José Mourinho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
José Mourinho
Mourinho CSKA Moscow 05042010 2.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi José Mário dos Santos Mourinho Félix
Syntymäaika 26. tammikuuta 1963 (ikä 52)
Syntymäpaikka Portugalin lippu Setúbal, Portugali
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 174 senttimetriä
Lempinimi Mou[1], The Special One[2], The Only One[3], The Happy One[4]
Seura
Seura Englannin lippu Chelsea
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1980–1982 Portugalin lippu Rio Ave 16 (2)
1982–1983 Portugalin lippu Belenenses 16 (2)
1983–1985 Portugalin lippu Sesimbra 35 (1)
1985–1987 Portugalin lippu Comércio e Indústria 27 (8)
Yhteensä 94 (13)
Valmennusura
2000 Portugalin lippu Benfica
2001–2002 Portugalin lippu União de Leiria
2002–2004 Portugalin lippu Porto
2004–2007 Englannin lippu Chelsea
2008–2010 Italian lippu Internazionale
2010–2013 Espanjan lippu Real Madrid
2013– Englannin lippu Chelsea

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

José Mário dos Santos Mourinho Félix ([ʒuˈzɛ moˈɾiɲu]; s. 26. tammikuuta 1963 Setúbal, Portugali) on portugalilainen jalkapallovalmentaja. Hän toimii englantilaisseura Chelsean päävalmentajana.

Mourinhoa pidetään yleisesti yhtenä 2000-luvun parhaista jalkapallovalmentajista. Hän johti Porton perättäisinä vuosina UEFA Cupin ja Mestarien liigan voittoon. Mourinho on myös voittanut kaksi perättäistä pääsarjamestaruutta sekä Portossa, Chelseassa että Interissä. Hänet tunnetaan erityisesti suorapuheisista ja itsevarmoista lausunnoistaan.

Tammikuussa 2011 Mourinho sai ensimmäistä kertaa myönnetyn FIFAn vuoden valmentaja -palkinnon voitettuaan kauden 2009–2010 aikana Italian pääsarjamestaruuden, Italian cupin ja Mestarien liigan.[5]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinho on kuuluisan maalivahdin José Mourinho Félixin poika. Hän varttui Portugalin Setubalissa ja on aina kannattanut Vitória Setubalia. Mourinhon perhe hyötyi Portugalin sotilasjuntan hallinnosta.[6]

Hän ei onnistunut luomaan ammattilaisuraa pelaajana. Mourinho on suorittanut yliopistotutkinnon liikuntatieteissä. Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä.

Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinho aloitti uransa työskentelemällä Estrelan ja Vitórian palveluksessa. Myöhemmin hän työskenteli Bobby Robsonin tulkkina Sportingissa ja Portossa. Vuonna 1996 Mourinho seurasi Robsonia Barcelonaan. Robsonin lähdettyä Barcelonasta hän työskenteli myös seuran uuden päävalmentajan Louis van Gaalin alaisuudessa.

Vuonna 2000 Mourinho nimettiin Benfican päävalmentajaksi. Hän kuitenkin erosi tehtävästään nopeasti ajauduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa. Seuraavaksi kaudeksi Mourinho otti pestin Leirian päävalmentajana. Hän onnistui nostamaan seuran peräti neljänneksi Portugalin pääsarjassa superliigassa vaatimattomista odotuksista huolimatta.

Porto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2002 Mourinho siirtyi Porton päävalmentajaksi. Hänen johdollaan seura sijoittui kolmanneksi pääsarjassa keväällä 2002. Seuraavalla kaudella Mourinho johdatti Porton pääsarjamestaruuteen sekä Portugalin cupin ja UEFA Cupin voittoon. Tästä seuraavalla kaudella hän auttoi seuran toiseen perättäiseen pääsarjamestaruuteen ja Mestarien liigan voittoon.

