Fulham FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fulham FC
Fulham Football Clubin logo
Koko nimi Fulham Football Club
Perustettu 1879
Kotikenttä Craven Cottage,
Fulham, Lontoo
– Kapasiteetti 26 000
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu Shahid Khan
Valmentaja Saksan lippu Felix Magath
Sarja Englannin valioliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

Fulham Football Club on englantilainen vuonna 1879 perustettu jalkapalloseura, joka on kotoisin Lontoosta. Fulham pelaa tällä hetkellä Englannin korkeimmalla tasolla valioliigassa. Seura on Lontoon alueen vanhin.

Pitkästä historiastaan huolimatta Fulhamin suurin voitto on Intertoto Cupin ykkössija vuonna 2002. Kaudella 2009–2010 Fulham pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa. FA Cupissa joukkue on päässyt kerran finaaliin ja viidesti välieriin. Paras sarjasijoitus on kaudelta 2008–2009, jolloin Fulham oli seitsemäs.

Fulhamin omistaa Shahid Khan.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatöörivuodet 1879–1898[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulham perustettiin 1879 nimellä Fulham St Andrew's Church Sunday School ja sen perustivat West Kensingtonin Star Roadilla sijaitsevat anglikaanisen seurakunnan seurakuntalaiset. Se voitti Itä-Lontoon amatööricupin 1887, ja lyhennettyään nimen nykyiseen muotoon vuonna 1888 se voitti ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1893 Itä-Lontoon liigan.

Eteläinen liiga 1898–1907[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet Liia
1898–03 Eteläinen Liiga Divisioona 2
1903–07 Eteläinen Liiga Divisioona 1

Joukkue sai ammattilaisstatuksen 12. joulukuuta 1898, samana vuonna kun se aloitti eteläisen liigan 2. divisioonassa. Kaudella 1902–1903 se voitti divisioonan ja nousi porrasta ylemmäs 1. divisioonaan. Joukkue voitti eteläisen liigan kahdesti vuosina 1905–1906 ja 1906–1907.


2001–03: Valioliiga-debyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2001–02[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Sar ja Malbranque Fulhamissa.

Ennakolta Fulhamin odotettiin menestyvän jopa todella hyvin valioliigassa. Moni ennusti joukkueen yltävän UEFA Cup-paikkaan, tai jopa Mestareiden liigaan. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin pettymys. Huolimatta muutamista hyvistä otteluista ja ajoittaisista loisteliaista välähdyksistä lopullinen sijoitus sarjassa oli 13.

Kausi 2002–03[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavalla kaudella Fulham ajautui vaarallisen lähelle putoamista ja puheenjohtaja Mohamed Al-Fayed kertoi Tiganalle, että tämän sopimusta ei enää jatkettaisi kauden päätyttyä. Mutta surkeiden esitysten jälkeen, jotka kulminoituivat 4–0 kotitappioon Blackburn Roverseille johtivat siihen, että Tigana sai lähteä jo ennen kauden päätöstä. Jean Tigana teki seuran ennätys oston, kun hän osti Steve Marletin Olympique Lyonnaisista 11,5 miljoonalla punnalla. Hän ei kuitenkaan vastannut odotuksiin ja pelasi vain 54 ottelua 3 vuodessa, tehden niissä vain 11 maalia. Hänet lainattiin Olympique de Marseilleen 18 kuukaudeksi, kun Coleman otti ohjat ja oli siellä sopimuksensa loppuun saakka.

Chris Coleman 2003–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Coleman otti ohjat kauden 2002–2003 viiden viimeisen ottelun ajaksi, joista Fulham otti 10 pistettä 15 mahdollisesta. Colemanille tarjottiin pysyvä sopimus kesällä 2003 siitäkin huolimatta, että arveltiin kokemattoman Colemanin palkkaamisen johtavan Fulhamin tippumiseen sarjasta. Coleman kuitenkin vastasi epäilijöille hienosti nostamalla Fulhamin kaudella 2003–2004 yhdeksännelle sijalla Valioliigassa, joka oli samalla Fulhamin kaikkien aikojen paras sijoitus sarjassa. Tämä olisi saattanut olla parempikin sijoitus ellei joukkueelle olisi tullut kovia taloudellisia paineita myydä Louis Saha Manchester Unitediin, josta he saivat seuran ennätyksellisen summan 13 miljoona puntaa. Kauden viimeisessä ottelussa Fulham voitti Boltonin 2–0 vieraissa – kolmas maali olisi nostanut joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Coleman onnistui kaudella 2004–2005 myös varsin mallikkaasti ja joukkue sijoittui sarjassa sijalle 13. Kausi 2005–2006 oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi, mutta onnistui kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa voittamaan Wigan Athleticin 1–0 ja varmisti paikkansa sarjassa jo tässä vaiheessa. Kaudella nähtiin muun muassa voitot Chelseasta, 2–0 voitto vuoden 2005 Euroopan mestarista Liverpoolista ja 6–1 voitto West Bromwich Albionista. Fulhamin kotivire oli sarjan 6 parhaan joukkueen ulkopuolelta paras koko sarjassa, 12 voittoa 18 mahdollisesta, kun taas vieraissa joukkue oli sarjan huonoin 1 voitolla ja neljällä tasapelillä 18 ottelusta. Kauden vaikeuksista huolimatta joukkue saavutti sarjassa 12 sijan.

