Chelsea FC

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chelsea
Chelsea FC -logo.svg
Koko nimi Chelsea Football Club
Lempinimet The Blues, Pensioners[1]
Perustettu 1905
Kaupunki Englannin lippu Lontoo, Englanti
Kenttä Stamford Bridge
– kapasiteetti 41 837
Sarja Englannin Valioliiga
Värit          
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu Bruce Buck
Päävalmentaja Italian lippu Antonio Conte
Omistaja Venäjän lippu Roman Abramovitš
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Chelsea Football Club (lempinimi The Blues, aikaisemmin The Pensioners) on vuonna 1905 perustettu Valioliigassa pelaava lontoolainen jalkapalloseura. Chelsea on historiansa aikana voittanut liigamestaruuden kuudesti, FA Cupin kuudesti, liigacupin neljästi, Cup-voittajien cupin kahdesti sekä Eurooppa-liigan ja Mestarien liigan kerran.[2] Se on aina pelannut kotiottelunsa vuonna 1877 valmistuneella Stamford Bridgellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean perustivat veljekset Gus ja Joseph Mears.[3] He olivat aiemmin ostaneet Fulhamin alueella Lontoossa sijaitsevan Stamford Bridgen stadionin ja tarjonneet sitä vuokralle paikalliselle Fulham FC:lle. Vuokraehdoista ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen ja veljekset päättivät perustaa oman seuran pelaamaan stadionille. Chelsea FC perustettiin 10. maaliskuuta 1905 paikallisessa pubissa.[3] Koska Fulham oli jo toisen seuran nimenä, päätettiin seuran nimi ottaa viereisen alueen, Kensington and Chelsean, mukaan. Pian perustamisen jälkeen Chelsea liittyi The Football Leagueen.[3] Se nousi Englannin 1. divisioonaan kauden 1906–1907 päätteeksi. Kauden 1909–1910 päätteeksi se putosi 2. divisioonaan, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin.[4] Seuran alkuvuodet eivät olleet erityisen menestyksekkäitä. Ainoa merkittävä saavutus oli pääsy 1915 FA Cupin finaaliin, jonka Sheffield United voitti.[5] Sarjassa Chelsea sahasi 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä.

Vuonna 1952 Chelsean manageriksi tuli Englannin maajoukkueen entinen hyökkääjä Ted Drake.[6] Hän aloitti seuran modernisoinnin, perusti nuorisojoukkueita, kehitti harjoitusmenetelmiä ja rakensi joukkueen kokoonpanon uudelleen.[6] Draken johdolla Chelsea ylsi ensimmäiseen mestaruuteensa kaudella 1954–1955.[6] Seuraavalle kaudelle UEFA perusti Euroopan cupin, mutta Englannin jalkapalloliiton ja liigan vastustuksen johdosta Chelsea ei osallistunut cupiin.[6] Mestaruuden jälkeen menestys ei enää jatkunut ja Chelsea juuttui sarjan keskikastin joukkueeksi. Lopulta syksyllä 1961 Drake sai potkut.[7]

Chelsean joukkue vuodelta 1905.

Draken tilalle tuli joulukuussa 1962 Tommy Docherty. Siinä vaiheessa Chelsea oli sarjan viimeinen eikä hän onnistunut estämään Chelsean putoamista 2. divisioonaan.[8] Docherty nuorensi joukkuetta merkittävästi ja onnistui nostamaan seuran heti takaisin pääsarjatasolle.[7] Hänen johdollaan Chelsea nousi taas taistelemaan mestaruuksista ja cup-pokaaleista. Kaudella 1964–1965 Chelsea oli lähellä liigan, FA Cupin ja liigacupin voittoa, mutta lopulta onnistui voittamaan ainoastaan liigacupin.[7] Dochertyn lähdettyä Chelseasta, Dave Sexton johdatti seuran FA Cupin voittoon 1970,[7] ja seuraavana vuonna Cup-voittajien cupin voittoon Real Madridia vastaan.[9]

