Tottenham Hotspur FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tottenham Hotspur
Tottenham Hotspurin tunnus
Koko nimi Tottenham Hotspur Football Club
Perustettu 1882
Kaupunki Lontoo, Britannia
Kotikenttä White Hart Lane
– Kapasiteetti 36 238
Puheenjohtaja Englannin lippu Daniel Levy
Valmentaja Englannin lippu Tim Sherwood
Sarja Englannin Valioliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Tottenham Hotspur Football Club on englantilainen jalkapalloseura Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosasta. Joukkue pelaa Englannin Valioliigassa ja sen kotistadion on nimeltään White Hart Lane.

Tottenham on kautta aikain ollut yksi Englannin suurimmista seuroista. Kaudella 1960–1961 se kykeni ensimmäisenä joukkueena 1900-luvulla voittamaan saman kauden aikana sekä Englannin liigamestaruuden että FA Cupin. Spurs on myös ainoa joukkue, joka on voittanut FA Cupin koko liigan ulkopuolisena joukkueena (1901). Se on myös ensimmäinen eurocup-voiton saavuttanut englantilaisjoukkue voitettuaan vuonna 1963 Cup-voittajien cupin loppuottelussa Atlético Madridin maalein 5–1.

Tottenhamin verivihollinen on naapuriseura Arsenal. Joukkueiden kohtaamisia kutsutaan nimellä Pohjois-Lontoon derby.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran historia alkoi vuonna 1882 suurinpiirtein samalla paikalla Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosan High Streetillä, missä nykyisin sijaitsee Spurs Store -fanituotemyymälä. Paikalle oli kokoontunut paikallisen krikettiseuran pelaajia pohtimaan seuraavan kesän suunnitelmia. Tekemisen puutteessa kyseiset St. John's Presbyterian -oppikoulun oppilaat päättivät ryhtyä pelaamaan jalkapalloa. Koska he olivat epävarmoja nimestään, he nimesivät joukkueen Northumberlandin herttuan nuorimman pojan, myös Harry Hotspur -lempinimellä tunnetun Sir Henry Percyn mukaan. Motiivi nimen käytölle tuli Hotspurin urheasta luonteesta. Uusi seura oli syntynyt ja se tunnettiin aluksi nimellä Hotspur FC. Vuonna 1883 puheenjohtajaksi tuli John Ripsher, minkä myötä joukkueen peliasun väritykseksi tuli kokonaan laivastonsininen. Kotiottelunsa joukkue pelasi Tottenham Marshesissa.[1]

Vuonna 1884 seuran nimi muutettiin muotoon Tottenham Hotspur Football and Athletic Club ja 1885 joukkue pelasi ensimmäisen varsinaisen ottelunsa St. Albansia vastaan paikallisessa London Association Cupissa. Peli päättyi Tottenhamin 5–2-voittoon. Näihin aikoihin myös joukkueen peliasu oli muuttunut vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmäksi.[1]

Tottenham pelasi ensimmäisen ottelunsa tulevaisuudessa arkkiviholliseksi muodostunutta Arsenalia vastaan vuonna 1887. Spurs voitti ottelun 2–1, mutta tulos mitätöitiin, koska viimeinen vartti oli pelattu liian pimeässä. Seuraavana vuonna joukkueen kotikentäksi vaihtui Northumberland Park. Vuonna 1890 pelipaidan väri muuttui punaiseksi, mutta pelihousut pysyivät laivastonsinisinä.[1]

16. joulukuuta 1895 Hotspur muuttui ammattilaisseuraksi. Seuraavana vuonna ystävyysottelua Aston Villaa vastaan saapui seuraamaan 6 000 katsojaa. Joukkue valittiin Southern Leaguen ykkösdivisioonaan ja samalla pelipaidan väri muuttui jälleen; tällä kertaa ruskea-kultaraidalliseksi. 1896 seura selvisi ensimmäiseen cup-finaaliinsa. Paikallisen Charity Cupin loppuottelu päättyi kuitenkin Wellingborough’n 2–0 -voittoon.[1]