Lawrie Sanchez 4–12/2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulham vaaleansinisissä Boltonia vastaan FA Cupissa 2005.

Lawrie Sanchezin ensimmäinen ottelu oli vierastappio Readingille. Kolmannessa ottelussa näytti jo siltä, että hän saisi kauan kaivattuja pisteitä Arsenalia vastaan, kun Simon Davies tasoitti ottelun 78 minuutilla, mutta Arsenal teki vielä aivan loppuhetkillä kaksi maalia ja voitti ottelun 3–1. Sanchezin seuraava ottelu oli Liverpoolia vastaan, joka lepuutti avainpelaajiaan mestareiden liigan ottelun jäljiltä. Clint Dempseyn maali toikin Sanchezille ensimmäisen voiton Fulhamin peräsimessä. Voitto yhdistettynä muihin otteluihin kierroksella pelasti Fulhamin putoamiselta. Perjantaina 11. maaliskuuta 2007 Sanchez lopetti työnsä Pohjois-Irlannin maajoukkueen valmentajan ja aloitti pysyvästi Fulhamissa. 9. kesäkuuta 2007 Sanchez teki ensimmäisen ostonsa Fulhamille, kun hän osti Diomansy Kamaran West Bromwichistä kuudella miljoonalla punnalla.

Sanchez ei saanut Fulhamia iskuun kaudella 2007–08. Joukkue ei onnistunut kääntämään otteluitaan voitoksi ja putosi sarjan häntäpäähän. Sanchez sai potkut 21. joulukuuta 2007 kun Fulham oli liigassa sijalla 18 voitettuaan vain kaksi pelaamastaan 17 ottelusta.

Roy Hodgson 12/2007–7/2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roy Hodgsonin ensimmäiseksi otteluksi osui FA Cupin ottelu Bristol Roversia vastaan, joka päättyi tasan 2–2. Hodgson ymmärsi nopeasti mitä joukkueesta puuttui ja aloitti täsmähankintojen tekemisen. Ensimmäinen joukkueeseen hankittu pelaaja oli kolossimainen puolustaja Brede Hangeland joka tuli FC Kööpenhaminasta 3,5 miljoonalla punnalla. Seuraavat hankinnat olivat Leon Andreasen Werder Bremenistä, Eddie Johnson Kansas City Wizardsista, Erik Nevland FC Groningenista ja viimeisimmät hankinnat ovat Suomen maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Jari Litmanen[2] sekä Toni Kallio BSC Young Boysista.

Kaudella 2008-2009 hieman yllättäenkin Fulham onnistui nappaamaan kautta aikojen parhaan pääsarjasijoituksensa ja sijoittui seitsemänneksi. Samalla aukeni paikka kauden 2009-2010 Euroopan Liigaan. Hodgson johdatti joukkueensa komeaan suoritukseen ja tyylilleen uskollisena joukkue oli yksi sarjan vähiten maaleja päästäneistä joukkueista. Toisaalta taas maalinteko kangerteli välillä pahemmastikin, mutta silti joukkue onnistui napsimaan arvokkaita pisteitä lähes ottelusta, kuin ottelusta. Kovimpina saavutuksina kaudella voidaan pitää voittoja Arsenalista ja Manchester Unitedista. Kotonaan Hodgsonin suojatit hävisivät vain neljä ottelua. Saavutuksen ehkä suurimmat tekijät olivat onnistuneet hankinnat. Edellis kauden lopun täsmähankinnat saivat jatkoa keesällä 2008, kun Hodgson hankki ilmaisella siirrolla Middlesbroughista Mark Schwarzerin, joka osoittautui kaudella ehkä jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi. West Hamista tuli kaksikko Bobby Zamora ja John Paintsil 6,3 miljoonaan punnan yhteissummalla. Fredrik Stoor saapui joukkueeseen Rosenborgista, Dickson Etuhu taas Sunderlandista noin 1,5 miljoonan punnan hinnalla. Kallein hankinta oli Andrew Johnson Evertonista arvioiden mukaan 10,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kaudella 2009–2010 Fulhan sijoittui Valioliigassa 12:nneksi[3]. Uudessa Eurooppa-liigassa seura eteni loppuotteluun. Sijoituttuaan alkulohkossaan AS Roman jälkeen toiseksi se kukisti pudotuspeleissä FK Šah’tar Donetskin, Juventuksen, VfL Wolfsburgin ja Hamburger SV:n. Loppuottelussa Fulham hävisi Atletico Madridille jatkoajan jälkeen 1–2.[4] Hodgson allekirjoitti Liverpool FC:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen 1.7.2010.