1970-luvun loppu ja 1980-luku olivat Chelsealle vaikeata aikaa.[9] Stamford Bridgen kunnianhimoinen uudistaminen heikensi seuran taloudellista tilannetta ja siitä aiheutuneet tähtipelaajien myynnit johtivat Chelsea putoamiseen.[9] Samaan aikaan huliganismi vaivasi seuraa. Vuonna 1982, Chelsean ollessa pohjalla, Ken Bates osti velkaisen seuran nimellisellä yhden punnan summalla.[10] Tällöin Stamford Bridgen omistusoikeus oli jo siirtynyt gryndereille ja seuraa uhkasi kotistadionin menetys.[11] Chelsea oli samana vuonna lähellä pudota 3. divisioonaan, mutta seuraavalla kaudella uudistettu joukkue voitti 2. divisioonan ja nousi jälleen pääsarjatasolle.[11] Se putosi jälleen 1988, mutta nousi heti takaisin seuraavana vuonna.[11]

Pitkien oikeustaisteluiden jälkeen Bates onnistui saamaan stadionin omistusoikeudet takaisin seuralle 1992.[12] Kentällä Chelsea ei vakuuttanut vasta perustetussa Valioliigassa, mutta FA Cupissa se pääsi finaaliin ensimmäiatä kertaa 24:ään vuoteen vuonna 1994.[12] Vuonna 1996 Chelsean pelaajamanageriksi tuli Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksikin valittu Ruud Gullit.[12] Hän hankki seuraan useita maajoukkuepelaajia ja teki siitä yhden Englannin kärkiseuroista. Gullitin valmennuksessa Chelsea voitti FA Cupin 1997.[12] Gullitin tilalle nimitettiin Gianluca Vialli, jonka johdolla Chelsea voitti liigacupin ja Cup-voittajien cupin 1998 sekä FA Cupin vuonna 2000.[12] Seuraavan kauden alussa Vialli sai potkut huonon kauden alun jälkeen ja tilalle tuli Claudio Ranieri.[13]

Chelsea Mestarien liigassa 2008.

Kesällä 2003 Bates myi Chelsean venäläiselle miljardöörille Roman Abramovitšille 140 miljoonalla punnalla, mikä oli siihen aikaan kallein englantilaisesta seurasta maksettu summa.[10] Pelaajahankintoihin käytettiin heti 100 miljoonaa puntaa, mutta uusista pelaajista huolimatta Ranieri ei onnistunut voittamaan uuden omistajan haluamia pokaaleja.[13] Ranieri sai kauden jälkeen lähteä vaikka Chelsea sijoittui liigassa toiseksi ja pääsi Mestarien liigassa välieriin. Ranierin tilalle tuli kesällä 2004 portugalilainen José Mourinho.[14] Mourinho johdatti heti Chelsean sen historian parhaaseen kauteen. Ensin se voitti liigacupin ja kauden kruunasi 50 vuoden tauon jälkeen voitettu liigamestaruus.[14][15] Mestarien liigassa Chelsea ylsi puolivälieriin. Kaudella 2005–2006 seura voitti jälleen mestaruuden [15] ja seuraavalla kaudella oli vuorossa FA Cup sekä liigacup.[14]

Menestyksestä huolimatta Abramovitš ja Mourinho riitautuivat ja syyskuussa 2007 Mourinho lähti seurasta.[16] Hänen tilalleen tuli Avram Grant,[17] joka johdatti Chelsean Mestarien liigan finaaliin. Manchester United kuitenkin voitti finaalin rankkarikisassa ja liigassa Chelsea jäi toiseksi. Grant erotettiin muutamaa päivää myöhemmin ja uudeksi manageriksi valittiin brasilialainen Luiz Felipe Scolari.[18] Scolarin valmennuksessa Chelsea hyytyi vahvan alkukauden jälkeen ja helmikuussa 2009 Scolari erotettiin.[19] Uudeksi valmentajaksi valittiin helmikuussa hollantilainen, Venäjän A-maajoukkuetta valmentava Guus Hiddink[20] joka palautti joukkueen takaisin vireeseen. Chelsean onnistui nousemaan mestaruustaistoon Valioliigassa, mutta viimeinen niitti liiga-mestaruudelle oli voittojen keskellä kärsitty 1–0-tappio Tottenham Hotspurille ja maaliton tasapeli Evertonia vastaan. Lopulta Chelsea jäi liigassa kolmanneksi kolmen pisteen päähän toiseksi tulleesta Liverpoolista ja kuuden pisteen päähän mestaruuden jo kolmannen kerran putkeen voittaneesta Manchester Unitedista. Kaudella 2008-09 Valioliigasta jäi kuitenkin jotain positiivistakin, kuten seuran hyökkääjän Nicolas Anelkan maalikuninkuus yhden maalin erolla toiseksi tulleeseen Cristiano Ronaldoon. Hiddinkin viimeinen peli seurassa oli kunniakas, kun hänen johtamansa Chelsea kukisti Evertonin FA Cupin finaalissa 30. toukokuuta 2009 lukemin 2–1.[21]

