Chelsea FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chelsea
Chelsea FC -logo.svg
Koko nimi Chelsea Football Club
Lempinimet The Blues, Pensioners[1]
Perustettu 1905
Kaupunki Englanti Lontoo, Englanti
Kenttä Stamford Bridge
– kapasiteetti 41 837
Sarja Englannin Valioliiga
Värit          
Omistaja Venäjä Roman Abramovitš
Puheenjohtaja Yhdysvallat Bruce Buck
Päävalmentaja Saksa Thomas Tuchel
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Chelsea Football Club (lempinimi The Blues, aikaisemmin The Pensioners) on vuonna 1905 perustettu Valioliigassa pelaava lontoolainen jalkapalloseura. Chelsea on historiansa aikana voittanut liigamestaruuden kuudesti, FA Cupin kahdeksasti, liigacupin viidesti, Cup-voittajien cupin kahdesti sekä Eurooppa-liigan kahdesti ja Mestarien liigan kaksi kertaa.[2] Se on aina pelannut kotiottelunsa vuonna 1877 valmistuneella Stamford Bridgellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean perustivat veljekset Gus ja Joseph Mears.[3] He olivat aiemmin ostaneet Fulhamin alueella Lontoossa sijaitsevan Stamford Bridgen stadionin ja tarjonneet sitä vuokralle paikalliselle Fulham FC:lle. Vuokraehdoista ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen ja veljekset päättivät perustaa oman seuran pelaamaan stadionille. Chelsea FC perustettiin 10. maaliskuuta 1905 paikallisessa pubissa.[3] Koska Fulham oli jo toisen seuran nimenä, päätettiin seuran nimi ottaa viereisen alueen, Kensington and Chelsean, mukaan. Pian perustamisen jälkeen Chelsea liittyi The Football Leagueen.[3] Se nousi Englannin 1. divisioonaan kauden 1906–1907 päätteeksi. Kauden 1909–1910 päätteeksi se putosi 2. divisioonaan, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin. Seuran alkuvuodet eivät olleet erityisen menestyksekkäitä. Ainoa merkittävä saavutus oli pääsy 1915 FA Cupin finaaliin, jonka Sheffield United voitti maalein 3–0.[4][5] Sarjassa Chelsea sahasi 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä.

Vuonna 1952 Chelsean manageriksi tuli Englannin maajoukkueen entinen hyökkääjä Ted Drake.[6] Hän aloitti seuran modernisoinnin, perusti nuorisojoukkueita, kehitti harjoitusmenetelmiä ja rakensi joukkueen kokoonpanon uudelleen.[6] Draken johdolla Chelsea ylsi ensimmäiseen mestaruuteensa kaudella 1954–1955.[6] Seuraavalle kaudelle UEFA perusti Euroopan cupin, mutta Englannin jalkapalloliiton ja liigan vastustuksen johdosta Chelsea ei osallistunut cupiin.[6] Mestaruuden jälkeen menestys ei enää jatkunut ja Chelsea juuttui sarjan keskikastin joukkueeksi. Lopulta syksyllä 1961 Drake sai potkut.[7]

Chelsean joukkue vuodelta 1905.

Draken tilalle tuli joulukuussa 1962 Tommy Docherty. Siinä vaiheessa Chelsea oli sarjan viimeinen eikä hän onnistunut estämään Chelsean putoamista 2. divisioonaan.[8] Docherty nuorensi joukkuetta merkittävästi ja onnistui nostamaan seuran heti takaisin pääsarjatasolle.[7] Hänen johdollaan Chelsea nousi taas taistelemaan mestaruuksista ja cup-pokaaleista. Kaudella 1964–1965 Chelsea oli lähellä liigan, FA Cupin ja liigacupin voittoa, mutta lopulta onnistui voittamaan ainoastaan liigacupin.[7] Dochertyn lähdettyä Chelseasta, Dave Sexton johdatti seuran FA Cupin voittoon 1970,[7] ja seuraavana vuonna Cup-voittajien cupin voittoon Real Madridia vastaan.[9]