Mark Hughes 8/2010-6/2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun alussa 2010 Fulham nimesi lopulta Hodgsonille seuraajan tehtyään sopimuksen walesilaisen Mark Hughesin kanssa.[5] Hughesin johdolla Fulham jatkoi edellisvuosien positiivisia esityksiään ja sijoittui lopulta Valioliigan kahdeksanneksi. Sijoitus oli seuran historian toiseksi paras. Lisäksi Fulham selvisi UEFA:n fair play-joukkueena Eurooppa-liigaan kaudelle 2011/12. Menestyksestä huolimatta Hughes erosi tehtävistään kesäkuun alussa. Walesilaisvalmentaja perusteli lähtöään halulla kehittyä ja edetä omalla valmennusurallaan. [6]

Joukkue 2013–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 17. elokuuta 2013 [7]

Nimi Numero Kansalaisuus
Maalivahdit
Maarten Stekelenburg 1 Alankomaiden lippu
David Stockdale 13 Englannin lippu
Neil Etheridge 38 Englannin lippu
Puolustajat
John Arne Riise 3 Norjan lippu
Philippe Senderos 4 Sveitsin lippu
Brede Hangeland (C) 5 Norjan lippu
Matthew Briggs 17 Englannin lippu
Aaron Hughes 18 Pohjois-Irlannin lippu
Sascha Riether 27 Saksan lippu
Fernando Amorebieta 35 Venezuelan lippu
Keskikenttäpelaajatmv,-v
Steve Sidwell 7 Englannin lippu
Pajtim Kasami 8 Sveitsin lippu
Alexander Kacaniklic 11 Ruotsin lippu
Giorgos Karagounis 14 Kreikan lippu
Kieran Richardson 15 Englannin lippu
Damien Duff 16 Irlannin lippu
Adel Taarabt 19 Marokon lippu
Kerim Frei 21 Sveitsin lippu
Derek Boateng 23 Ghanan lippu
Ashkan Dejagah 24 Iranin lippu
Scott Parker - Englannin lippu
Mahamadou Diarra - Malin lippu
Hyökkääjät
Dimitar Berbatov 9 Bulgarian lippu
Bryan Ruiz 10 Costa Rican lippu
Hugo Rodallega 20 Kolumbian lippu
Marcello Trotta 29 Italian lippu
Darren Bent 39 Englannin lippu

Suomalainen Jesse Joronen pelaa Fulhamin reservijoukkueessa.

Eurokentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kilpailu Kierros Maa Seura Tulos Muuta
2002 Intertoto Cup 2. kierros Suomen lippu FC Haka 0–0, 1–1 Vierasmaalisääntö
3. kierros Kreikan lippu Egaleo FC 1–0, 1–1
Semifinaali Ranskan lippu FC Sochaux 1–0, 2–0
Finaali Italian lippu Bologna 2–2, 3–1
2002–03 UEFA Cup 1. kierros Kroatian lippu Hajduk Split 1–0, 2–2
2. kierros Kroatian lippu Dinamo Zagreb 3–0, 2–1
3. kierros Saksan lippu Hertha BSC Berlin 1–2, 0–0
2009–10 UEFA Europa League 3. kierros Liettuan lippu FK Vėtra 3–0, 3–0 Jatkoon yhteismaalein 6-0
Play-off Venäjän lippu FC Amkar Perm 3–1, 0–1 Jatkoon yhteismaalein 3-2
Lohkovaihe Sveitsin lippu FC Basel 1–0, 3–2
Bulgarian lippu CSKA Sofia 1–1, 1–0
Italian lippu AS Roma 1–1, 1–2
Pudotuspelit Ukrainan lippu Shakhtar Donetsk 2–1, 1–1 Jatkoon yhteismaalein 3-2
Pudotuspelit Italian lippu Juventus 1–3, 4–1 Jatkoon yhteismaalein 5-4
Neljännesfinaalit Saksan lippu VfL Wolfsburg 2–1, 1–0 Jatkoon yhteismaalein 3-1
Semifinaalit Saksan lippu Hamburger SV 0–0, 2–1 Jatkoon yhteismaalein 2-1
Finaali Espanjan lippu Atlético Madrid 1–2 ja.