Vuosi 1898 oli vuoden 1895 ohella tärkeä virstanpylväs Tottenhamin historiassa, sillä seura muuttui osakeyhtiöksi ja myös uusi yleisöennätys, 14 000 katsojaa, syntyi paikallisottelussa Arsenalia vastaan. Lisäksi peliasu muuttui viimeisen kerran: uudet värit olivat valkoinen paita ja laivastonsiniset housut. Sävyt, joista joukkue nykyisinkin tunnetaan, oli lainattu Preston North Endiltä.[1]

Ensimmäiset mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1901 FA Cupin finaalin uusintaottelu Tottenham Hotspur – Sheffield United.

Vuonna 1899 Tottenham muutti nykyiselle kotistadionilleen, White Hart Lanelle. Kyseinen 35 000 -paikkainen stadion oltiin aluksi lähellä nimetä Gilpin Parkiksi. Ensimmäinen White Hart Lanella pelattu ottelu käytiin Notts Countya vastaan. Siirtyminen uudelle kotikentälle ennusti menestystä; vuonna 1900 Hotspur voitti Southern Leaguen ja seuraavana vuonna seura voitti ensimmäisenä pääsarjaan kuulumattomana joukkueena FA Cupin, kun Sheffield United kaatui Boltonissa pelatussa loppuottelussa 3–1. Se merkitsi samalla erään aikakauden loppua, sillä pohjoisenglantilaisten seurojen dominointi turnauksessa päättyi. FA Cupin voitto auttoi tuomaan joukkueelle paikan silloin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Kakkosdivisioonaan vuonna 1908. Vuonna 1909 seura nousi pääsarjaan, jossa se pelasi kuusi vuotta, pudoten sitten takaisin kakkosdivisioonaan. Vuonna 1920 seura palasi Ykkösdivisioonaan.[1]

Vuonna 1921 Tottenham voitti toistamiseen FA Cupin, kun se voitti loppuottelussa Stamford Bridgellä Lontoossa Wolverhamptonin 1–0. Seitsemän vuotta myöhemmin seura putosi jälleen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, jossa se pelasi viisi kautta, pudoten uudestaan vuonna 1935. Vuonna 1938 joukkueen FA Cupin kuudennen kierroksen ottelua Sunderlandia vastaan saapui katsomaan White Hart Lanelle 75 038 katsojaa. Se on edelleen seuran yhden ottelun yleisöennätys.[1]

Tottenham Hotspur palasi pääsarjaan, Ykkösdivisioonaan, pitkään kestäneen alasarjan tahkoamisen jälkeen vuonna 1950. Heti seuraavana vuonna seura voitti Englannin liigan ensimmäisen kerran. Mestarijoukkueen valmentajana toimi Arthur Rowe.[1]

Bill Nicholsonin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottenham Hotspur ennen vuoden 1963 Cup-voittajien cupin finaalia.

Rowen lähdettyä uudeksi valmentajaksi tuli Jimmy Anderson, joka ei kuitenkaan kestänyt vallitsevaa painetta. Niinpä joukkueen otti haltuunsa pelaaja Bill Nicholson. Ensimmäinen hänen alaisuudessaan pelattu ottelu Evertonia vastaan päättyi Tottenhamin 10–4-voittoon. Kaudella 1960–61 Tottenham voitti liigamestaruuden kahdeksan pisteen erolla Sheffield Wednesdayhin. Lisäksi FA Cupin finaalissa yhden miehen vajaalla pelannut joukkue kaatoi Leicester Cityn 2–0.[1]

Liigamestaruuden myötä Tottenham pääsi osallistumaan kaudeksi 1961–62 Euroopan Cupiin, eli nykyiseen Mestarien liigaan. Joukkue ylsi aina semifinaaleihin saakka, missä se putosi Benficalle. Englannin liigassa Tottenham sijoittui kolmanneksi edellään Ipswich ja Burnley. FA Cupissa seura uusi mestaruutensa, kun se voitti finaalissa Burnleyn maalein 3–1. Niinpä Tottenham pääsi seuraavaksi kaudeksi Cup-voittajien cupiin, jonka Rotterdamissa pelatussa loppuottelussa se voitti Atlético Madridin 5–1. Tottenhamista tuli siten ensimmäinen eurocupin voittanut englantilaisjoukkue.[1]