Finaalin jälkeen Guus Hiddink palasi Venäjän valmennustehtäviin,[21] ja uudeksi manageriksi palkattiin AC Milanin Carlo Ancelotti. Hänen johdollaan Chelsea palasi Valioliigan mestariksi neljän vuoden tauon jälkeen. [22] Kyseisellä kaudella Chelsea teki uuden Valioliigan maaliennätyksen yhden kauden aikana, kun joukkue paukutti 103 maalia yhden kauden sisään. Kausi 2010-2011 alkoi Chelsean kannalta lupaavasti, mutta lopulta Chelsea jäi toiseksi Valioliigassa häviten liigan voittaneelle Manchester Unitedille lopulta 9 pisteen erolla.[23] Mestarien liigassa Chelsea hävisi niin ikään Manchester Unitedille puolivälierissä loppulukemin 3-1.[23]

Vuoden 2012 Mestarien liigan finaalijoukkueet.

Kauden jälkeen Carlo Ancelotti erotettiin ja tilalle ostettiin FC Portosta 15 miljoonan euron siirtohinnalla portugalilainen André Villas-Boas.[24] Kausi 2011-2012 alkoi Valioliigassa takkuisesti, sillä joukkueen peli ei kulkenut ja lopulta maaliskuussa 2012 Villas-Boas sai potkut valmentajan paikalta joukkueen hävittyä West Bromwich Albionille 1-0.[25] Tilalle valmentajaksi nousi apuvalmentajana toiminut Roberto Di Matteo.[26] Di Matteo sai Chelsean uuteen lentoon vaikka Valioliigassa joukkue olikin lopulta vasta kuudes. Toukokuussa pelatussa FA Cupin finaalissa Chelsea voitti Liverpoolin lukemin 2-1.[26] Mestarien liigassa Chelsea nousi sensaatiomaisesti 3-1 tappioasemasta voittoon Napolia vastaan [27] ja tämän jälkeen joukkue olikin pysäyttämätön. Puolivälierissä Chelsea voitti Benfican yhteismaalein 3-1.[28] Välierässä vastaan tuli hallitseva mestari Barcelona, jonka Chelsea voitti kovalla puolustustyöskentelyllä lopulta 3-2.[29] Finaalissa vastaan asettui kotiareenallaan finaalia pelaamaan päässyt Bayern München, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun asti ja lopulta Didier Drogba laukoi ratkaisevan maalin.[30] Näin Chelseasta tuli ensimmäinen lontoolainen Mestarien liigan voittaja.[30]

Di Matteo sai potkut marraskuussa 2012, Chelsean saadessa vain 2 voittoa edellisestä kahdeksasta Valioliigaottelusta, sekä hävittyä 0-3 Mestarien liigan lohkovaiheessa Italialaiselle Juventukselle.[26] Hänen tilalleen pestattiin Espanjalainen Rafael Benitez.[31] Hänen johdollaan Chelsea sijoittui kauden 2012–13 Valioliigassa kolmanneksi, [31] sekä voitti ensimmäisenä seurana Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan peräkkäisinä kausina kaataen loppuottelussa Benfican 2-1.[32] Kauden jälkeen Benitez siirtyi Napoliin ja 3. kesäkuuta 2013 seuran peräsimeen palasi Jose Mourinho.[33]