1970-luvun loppu ja 1980-luku olivat Chelsealle vaikeata aikaa.[9] Stamford Bridgen kunnianhimoinen uudistaminen heikensi seuran taloudellista tilannetta ja siitä aiheutuneet tähtipelaajien myynnit johtivat Chelsea putoamiseen.[9] Samaan aikaan huliganismi vaivasi seuraa. Vuonna 1982, Chelsean ollessa pohjalla, Ken Bates osti velkaisen seuran nimellisellä yhden punnan summalla.[10] Tällöin Stamford Bridgen omistusoikeus oli jo siirtynyt gryndereille ja seuraa uhkasi kotistadionin menetys.[11] Chelsea oli samana vuonna lähellä pudota 3. divisioonaan, mutta seuraavalla kaudella uudistettu joukkue voitti 2. divisioonan ja nousi jälleen pääsarjatasolle.[11] Se putosi jälleen 1988, mutta nousi heti takaisin seuraavana vuonna.[11]

Pitkien oikeustaisteluiden jälkeen Bates onnistui saamaan stadionin omistusoikeudet takaisin seuralle 1992.[12] Kentällä Chelsea ei vakuuttanut vasta perustetussa Valioliigassa, mutta FA Cupissa se pääsi finaaliin ensimmäiatä kertaa 24:ään vuoteen vuonna 1994.[12] Vuonna 1996 Chelsean pelaajamanageriksi tuli Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksikin valittu Ruud Gullit.[12] Hän hankki seuraan useita maajoukkuepelaajia ja teki siitä yhden Englannin kärkiseuroista. Gullitin valmennuksessa Chelsea voitti FA Cupin 1997.[12] Gullitin tilalle nimitettiin Gianluca Vialli, jonka johdolla Chelsea voitti liigacupin ja Cup-voittajien cupin 1998 sekä FA Cupin vuonna 2000.[12] Seuraavan kauden alussa Vialli sai potkut huonon kauden alun jälkeen ja tilalle tuli Claudio Ranieri.[13]

Chelsea Mestarien liigassa 2008.

Kesällä 2003 Bates myi Chelsean venäläiselle miljardöörille Roman Abramovitšille 140 miljoonalla punnalla, mikä oli siihen aikaan kallein englantilaisesta seurasta maksettu summa.[10] Pelaajahankintoihin käytettiin heti 100 miljoonaa puntaa, mutta uusista pelaajista huolimatta Ranieri ei onnistunut voittamaan uuden omistajan haluamia pokaaleja.[13] Ranieri sai kauden jälkeen lähteä vaikka Chelsea sijoittui liigassa toiseksi ja pääsi Mestarien liigassa välieriin. Ranierin tilalle tuli kesällä 2004 portugalilainen José Mourinho.[14] Mourinho johdatti heti Chelsean sen historian parhaaseen kauteen. Ensin se voitti liigacupin ja kauden kruunasi 50 vuoden tauon jälkeen voitettu liigamestaruus.[14][15] Mestarien liigassa Chelsea ylsi puolivälieriin. Kaudella 2005–2006 seura voitti jälleen mestaruuden [15] ja seuraavalla kaudella oli vuorossa FA Cup sekä liigacup.[14]

Menestyksestä huolimatta Abramovitš ja Mourinho riitautuivat ja syyskuussa 2007 Mourinho lähti seurasta.[16] Hänen tilalleen tuli Avram Grant,[17] joka johdatti Chelsean Mestarien liigan finaaliin. Manchester United kuitenkin voitti finaalin rankkarikisassa ja liigassa Chelsea jäi toiseksi. Grant erotettiin muutamaa päivää myöhemmin ja uudeksi manageriksi valittiin brasilialainen Luiz Felipe Scolari.[18] Scolarin valmennuksessa Chelsea hyytyi vahvan alkukauden jälkeen ja helmikuussa 2009 Scolari erotettiin.[19] Uudeksi valmentajaksi valittiin helmikuussa hollantilainen, Venäjän A-maajoukkuetta valmentava Guus Hiddink[20] joka palautti joukkueen takaisin vireeseen. Chelsean onnistui nousemaan mestaruustaistoon Valioliigassa, mutta viimeinen niitti liiga-mestaruudelle oli voittojen keskellä kärsitty 1–0-tappio Tottenham Hotspurille ja maaliton tasapeli Evertonia vastaan. Lopulta Chelsea jäi liigassa kolmanneksi kolmen pisteen päähän toiseksi tulleesta Liverpoolista ja kuuden pisteen päähän mestaruuden jo kolmannen kerran putkeen voittaneesta Manchester Unitedista. Kaudella 2008–09 Valioliigasta jäi kuitenkin jotain positiivistakin, kuten seuran hyökkääjän Nicolas Anelkan maalikuninkuus yhden maalin erolla toiseksi tulleeseen Cristiano Ronaldoon. Hiddinkin viimeinen peli seurassa oli kunniakas, kun hänen johtamansa Chelsea kukisti Evertonin FA Cupin finaalissa 30. toukokuuta 2009 lukemin 2–1.[21]