1960-luvun edetessä Tottenhamin runko alkoi muuttua pelaajakauppojen ja lopettamisten myötä, mikä loi Bill Nicholsonille haasteita. Vuonna 1967 seura kuitenkin voitti FA Cupin Chelsean kaaduttua ensimmäisessä lontoolaisjoukkueiden välisessä finaalissa 2–1. Muutoksista alkoi uusi menestyksekäs aikakausi ja vuonna 1971 Tottenham voitti ensimmäisen Liigacupinsa lyöden finaalissa tuolloin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Aston Villan 2–0. Voiton myötä seuralle aukesi paikka kauden 1971–72 UEFA-cupista. Kaksiosaisessa finaalissa Tottenham voitti Wolverhamptonin maalierolla 3–2. Tottenham oli nyt ensimmäinen englantilaisseura, joka oli saavuttanut kaksi eurocup-voittoa. Seuraavana vuonna 1973 siitä tuli ensimmäinen kaksi Liigacupin voittoa saavuttanut seura, kun Norwich kaatui finaalissa 1–0.[1]

Vuonna 1974 Tottenham oli jälleen UEFA Cupin finaalissa, mutta tällä kertaa Feyenoord oli parempi yhteismaalein 4–2. Lisäksi Hotspurin kannattajien mellakointi ratkaisevassa finaalissa Rotterdamissa toi Tottenhamille kiellon osallistua eurocupeihin. Tämä oli toisaalta merkityksetöntä, sillä seura ei seuraavaan kymmeneen vuoteen saavuttanut riittävän hyvää menestystä Euroopan kentille yltääkseen.[1]

1970-luvun jälkipuoliskolla alkoivat Tottenhamin ongelmat. Bill Nicholson irtisanoutui seurasta vuonna 1976, ja hänet korvasi entinen Arsenal-valmentaja Terry Neill. Hänet kuitenkin erotettiin kesken toisen kautensa, eikä Keith Burkinshawkaan onnistunut pelastamaan seuraa putoamiselta sarjaporrasta alemmas. Kausi 1977–78 jäi kuitenkin siltä erää ainoaksi visiitiksi kakkosdivisioonassa, sillä Tottenham ylsi sarjassa maalieron turvin kolmanneksi. Seuraavaksi kaudeksi Tottenham osti joukkueeseensa Argentiinan tuoreen maailmanmestarijoukkueen pelaajista Osvaldo Ardilesin ja Ricardo Villan.[1]

1980-luvun menestysvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 Tottenham voitti FA Cupin, kun Manchester City kaatui finaalin uusintaottelussa 3–2. Ottelu muistetaan erityisesti Ricardo Villan yksilösuorituksesta hänen tekemässään voittomaalissa. Seuraavan kauden Cup-voittajien cupissa joukkue ylsi välieriin, jossa se putosi FC Barcelonalle. Sen sijaan se saavutti jälleen FA Cupin voiton kukistamalla uusintaottelussa Queens Park Rangersin 1–0.[1] Edellisvuoden finaalin sankari Ricky Villa kieltäytyi pelaamasta Britannian ja hänen kotimaansa Argentiinan välisen Falklandin sodan vuoksi.[2] Liigassa Tottenham ylsi neljänneksi, mikä toi sille paikan UEFA-cupiin.[1]

Vuonna 1984 Tottenham saavutti historiansa toisen UEFA-cupin voiton, kun joukkue kaatoi loppuottelussa belgialaisen Anderlechtin toisen osaottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kun kaksi peliä oli päättynyt 1–1-tasapeliin. Joukkueen sankari oli kaksi pilkkua rangaistuspotkukilpailussa torjunut maalivahti Tony Parks. Valmentaja Keith Burkinshaw oli riitaantunut seuran johtoportaan kanssa ja jätti joukkueen finaalien jälkeen.[1]

