Luciano Spalletti
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Luciano Spalletti | ||
| Syntymäaika | 7. maaliskuuta 1959 | ||
| Syntymäpaikka | Certaldo, Italia | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 180 senttimetriä | ||
| Seura | |||
| Seura | Italia | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1978–1986 | Entella | 27 | (2) |
| 1986–1990 | Spezia | 120 | (7) |
| 1990–1991 | Viareggio | 29 | (1) |
| 1991–1993 | Empoli | 60 | (3) |
| Yhteensä | 236 | (13) | |
| Valmennusura | |||
| 1995–1998 | Empoli | ||
| 1998–1999 | Sampdoria | ||
| 1999–2000 | Venezia | ||
| 2000–2001 | Udinese | ||
| 2001–2002 | Ancona | ||
| 2002–2005 | Udinese | ||
| 2005–2009 | Roma | ||
| 2009–2014 | Zenit Pietari | ||
| 2016–2017 | Roma | ||
| 2017–2019 | Internazionale | ||
| 2021–2023 | Napoli | ||
| 2023– | Italia | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Luciano Spalletti (s. 7. maaliskuuta 1959) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Elokuusta 2023 lähtien hän on toiminut Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajauransa Spalletti vietti alasarjoissa. Hänen seurojaan olivat Entella, Spezia, Viareggio ja Empoli.
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmennusuransa Spalletti aloitti Empolissa vuonna 1994. Hän nostikin seuran parissa vuodessa Serie C1:stä Serie A:han. Empolin jälkeen Spalletti valmensi Sampdoriaa, Veneziaa, Udinesea ja Anconaa lyhyissä jaksoissa. Hänen lopullinen läpimurtonsa valmentajana alkoi paluusta Udineseen vuonna 2002. Spalletti johdatti seuran Mestarien liigan paikkaan oikeuttavalle neljännelle tilalle Serie A:ssa vuonna 2005.
Kesällä 2005 Spalletti siirtyi AS Roman päävalmentajaksi. [1] Vaisun syyskauden jälkeen seura voitti hänen johdollaan keväällä peräti 11 perättäistä ottelua ja teki näin uuden Serie A:n ennätyksen. Seuraavalla kaudella Spalletti johdatti Roman Serie A:ssa toiseksi, Coppa Italian voittoon ja Mestarien liigan puolivälieriin. Syksyllä 2007 seura voitti hänen johdollaan myös Italian supercupin.
Myös kausi 2007–08 on sujunut Spallettin luotsaaman Roman osalta hyvin. Roma taisteli tiensä jälleen Coppa Italian finaaliin, jossa se kohtasi neljännen kerran peräkkäin FC Internazionale Milanon. Kahden edelliskauden tapaan Serie A:ssa hopealle jäänyt AS Roma haki balsamia haavoihin cupissa kaatamalla Interin finaalissa maalein 2–1. Roman kausi 2009–2010 alkoi huonosti ja Spalletti ilmoitti eroavansa päävalmentajan tehtävistä syyskuussa 2009.[2] Hän teki joulukuussa kolmivuotisen valmennussopimuksen Venäjän valioliigassa pelaavan FK Zenit Pietarin kanssa.[3]
Toukokuussa 2010 Spalletti saavutti ensimmäisen pokaalinsa Zenitin päävalmentajana, kun seura kaatoi FK Sibir Novosibirskin 1–0 Venäjän cupin lopputtelussa. [4] Zenit jatkoi vakuuttavia otteitaan myös Venäjän liigassa ja varmisti mestaruutensa kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä. [5]
Helmikuussa 2012 Spalletti allekirjoitti vuoteen 2015 ulottuvan jatkosopimuksen Zenitin kanssa. [6] Luottamus italialaisvalmentajaan palkittiin ja hänen johdollaan Zenit varmisti kauden 2011/12 mestaruuden kolme kierrosta ennen liigan päättymistä. Kausi oli Venäjän liigassa ensimmäinen, joka pelattiin syksystä kevääseen. [7] Kaudella 2012/13 Zenit taisteli tiukasti kolmannesta perättäisestä mestaruudesta, mutta taipui lopulta PFK TsSKA Moskovalle kahdella pisteellä. Mestarien liigassa Zenit putosi jo lohkovaiheessa. Kaudella 2013/14 Spalletti johdatti Zenitin Mestarien liigan pudotuspeleihin, mutta se hävisi ensimmäisen pudotuspeliottelunsa kotonaan Borussia Dortmundille 2–4. Viikko ennen toista osaottelua seurajohto erotti Spallettin, vaikka Zenit oli Venäjän liigassa toisena. [8]
Tammikuussa 2016 Spalletti palasi AS Roman päävalmentajaksi. [9] Spallettin johdolla Roma pelasi vahvan kevätkauden Serie A:ssa, eikä hävinnyt tammikuun lopun jälkeen yhtään sarjaottelua. Kausi päättyi Roman osalta kolmanteen sijaan kahden pisteen erolla sarjakakkoseen SSC Napoliin. Kaudella 2016/17 Roma pelasi tasaisen kauden keräten Serie A:ssa ennätykselliset 87 pistettä. Tulos ei kuitenkaan riittänyt mestaruuteen, vaan Spallettin oli neljättä kertaa urallaan tyydyttävä Serie A:n kakkossijaan. Eroa Juventukseen jäi neljä pistettä. Mestarien liigasta Roma putosi jo karsintavaiheessa ja Eurooppa-liigassa noutaja tuli toisella pudotuspelikierroksella, kun Olympique Lyonnais oli vahvempi yhteismaalein 5–4. Kausi päättyi Roman osalta pokaalittomana, kun SS Lazio voitti joukkueen Italian cupin välierissä. Spallettin toisella pestillä Roma-valmentajana otsikoissa olivat myös hänen ja seuraikoni Francesco Tottin välit. Spalletti ei antanut Tottille juurikaan vastuuta ja seuraikonin viimeiseksi jääneen ottelunkin hän joutui aloittamaan penkiltä. Kauden jälkeen seurajohto ilmoitti, ettei Spalletti jatka seuran päävalmentajana.[10]
