi 1. divisioonassa yhdeksän kautta. Tuona aikana Fulhamissa pelasi muun muassa Englannin maajoukkuetta edustaneet Johnny Haynes, George Cohen, Alan Mullery ja Bobby Robson. Parhaimmillaan Fulham oli sarjassa kymmenes. Pudottuaan kauden 1967–1968 jälkeen, Fulhamin alamäki jatkui ja se putosi heti seuraavan kauden jälkeen 3. divisioonaan.[3][5]

Fulham palasi toiselle sarjaportaalle kahden kauden jälkeen. Kaudella 1974–1975 Fulham eteni ensimmäistä kertaa FA Cupin loppuotteluun. Finaalissa 1. divisioonan West Ham voitti Fulhamin lukemin 2–0. 1970-luvulla Fulhamissa pelasivat muun muassa Bobby Moore ja George Best, mutta nimekkäistä pelaajista huolimatta seura ei onnistunut tekemään paluuta takaisin 1. divisioonaan. Vuonna 1980 putosi taas sarjaporrasta alemmas.[3][5]

1980–2001: Vaikeat ajat alemmilla sarjatasoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Fulham vuorotteli 2. ja 3. divisioonassa, ja kärsi talousvaikeuksista. Vuonna 1987 Fulhamia yritettiin yhdistää Queens Park Rangersin kanssa, mutta se kariutui ja Fulham oli lähellä ajautua konkurssiin. Seuran entisen pelaajan, Jimmy Hillin, johtama ryhmä pelasti lopulta seuran. Vuonna 1994 Fulham putosi neljännelle sarjaportaalle, josta oli Valioliigan perustamisen myötä tullut 3. divisioona. Kaudella 1995–1995 jäi historiansa heikoimpaan tulokseen sijoittuen sarjassa sijalle 17.[3][5]

Fulhamin nousu alkoi entisen pelaajan, Micky Adamsin, tultua valmentajaksi maaliskuussa 1996. Hänen johdollaan Fulham nousi kauden 1996–1967 päätteeksi. Kesällä 1997 Mohamed Al-Fayed osti seuran, palkkasi valmentajaksi Kevin Keeganin ja investoi uusiin pelaajiin. Fulham voitti 2. divisioonan 1999 ja nousi toiselle sarjaportaalle. Kaksi kautta myöhemmin Fulham voitti 1. divisioonan mestaruuden ja nousi pääsarjatasolle, Valioliigaan, 33 vuoden tauon jälkeen.[3][5]

2001–2003: Valioliiga-debyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2001–02[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Sar ja Malbranque Fulhamissa.

Ennakolta Fulhamin odotettiin menestyvän jopa todella hyvin Valioliigassa. Moni ennusti joukkueen yltävän UEFA Cup-paikkaan, tai jopa Mestareiden liigaan. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin pettymys. Huolimatta muutamista hyvistä otteluista ja ajoittaisista loisteliaista välähdyksistä lopullinen sijoitus sarjassa oli 13.

Kausi 2002–03[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavalla kaudella Fulham ajautui vaarallisen lähelle putoamista ja puheenjohtaja Mohamed Al-Fayed kertoi Jean Tiganalle, että tämän sopimusta ei enää jatkettaisi kauden päätyttyä. Surkeat esitykset, jotka kulminoituivat 4–0-kotitappioon Blackburn Roversille, johtivat kuitenkin siihen, että Tigana sai lähteä jo ennen kauden päätöstä. Tigana teki seuran ennätysoston, kun hän osti Steve Marletin Olympique Lyonnaisista 11,5 miljoonalla punnalla. Hän ei kuitenkaan vastannut odotuksiin ja pelasi vain 54 ottelua kolmessa vuodessa, tehden niissä vain 11 maalia. Hänet lainattiin Olympique de Marseilleen 18 kuukaudeksi, kun Coleman otti ohjat, ja oli siellä sopimuksensa loppuun saakka.

