Arsenal FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee englantilaista jalkapalloseuraa. Samannimisestä argentiinalaisesta seurasta katso Arsenal de Sarandí. Muista merkityksistä katso Arsenal.
Arsenal
Arsenalin tunnus
Koko nimi Arsenal Football Club
Perustettu 1886
Kaupunki Englannin lippu Lontoo, Englanti
Kenttä Emirates Stadium
– kapasiteetti 60 361 [1]
Sarja Englannin valioliiga
Sarjataso 1.
Puheenjohtaja Englannin lippu sir Chips Keswick
Päävalmentaja Ranskan lippu Arsène Wenger
Omistaja Yhdysvaltain lippu Stan Kroenke[2]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Arsenal Football Club (lempinimi The Gunners, suom. Tykkimiehet) on lontoolainen jalkapalloseura, joka pelaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Arsenal FC:n historia

Seuran perustivat vuonna 1886 Woolwichin Royal Arsenal -asetehtaan työntekijät kaakkois-Lontoossa. Seuran nimi oli aluksi Dial Square, mutta se muuttui nopeasti muotoon Royal Arsenal.[3] Joukkue nimettiin uudelleen vielä vuonna 1893 Woolwich Arsenaliksi, kun joukkueesta tuli ammattilaisseura.[4]Woolwich Arsenalista tuli The Football Leaguen ensimmäinen eteläinen jäsen, aloittaen vuonna 1893 2. divisioonasta. Joukkue nousi kuitenkin korkeimmalle sarjatasolle, 1. divisioonaan, vuonna 1904. Koska Arsenal sijaitsi etäällä muista sarjan joukkueista, olivat sen yleisömäärät alhaisia ja joukkue kärsi talousongelmista. Joukkue ajautuikin vararikkoon vuonna 1910, jolloin seuran ottivat haltuun liikemiehet Henry Norris ja William Hall.[5] Norris pyrki siirtämään joukkueen ja vuonna 1913 se muuttikin Pohjois-Lontooseen, Highburyssä sijaitsevalle Arsenal Stadiumille. Norris myös poisti seuraavana vuonna sanan Woolwich joukkueen nimestä. Joukkue oli juuri noussut takaisin 2. divisioonaan. [6] Joukkue sijoittui 1919 divisioonan viidenneksi, mutta nostettiin siitä huolimatta ylimmälle sarjatasolle. Nostamiseen vaikutti paikallisvastustaja Tottenham Hotspur FC, jonka uskottiin käytettävän epäilyttäviä keinoja. Noston taustalla onkin väitetty olleen ennemmin historialliset kuin urheilulliset syyt.[7][8]

Herbert Chapman nimettiin Arsenalin uudeksi manageriksi vuonna 1925. Chapmanin aikana Arsenal saavutti ensimmäistä kertaa huomattavaa menestystä, minkä taustalla olivat Chapmanin vallankumoukselliset taktiikat ja harjoittelumetodit sekä sellaisten tähtipelaajien hankkiminen kuten Alex James ja Cliff Bastin. Arsenalin ensimmäiset merkittävät pokaalit tulivat 1930-luvun alussa. Arsenal voitti vuoden 1930 FA Cupin sekä kaksi liigamestaruutta kausina 1930–1931 ja 1932–1933.

Chapman kuoli yhtäkkisesti vuonna 1934 jättäen George Allisonin jatkamaan hänen menestyksekästä työtään. Allisonin ja hänen apuvalmentajiensa Joe Shaw’n sekä Tom Whittakerin ohjauksessa Arsenal voitti kolme liigamestaruutta lisää kausina 1933–1934, 1934–1935 ja 1937–1938.[9] Lisäksi Arsenal saavutti FA Cupin voiton vuonna 1936.

Toisen maailmansodan aikana Englannissa ei pelattu ammattilaistason jalkapalloa, mutta pian sodan jälkeen alkoi Arsenalin toinen menestyksekäs ajanjakso. Tom Whittakerin valmentamana Arsenal voitti liigamestaruuden kausina 1947–1948 ja 1952–1953[10][11] sekä FA Cupin vuonna 1950.[12] Tämän jälkeen seurasi pitempi ajanjakso ilman huomattavaa menestystä.