Kesäkuussa 2017 Spallettista tuli Internazionalen päävalmentaja kaksivuotisella sopimuksella.[11] Spallettin johdolla Internazionale sijoittui neljänneksi kahdella perättäisellä Serie A -kaudella. Kauden 2018/19 jälkeen seura ei jatkanut Spallettin sopimusta.[12]
Heinäkuussa 2021 Spalletti aloitti Napolin päävalmentajana.[13] Debyyttikaudellaan 2021/22 Spalletti johdatti Napolin Serie A:ssa kolmanneksi. Kaudella 2022/23 Napoli oli Serie A:ssa lähes pysäyttämätön ja karkasi kauden aikana ylivoimaiseen sarjajohtoon ja hävisi ensimmäisen sarjaottelunsa vasta tammikuussa. Lopulta Spallettin uran ensimmäinen ja Napolin seurahistorian kolmas mestaruus ratkesivat kolme kierrosta ennen sarjan loppua.[14] Napoli menestyi hyvin myös Mestarien liigassa, jossa Spalletti johdatti joukkueensa puolivälieriin saakka.[15] Menestyskauden jälkeen Spalletti jätti yllättäen Napolin aikoen viettää sapattivuoden valmennustehtävistä.[16]
Spallettin sapattivapaa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä elokuussa 2023 hän korvasi Roberto Manciniin Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana vuoteen 2026 ulottuvalla sopimuksella.[17]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian mestaruus: 2023
- Hopeaa (4): 2006, 2007, 2008, 2017
- Coppa Italia (3): 2007, 2008
- Hopeaa: 2006
- Italian supercup: 2007
- Hopeaa: 2006
- Venäjän mestaruus (2): 2010, 2012
- Venäjän cup: 2010
- Venäjän supercup: 2011
- Vuoden Serie A -valmentaja (Oscar del Calcio) (2): 2006, 2007
- Serie A:n paras valmentaja (Panchina Albo d'Oro): 2004/05
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spalletti on naimisissa Tamara Spallettin kanssa. He tapasivat Lucianon pelatessa Spezia Calciossa 1980-luvun lopussa.[18] Heillä on kolme lasta, pojat Samuele (s. 1992) ja Federico (s. 1995) sekä tytär Matilde (s. 2011).[19] Spallettin perhe omistaa lomakylän ja maatilan Toscanassa.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Roma name Spalletti as new coach
- ↑ AS Roman valmentaja tajusi itse lähteä YLE Urheilu. 1.9. 2009. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 2.9. 2009.
- ↑ Luciano Spalletti otti ohjat Pietarin Zenitissä YLE Urheilu. 11.12. 2009. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 11.12. 2009.
- ↑ Sibir: Europa League, wir kommen!
- ↑ Zenit feiert die Meisterschaft Kicker. 14.11.2010. Kicker.de. Viitattu 14.11.2010. (saksaksi)
- ↑ Spaletti a prolongé
- ↑ Zenit ist Meister - Kuranyi hofft auf Königsklasse
- ↑ Spalletti dismissed by Zenit
- ↑ Official: Spalletti returns to lead Roma
- ↑ Luciano Spalletti leaves post as Roma manager after record-breaking season
- ↑ Inter Milan name former Roma boss Luciano Spalletti as new head coach on two-year deal Kicker. 9.6.2017. Mirror.co.uk. Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)
- ↑ OFFICIAL: Spalletti leaves Inter Football Italia. 30.5.2019. Viitattu 3.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Napoli: Luciano Spalletti named as Gennaro Gattuso's successor BBC Football. 29.5.2021. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Napoli voitti Italian mestaruuden 33 vuoden odotuksen jälkeen – turvatoimet pettivät heti pahasti YLE Urheilu. 5.5.2023. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Milan ja Real Madrid jatkoon Mestarien liigassa – Italiassa tuhrittiin hurjasti rankkareita Ilta-Sanomat. 19.4.2023. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Spalletti confirms he’s leaving Serie A champion Napoli and taking year off AP News. 29.5.2023. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Former Napoli manager Luciano Spalletti takes charge of Italy The Guardian. 18.8.2023. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
- ↑ LA SPEZIA AND THE FAMILY (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luciano Spalletti, chi è Tamara, moglie allenatore Roma FOTO
- ↑ MY PASSION
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Profiili Roman sivuilla (italiaksi)
| Edeltäjä: Carlo Ancelotti |
Panchina Albo d'Oro 2004/05 |
Seuraaja: Cesare Prandelli |
| Edeltäjä: Fabio Capello |
Oscar del Calcio 2006, 2007 |
Seuraaja: Cesare Prandelli |
| Edeltäjä: Bruno Conti Rudi Garcia |
AS Roman päävalmentaja 2005–9/2009 1/2016–2017 |
Seuraaja: Claudio Ranieri Eusebio Di Francesco |
| Edeltäjä: Anatoli Davydov |
FK Zenit Pietarin päävalmentaja 12/2009–3/2014 |
Seuraaja: André Villas-Boas |
| Edeltäjä: Gennaro Gattuso |
Napolin päävalmentaja 2021–2023 |
Seuraaja: Rudi Garcia |
| Edeltäjä: Roberto Mancini |
Italian maajoukkueen päävalmentaja 2023– |
Seuraaja: – |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–)
| ||||||||||