Mourinhon johdolla joukkue oli koko Valioliigakauden 2013-14 kärkikamppailussa mukana, mutta jäi lopulta Liverpoolin ja Manchester Cityn taakse kolmanneksi.[33] Mestarien liigassa joukkue eteni välieriin vierasmaalisäännön turvin 3-3-tuloksella Paris Saint-Germainista, mutta lopulta Atlético Madrid pudotti joukkueen 1-3-lukemin.[33]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Argentiina Willy Caballero 35 Englanti Manchester City 2018
13 1M Belgia Thibaut Courtois 25 Espanja Atlético Madrid 2019
37 1M Portugali Eduardo 34 Kroatia Dinamo Zagreb 2018
Puolustajat
2 2P Saksa Antonio Rüdiger 24 Italia Roma 2022
3 2P Espanja Marcos Alonso 26 Italia Fiorentina 2021
15 2P Nigeria Victor Moses 26 Englanti Wigan Athletic 2021
24 2P Englanti Gary Cahill Captain sports.svg 31 Englanti Bolton 2019
27 2P Tanska Andreas Christensen 21 junioriakatemia 2020
28 2P Espanja César Azpilicueta 27 Ranska Marseille 2020
30 2P Brasilia David Luiz 30 Ranska PSG 2019
Keskikenttäpelaajat
4 3KK Espanja Cesc Fàbregas 30 Espanja Barcelona 2019
7 3KK Ranska N’Golo Kanté 26 Englanti Leicester City 2021
10 3KK Belgia Eden Hazard Loukkaantunut 26 Ranska LOSC Lille 2020
11 3KK Espanja Pedro 30 Espanja Barcelona 2019
14 3KK Ranska Tiemoué Bakayoko Loukkaantunut 23 Ranska Monaco 2022
16 3KK Brasilia Kenedy 21 Brasilia Fluminense 2020
17 3KK Belgia Charly Musonda Jr. 20 junioriakatemia 2019
22 3KK Brasilia Willian 29 Venäjä Anži Mahatškala 2020
Hyökkääjät
9 4H Espanja Álvaro Morata 24 Espanja Real Madrid 2022
19 4H Espanja Diego Costa 28 Espanja Atlético Madrid 2019
23 4H Belgia Michy Batshuayi 23 Ranska Marseille 2021
Päävalmentaja

Flag of Italy.svg Antonio Conte


Selite

Päivitetty 3. elokuuta 2017

Lähde: Chelsea FC

Lainassa olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 3. elokuuta 2017. Lähde: Transfermarkt

Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
Flag of England.svg Jamal Blackman M Flag of England.svg Sheffield United 31. toukokuuta 2018
Flag of France.svg Kurt Zouma P Flag of England.svg Stoke City 31. toukokuuta 2018
Flag of the Czech Republic.svg Tomás Kalas P Flag of England.svg Fulham 31. toukokuuta 2018
Flag of Jamaica.svg Michael Hector P Flag of England.svg Hull City 31. toukokuuta 2018
Flag of the United States.svg Matt Miazga P Flag of the Netherlands.svg Vitesse Arnhem 30. kesäkuuta 2018
Flag of England.svg Todd Kane P Flag of the Netherlands.svg FC Groningen 30. kesäkuuta 2018
Flag of Nigeria.svg Ola Aina P Flag of England.svg Hull City 31. toukokuuta 2018
Flag of Croatia.svg Mario Pašalić KK Flag of Russia.svg Spartak Moskova 30. kesäkuuta 2018
Flag of the Netherlands.svg Marco van Ginkel KK Flag of the Netherlands.svg PSV Eindhoven 30. kesäkuuta 2018
Flag of England.svg Ruben Loftus-Cheek KK Flag of England.svg Crystal Palace 31. toukokuuta 2018
Flag of Serbia.svg Danilo Pantić KK Flag of Serbia.svg Partizan 30. kesäkuuta 2018
Flag of Brazil.svg Lucas Piazón H Flag of England.svg Fulham 31. toukokuuta 2018
Flag of England.svg Tammy Abraham H Flag of England.svg Swansea 31. toukokuuta 2018

Sekä useita junioripelaajia. Täysi lista: Chelseafc.com.

Siirtohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 18. heinäkuuta 2017.[34]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2016–2017 132,8M € 108,4M € -24,4M € Flag of Belgium.svg Michy Batshuayi 39,0M € Flag of Brazil.svg Oscar 60,0M €
2015–2016 90,5M € 87,5M € -3,0M € Flag of Spain.svg Pedro 27,0M € Flag of Brazil.svg Ramires 28,0M €
2014–2015 137,7M € 146,2M € +8,5M € Flag of Spain.svg Diego Costa 38,0M € Flag of Brazil.svg David Luiz 49,5M €
2013–2014 130,4M € 77,4M € -53,0M € Flag of Brazil.svg Willian 35,5M € Flag of Spain.svg Juan Mata 44,7M €
2012–2013 107,7M € 25,5M € -82,2M € Flag of Belgium.svg Eden Hazard 40,0M € Flag of England.svg Daniel Sturridge 15,0M €
2011–2012 103,5M € 32,4M € -23,7M € Flag of Spain.svg Juan Mata 26,7M € Flag of Russia.svg Juri Žirkov 15,0M €
2010–2011 121,5M € 16,5M € -105,0M € Flag of Spain.svg Fernando Torres 58,5M € Flag of Portugal.svg Ricardo Carvalho 8,0M €
Yht. 824,1M € 493,9M € -330,2M €

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 30,0M € 3,9M € -26,1M € Flag of Russia.svg Juri Žirkov 21,0M € Flag of Peru.svg Claudio Pizarro 2,0M €
2008–2009 30,5M € 44,5M € +14,0M € Flag of Portugal.svg José Bosingwa 20,5M € Flag of England.svg Wayne Bridge 13,0M €
2007–2008 59,0M € 44,7M € -14,3M € Flag of France.svg Florent Malouda 19,0M € Flag of the Netherlands.svg Arjen Robben 36,0M €
2006–2007 88,4M € 52,6M € -35,8M € Flag of Ukraine.svg Andri Ševtšenko 43,4M € Flag of Ireland.svg Damien Duff 15,5M €
2005–2006 91,5M € 34,0M € -57,5M € Flag of Ghana.svg Michael Essien 38,0M € Flag of Portugal.svg Tiago 10,0M €
2004–2005 163,4M € 3,3M € -160,1M € Flag of Côte d'Ivoire.svg Didier Drogba 38,5M € Flag of Denmark.svg Jesper Grønkjær 3,3M €
2003–2004 167,5M € 1,0M € -166,5M € Flag of Ireland.svg Damien Duff 24,5M € Flag of England.svg Leon Knight 0,2M €
2002–2003 0M € 3,2M € +3,2M € Flag of Spain.svg Enrique de Lucas Ilmainen Flag of Italy.svg Samuele Dalla Bona 2,7M €
2001–2002 44,8M € 13,2M € -31,0M € Flag of England.svg Frank Lampard 16,0M € Flag of England.svg Jon Harley 5,3M €
2000–2001 50,5M € 38,7M € -11,8M € Flag of the Netherlands.svg Jimmy Floyd Hasselbaink 22,5M € Flag of Norway.svg Tore André Flo 18,0M €
Yht. 725,6M € 239,1M € -486,5M €

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 26,4M € 6,9M € -19,5M € Flag of England.svg Chris Sutton 15,0M € Flag of England.svg Michael Duberry 6,8M €
1998–1999 27,4M € 12,8M € -14,6M € Flag of Denmark.svg Brian Laudrup 11,0M € Flag of Denmark.svg Brian Laudrup 8,0M €
1997–1998 17,8M € 2,6M € -15,2M € Flag of England.svg Graeme Le Saux 10,5M € Flag of England.svg Danny Granville 2,2M €
1996–1997 15,6M € 4,2M € -11,4M € Flag of Italy.svg Gianfranco Zola 6,2M € Flag of England.svg Paul Furlong 2,3M €
1995–1996 1,9M € 1,8M € -0,1M € Flag of Wales.svg Mark Hughes 1,9M € Flag of Scotland.svg David Hopkin 1,3M €
1994–1995 6,1M € 4,5M € -1,6M € Flag of England.svg Paul Furlong 3,5M € Flag of England.svg Neil Shipperley 1,8M €
1993–1994 4,1M € 2,5M € -1,6M € Flag of England.svg Gavin Peacock 1,7M € Flag of Ireland.svg Andy Townsend 2,4M €
1992–1993 2,9M € 4,8M € +1,9M € Flag of England.svg Nigel Spackman 0,6M € Flag of Scotland.svg Tom Boyd 1,1M €
1991–1992 5,2M € 4,8M € -0,4M € Flag of England.svg Paul Elliott 1,7M € Flag of Scotland.svg Gordon Durie 3,3M €
1990–1991 3,9M € 0M € -3,9M € Flag of England.svg Dennis Wise 2,4M € Flag of England.svg Paul Barron
Yht. 80,0M € 40,3M € -39,7M €

Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 18. heinäkuuta 2017.[35][36]

Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
58.5M €
43.3M €
40.0M €
39.0M €
38.5M €
38.0M €
38.0M €
35.8M €
35.5M €
35.0M €
Pelaaja
Espanjan lippu Fernando Torres
Ukrainan lippu Andri Ševtšenko
Ranskan lippu Tiemoué Bakayoko
Belgian lippu Michy Batshuayi
Norsunluurannikon lippu Didier Drogba
Ghanan lippu Michael Essien
Espanjan lippu Diego Costa
Ranskan lippu N'Golo Kanté
Brasilian lippu Willian
Belgian lippu Eden Hazard
Vanha seura
Englannin lippu Liverpool
Italian lippu AC Milan
Ranskan lippu AS Monaco
Ranskan lippu Marseille
Ranskan lippu Marseille
Ranskan lippu Lyon
Espanjan lippu Atlético Madrid
Englannin lippu Leicester
Venäjän lippu Anzhi
Ranskan lippu Lille OSC
Vuosi
2010
2006
2017
2016
2004
2005
2014
2016
2013
2012

Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
60.0M €
49.5M €
44.7M €
36.0M €
35.4M €
32.0M €
28.0M €
22.8M €
22.0M €
20.0M €
Pelaaja
Brasilian lippu Oscar
Brasilian lippu David Luiz
Espanjan lippu Juan Mata
Alankomaiden lippu Arjen Robben
Belgian lippu Romelu Lukaku
Saksan lippu André Schürrle
Brasilian lippu Ramires
Alankomaiden lippu Nathan Aké
Belgian lippu Kevin De Bruyne
Kolumbian lippu Juan Cuadrado
Uusi seura
Kiinan lippu Shanghai SIPG
Ranskan lippu PSG
Englannin lippu Manchester United
Espanjan lippu Real Madrid
Englannin lippu Everton
Saksan lippu Wolfsburg
Kiinan lippu Jiangsu Suning
Englannin lippu Bournemouth
Saksan lippu Wolfsburg
Italian lippu Juventus
Vuosi
2016
2014
2015
2007
2014
2014
2016
2017
2014
2017

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean Vuoden pelaaja -palkinnot (1967–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja
1967 Peter Bonetti
1968 Charlie Cooke
1969 David Webb
1970 John Hollins
1971 John Hollins
1972 David Webb
1973 Peter Osgood
1974 Gary Locke
1975 Charlie Cooke
1976 Ray Wilkins
1977 Ray Wilkins
1978 Micky Droy
1979 Tommy Langley
1980 Clive Walker
1981 Petar Borota
1982 Mike Fillery
1983 Joey Jones
1984 Pat Nevin
1985 David Speedie
1986 Eddie Niedzwiecki
1987 Pat Nevin
1988 Tony Dorigo
1989 Graham Roberts
1990 Ken Monkou
Vuosi Voittaja
1991 Andy Townsend
1992 Paul Elliott
1993 Frank Sinclair
1994 Steve Clarke
1995 Erland Johnsen
1996 Ruud Gullit
1997 Mark Hughes
1998 Dennis Wise
1999 Gianfranco Zola
2000 Dennis Wise
2001 John Terry
2002 Carlo Cudicini
2003 Gianfranco Zola
2004 Frank Lampard
2005 Frank Lampard
2006 John Terry
2007 Michael Essien
2008 Joe Cole
2009 Frank Lampard
2010 Didier Drogba
2011 Petr Čech
2012 Juan Mata
2013 Juan Mata
2014 Eden Hazard