2003–2007: Chris Coleman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Coleman otti ohjat kauden 2002–2003 viiden viimeisen ottelun ajaksi, joista Fulham otti 10 pistettä 15 mahdollisesta. Colemanille tarjottiin pysyvä sopimus kesällä 2003 siitäkin huolimatta, että arveltiin kokemattoman Colemanin palkkaamisen johtavan Fulhamin tippumiseen sarjasta. Coleman kuitenkin vastasi epäilijöille hienosti nostamalla Fulhamin kaudella 2003–2004 yhdeksännelle sijalla Valioliigassa, joka oli samalla Fulhamin kaikkien aikojen paras sijoitus sarjassa. Tämä olisi saattanut olla parempikin sijoitus ellei joukkueelle olisi tullut kovia taloudellisia paineita myydä Louis Saha Manchester Unitediin, mistä he saivat seuran ennätyksellisen summan 13 miljoonaa puntaa. Kauden viimeisessä ottelussa Fulham voitti Boltonin 2–0 vieraissa – kolmas maali olisi nostanut joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Coleman onnistui kaudella 2004–2005 myös varsin mallikkaasti ja joukkue sijoittui sarjassa sijalle 13. Kausi 2005–2006 oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi, mutta onnistui kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa voittamaan Wigan Athleticin 1–0 ja varmisti paikkansa sarjassa jo tässä vaiheessa. Kaudella nähtiin muun muassa voitot Chelseasta, 2–0 voitto vuoden 2005 Euroopan mestarista Liverpoolista ja 6–1 voitto West Bromwich Albionista. Fulhamin kotivire oli sarjan 6 parhaan joukkueen ulkopuolelta paras koko sarjassa, 12 voittoa 18 mahdollisesta, kun taas vieraissa joukkue oli sarjan huonoin 1 voitolla ja neljällä tasapelillä 18 ottelusta. Kauden vaikeuksista huolimatta joukkue saavutti sarjassa 12 sijan.

2007: Lawrie Sanchez[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulham vaaleansinisissä Boltonia vastaan FA Cupissa 2005.

Lawrie Sanchezin ensimmäinen ottelu oli vierastappio Readingille. Kolmannessa ottelussa näytti jo siltä, että hän saisi kauan kaivattuja pisteitä Arsenalia vastaan, kun Simon Davies tasoitti ottelun 78 minuutilla, mutta Arsenal teki vielä aivan loppuhetkillä kaksi maalia ja voitti ottelun 3–1. Sanchezin seuraava ottelu oli Liverpoolia vastaan, joka lepuutti avainpelaajiaan mestareiden liigan ottelun jäljiltä. Clint Dempseyn maali toikin Sanchezille ensimmäisen voiton Fulhamin peräsimessä. Voitto yhdistettynä muihin otteluihin kierroksella pelasti Fulhamin putoamiselta. Perjantaina 11. maaliskuuta 2007 Sanchez lopetti työnsä Pohjois-Irlannin maajoukkueen valmentajan ja aloitti pysyvästi Fulhamissa. 9. kesäkuuta 2007 Sanchez teki ensimmäisen ostonsa Fulhamille, kun hän osti Diomansy Kamaran West Bromwichistä kuudella miljoonalla punnalla.

Sanchez ei saanut Fulhamia iskuun kaudella 2007–08. Joukkue ei onnistunut kääntämään otteluitaan voitoksi ja putosi sarjan häntäpäähän. Sanchez sai potkut 21. joulukuuta 2007 kun Fulham oli liigassa sijalla 18 voitettuaan vain kaksi pelaamastaan 17 ottelusta.

2007–2010: Roy Hodgson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roy Hodgsonin ensimmäiseksi otteluksi osui FA Cupin ottelu Bristol Roversia vastaan, joka päättyi tasan 2–2. Hodgson ymmärsi nopeasti mitä joukkueesta puuttui ja aloitti täsmähankintojen tekemisen. Ensimmäinen joukkueeseen hankittu pelaaja oli kolossimainen puolustaja Brede Hangeland joka tuli FC Kööpenhaminasta 3,5 miljoonalla punnalla. Seuraavat hankinnat olivat Leon Andreasen Werder Bremenistä, Eddie Johnson Kansas City Wizardsista, Erik Nevland FC Groningenista ja viimeisimmät hankinnat ovat Suomen maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Jari Litmanen[6] sekä Toni Kallio BSC Young Boysista.