Finaalin jälkeen Guus Hiddink palasi Venäjän valmennustehtäviin,[21] ja uudeksi manageriksi palkattiin AC Milanin Carlo Ancelotti. Hänen johdollaan Chelsea palasi Valioliigan mestariksi neljän vuoden tauon jälkeen.[22] Kyseisellä kaudella Chelsea teki uuden Valioliigan maaliennätyksen yhden kauden aikana, kun joukkue paukutti 103 maalia yhden kauden sisään. Kausi 2010–2011 alkoi Chelsean kannalta lupaavasti, mutta lopulta Chelsea jäi toiseksi Valioliigassa häviten liigan voittaneelle Manchester Unitedille lopulta 9 pisteen erolla.[23] Mestarien liigassa Chelsea hävisi niin ikään Manchester Unitedille puolivälierissä loppulukemin 3–1.[23]

Vuoden 2012 Mestarien liigan finaalijoukkueet.

Kauden jälkeen Carlo Ancelotti erotettiin ja tilalle ostettiin FC Portosta 15 miljoonan euron siirtohinnalla portugalilainen André Villas-Boas.[24] Kausi 2011–2012 alkoi Valioliigassa takkuisesti, sillä joukkueen peli ei kulkenut ja lopulta maaliskuussa 2012 Villas-Boas sai potkut valmentajan paikalta joukkueen hävittyä West Bromwich Albionille 1–0.[25] Tilalle valmentajaksi nousi apuvalmentajana toiminut Roberto Di Matteo.[26] Di Matteo sai Chelsean uuteen lentoon vaikka Valioliigassa joukkue olikin lopulta vasta kuudes. Toukokuussa pelatussa FA Cupin finaalissa Chelsea voitti Liverpoolin lukemin 2–1.[26] Mestarien liigassa Chelsea nousi sensaatiomaisesti 3–1 tappioasemasta voittoon Napolia vastaan [27] ja tämän jälkeen joukkue olikin pysäyttämätön. Puolivälierissä Chelsea voitti Benfican yhteismaalein 3–1.[28] Välierässä vastaan tuli hallitseva mestari Barcelona, jonka Chelsea voitti kovalla puolustustyöskentelyllä lopulta 3–2.[29] Finaalissa vastaan asettui kotiareenallaan finaalia pelaamaan päässyt Bayern München, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun asti ja lopulta Didier Drogba laukoi ratkaisevan maalin.[30] Näin Chelseasta tuli ensimmäinen lontoolainen Mestarien liigan voittaja.[30]

Di Matteo sai potkut marraskuussa 2012, Chelsean saadessa vain 2 voittoa edellisestä kahdeksasta Valioliigaottelusta, sekä hävittyä 0–3 Mestarien liigan lohkovaiheessa Italialaiselle Juventukselle.[26] Hänen tilalleen pestattiin Espanjalainen Rafael Benitez.[31] Hänen johdollaan Chelsea sijoittui kauden 2012–13 Valioliigassa kolmanneksi,[31] sekä voitti ensimmäisenä seurana Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan peräkkäisinä kausina kaataen loppuottelussa Benfican 2–1.[32] Kauden jälkeen Benitez siirtyi Napoliin ja 3. kesäkuuta 2013 seuran peräsimeen palasi Jose Mourinho.[33]