Chelsean managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet
Skotlannin lippu John Tait Robertson 1905–1907
Englannin lippu William Lewis+ 1906–1907
Skotlannin lippu David Calderhead 1907–1933
Englannin lippu Leslie Knighton 1933–1939
Skotlannin lippu Billy Birrell 1939–1952
Englannin lippu Ted Drake 1952–1961
Skotlannin lippu Tommy Docherty 1962–1967
Englannin lippu Dave Sexton 1967–1974
Englannin lippu Ron Suart+ 1974–1975
Skotlannin lippu Eddie McCreadie 1975–1977
Englannin lippu Ken Shellito 1977–1978
Pohjois-Irlannin lippu Danny Blanchflower 1978–1979
Englannin lippu Geoff Hurst 1979–1981
Englannin lippu Bobby Gould+ 1981
Englannin lippu John Neal 1981–1985
Englannin lippu John Hollins 1985–1988
Englannin lippu Bobby Campbell 1988–1991
Skotlannin lippu Ian Porterfield 1991–1993
Englannin lippu David Webb+ 1993
Nimi Vuodet
Englannin lippu Glenn Hoddle* 1993–1996
Alankomaiden lippu Ruud Gullit* 1996–1998
Italian lippu Gianluca Vialli* 1998–2000
Englannin lippu Graham Rix+ 2000
Italian lippu Claudio Ranieri 2000–2004
Portugalin lippu José Mourinho 2004–2007
Israelin lippu Avram Grant 2007–2008
Brasilian lippu Luiz Felipe Scolari 2008–2009
Englannin lippu Ray Wilkins+ 2009
Alankomaiden lippu Guus Hiddink+ 2009
Italian lippu Carlo Ancelotti 2009–2011
Portugalin lippu André Villas-Boas 2011–2012
Italian lippu Roberto Di Matteo 2012
Espanjan lippu Rafael Benítez 2012–2013
Portugalin lippu José Mourinho 2013–2015
Englannin lippu Steve Holland+ 2015
Alankomaiden lippu Guus Hiddink+ 2015–2016
Italian lippu Antonio Conte 2016–

* Pelaaja-manageri
+ Väliaikainen manageri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. Chelsea FC Trophy cabinet chelseafc.com. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  3. a b c Club History 1900 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  5. Club History 1910 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  6. a b c d Club History 1950 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  7. a b c d Club History 1960 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  8. Tommy Docherty - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  9. a b c Club History 1970 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  10. a b Russian businessman buys Chelsea 2.7.2003. BBC News. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  11. a b c Club History 1980 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  12. a b c d e Club History 1990 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  13. a b Claudio Ranieri - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  14. a b c Jose Mourinho - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  15. a b Club History 2000 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  16. Mourinho jättää Chelsean 20.9.2007. MTV3.
  17. Chelsea name Grant as new manager 20.9.2007. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  18. Scolari named as Chelsea manager 11.6.2008. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  19. Chelsean johto kyllästyi kompurointiin - Scolari sai potkut Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Viitattu 11.2.2009.
  20. Guus Hiddink ja Chelsea sopimukseen kevätkaudeksi Helsingin Sanomat. 11.2.2009.
  21. a b Guus Hiddink - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  22. Hurja murskavoitto siivitti Chelsean mestaruuteen mtv.fi (suomeksi) (9.5.2010)
  23. a b Carlo Ancelotti - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  24. Villas-Boas erosi Portosta, matkalla Chelseaan yle.fi (suomeksi) (21.6.2011) Viitattu 3.8.2014.
  25. Andre Villas-Boas - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  26. a b c Roberto Di Matteo - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  27. BBC Sport - Chelsea 4-1 Napoli aet (agg 5-4) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  28. BBC Sport - Chelsea 2-1 Benfica (agg 3-1) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  29. Chelsea 1 Barcelona 0 / Barcelona 2 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  30. a b Bayern Munich 1 Chelsea 1 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  31. a b Rafael Benitez - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  32. Benfica 1 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  33. a b c Jose Mourinho - First Team Manager chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  34. Chelsea FC siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  35. Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  36. Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]