Kaudella 2008-2009 hieman yllättäenkin Fulham onnistui nappaamaan kautta aikojen parhaan pääsarjasijoituksensa ja sijoittui seitsemänneksi. Samalla aukeni paikka kauden 2009-2010 Euroopan Liigaan. Hodgson johdatti joukkueensa komeaan suoritukseen ja tyylilleen uskollisena joukkue oli yksi sarjan vähiten maaleja päästäneistä joukkueista. Toisaalta taas maalinteko kangerteli välillä pahemmastikin, mutta silti joukkue onnistui napsimaan arvokkaita pisteitä lähes ottelusta, kuin ottelusta. Kovimpina saavutuksina kaudella voidaan pitää voittoja Arsenalista ja Manchester Unitedista. Kotonaan Hodgsonin suojatit hävisivät vain neljä ottelua. Saavutuksen ehkä suurimmat tekijät olivat onnistuneet hankinnat. Edellis kauden lopun täsmähankinnat saivat jatkoa keesällä 2008, kun Hodgson hankki ilmaisella siirrolla Middlesbroughista Mark Schwarzerin, joka osoittautui kaudella ehkä jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi. West Hamista tuli kaksikko Bobby Zamora ja John Paintsil 6,3 miljoonaan punnan yhteissummalla. Fredrik Stoor saapui joukkueeseen Rosenborgista, Dickson Etuhu taas Sunderlandista noin 1,5 miljoonan punnan hinnalla. Kallein hankinta oli Andrew Johnson Evertonista arvioiden mukaan 10,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kaudella 2009–2010 Fulhan sijoittui Valioliigassa 12:nneksi[7]. Uudessa Eurooppa-liigassa seura eteni loppuotteluun. Sijoituttuaan alkulohkossaan AS Roman jälkeen toiseksi se kukisti pudotuspeleissä FK Šah’tar Donetskin, Juventuksen, VfL Wolfsburgin ja Hamburger SV:n. Loppuottelussa Fulham hävisi Atletico Madridille jatkoajan jälkeen 1–2.[8] Hodgson allekirjoitti Liverpool FC:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen 1.7.2010.

2010−2011 Mark Hughes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun alussa 2010 Fulham nimesi lopulta Hodgsonille seuraajan tehtyään sopimuksen walesilaisen Mark Hughesin kanssa.[9] Hughesin johdolla Fulham jatkoi edellisvuosien positiivisia esityksiään ja sijoittui lopulta Valioliigan kahdeksanneksi. Sijoitus oli seuran historian toiseksi paras. Lisäksi Fulham selvisi UEFA:n fair play -joukkueena Eurooppa-liigaan kaudelle 2011−2012. Menestyksestä huolimatta Hughes erosi tehtävistään kesäkuun alussa. Hän perusteli lähtöään halulla kehittyä ja edetä omalla valmennusurallaan.[10]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Englanti Marcus Bettinelli 27 junioriakatemia 2020
25 1M Espanja Sergio Rico (lainalla Sevillasta) 26 Espanja Sevilla 2019
31 1M Espanja Fabri 31 Turkki Beşiktaş 2021
Puolustajat
4 2P Belgia Denis Odoi 31 Belgia Lokeren 2019
5 2P Englanti Calum Chambers (lainalla Arsenalista) 24 Englanti Arsenal 2019
13 2P Yhdysvallat Tim Ream 32 Englanti Bolton 2020
20 2P Ranska Maxime Le Marchand 30 Ranska Nice
21 2P Alankomaat Timothy Fosu-Mensah (lainalla Manchester Unitedista) 21 Englanti Manchester United 2019
22 2P Irlanti Cyrus Christie 27 Englanti Middlesbrough 2021
23 2P Englanti Joe Bryan 26 Englanti Bristol City 2022
26 2P Englanti Alfie Mawson 25 Wales Swansea City 2022
Keskikenttäpelaajat
3 3KK Englanti Ryan Sessegnon 19 junioriakatemia 2020
6 3KK Englanti Kevin McDonald 31 Englanti Wolverhampton Wanderers 2020
7 3KK Kongon demokraattinen tasavalta Neeskens Kebano Loukkaantunut 27 Belgia Genk 2019
8 3KK Norja Stefan Johansen 28 Skotlanti Celtic 2019
10 3KK Skotlanti Tom Cairney Captain sports.svg 28 Englanti Blackburn Rovers 2023
24 3KK Norsunluurannikko Jean Michaël Seri 28 Ranska Nice 2022
29 3KK Senegal André Zambo Anguissa 24 Ranska Marseille 2023
36 3KK Yhdysvallat Luca de la Torre 21 junioriakatemia 2020
44 3KK Belgia Ibrahima Cissé 25 Belgia Standard Liège 2020
Hyökkääjät
9 4H Serbia Aleksandar Mitrović 25 Englanti Newcastle United 2023
11 4H Togo Floyd Ayité 30 Ranska Bastia 2019
14 4H Saksa Andre Schürrle (lainalla Dortmundista) 29 Saksa Dortmund 2020
19 4H Argentiina Luciano Vietto (lainalla Atletico Madridista) 25 Espanja Atlético Madrid 2019
47 4H Ranska Aboubakar Kamara 24 Ranska Amiens 2021
Päävalmentaja



Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Captain sports.svg Kapteeni


Päivitetty 22. syyskuuta 2018

Lähde: Transfermarkt

Fulham Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kilpailu Kierros Maa Seura Koti Vieras Yht. Lähde
2002–03 Intertoto Cup 2. kierros Suomi Haka 0–0 1–1 1–1 (vm.) [11]
3. kierros Kreikka Egaleo 1–0 1–1 2–1
Välierä Ranska Sochaux 1–0 2–0 3–0
Loppuottelu Italia Bologna 3–1 2–2 5–3
UEFA Cup 1. kierros Kroatia Hajduk Split 2–2 1–0 3–2 [12]
2. kierros Kroatia Dinamo Zagreb 2–1 3–0 5–1
3. kierros Saksa Hertha BSC 0–0 1–2 1–2
2009–10 UEFA Europa League 3. karsintakierros Liettua Vėtra 3–0 3–0 6–0 [13]
Play-off-kierros Venäjä Amkar Perm 3–1 0–1 3–2
Lohko E Sveitsi Basel 1–0 3–2 Toinen
Bulgaria CSKA Sofia 1–0 1–1
Italia Roma 1–1 1–2
1. kierros Ukraina Shakhtar Donetsk 2–1 1–1 3–2
Neljännesvälierä Italia Juventus 4–1 1–3 5–4
Puolivälierä Saksa VfL Wolfsburg 2–1 1–0 3–1
Välierä Saksa Hamburger SV 2–1 0–0 2–1
Loppuottelu Espanja Atlético Madrid 1–2 (ja.)
2011–12 UEFA Europa League 1. karsintakierros Färsaaret NSÍ Runavík 3–0 0–0 3–0 [14]
2. karsintakierros Pohjois-Irlanti Crusaders 4–0 3–1 7–1
3. karsintakierros Kroatia RNK Split 2–0 0–0 2–0
Play-off-kierros Ukraina Dnipro Dnipropetrovsk 3–0 0–1 3–1
Lohko K Alankomaat Twente 1–1 0–1 Kolmas
Tanska Odense 2–2 2–0
Puola Wisła Kraków 4–1 0–1

Merkittäviä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Times julkaisi 2009 listan Fulhamin historian 50 merkittävimmästä pelaajasta:[15]

Vuonna 2012 valittiin Fulhamin Valioliigan ajan tähdistökentällinen. Siihen valittiin maalivahtina Edwin van der Sar, puolustajina Steve Finnan, Aaron Hughes, Brede Hangeland ja Rufus Brevett, keskikenttäpelaajina Clint Dempsey, Danny Murphy, Mousa Dembélé ja Luis Boa Morte sekä hyökkääjinä Brian McBride ja Louis Saha.[16]

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu.