Mourinhon johdolla joukkue oli koko Valioliigakauden 2013-14 kärkikamppailussa mukana, mutta jäi lopulta Liverpoolin ja Manchester Cityn taakse kolmanneksi.[33] Mestarien liigassa joukkue eteni välieriin vierasmaalisäännön turvin 3–3-tuloksella Paris Saint-Germainista, mutta lopulta Atlético Madrid pudotti joukkueen 1–3-lukemin.[33]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Espanja Kepa Arrizabalaga 27 Espanja Athletic Bilbao 2025
13 1M Englanti Marcus Bettinelli 29 Englanti Fulham 2023
16 1M Senegal Edouard Mendy 29 Ranska Rennes 2025
Puolustajat
2 2P Saksa Antonio Rüdiger 28 Italia Roma 2022
3 2P Espanja Marcos Alonso 30 Italia Fiorentina 2023
4 2P Tanska Andreas Christensen 25 junioriakatemia 2022
6 2P Brasilia Thiago Silva 37 Ranska Paris Saint-Germain 2022
14 2P Englanti Trevoh Chalobah 22 junioriakatemia 2023
21 2P Englanti Ben Chilwell 24 Englanti Leicester City 2025
24 2P Englanti Reece James 22 junioriakatemia 2025
28 2P Espanja César Azpilicueta Captain sports.svg 32 Ranska Marseille 2022
31 2P Ranska Malang Sarr 22 Ranska Nice 2025
Keskikenttäpelaajat
5 3KK Italia Jorginho 29 Italia Napoli 2023
7 3KK Ranska N’Golo Kanté 30 Englanti Leicester City 2023
8 3KK Kroatia Mateo Kovačić 27 Espanja Real Madrid 2024
12 3KK Englanti Ruben Loftus-Cheek 25 junioriakatemia 2024
17 3KK Espanja Saúl Ñíguez (lainalla Atléticosta) 27 Espanja Atlético Madrid 2022
18 3KK Englanti Ross Barkley 28 Englanti Everton 2023
19 3KK Englanti Mason Mount Loukkaantunut 22 junioriakatemia 2024
32 3KK Englanti Lewis Baker 26 junioriakatemia 2022
Hyökkääjät
9 4H Belgia Romelu Lukaku 28 Italia Inter Milan 2026
10 4H Yhdysvallat Christian Pulisic Loukkaantunut 23 Saksa Borussia Dortmund 2024
11 4H Saksa Timo Werner 25 Saksa RB Leipzig 2025
20 4H Englanti Callum Hudson-Odoi 21 junioriakatemia 2024
22 4H Marokko Hakim Ziyech 28 Alankomaat Ajax 2025
29 4H Saksa Kai Havertz 22 Saksa Leverkusen 2025
4H Belgia Charly Musonda Jr. 25 junioriakatemia 2022
Päävalmentaja

Saksa Thomas Tuchel

Apuvalmentaja
  • Englanti Joe Edwards
  • Englanti Anthony Barry
  • Saksa Arno Michels
  • Unkari Zsolt Lőw
Maalivahtivalmentaja

Portugali Henrique Hilário
Englanti James Russell

Joukkuelääkäri

Espanja Paco Biosca


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Captain sports.svg Kapteeni


Päivitetty 3. lokakuuta 2021

Lähde: Chelsea FC

Lainalla olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 3. lokakuuta 2021.[34][35]

Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
Englanti Jake Clarke-Salter P Englanti Coventry City 31. toukokuuta 2022
Ghana Baba Rahman P Englanti Reading 31. toukokuuta 2022
Wales Ethan Ampadu P Italia Venezia 30. kesäkuuta 2022
Italia Emerson Palmieri P Ranska Olympique Lyon 30. kesäkuuta 2022
Yhdysvallat Matt Miazga P Espanja Deportivo Alavés 30. kesäkuuta 2022
Englanti Danny Drinkwater KK Englanti Reading 31. toukokuuta 2022
Skotlanti Billy Gilmour KK Englanti Norwich City 31. toukokuuta 2022
Ranska Tiemoué Bakayoko KK Italia AC Milan 30. kesäkuuta 2023
Belgia Michy Batshuayi H Turkki Beşiktaş 30. kesäkuuta 2022
Brasilia Kenedy H Brasilia Flamengo 30. kesäkuuta 2022

Sekä useita junioripelaajia.

Siirtohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 7. lokakuuta 2021.[36]

2020-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2021–2022 120,0M € 122,35M € +2,35M € Belgia Romelu Lukaku 115,0M € Englanti Tammy Abraham 40,0M €
2020–2021 247,2M € 58,8M € -188,4M € Saksa Kai Havertz 80,0M € Espanja Álvaro Morata 35,0M €
Yht. 367,2M € 181,15M € -186,05M €

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2019–2020 45,0M € 157,27M € +112,27M € Kroatia Mateo Kovačić 45,0M € Belgia Eden Hazard 115,0M €
2018–2019 208,8M € 83,25M € -125,55M € Espanja Kepa Arrizabalaga 80,0M € Belgia Thibaut Courtois 35,0M €
2017–2018 260,5M € 194,6M € -65,9M € Espanja Álvaro Morata 66,0M € Espanja Diego Costa 60,0M €
2016–2017 132,8M € 108,9M € -23,9M € Belgia Michy Batshuayi 39,0M € Brasilia Oscar 60,0M €
2015–2016 96,5M € 87,49M € -9,01M € Espanja Pedro 27,0M € Brasilia Ramires 28,0M €
2014–2015 137,7M € 142,81M € +5,11M € Espanja Diego Costa 38,0M € Brasilia David Luiz 49,5M €
2013–2014 130,35M € 77,93M € -52,42M € Brasilia Willian 35,5M € Espanja Juan Mata 44,73M €
2012–2013 109,7M € 25,45M € -84,25M € Belgia Eden Hazard 35,0M € Englanti Daniel Sturridge 15,0M €
2011–2012 96,45M € 31,56M € -64,89M € Espanja Juan Mata 26,7M € Venäjä Juri Žirkov 15,0M €
2010–2011 121,5M € 16,5M € -105,0M € Espanja Fernando Torres 58,5M € Portugali Ricardo Carvalho 8,0M €
Yht. 1339,3M € 925,76M € -413,54M €

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 30,0M € 3,9M € -26,1M € Venäjä Juri Žirkov 21,0M € Peru Claudio Pizarro 2,0M €
2008–2009 30,5M € 44,5M € +14,0M € Portugali José Bosingwa 20,5M € Englanti Wayne Bridge 13,0M €
2007–2008 59,0M € 44,7M € -14,3M € Ranska Florent Malouda 19,0M € Alankomaat Arjen Robben 36,0M €
2006–2007 88,4M € 52,6M € -35,8M € Ukraina Andri Ševtšenko 43,4M € Irlanti Damien Duff 15,5M €
2005–2006 91,5M € 34,0M € -57,5M € Ghana Michael Essien 38,0M € Portugali Tiago 10,0M €
2004–2005 163,4M € 3,3M € -160,1M € Norsunluurannikko Didier Drogba 38,5M € Tanska Jesper Grønkjær 3,3M €
2003–2004 167,5M € 1,0M € -166,5M € Irlanti Damien Duff 24,5M € Englanti Leon Knight 0,2M €
2002–2003 0M € 3,2M € +3,2M € Espanja Enrique de Lucas Ilmainen Italia Samuele Dalla Bona 2,7M €
2001–2002 44,8M € 13,2M € -31,0M € Englanti Frank Lampard 16,0M € Englanti Jon Harley 5,3M €
2000–2001 50,5M € 38,7M € -11,8M € Alankomaat Jimmy Floyd Hasselbaink 22,5M € Norja Tore André Flo 18,0M €
Yht. 725,6M € 239,1M € -486,5M €

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 26,4M € 6,9M € -19,5M € Englanti Chris Sutton 15,0M € Englanti Michael Duberry 6,8M €
1998–1999 27,4M € 12,8M € -14,6M € Tanska Brian Laudrup 11,0M € Tanska Brian Laudrup 8,0M €
1997–1998 17,8M € 2,6M € -15,2M € Englanti Graeme Le Saux 10,5M € Englanti Danny Granville 2,2M €
1996–1997 15,6M € 4,2M € -11,4M € Italia Gianfranco Zola 6,2M € Englanti Paul Furlong 2,3M €
1995–1996 1,9M € 1,8M € -0,1M € Wales Mark Hughes 1,9M € Skotlanti David Hopkin 1,3M €
1994–1995 6,1M € 4,5M € -1,6M € Englanti Paul Furlong 3,5M € Englanti Neil Shipperley 1,8M €
1993–1994 4,1M € 2,5M € -1,6M € Englanti Gavin Peacock 1,7M € Irlanti Andy Townsend 2,4M €
1992–1993 2,9M € 4,8M € +1,9M € Englanti Nigel Spackman 0,6M € Skotlanti Tom Boyd 1,1M €
1991–1992 5,2M € 4,8M € -0,4M € Englanti Paul Elliott 1,7M € Skotlanti Gordon Durie 3,3M €
1990–1991 3,9M € 0M € -3,9M € Englanti Dennis Wise 2,4M € Englanti Paul Barron
Yht. 80,0M € 40,3M € -39,7M €

Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 7. lokakuuta 2021.[37][38]

Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
115.0M €
80.0M €
80.0M €
66.0M €
64.0M €
58.5M €
57.0M €
53.0M €
50.2M €
45.0M €
Pelaaja
Belgia Romelu Lukaku
Saksa Kai Havertz
Espanja Kepa Arrizabalaga
Espanja Álvaro Morata
Yhdysvallat Christian Pulisic
Espanja Fernando Torres
Italia Jorginho
Saksa Timo Werner
Englanti Ben Chilwell
Kroatia Mateo Kovačić
Vanha seura
Italia Inter Milan
Saksa Bayer Leverkusen
Espanja Athletic Bilbao
Espanja Real Madrid
Saksa Borussia Dortmund
Englanti Liverpool
Italia SSC Napoli
Saksa RB Leipzig
Englanti Leicester
Espanja Real Madrid
Vuosi
2021
2020
2018
2017
2019
2011
2018
2020
2020
2019

Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
115.0M €
60.0M €
60.0M €
49.5M €
44.73M€
44.7M €
40.0M €
35.36M€
35.0M €
35.0M €
35.0M €
35.0M €
Pelaaja
Belgia Eden Hazard
Espanja Diego Costa
Brasilia Oscar
Brasilia David Luiz
Espanja Juan Mata
Serbia Nemanja Matić
Englanti Tammy Abraham
Belgia Romelu Lukaku
Belgia Thibaut Courtois
Espanja Álvaro Morata
Ranska Kurt Zouma
Alankomaat Arjen Robben
Uusi seura
Espanja Real Madrid
Espanja Atlético Madrid
Kiina Shanghai SIPG
Ranska PSG
Englanti Manchester United
Englanti Manchester United
Italia AS Roma
Englanti Everton
Espanja Real Madrid
Espanja Atlético Madrid
Englanti West Ham United
Espanja Real Madrid
Vuosi
2019
2018
2017
2014
2014
2017
2021
2014
2018
2020
2021
2007

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean Vuoden pelaaja -palkinnot (1967–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja
1967 Peter Bonetti
1968 Charlie Cooke
1969 David Webb
1970 John Hollins
1971 John Hollins
1972 David Webb
1973 Peter Osgood
1974 Gary Locke
1975 Charlie Cooke
1976 Ray Wilkins
1977 Ray Wilkins
1978 Micky Droy
1979 Tommy Langley
1980 Clive Walker
1981 Petar Borota
1982 Mike Fillery
1983 Joey Jones
1984 Pat Nevin
1985 David Speedie
1986 Eddie Niedzwiecki
1987 Pat Nevin
1988 Tony Dorigo
1989 Graham Roberts
1990 Ken Monkou

Vuosi Voittaja
1991 Andy Townsend
1992 Paul Elliott
1993 Frank Sinclair
1994 Steve Clarke
1995 Erland Johnsen
1996 Ruud Gullit
1997 Mark Hughes
1998 Dennis Wise
1999 Gianfranco Zola
2000 Dennis Wise
2001 John Terry
2002 Carlo Cudicini
2003 Gianfranco Zola
2004 Frank Lampard
2005 Frank Lampard
2006 John Terry
2007 Michael Essien
2008 Joe Cole
2009 Frank Lampard
2010 Didier Drogba
2011 Petr Čech
2012 Juan Mata
2013 Juan Mata
2014 Eden Hazard

Vuosi Voittaja
2015 Eden Hazard
2016 Willian
2017 Eden Hazard
2018 N'Golo Kanté
2019 Eden Hazard
2020 Mateo Kovačić
2021 Mason Mount