Tottenham ylsi kahdeksannen kerran FA Cupin finaaliin vuonna 1987. Tällä kertaa tuloksena oli 2–3-jatkoaikatappio Coventrylle. Samalla kaudella 1986–87 joukkueen hyökkääjä Clive Allen viimeisteli 49 maalia kaikki turnaukset mukaan lukien.[1] Vuonna 1988 Tottenham osti ensimmäisen yli miljoona puntaa maksaneen pelaajansa, kun Paul Stewart siirtyi Spursiin 1,5 miljoonan punnan hintaan. Vielä enemmän seura maksoi Newcastle Unitedin Paul Gascoignesta, jonka hinta oli 2,2 miljoonaa puntaa. Samalla Chris Waddle siirtyi Tottenhamista Marseilleen viidellä miljoonalla punnalla.[1]

Menestyksen taantuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Gascoigne ja Gary Lineker muodostivat tehokkaan kaksikon ja vuonna 1991 Tottenham voitti viimeisimmän FA Cupinsa. Se nousi finaalissa Nottingham Forestia vastaan vaikeuksien kautta voittoon, sillä Gascoigne loukkaantui, minkä lisäksi joukkue oli maalin tappiolla ja epäonnistui rangaistuspotkussa. Lopulta Tottenham voitti jatkoajan jälkeen 2–1.[1]

Kun Valioliiga perustettiin silloisen Ykkösdivisioonan tilalle vuonna 1992, oli Tottenham sekasorron vallassa, kun esimerkiksi Paul Gascoigne siirtyi Lazioon 5,5 miljoonan punnan hintaan. Uudeksi manageriksi Terry Venablesin tilalle tuli Tottenhamia jo pelaajaurallaan edustanut Osvaldo Ardiles.[1]

Vuonna 1994 Ardiles hankki joukkueeseen samanvuotisissa MM-kilpailuissa loistaneita pelaajia, jolloin joukkueeseen liittyivät romanialaiset Gheorghe Popescu ja Ilie Dumitrescu. Lisäksi omistaja Alan Sugar suostutteli joukkueeseen saksalaisen Jürgen Klinsmannin. Taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Tottenham suljettiin tulevan kauden FA Cupista sekä määrättiin aloittamaan liigakausi miinuspisteistä. Rangaistus muutettiin kuitenkin myöhemmin sakoiksi. Lisäksi Ardilesin korvasi managerina Queen’s Park Rangersista tullut Gerry Francis, joka Ardilesin vastaisesti vannoi puolustavan jalkapallon nimeen. Tuloksena oli FA Cupin välieräpaikka, jossa Everton oli parempi 4–1.[1] Valioliigassa sijoitus oli seitsemäs.[3]

1990-luvun jälkipuoliskolla Tottenham taantui yhä enemmän Valioliigan keskikastin joukkueeksi. Vuonna 1996 se sijoittui kahdeksanneksi,[4] vuonna 1997 kymmenenneksi,[5] vuonna 1998 neljänneksitoista[6] ja vuonna 1999 yhdenneksitoista.[7] 1999 seura voitti kuitenkin Liigacupin kukistamalla finaalissa Leicester Cityn 1–0.[8]

Uusi vuosituhat alkoi Tottenhamilta siitä mihin 1990-luku oli jäänyt joukkueen sijoittuessa vuosi toisensa perään liigan keskikastiin sijoille 9–14.[9][10][11][12][13][14][15] Vuonna 2002 seura hävisi Liigacupin finaalin Blackburn Roversille 1–2.[16]

Takaisin kärjen tuntumaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottenham nousi takaisin haastamaan kärkeä kaudella 2005–2006, jolloin seuran valmentajana toimi hollantilainen Martin Jol. Joukkue sijoittui Valioliigassa viidenneksi, minkä myötä se selvisi seuraavan kauden UEFA-cupiin. Mestarien liigaan oikeuttanut neljäs tilakin oli lähellä, sillä Arsenal ohitti West Hamille hävinneen Tottenhamin päätöskierroksella. Kymmenen Tottenhamin pelaajaa joutui jättämään viimeisen pelin sivuun ruokamyrkytyksen vuoksi.[17] Seuraavalla kaudella 2006–2007 Tottenham uusi edelliskauden viidennen sijan.[18] UEFA-cupissa joukkue ylsi puolivälieriin, missä se putosi lopulta koko turnauksen voittaneelle Sevillalle yhteismaalein 3–4.[19]