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Englanti Johnny Haynes 1952–1970 658 158
2 Englanti Eddie Lowe 1950–1963 511 ?
3 Englanti Les Barrett 1965–1977 491 90
4 Englanti Frank Penn 1915–1934 460 ?
5 Englanti George Cohen 1956–1969 459 6

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Wales Gordon Davies 1977–1985, 1986–1991 ? 178
2 Englanti Johnny Haynes 1952–1970 658 158
3 Englanti Bedford Jezzard 1948–1957 306 154
4 Englanti Jim Hammond 1928–1938 342 150
5 Skotlanti Graham Leggat 1958–1966 ? 134

Managerit 1904–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet
Englanti Harry Bradshaw 1904–1909
Skotlanti Phil Kelso 1909–1924
Englanti Andy Ducat 1924–1926
Englanti Joe Bradshaw 1926–1929
Englanti Ned Liddell 1929–1931
Englanti James McIntyre 1931–1934
Englanti Jimmy Hogan 1933–1935
Englanti Jack Peart 1935–1948
Englanti Frank Osborne 1948–1949
Englanti Bill Dodgin, Sr. 1949–1953
Englanti Frank Osborne 1953–1956
Skotlanti Doug Livingstone 1956–1958
Englanti Bedford Jezzard 1958–1964
Englanti Vic Buckingham 1965–1968
Englanti Bobby Robson 1968–1968
Englanti Bill Dodgin, Jr. 1969–1972
Englanti Alec Stock 1972–1976
Englanti Bobby Campbell 1976–1980
Englanti Malcolm MacDonald 1980–1984
Englanti Ray Harford 1984–1986
Englanti Ray Lewington 1986–1990
Englanti Alan Dicks 1990–1991
Skotlanti Don Mackay 1991–1994
Englanti Ian Branfoot 1994–1996
Englanti Micky Adams 1996–1997
Englanti Ray Wilkins 1997–1998
Englanti Kevin Keegan 1998–1999
Englanti Paul Bracewell 1999–2000
Ranska Jean Tigana 2000–2003
Wales Chris Coleman 2003–2007
Pohjois-Irlanti Lawrie Sanchez 4/2007–12/2007
Englanti Roy Hodgson 12/2007–2010
Wales Mark Hughes 2010–2011
Alankomaat Martin Jol 2011-2013
Alankomaat René Meulensteen 2013–2014
Saksa Felix Magath 2014
Wales Kit Symons 2014–2015
Serbia Slaviša Jokanović 2015–2018
Italia Claudio Ranieri 2018–2019

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet Nimi Huom.
??–?? Englanti Simon Morgan
??–?? Wales Chris Coleman
??–?? Englanti Michael Brown
??–?? Yhdysvallat Brian McBride
2008–2012 Englanti Danny Murphy
2012-2014 Norja Brede Hangeland
2014-2017 Englanti Scott Parker
2017- Skotlanti Tom Cairney

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[17]

Kansalliset cupit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • FA Cup
    • Toinen – 1975
    • Välierät – 1908, 1936, 1958, 1962, 2002
  • Liigacup
    • Paras suoritus (puolivälierät) 1968, 1971, 2000, 2001, 2005

Euroopan cupit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • West London Cup
    • 1886
  • West London Observer Cup
    • 1891
  • London Challenge Cup
    • 1910

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. Fulham myytiin NFL-seurapomolle MTV Sport. 13.7.2013.
  3. a b c d e History Fulham FC. Viitattu 23.9.2019.
  4. English Clubs Divisional Movements 1888-2016 Fulham FC. Viitattu 23.9.2019.
  5. a b c d Timeline Friends of Fulham. Viitattu 23.9.2019.
  6. http://www.fulhamfc.com/Club/News/NewsArticles/2008/January/LitmanenJoins.aspx [vanhentunut linkki]
  7. Valioliiga futismaailma.com. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  8. UEFA Europa League uefa.com. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  9. Mark Hughes Appointed as Manager [vanhentunut linkki]
  10. Mark Hughes quits as Fulham manager Goal. 2.6.2011. (englanniksi)
  11. UEFA Intertoto Cup 2002 RSSSF. Viitattu 22.9.2018.
  12. UEFA Europa League 2002–03 UEFA. Viitattu 22.9.2018.
  13. UEFA Europa League 2009–10 UEFA. Viitattu 22.9.2018.
  14. UEFA Europa League 2011–12 UEFA. Viitattu 22.9.2018.
  15. Allen, Richard: The 50 greatest Fulham players thetimes.co.uk. 28.4.2019. Viitattu 24.9.2019. (englanniksi)
  16. Fulham's Best XI 9.7.2012. Fulham FC. Viitattu 24.9.2019. (englanniksi)
  17. Honours Fulham FC. Viitattu 23.9.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]