Italian jalkapallomaajoukkue

Italia
Lempinimi	Azzurri (taivaansiniset)
Liitto	Italian jalkapalloliitto (Federazione Italiana Giuoco Calcio)
Maanosaliitto	UEFA
Valmentaja	Luigi Di Biagio
Kapteeni	Gianluigi Buffon
Eniten otteluita	Gianluigi Buffon (142)
Eniten maaleja	Luigi Riva (35)
FIFA:n maakoodi	ITA
FIFA-ranking	14 (15.3.2018)
Kotipeliasu Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Italia 6 - 2 Ranska  (Milano, Italia; 15. toukokuuta, 1910)
Suurin voitto
Italia 9 - 0 Yhdysvallat  (Brentford, Englanti; 2. elokuuta, 1948)
Suurin tappio
Unkari 7 - 1 Italia  (Budapest, Unkari; 6. huhtikuuta, 1924)
MM-kilpailut
Esiintymiset	18 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus	Mestaruus 1934, 1938, 1982 ja 2006
EM-kilpailut
Esiintymiset	8 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus	Mestaruus 1968
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Italia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Saksa 2006
Kultaa	Espanja 1982
Kultaa	Ranska 1938
Kultaa	Italia 1934
Hopeaa	Yhdysvallat 1994
Hopeaa	Meksiko 1970
Pronssia	Italia 1990
EM-kilpailut
Kultaa	Italia 1968
Hopeaa	Puola/Ukraina 2012
Hopeaa	Belgia/Alankomaat 2000
Välierissä	Länsi-Saksa 1988
Olympialaiset
Kultaa	Berliini 1936
Pronssia	Ateena 2004
Pronssia	Amsterdam 1928
Maanosaliittojen cup
Pronssia	Brasilia 2013

Italian jalkapallomaajoukkue (ital. Nazionale italiana di calcio) edustaa Italiaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkuetta hallinnoi Italian jalkapalloliitto.

Italia on eräs maailman menestyksekkäimmistä maajoukkueista. Se on voittanut Euroopan-mestaruuden ja neljä maailmanmestaruutta, ja on pelannut kaikkiaan 23 kertaa arvokilpailujen lopputurnauksessa. Joukkue pelaa tavallisesti taivaansinisissä pelipaidoissa, mistä juontuu lempinimi Azzurri, taivaansiniset.

Historia

Varhainen historia, sekä MM- ja EM-kultavuodet (1910-1990)

Italia pelasi ensimmäisen ottelunsa 15. toukokuuta 1910 Ranskaa vastaan ja voitti kamppailun maalein 6–2. Ensimmäisen arvokisamitalinsa, pronssisen, se saavutti 1928 Amsterdamin olympialaisista. Joukkue ei osallistunut ensimmäisiin MM-kisoihin 1930 Uruguayssa, mutta voitti sen jälkeen kahdesti peräkkäin maailmanmestaruuden, 1934 kotikisoissa, missä loppuottelussa kaatui Tšekkoslovakia maalein 2–1, ja 1938 Ranskassa, jolloin se voitti loppuottelussa Unkarin 4–2. Noihin aikoihin maata hallitsi Benito Mussolini ja panostus jalkapalloon oli voimakasta. Mussolini oli uhannut valmentaja Vittorio Pozzon henkeä, mikäli Italia ei voittaisi. Samaisella vuosikymmenellä Italia voitti kultaa myös 1936 Berliinin olympialaisissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Italia ei enää ollut entisellä tasollaan, eikä edennyt vuosien 1950, 1962 eikä 1966 MM-turnauksessa alkulohkoa pitemmälle, eikä 1958 päässyt koko turnaukseen. Osaltaan tähän vaikutti tuon ajan parhaimman italialaisjoukkueen AC Torinon koko joukkueen kuoleminen Supergan lento-onnettomuudessa vuonna 1949.