Kausi 2007–2008 kausi alkoi Tottenhamilta heikosti, ja Martin Jol erotettiin lokakuun lopulla. Tilalle tuli vuoteen 2011 ulottuvalla sopimuksella Juande Ramos, joka siirtyi seuraan Sevillasta. Tottenham oli tässä vaiheessa voittanut kymmenestä pelistään vain yhden ollen sarjassa kolmanneksi viimeisenä.[20] Joukkue sijoittui Valioliigassa lopulta sijalle yksitoista.[21] Sen sijaan seura pääsi juhlimaan pitkästä aikaa cup-voittoa, kun se voitti Liigacupin loppuottelussa Chelsean jatkoajan jälkeen 2–1.[22] UEFA-cupissa pelit päättyivät neljännesvälierissä PSV Eindhovenia vastaan, joka oli parempi rangaistuspotkujen jälkeen maalieron ollessa kahden pelin osalta tasan 1–1.[23]

Pohjois-Lontoon derby Arsenal–Tottenham vuonna 2010.

Kausi 2008–2009 alkoi Tottenhamilta huonoiten sen historian aikana. Joukkue oli kerännyt kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta vain kaksi pistettä, mikä oikeutti liigan viimeiselle sijalle. Valmentaja Juande Ramos sai lähteä ja hänen tilalleen tuli Fulhamista Harry Redknapp.[24][25] Kurssi kääntyi ja Tottenham oli lopulta liigan kahdeksas.[26] Liigacupin finaalissa joukkue hävisi rangaistuspotkukilpailun jälkeen Manchester Unitedille varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä 0–0.[27]

Kaudella 2009–2010 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mikä toi sille paikan Mestarien liigan karsintoihin.[28] Kaksiosaisessa karsinnassa Tottenham voitti BSC Young Boysin yhteismaalein 6–3, ja joukkue selvisi lohkovaiheeseen.[29] Mestarien liigan kaudella 2010–2011 joukkue arvottiin alkulohkoon A yhdessä hallitsevan mestarin Internazionalen, Werder Bremenin ja FC Twenten kanssa.[30] Tottenham voitti lohkon ja pudotti neljännesvälierissä AC Milanin yhteismaalein 1–0.[31][32] Puolivälierissä Real Madrid voitti Tottenhamin yhteismaalein 5–0 edeten otteluparista jatkoon.[33] Seuraavalla kaudella Tottenhamia ei enää Mestarien liigassa nähty, sillä Valioliigan kaudella 2010–2011 joukkue ylsi viidenneksi, mikä riitti ainostaan Eurooppa-liigan paikkaan.[34]

Kaudella 2011–2012 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mutta jäi silti Mestarien liigan ulkopuolelle. Paikan vei Valioliigassa neljän parhaan ulkopuolelle jäänyt Chelsea, joka pääsi mukaan Mestarien liigan hallitsevana mestarina.[35] Kauden 2011–2012 Eurooppa-liigassa Tottenham jäi alkulohkoon.[36] Valmentaja Harry Redknapp puolestaan vaati seuralta suurta palkankorotusta, mutta puheenjohtaja Daniel Levy ei tähän suostunut. Seurauksena Redknapp jätti Tottenhamin kesäkuussa 2012.[37] Uudeksi valmentajaksi Redknappin tilalle nimitettiin kolmivuotisella sopimuksella André Villas-Boas, joka oli edellisellä kaudella saanut potkut Chelseasta.[38] Tavoitteena oli, että Villas-Boasin opastuksessa Tottenham nousisi kokonaisvaltaisesti uudelle tasolle.[39]