Tunnettuja entisiä Fulham-pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin lippu Englanti

Argentiinan lippu Argentiina

Tšekin lippu Tšekki

Saksan lippu Saksa

Kamerunin lippu Kamerun

Australian lippu Australia

Venäjän lippu Venäjä

Norjan lippu Norja

Tanskan lippu Tanska

Ranskan lippu Ranska

Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka

Irlannin lippu Irlanti

Japanin lippu Japani

Latvian lippu Latvia

Pohjois-Irlannin lippu Pohjois-Irlanti

Senegalin lippu Senegal

Suomen lippu Suomi

Serbian lippu Serbia

Etelä-Korean lippu Etelä-Korea

Kanadan lippu Kanada

Islannin lippu Islanti

Alankomaiden lippu Hollanti

Portugalin lippu Portugali

Walesin lippu Wales

Jamaikan lippu. Jamaika

Yhdysvaltain lippu USA

Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad & Tobago

Algerian lippu Algeria

Ghanan lippu Ghana

Unkarin lippu Unkari

Kroatian lippu Kroatia

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu.

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Englannin lippu Johnny Haynes 1952–1970 658 158
2 Englannin lippu Eddie Lowe 1950–1963 511  ?
3 Englannin lippu Les Barrett 1965–1977 491 90
4 Englannin lippu Frank Penn 1915–1934 460  ?
5 Englannin lippu George Cohen 1956–1969 459 6

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Walesin lippu Gordon Davies 1977–1985, 1986–1991  ? 178
2 Englannin lippu Johnny Haynes 1952–1970 658 158
3 Englannin lippu Bedford Jezzard 1948–1957 306 154
4 Englannin lippu Jim Hammond 1928–1938 342 150
5 Skotlannin lippu Graham Leggat 1958–1966  ? 134

Managerit 1904–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulhamilla on toistaiseksi ollut 30 manageria seuran 102-vuotisen historian aikana, tarkoittaen sitä, että keskimääräisesti manageri on seurassa ollut 3 vuotta ja 189 päivää.

Nimi Vuodet
Englannin lippu Harry Bradshaw 1904–1909
Skotlannin lippu Phil Kelso 1909–1924
Englannin lippu Andy Ducat 1924–1926
Englannin lippu Joe Bradshaw 1926–1929
Englannin lippu Ned Liddell 1929–1931
Englannin lippu James McIntyre 1931–1934
Englannin lippu Jimmy Hogan 1933–1935
Englannin lippu Jack Peart 1935–1948
Englannin lippu Frank Osborne 1948–1949
Englannin lippu Bill Dodgin, Sr. 1949–1953
Englannin lippu Frank Osborne 1953–1956
Skotlannin lippu Doug Livingstone 1956–1958
Englannin lippu Bedford Jezzard 1958–1964
Englannin lippu Vic Buckingham 1965–1968
Englannin lippu Bobby Robson 1968–1968
Englannin lippu Bill Dodgin, Jr. 1969–1972
Englannin lippu Alec Stock 1972–1976
Englannin lippu Bobby Campbell 1976–1980
Englannin lippu Malcolm MacDonald 1980–1984
Englannin lippu Ray Harford 1984–1986
Englannin lippu Ray Lewington 1986–1990
Englannin lippu Alan Dicks 1990–1991
Skotlannin lippu Don Mackay 1991–1994
Englannin lippu Ian Branfoot 1994–1996
Englannin lippu Micky Adams 1996–1997
Englannin lippu Ray Wilkins 1997–1998
Englannin lippu Kevin Keegan 1998–1999
Englannin lippu Paul Bracewell 1999–2000
Ranskan lippu Jean Tigana 2000–2003
Walesin lippu Chris Coleman 2003–2007
Pohjois-Irlannin lippu Lawrie Sanchez 4/2007–12/2007
Englannin lippu Roy Hodgson 12/2007–2010
Walesin lippu Mark Hughes 2010-2011
Alankomaiden lippu Martin Jol 2011-2013
Alankomaiden lippu René Meulensteen 2013-2014

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet Nimi Huom.
 ??–?? Englannin lippu Simon Morgan
 ??–?? Englannin lippu Chris Coleman
 ??–?? Englannin lippu Michael Brown
 ??–?? Yhdysvaltain lippu Brian McBride
2008– Englannin lippu Danny Murphy

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliset Cupit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • FA Cup
    • Toinen – 1975
    • Välierät – 1908, 1936, 1958, 1962, 2002
  • Liiga Cup
    • Paras suoritus (Neljännes Finaalit) 1968, 1971, 2000, 2001, 2005

Euroopan Cupit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • West London Cup
    • 1886
  • West London Observer Cup
    • 1891
  • London Challenge Cup
    • 1910

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]