Lähde: [39]

Chelsean managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet
Skotlanti John Tait Robertson 1905–1907
Englanti William Lewis+ 1906–1907
Skotlanti David Calderhead 1907–1933
Englanti Leslie Knighton 1933–1939
Skotlanti Billy Birrell 1939–1952
Englanti Ted Drake 1952–1961
Skotlanti Tommy Docherty 1962–1967
Englanti Dave Sexton 1967–1974
Englanti Ron Suart+ 1974–1975
Skotlanti Eddie McCreadie 1975–1977
Englanti Ken Shellito 1977–1978
Pohjois-Irlanti Danny Blanchflower 1978–1979
Englanti Geoff Hurst 1979–1981
Englanti Bobby Gould+ 1981
Englanti John Neal 1981–1985
Englanti John Hollins 1985–1988
Englanti Bobby Campbell 1988–1991
Skotlanti Ian Porterfield 1991–1993
Englanti David Webb+ 1993

Nimi Vuodet
Englanti Glenn Hoddle* 1993–1996
Alankomaat Ruud Gullit* 1996–1998
Italia Gianluca Vialli* 1998–2000
Englanti Graham Rix+ 2000
Italia Claudio Ranieri 2000–2004
Portugali José Mourinho 2004–2007
Israel Avram Grant 2007–2008
Brasilia Luiz Felipe Scolari 2008–2009
Englanti Ray Wilkins+ 2009
Alankomaat Guus Hiddink+ 2009
Italia Carlo Ancelotti 2009–2011
Portugali André Villas-Boas 2011–2012
Italia Roberto Di Matteo 2012
Espanja Rafael Benítez 2012–2013
Portugali José Mourinho 2013–2015
Englanti Steve Holland+ 2015
Alankomaat Guus Hiddink+ 2015–2016
Italia Antonio Conte 2016–2018
Italia Maurizio Sarri 2018–2019

Nimi Vuodet
Englanti Frank Lampard 2019–2021
Saksa Thomas Tuchel 2021–

* Pelaaja-manageri
+ Väliaikainen manageri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. Chelsea FC Trophy cabinet chelseafc.com. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  3. a b c Club History 1900 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  4. Club History 1910 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  5. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  6. a b c d Club History 1950 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  7. a b c d Club History 1960 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  8. Tommy Docherty - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  9. a b c Club History 1970 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  10. a b Russian businessman buys Chelsea 2.7.2003. BBC News. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  11. a b c Club History 1980 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  12. a b c d e Club History 1990 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  13. a b Claudio Ranieri - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  14. a b c Jose Mourinho - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  15. a b Club History 2000 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  16. Mourinho jättää Chelsean 20.9.2007. MTV3.
  17. Chelsea name Grant as new manager 20.9.2007. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  18. Scolari named as Chelsea manager 11.6.2008. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  19. Chelsean johto kyllästyi kompurointiin - Scolari sai potkut Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Viitattu 11.2.2009.
  20. Guus Hiddink ja Chelsea sopimukseen kevätkaudeksi Helsingin Sanomat. 11.2.2009.
  21. a b Guus Hiddink - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  22. Hurja murskavoitto siivitti Chelsean mestaruuteen mtv.fi (suomeksi) (9.5.2010)
  23. a b Carlo Ancelotti - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  24. Villas-Boas erosi Portosta, matkalla Chelseaan yle.fi (suomeksi) (21.6.2011) Viitattu 3.8.2014.
  25. Andre Villas-Boas - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  26. a b c Roberto Di Matteo - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  27. BBC Sport - Chelsea 4-1 Napoli aet (agg 5-4) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  28. BBC Sport - Chelsea 2-1 Benfica (agg 3-1) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  29. Chelsea 1 Barcelona 0 / Barcelona 2 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  30. a b Bayern Munich 1 Chelsea 1 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  31. a b Rafael Benitez - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  32. Benfica 1 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  33. a b c Jose Mourinho - First Team Manager chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  34. On-Loan Players Chelsea FC. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)
  35. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 25.7.2018. (englanniksi)
  36. Chelsea FC siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  37. Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  38. Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  39. Mason Mount wins Chelsea Player of the Year award 18.5.2021. Chelsea Football Club. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chelsea FC.