Ennen Mestarien liigan voittoa Mourinho oli saanut tappouhkauksia, eikä siksi mennyt korokkeelle juhlimaan pelaajien kanssa.[6]

Chelsea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean manageriksi Mourinho tuli kesällä 2004. Hän johdatti seuran pääsarjamestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan. Seuraavalla kaudella Mourinho auttoi Chelseaa uusimaan mestaruuden. Hän saavutti seurassa myös kaksi Englannin liigacupin voittoa ja yhden FA Cupin voiton. Menestyksestä huolimatta huhuttiin Mourinhon ja Chelsean omistajan, venäläisen oligarkin Roman Abramovitšin huonoista väleistä ja heikohkosti alkanut kausi 2007–2008 kiihdytti huhuja. Lopulta 20. syyskuuta 2007 ilmoitettiin seuran johtokunnan ja Mourinhon yhdessä päättäneen tämän eroamisesta.[7]

Chelsea-potkujen jälkeen Mourinhoa povattiin muun muassa Bayern Münchenin ja Barcelonan tulevaksi päävalmentajaksi. Maaliskuussa 2008 huhut portugalilaisen siirtymisestä italialaisseura Internazionalen peräsimeen kiihtyivät, kun Roberto Mancini ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Huhtikuussa 2008 Meksikon jalkapalloliitto tiedotti, että se olisi halukas palkkaamaan Mourinhon Meksikon maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi.[8] Vuonna 2013 kesäkuun alussa Mourinho teki neljän vuoden sopimuksen Chelsean kanssa kuuden vuoden jälkeen.

Internazionale[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2008 hän allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Interin kanssa.[9] Mourinhon ensimmäinen mestaruus Italiassa sinetöityi kaksi kierrosta ennen Serie A:n loppua, kun Inter kaatoi Sienan 3–0 ja ainoa uhkaaja Milan hävisi Udineselle 2–1.[10] Keväällä 2009 useat jalkapalloiluun keskittyvät lehdet uutisoivat Mourinhon mahdollisesta siirtymisestä espanjalaisseura Real Madridin peräsimeen.[11]

Keväällä 2010 Mourinhosta tuli ensimmäinen manageri, joka on johdattanut kolme eri seuraa Mestareiden liigassa neljän parhaan joukkoon. Huhtikuun lopulla hän johdatti Internazionalen Mestarien liigan finaaliin 38 vuoden tauon jälkeen. Mourinhon johdolla Inter voitti kotimaassaan viidennen perättäisen pääsarjamestaruuden sekä lisäksi Coppa Italian, joka jätti joukkueelle mahdollisuuden historialliseen triplamestaruuteen voittamalla 22. toukokuuta 2010 pelattavassa Mestarien liigan loppuottelussa Bayern Münchenin. Inter voitti lopulta ottelun Diego Militon maaleilla 2–0 ja teki seurahistoriaa saavuttamalla "triplan". Mourinho nousi Mestarien liigan voiton myötä Ernst Happelin ja Ottmar Hitzfeldin joukkoon Mestarien liigan/Euroopan Cupin kahdessa eri seurassa voittaneena valmentajana.[12]

Loppuottelun jälkeisissä lehdistöhaastatteluissa Mourinho totesi jättävänsä Interin ja mainitsi myös siirtyvänsä Real Madridin peräsimeen.[13] Lehtitiedot olivat myös jo pitkään yhdistäneet hänet espanjalaisseuran uudeksi päävalmentajaksi.[14]

Real Madrid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa Real Madrid ilmoitti erottavansa valmentaja Manuel Pellegrinin ja haluavansa tilalle Mourinhon. 28. toukokuuta 2010 seurojen puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen Mourinhon siirtymisestä Madridiin.[15][16] Mourinhon ensimmäinen pokaali Realin valmentajana varmistui 20. huhtikuuta 2011, kun joukkue voitti Copa del Reyn finaalissa Barcelonan jatkoajalla 1–0. Cupin mestaruus oli Realin ensimmäinen 18 vuoteen.[17] Kaudella 2011–2012 Real Madrid voitti pääsarjamestaruuden neljän vuoden tauon jälkeen. Kausi 2012-2013 sen sijaan oli Mourinholle suuri pettymys. Real hävisi La Ligan mestaruuden jälleen FC Barcelonalle, putosi Mestarien liigasta välierissä ja hävisi Copa del Reyn loppuottelun paikallisvastustaja Atléticolle. Finaalin jälkeen Mourinho totesi kauden olleen hänen uransa huonoin. [18] Toukokuun lopulla kerrottiin, että Mourinho ja Real purkavat vuoteen 2016 ulottuneen sopimuksen. [19]

Paluu Chelseaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. kesäkuuta 2013 Mourinhon paluu Chelseaan varmistui. Hän allekirjoitti seuran kanssa nelivuotisen sopimuksen. [20]


Kotiottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhon ennätyksellinen, yli yhdeksän vuoden mittainen tappiottomien kotiotteluiden sarja katkesi 2. huhtikuuta 2011, kun Sporting Gijón yllätti Mourinhon valmentaman Real Madridin 0–1. [21] Edellisen kerran Mourinhon joukkue oli hävinnyt kotonaan 23. helmikuuta 2002, kun hänen valmentamansa Porto hävisi Beira-Marille 2–3.[22]

Tappiottomien kotiotteluiden putki oli 150 ottelua, joka koostui 38 (V36–T2) ottelusta Portossa, 60 (V46–T14) ottelusta Chelseassa, 38 (V29–T9) ottelusta Internazionalessa ja 14 (V14–T0) ottelusta Real Madridissa.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. «Mou» sin un tercio de la plantilla La Razón. Viitattu 7.11.2012
  2. The world according to Mourinho BBC. Viitattu 7.11.2012
  3. "Más que 'Special one' deberían llamarme 'The Only One'" Marca. Viitattu 7.11.2012
  4. 'Ahora soy 'The Happy One' El Mundo. Viitattu 17.4.2014. (espanjaksi)
  5. Mourinhosta Vuoden valmentaja
  6. a b 5 faktaa. Ilta-Sanomat, 2010, nro 22.5., s. 51.
  7. BBC Sport: Mourinho makes shock Chelsea exit (Luettu 20. syyskuuta 2007)
  8. Mourinho, Lippi ja Scolari Meksikon valmentajaehdokkaina
  9. Mourinho named Inter coach
  10. Inter siegt zur Feier
  11. Jose Mourinho favourite to be Real Madrid manager
  12. Inter kämpft sich in Unterzahl ins Endspiel
  13. I Am Leaving Inter & Joining Real Madrid - Jose Mourinho Goal. Viitattu 23.5.2010.
  14. Deja el Inter y se va al Madrid Marca. Viitattu 23.5.2010.
  15. Moratti e Perez, accordo per Mourinho FC Internazionale Milano. Viitattu 28.5.2010.
  16. Mourinho, new Real Madrid coach Real Madrid CF. Viitattu 29.5.2010.
  17. Ronaldo Realin sankari trillerimäisessä El Clasicossa MTV3.fi. Viitattu 21.4.2011.
  18. Jose Mourinho: Real Madrid season worst of my career BBC.com. Viitattu 3.6.2013.
  19. Special gone! Mourinho will leave Real Madrid on June 1, paving the way for Chelsea return with Spanish giants dropping £12m release feeMail Online. Viitattu 3.6.2013.
  20. Huhut varmistuivat – Mourinho palaa ChelseaanYLE Urheilu. Viitattu 3.6.2013.
  21. Real Madridille shokkihoitoa: Mourinholle historiallinen kotitappio MTV3.fi Viitattu 21.4.2011.
  22. Inter Coach Jose Mourinho Aiming For 150th Consecutive Unbeaten Home League Match Against Roma Goal. Viitattu 2.11.2010.
  23. Mourinho considerado o "Homem do Ano"

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José Mourinho.
Edeltäjä:
Şenol Güneş
Josep Guardiola
UEFA:n vuoden valmentaja
2003, 2004, 2005
2010
Seuraaja:
Frank Rijkaard
-
Edeltäjä:
Carlo Ancelotti
Josep Guardiola
Mestarien liigan voittanut valmentaja
2004
2010
Seuraaja:
Rafael Benítez
Josep Guardiola
Edeltäjä:
Cesare Prandelli
Oscar del Calcio
2009, 2010
Seuraaja:
Massimiliano Allegri
Edeltäjä:
Massimiliano Allegri
Albo Panchina d'Oro
2009/10
Seuraaja:
Francesco Guidolin
Edeltäjä:
Josep Guardiola
Miguel Muñoz -palkinto
2011, 2012
Seuraaja:
Tito Vilanova
Edeltäjä:
Jupp Heynckes
Benfican päävalmentaja
9–12/2000
Seuraaja:
Toni
Edeltäjä:
Octávio Machado
Porton päävalmentaja
1/2002–2004
Seuraaja:
Luigi Del Neri
Edeltäjä:
Claudio Ranieri
Rafael Benítez
Chelsean päävalmentaja
2004–9/2007
2013-
Seuraaja:
Avram Grant
-
Edeltäjä:
Roberto Mancini
Internazionalen päävalmentaja
2008–2010
Seuraaja:
Rafael Benítez
Edeltäjä:
Manuel Pellegrini
Real Madridin päävalmentaja
2010–2013
Seuraaja:
Carlo Ancelotti