Seuraavan kerran Italian joukkue pystyi suurvoittoon vasta 1968 EM-kotikisoissa, missä se voitti historiansa toistaiseksi ainoan EM-kullan. Loppuottelussa Italia pelasi Jugoslavian kanssa 1–1-tasapelin, minkä johdosta jouduttiin järjestämään uusintakamppailu. Sen Italia voitti maalein 2–0. Kaksi vuotta myöhemmin 1970 Meksikon MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun, missä se hävisi Brasilialle lukemin 4–1. Kaksiin seuraaviin EM-kisoihin joukkue ei selvinnyt ja jäi 1974 MM-kisoissa alkulohkoon. vuoden 1978 MM-kisoissa se oli neljäs samoin kuin kaksi vuotta myöhemmin EM-kisoissa.

Italia selviytyi vaivalloisesti 1982 Espanjan MM-turnaukseen, ja itse kisoissakin eteni alkulohkosta jatkoon vasta maalieron turvin. Jatkolohkossa se kuitenkin voitti sekä Argentiinan (2–1) että Brasilian (3–2) ja etenin näin välieriin, missä kaatui Puola lukemin 2–0. Loppuottelussa vastaan asettui Saksan liittotasavalta, minkä Italia voitti 3–1. Italian joukkueen ja koko kisojen tähti ja paras maalintekijä oli vasta pelikiellosta vapautunut Paolo Rossi, joka viimeisessä kolmessa ottelussa teki kuusi maalia.

1982 MM-kisojen jälkeen Italia vakiinnutti paikkansa eräänä maailman kovatasoisimmista jalkapallojoukkueista lukuun ottamatta epäonnistumista 1984 EM-kisojen karsinnoissa. Arvokilpailuissa Italia lukeutuu joka kertaa vahvimpiin ennakkosuosikkeihin ja on saalistanut lukuisia himmeämpiä mitaleita.

MM-kilpailut 1990, 1994 ja 1998

1990 MM-kisat järjestettiin jälleen Italiassa ja joukkue lähti kisoihin voittajasuosikkina, mutta hävisi välierässä rangaistuspotkukilpailussa Argentiinalle ja jäi pronssiotteluun, missä voitti Englannin maalein 2–1. Joukkue ei koko turnauksessa päästänyt omiinsa kuin kaksi maalia. 1994 MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan. Ottelu päättyi 0–0, joten jälleen ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailussa, missä Roberto Baggio epäonnistui omassa yrityksessään ja Italia sai jälleen tyytyä himmeämpiin mitaleihin. Myös neljä vuotta myöhemmin 1998 Ranskan MM-kisoissa rangaistuspotkut koituivat Italian kohtaloksi, tällä kertaa jo puolivälierissä, missä voiton vei lopulta mestaruuteen asti yltänyt isäntämaa Ranska.

EM-kilpailut 2000

Italia ei ollut suurimpien suosikkien joukossa lähdettäessä vuoden 2000 EM-kisoihin, mutta se eteni loppuotteluun saakka. Välierässä Alankomaita vastaan joukkuetta piti pystyssä maalivahti Francesco Toldo, joka jo varsinaisella peliajalla torjui yhden rangaistuspotkun ja rangaistuspotkukilpailussa kaksi. Loppuottelu maailmanmestari Ranskaa vastaan oli 90 minuutin jälkeen tilanteessa 1–1, mutta lopulta Ranska vei voiton kultaisella maalilla sen tultua varsinaisella peliajalla tasoihin vain puolisen minuuttia ennen päätösvihellystä.