Valioliiga-kausi 2012–2013 sujui tutuissa merkeissä; Mestarien liigan karsintoihin oikeuttanut neljäs tila jäi pisteen päähän.[40] Eurooppa-liigassa tie nousi pystyyn puolivälierissä FC Baselia vastaan. Yhteismaalit olivat kahden osaottelun jälkeen tasan 4–4, mutta Basel voitti rangaistuspotkukilpailun.[41]

Kauteen 2013–2013 Tottenham lähti suurin toivein. Joukkue joutui luopumaan suurimmasta tähdestään Gareth Balesta, mutta hankki tilalle pelaajia yli 100 miljoonan punnan edestä. Tottenhamin peli oli kuitenkin alkukaudesta umpisolmussa, ja seurajohto kyllästyi tilanteeseen, kun joukkue hävisi joulukuussa kotonaan Liverpoolille 0–5.[39] Päävalmentaja André Villas-Boas sai lähteä ja vetovastuun otti Tim Sherwood. Hän toimi tehtävässä aluksi väliaikaisesti, mutta sopimusta jatkettiin kauden 2014–2015 loppuun asti.[42]

Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottenhamin perinteinen peliasu Gareth Balen yllä vuonna 2008.

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottenham Hotspurin perinteinen kotipeliasu koostuu valkoisesta paidasta ja laivastonsinisistä housuista, joita se on käyttänyt vuodesta 1898 lähtien. Sukkien väri on vaihdellut aivan viime vuosinakin valkoisten ja sinisten välillä. Lisäksi eurocup-peleissä Tottenhamilla on 1960-luvulta lähtien ollut tapana käyttää kokovalkoista asua. Se on ollut yksittäisinä kausina käytössä myös liigassa.[43]

Alkuvuosina Tottenhamin peliasu koki jatkuvasti muutoksia. Seuran ensimmäinen peliasu, jota käytettiin vuosina 1883–1885, oli väritykseltään kokonaan laivastonsininen. Vuonna 1885 peliasuksi vaihtui vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmä. Se oli käytössä vuoteen 1889, jolloin käyttöön otettiin laivastonsininen paita ja valkoiset housut. Vuosina 1890–1895 oli puolestaan käytössä punainen paita ja laivastonsiniset housut. Sen jälkeen pelipaita vaihtui ruskeakultaraidalliseksi, mutta housut pysyivät samanvärisinä. Tätä asua käytettiin vuoteen 1898, jolloin nykyinen väritys otettiin käyttöön.[43]

Seuran vieraspeliasut ovat kautta historian vaihdelleet useasti. Niistä yleisin on kuitenkin ollut laivastonsinisen paidan ja valkoisten housujen yhdistelmä, jota käytettiin esimerkiksi lähes koko 1950- ja 60-luvut. Myös keltaista paitaa on käytetty useita vuosia. Kaudella 2013–2014 Tottenhamin kakkospeliasu on väritykseltään kokonaan vaaleansininen ja kolmospeliasu kokonaan laivastonsininen.[44]

1. lokakuuta 2007 Tottenham pelasi 125-vuotisjuhliensa kunniaksi yhden pelin alun perin 1800-luvulla käytetyllä vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmällä.[43]

Valmistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sponsori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[43]

Tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran tunnus on kukko. Se on viittaus Harry Hotspuriin, joka oli kukkotappelujen kannattajan maineessa. Vuonna 1915 joukkueen entinen pelaaja William James Scott teetti kuparisen patsaan, jossa kukko seisoo jalkapallon päällä. Patsas asetettiin Tottenhamin stadionin, White Hart Lanen, länsikatsomon katoksen päälle, missä se on nykyisinkin.[43]

Kukkoa käytettiin ensimmäisen kerran Tottenhamin peliasussa vuoden 1921 FA Cupin finaalissa. Logo on sittemmin kokenut muutoksia – edellisen kerran vuonna 2006, jolloin seuran imagoa pyrittiin modernisoimaan. Nykyinen tunnus muistuttaa vuosina 1966–1982 käytössä ollutta logoa, mutta sen ääriviivat ovat selkeämmät.[43]