Arsenal palasi mitalikantaan 1960-luvun lopussa sen jälkeen, kun uudeksi manageriksi oli nimitetty yllätysvalinta Bertie Mee. Kaudella 1969–1970 Arsenal voitti ensimmäisen Euroopan pokaalinsa kukistamalla Anderlechtin Inter-Cities Fairs Cupissa maalierolla 4–3.[13] Menestystä Euroopan kentillä seurasi menestys kotimaassa, sillä Arsenal saavutti historiansa ensimmäisen tuplan kaudella 1970–1971 voittamalla sekä liigan että FA Cupin.[14] Tuplan voittanut kokoonpano kuitenkin hajosi pian ja seuraava vuosikymmen sisälsikin monia kakkossijoja, mutta itse mestaruuksia ei tullut.

Terry Neill korvasi Bertie Meen Arsenalin managerina vuonna 1976 tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi Arsenal-luotsiksi 34 vuoden ikäisenä. Uusien vahvistusten ja muutaman lahjakkaan pelaajan kuten Liam Bradyn avulla Arsenal eteni kolmeen FA Cupin finaaliin vuosina 1978–1980. Tuloksena näistä oli kaksi tappiota ja yksi voitto. Voitto tuli vuonna 1979 Arsenalin kukistettua Manchester Unitedin viimeisen minuutin maalilla 3–2.[15] FA Cupin lisäksi Arsenal eteni vuonna 1980 European Cup Winner’s Cupin finaaliin, josta tuloksena oli kuitenkin tappio rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arsenalin ensimmäinen logo paljastettiin vuonna 1888. Siinä kolme tykkiä osoittaa pohjoiseen vaakunan sisällä, ja vaakunan reunoja koristavat vasemmalle ja oikealle lähtevät lehvät.

Arsenalin ensimmäinen logo vuodelta 1888.
Vuodet 1949–2002 käytössä ollut logo.

Tämä logo oli käytössä vuoteen 1913, jolloin Arsenal muutti Highburyn stadionille. Seuraavassa logossa oli vain yksi tykki, joka osoitti vuorostaan itään ja jonka rinnalle oli kirjoitettu seuran lempinimi Gunners. Tätä logoa käytettiin vuoteen 1925 asti. Tällöin logon tykki suunnattiin osoittamaan länteen.

Vuonna 1949 seura julkisti modernisoidun logonsa, jossa Arsenal-nimen alla on punaisella pohjalla kultainen tykki osoittamassa länteen. Tykin alapuolella logon sisässä on Metropolitan Borough of Islingtonin vaakuna ja logon ulkopuolella latinankielinen motto ”Victoria Concordia Crescit” eli ”Voitto tulee harmoniasta”. Tämä logo koostui kokonaan väreistä: punainen, kulta ja vihreä. Logo oli käytössä pitkään, aina vuoteen 2002. Tosin välille mahtui FA Cupin finaaleissa käytettyjä logoja.

Vuonna 2002 Arsenal esitteli uuden logonsa, joka koostui moderneista kaarevista viivoista ja yksinkertaisuudesta. Logossa entisen logon vihreä väri korvattiin tummansinisellä ja tykki käännettiin osoittamaan jälleen länteen päin. Tykin päällä lukee seuran nimi. Jotkut kannattajat ovat arvostelleet tätä logoa perinteitä loukkaavaksi uuden kaarevan ja yksinkertaisen tyylin vuoksi. On myös toivottu, että faneilla olisi mahdollisuus vaikuttaa seuran logoon.

Arsenalin 125-vuotisjuhlien kunniaksi kauden 2011–2012 pelipaidoissa käytetään hieman muokattua versiota seuran ensimmäisestä logosta. Uudessa logossa on yhdistetty nykyinen ja vanha logo. Arsenalin nykyisen logon ympärillä on ensimmäisen logon tapaan tammen- ja laakerinlehdet. Lehtien ympärille kiertyvät nauhat, joissa lukee toisella puolen 1886 ja toisella 2011. Niiden keskellä suoraan nykyisen logon alla lukee ”Forward”.

Kaudeksi 2012–2013 palautettiin voimaan ennen juhlavuotta käytössä ollut logo.

Pelipaitojen valmistajat ja sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arsenalin pelaajia päällään Fly Emiratesin sponsoroimat pelipaidat.

Arsenalin pelipaitoja ovat tehneet monet valmistajat, kuten Bukta (1930–luvulta aina 1970–luvun alkuun), Umbro (1970–luvun alusta vuoteen 1986), Adidas (1986–1994), Nike (1994–2014) ja Puma (2014–).[16] Kuten useilla muillakin Valioliigaseuroilla, Arsenalin pelipaitaa on 1980-luvulta sponsoroinut jokin yhtiö. Sponsoreina ovat olleet JVC (1982–1999), Sega (1999–2002), Telefónica Europe eli O2 (2002–2006) ja Emirates (2006–).[17][18]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emirates Stadium

Arsenal pelasi kotiottelunsa vuodesta 1913 lähtien Highburyn stadionilla, kunnes kaudeksi 2006–2007 se siirtyi uudelle Emirates Stadiumille. Stadion vihittiin virallisesti käyttöön 26. lokakuuta 2006. Ensimmäinen ottelu pelattiin kuitenkin jo 22. heinäkuuta Ajaxia vastaan; peli oli Arsenal-ikoni Dennis Bergkampin jäähyväisottelu. Bergkamp pelasi Arsenalissa 423 ottelua ja teki niissä 120 maalia.