MM-kilpailut 2006

Sekä 2002 MM- että 2004 EM-kisat sujuivat Italialta heikohkosti sen pudottua alkukierroksilla. 2006 MM-kisoissa Italia sen sijaan eteni alkulohkostaan voittajana jatkoon ja raivasi pudotuspeleissä tieltään Australian (1–0), Ukrainan (3–0) ja isäntämaa Saksan (2–0 jatkoajan jälkeen) ja eteni aina loppuotteluun, missä se kohtasi Ranskan. Ottelu oli jatkoajankin jälkeen tasatilanteessa 1–1, ja se eteni rangaistuspotkukilpailuun, jonka Italia voitti 5–3 Ranskan David Trezeguet'n epäonnistuttua omassa yrityksessään. Turnauksen jälkeen valmentaja Marcello Lippi päätti vetäytyä tehtävästä, koska hän kertoi saavuttaneensa kaiken maajoukkuevalmentajalle mahdollisen. Uudeksi valmentajaksi nimettiin 13. heinäkuuta 2006 entinen maajoukkueen pelaaja Roberto Donadoni. Vuoden 2008 EM-kisoissa Italia jäi puolivälieriin, minkä jälkeen Donadoni jätti päävalmentajan tehtävät ja 25. kesäkuuta 2008 entinen päävalmentaja Marcello Lippi palasi kahden vuoden tauon jälkeen maajoukkueen peräsimeen.

MM-kilpailut 2010

MM-kisoihin 2010 Italia lähti kovin odotuksin. Päävalmentajaksi palannut maalimanmestarivalmentaja Marcello Lippi oli luotsannut joukkueen upeisiin MM-karsintoihin ja Italia olikin ensimmäisiä joukkueita, joiden MM-paikka varmistui. Lippi luotti pääasiassa konkareihin, mutta myös uusia, nuoria pelaajia, kuten keskikenttäpelaaja Claudio Marchisio ja laitapuolustaja Domenico Criscito nostettiin mukaan maajoukkueeseen ja heistä kehittyi MM-kisoihin mennessä jo joukkueen runkopelaajia. Molemmat valittiin myös Italian lopulliseen MM-joukkueeseen. Lippi yritti houkutella maajoukkueen mukaan myös jo maajoukkueuransa lopettanutta, AC Milanin topparia Alessandro Nestaa, mutta tämä kieltäytyi MM-kutsusta.

Italia arvottiin MM-kisojen F-lohkoon yhdessä Paraquayn, Uuden-Seelannin ja Slovakian kanssa. Italian joukkue lähti lohkoon suurena ennakkosuosikkina ja sillä oli joukkueista selvästi nimekkäin ja vahvin kokoonpano. Ensimmäisessä MM-ottelussaan Italia kohtasi Paraguayn. Ensimmäinen puoliaika oli melko tasainen, eikä kumpikaan joukkue mässäillyt maalipaikoilla, joskin Italian terävät keskikenttäpelaajat Daniele De Rossi ja Simone Pepe testasivatkin pariin otteeseen Paraguayn maalivahdin Justo Villarin torjuntatyöskentelyä. Ensimmäisen puoliajan lopulla iski kuitenkin šokki kun Paraguayn toppari Antolín Alcaraz puski kulmapotkusta pallon ohi Italian maalivahdin Gianluigi Buffonin. Paraguay sai säilytettyä johtoasemansa puoliajalle asti. Kun toinen puoliaika alkoi, oli hämmästys suuri, kun Italia vaihtoi maalivahtia. Joukkueen avainpelaajiin lukeutuva kiistaton ykkösvahti Buffon oli loukkaantunut ensimmäisellä puoliajalla, ja maalin oli vaihdettava kakkosvaihtoehto, Cagliari Calcion Federico Marchetti. Myöhemmin selvisi että Buffonilla oli selässä välilevyn pullistuma ja hänen turnauksensa olisi ohi. Toisella jaksolla Italia painosti, ja lopulta tasoitus syntyi kun Daniele De Rossi nikkasi Pepen antaman kulmapotkun jälkeen pallon Paraguayn verkkoon. Ottelu päättyi samoihin numeroihin, pisteet tasattiin tuloksella 1-1.