Tottenham Hotspurin tunnukset[43]
Tottenham crest-1921.jpg Tottenham crest-1951.jpg Tottenham crest-1966.jpg Tottenham crest-1982.jpg Tottenham crest-1983.png Tottenham crest-1995.jpg Tottenham Hotspur vanha logo.png Tottenham Hotspur crest.png
1921–1951 1951–1966 1966–1982 1982–1983 1983–1995 /
1999–2006
1995–1997 1997–1999 2006–

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

White Hart Lane on ollut Tottenhamin kotistadion vuodesta 1899 lähtien.
Pääartikkeli: White Hart Lane

Historiansa ensimmäiset ottelunsa Tottenham pelasi julkisella kentällä Tottenham Marshesissa. Suuret yleisömäärät ja katsojien öykkärimäinen käytös julkisella paikalla aiheuttivat sen, että vuonna 1888 seura muutti yksityiselle kentälle Northumberland Parkiin.[43][45][46]

Niin seura kuin yleisömäärät jatkoivat kasvamistaan, joten vuonna 1899 joukkue siirtyi Tottenhamin High Roadilla sijaitsevalle uudelle stadionille, joka tultiin tuntemaan nimellä White Hart Lane.[47] Ensimmäinen siellä pelattu ottelu oli maanantaina 4. syyskuuta pelattu ystävyysottelu Notts Countya vastaan 5 000 katsojan läsnäollessa. Tottenham voitti pelin 1–0. Seuraavana lauantaina paikalle saapui 11 000 silmäparia seuraamaan Tottenhamin 1–0-voittoa Queens Park Rangersista Southern Leaguen ottelussa.[48]

Ensimmäisen viiden vuoden aikana stadionin kapasiteetiksi oli muodostunut 32 000 paikkaa.[48]

Edustusjoukkueen pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 7. syyskuuta 2013.[49]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Brazil.svg Gomes, HeurelhoHeurelho Gomes
2 P Flag of England.svg Walker, KyleKyle Walker
3 P Flag of England.svg Rose, DannyDanny Rose
4 P Flag of France.svg Kaboul, YounesYounes Kaboul
5 P Flag of Belgium.svg Vertonghen, JanJan Vertonghen
6 P Flag of Romania.svg Chiricheș, VladVlad Chiricheș
7 K Flag of England.svg Lennon, AaronAaron Lennon
8 K Flag of Brazil.svg , PaulinhoPaulinho
9 H Flag of Spain.svg Soldado, RobertoRoberto Soldado
10 H Flag of Togo.svg Adebayor, EmmanuelEmmanuel Adebayor
11 K Flag of Argentina.svg Lamela, ErikErik Lamela
14 K Flag of Germany.svg Holtby, LewisLewis Holtby
15 K Flag of France.svg Capoue, ÉtienneÉtienne Capoue
Nro Paikka Pelaaja
16 P Flag of England.svg Naughton, KyleKyle Naughton
17 K Flag of England.svg Townsend, AndrosAndros Townsend
18 H Flag of England.svg Defoe, JermainJermain Defoe
19 K Flag of Belgium.svg Dembélé, MoussaMoussa Dembélé
20 P Flag of England.svg Dawson, MichaelMichael Dawson
21 K Flag of Belgium.svg Chadli, NacerNacer Chadli
22 K Flag of Iceland.svg Sigurðsson, GylfiGylfi Sigurðsson
23 K Flag of Denmark.svg Eriksen, ChristianChristian Eriksen
24 M Flag of the United States.svg Friedel, BradBrad Friedel
25 M Flag of France.svg Lloris, HugoHugo Lloris
30 K Flag of Brazil.svg Ranieri, SandroSandro Ranieri
35 P Flag of England.svg Fryers, EzekielEzekiel Fryers

Lainapelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualta lainatut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei tällä hetkellä ketään.

Muualle lainatut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(tilanne 7. syyskuuta 2013.)