Emirates Stadiumin katsojakapasiteetti on 60361 henkilöä. Stadionin rakennus maksoi kokonaisuudessaan noin 390 miljoonaa puntaa. [19]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 7. elokuuta 2015.[20]
Nro Paikka Pelaaja
2 P Ranska Debuchy, MathieuMathieu Debuchy
3 P Englanti Gibbs, KieranKieran Gibbs
4 P Saksa Mertesacker, PerPer Mertesacker
5 P Brasilia , GabrielGabriel
6 P Ranska Koscielny, LaurentLaurent Koscielny
7 K Tšekki Rosický, TomášTomáš Rosický
8 K Espanja Arteta, MikelMikel Arteta
10 K Englanti Wilshere, JackJack Wilshere
11 K Saksa Özil, MesutMesut Özil
12 H Ranska Giroud, OlivierOlivier Giroud
13 M Kolumbia Ospina, DavidDavid Ospina
14 H Englanti Walcott, TheoTheo Walcott
15 H Englanti Oxlade-Chamberlain, AlexAlex Oxlade-Chamberlain
Nro Paikka Pelaaja
16 K Wales Ramsey, AaronAaron Ramsey
17 H Chile Sánchez, AlexisAlexis Sánchez
18 P Espanja Monreal, NachoNacho Monreal
19 K Espanja Cazorla, SantiSanti Cazorla
20 K Ranska Flamini, MathieuMathieu Flamini
21 P Englanti Chambers, CalumCalum Chambers
23 H Englanti Welbeck, DannyDanny Welbeck
24 P Espanja Bellerín, HéctorHéctor Bellerín
26 M Argentiina Martínez, DamiánDamián Martínez
28 K Costa Rica Campbell, JoelJoel Campbell
33 M Tšekki Čech, PetrPetr Čech
34 K Ranska Coquelin, FrancisFrancis Coquelin

Lainassa olevat pelaajat:

Valmentajat kautta aikain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[21]

Arséne Wenger

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 valioliigamestaruus tuli tappiottomalla pelillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chas Newkey-Burden: Arsenal. Kannattajan kirja (Nemo, 2013)

Kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nick Hornby: Hornankattila (2000)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soar, Phil & Tyler, Martin: The Official Illustrated History of Arsenal. Hamlyn, 2005. ISBN 978-0-600-61344-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Emirates Stadium - Stadiumguide.com Stadiumguide.com. The Stadiumguide. Viitattu 6.5.2014. (englanniksi)
  2. Stanley Kroenke – Forbes forbes.com. Forbes.com LLC™. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  3. Soar & Tyler; s 23
  4. When Did Royal Arsenal Become Woolwich Arsenal? ntlworld.com. Virgin Media. Viitattu 18.4.2013. (englanniksi)
  5. Soar & Tyler; s 32–33
  6. Soar & Tyler; s 40
  7. Soar & Tuler ; s 40
  8. Spurling, Jon: Rebels for the Cause: The Alternative History of Arsenal Football Club, s. 38–41. Mainstream, 2004. ISBN 978-1-84018-900-1. (englanniksi)
  9. A hat-trick of titles arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  10. Arsenal's sixth title arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  11. Arsenal's seventh title arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  12. FA Cup 1950 arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  13. Fairs Cup Victory arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  14. Double 1970-71 arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  15. FA Cup Victory 1979 arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  16. Puma deal - Daily Mail David Kent-Daiy Mail. Daily Mail (London). Viitattu 6.5.2014. (englanniksi)
  17. Arsenal - Historical Football Kits historicalkits.co.uk. Historical Football Kits. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  18. The Arsenal home kit arsenal.com. Arsenal Broadband Limited. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  19. Emirates Stadium Key Facts - Arsenal.com Arsenal.com. Arsenal Football Club. Viitattu 6.5.2014. (englanniksi)
  20. First Team Players arsenal.com (englanniksi) Viitattu 7.8.2015.
  21. The Managers arsenal.com. Arsenal Broadband Limited. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]