Seuraavassa ottelussaan Italia kohtasi Uuden-Seelannin, joka arvioitiin lohkon heittopussiksi. Se oli kuitenkin taistellut ensimmäisessä ottelussa Slovakiaa vastaan 1-1 tasapelin. Italia aloitti pelin melko hitaasti ja 11. minuutin kohdalla Uusi-Seelanti olikin siirtynyt johtoon. Italia alkoi jälleen painostaa raivokkaasti, ja Uusi-Seelanti ei saanut ottelussa enää laukaustakaan kohti Marchettin vartioimaa Italian maalia. Italian painostus tuotti tulosta kun Daniele De Rossi hankki Italialle rangaistuspotkun, jonka hyökkääjä Vincenzo Iaquinta upotti varmasti verkkoon. Ottelu päättyi lopulta tasatulokseen 1-1 Italian valtavasta painostuksesta huolimatta. Maalipaikkoja ei vain onnistuttu hyödyntämään, ja niinpä Italian kohtalo sinetöityi tasapelillä vasta viimeisessä lohko-ottelussa Slovakiaa vastaan.

Slovakiaa vastaan päävalmentaja Lippi muutti Italian kokoonpanoa hieman. Muun muassa ikitaistelilja, puolustava keskikenttäpelaaja Gennaro Gattuso pääsi avauskokoonpanoon Slovakiaa vastaan. Ottelu alkoi Italialta samaan tapaan kuin edellisetkin, ja 25. minuutin kohdalla Slovakian Róbert Vittek iski maansa 1-0 johtoon, ohi hieman haparoineen Marchettin. Italian ollessa tappioasemalla Lippi muutti kokoonpanoa. Hän muutti taktiikan todella hyökkääväksi, 3-4-3 järjestelmäksi ja vaihtoi puolustavan keskinttäpelaajaan Gattuson sekä laitapuolustaja Crisciton pois kentältä, ja toi kokoonpanoon hyökkäävän keskikenttäpelaajan Christian Maggion sekä hyökkääjä Fabio Quagliarellan. Vielä 56. minuutilla Riccardo Montolivo vaihdettiin kentältä ja loukkaantumisista kärsinyt, hyökkäävämpi vaihtoehto ja loistavan peliälyn omaava Andrea Pirlo vaihdettiin kentällä. Italia alkoi hallita ottelua, mutta Italialla oli epäonnea. Pallo kolahti kertaalleen ylärimaan ja kerran Slovakian toppari Martin Škrtel potkaisi pallon pois Slovakian maalista, sen oltua jo maalin sisällä. Tuomari ei huomannut että pallo oli maalissa ja italialaisten protesteista huolimatta hän ei hyväksynyt maalia. 73. minuutilla tuli lisää vettä niskaan, kun Vittek iski illan toisen maalinsa voimattoman maalivahdin, Marchettin nenän edestä, ja tulostaululla komeilivat 2-0 lukemat. Italia alkoi hyökätä entistä hanakammin. Tulosta syntyi lopulta 81. minuutilla, kun Antonio Di Natale ampui Jan Muchan torjuman Vincenzo Iaquintan laukauksen paluupallon voimalla Slovakian maaliin. Fabio Quagliarella meni nopeasti hakemaan palloa maalista, jotta peliä päästäisiin jatkamaan pikimmiten, jolloin Slovakian maalivahti Jan Mucha alkoi estelemään Quagliarellaa, ja tämän hermot paloivat. Quagliarella tönäisi Muchaa joka tämän jälkeen huitaisi Quagliarellaa nyrkillä naamaan. Tuloksena keltaiset kortit molemmille. Jälleen italialaiset, loukkaantunut ykkösmaalivahti, vaihtopenkiltä peliä seurannut Gianluigi Buffon, sekä Quagliarella etunenässä, protesoivat vahvasti, että Muchalle olisi kuulunut punainen kortti. Italia painosti maalin jälkeen jälleen vääjäämättä, mutta 89. minuutilla Slovakia pääsi vastahyökkäykseen, ja vaihtomies Kamil Kopúnek tuikkasi Slovakian 3-1 johtoon. Italia painosti vielä viimeiset minuutit lujasti, ja Quagliarella ampui Italian maalin päähän upealla kaukolaukauksellaan 90. minuutilla. Lisäaikaa annettiin 4 minuuttia ja Italia painosti vääjäämättä, muttei onnistunut enää tekemään maalia. Slovakia voitti ottelun 3-2 ja eteni lohkosta jatkoon. Italia jäi lohkon jumboksi ja edessä oli aikainen kotimatka. Pettynyt päävalmentaja Lippi poistui vaihtopenkiltä pukuhuoneisiin ensimmäisenä ja joukkueen kapteeni Fabio Cannavaro, joka oli neljä vuotta sitten nostanut MM-pokaalia käsivarsillaan lohdutti nyt pettyneitä ja itkeviä joukkuetovereitaan.