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[50]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. divisioonan mestaruus: 1950–1951, 1960–1961 (2)
  • 2. divisioonan mestaruus: 1919–1920, 1949–1950 (2)
  • FA Cupin voitto: 1900–1901, 1920–1921, 1960–1961, 1961–1962, 1966–1967, 1980–1981, 1981–1982, 1990–1991 (8)
  • FA Charity Shieldin voitto: 1920–1921, 1951–1952, 1961–1962, 1962–1963, 1967–1968, 1981–1982, 1991–1992 (7)
  • Liigacupin voitto: 1970–1971, 1972–1973, 1998–1999 ja 2007–2008 (4)
  • Cup-voittajien cup -voitto: 1962–1963 (1)
  • UEFA Cup -voitto: 1971–1972, 1983–1984 (2)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u History of THFC mehstg.com. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  2. Ricky Villa: 'I recognise I am a little part of English football history 2.6.2006. Independent.co.uk. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  3. Tottenham Hotspur 1994-1995 Results Statto.com. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  4. Tottenham Hotspur 1995-1996 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  5. Tottenham Hotspur 1996-1997 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  6. Tottenham Hotspur 1997-1998 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  7. Tottenham Hotspur 1998-1999 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  8. English League Cup 1998-1999 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  9. Tottenham Hotspur 1999-2000 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  10. Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  11. English League Cup 2001-2002 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  12. Tottenham Hotspur 2002-2003 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  13. Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  14. Tottenham Hotspur 2003-2004 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  15. Tottenham Hotspur 2004-2005 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  16. English League Cup 2001-2002 Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  17. Myrkytettiinkö Tottenhamin pelaajat? 9.4.2006. Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  18. Tottenham Hotspur 2006-2007 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  19. UEFA Cup 2006-2007 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  20. Juande Ramosista Tottenhamin päävalmentaja Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  21. English Premier League 2007-2008 Table Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  22. English League Cup 2007-2008 Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  23. UEFA Cup 2007-2008 Fourth Round Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  24. Ramos sai potkut, Redknapp Tottenhamin valmentajaksi 26.10.2008. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014.
  25. Tottenham passitti Ramosin matkoihinsa 26.10.2008. MTV.fi. Viitattu 3.2.2014.
  26. Tottenham Hotspur 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  27. English League Cup 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  28. Pohjalla rämpinyt Tottenham palaa jälleen Euro-kentille 6.5.2010. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014. (suomeksi)
  29. Tottenham ensi kertaa Mestarien liigan lohkovaiheeseen 26.8.2010. hs.fi. Viitattu 26.8.2010. (suomeksi)
  30. Realille kutkuttava UCL-lohko - Pasasen Bremen haastaa Interin 26.8.2010. hs.fi. Viitattu 15.9.2010.
  31. UEFA Champions League 2010-2011 First Round Group A Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  32. UEFA Champions League 2010-2011 Second Round Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  33. UEFA Champions League 2010-2011 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  34. Tottenham Hotspur 2010-2011 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  35. Chelsea valloitti Mestarien liigan 20.5.2012. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  36. UEFA Europa League 2011-2012 Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  37. Harry Redknapp ulos Tottenhamista 14.6.2012. Valioliiga.com. Viitattu 4.2.2014.
  38. Villas-Boas kolen vuoden pestillä Tottenhamiin 4.7.2012. HS.fi. Viitattu 4.2.2014.
  39. a b Valioliiga: Murskatappiot olivat liikaa – Andre Villas-Boas pihalle Tottenhamista 16.12.2013. Iltasanomat.fi. Viitattu 4.2.2014.
  40. Tottenham Hotspur 2012-2013 Home Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  41. UEFA Europa League 2012-2013 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  42. Tottenham nimesi uuden managerinsa 23.12.2013. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  43. a b c d e f g h Tottenham Hotspur - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  44. Tottenham Hotspur Away Kits - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  45. Cloake: s. 10
  46. Cloake: s. 30
  47. Cloake: s. 12–13
  48. a b History of White Hart Lane Tottenhamhotspur.com. Viitattu 5.2.2014. (englanniksi)
  49. Pelaajat Tottenhamin kotisivulla Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  50. My Football Facts & Stats – Tottenham Hotspur – Manager's Records 1898-2014 Myfootballfacts.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tottenham Hotspur FC.