EM-kilpailut 2012

Penkin alle menneiden MM-kisojen jälkeen uudeksi päävalmentajaksi valittiin aiemmin Fiorentinaa luotsannut Cesare Prandelli. Uuden luotsin aikakausi ei lähtenyt kovinkaan ruusuisesti käyntiin, kun Italia kärsi 0–1-tappion Norsunluurannikolle ystävyysottelussa. EM-karsintojen käynnistyessä Prandelli oli kuitenkin saanut Azzurrin pelaamaan yhtenäisemmin ja karsintojen avausottelussa joukkue onnistui nousemaan tappioasemasta 2–1-voittoon vieraskentällä Viroa vastaan. Italia voitti karsintojen kymmenestä pelistään kahdeksan ja pelasi kahdesti tasan. Italia päästi karsinnoissa ainoastaan kaksi maalia, joka oli vähiten kaikista karsintoihin osallistuneista joukkueista, ja otti ylivoimaisen lohkovoiton.

Italia avasi EM-kisansa 10. kesäkuuta, kun se lähti hakemaan revanssia edellisten EM-kisojen puolivälierätappiosta Espanjasta. Joukkue onnistuikin nollaamaan Espanjan hyökkäykset varsin tehokkaasti ja Antonio Di Natalen maalilla se johti peliä tunnin pelin jälkeen. Espanjan Cesc Fàbregas toi kuitenkin hallitsevan Euroopan- ja maailmanmestarin tasoihin vain muutamaa minuuttia myöhemmin ja ottelu päättyi lopulta pistejakoon. Alkulohkon toisessa ottelussa Italia kohtasi Kroatian, ja siirtyi johtoon Andrea Pirlon vapaapotkumaalilla ensimmäisen jakson lopulla. Kroatian Mario Mandžukić tasoitti pelin kuitenkin 1–1-lukemiin, eikä kumpikaan enää sen jälkeen maalinteossa onnistunut, joten Italia tarvitsi lohkon päätöspelistä Irlantia vastaan voiton, jotta puolivälieräpaikka irtoaisi. Sen se myös otti, kun Antonio Cassano ja Mario Balotelli tekivät kisojen ensimmäiset maalinsa ja Italia valloitti lopulta lohkon kakkossijan.

Puolivälierässä Italia sai vastaansa D-lohkon voittaneen Englannin. Italia hallitsi varsinaista peliaikaa ja jatkoaikaa, mutta ei onnistunut hyödyntämään monia maalipaikkojaan. Edessä oli, edellisten EM-kisojen tavoin, rangaistuspotkukilpailu, jossa Italialta onnistuivat Mario Balotelli, Andrea Pirlo, Antonio Nocerino ja Alessandro Diamanti. Riccardo Montolivo laukoi toisena Italian laukojana pallon ohi maalin. Englannin Ashley Young laukoi ylärimaan, jonka jälkeen maalivahti Gianluigi Buffon torjui Ashley Colen laukauksen ja Italia eteni välieriin.

Välierissä Italia sai vastaansa kisoissa voitosta voittoon edenneen Saksan. Mario Balotellin kahdella maalilla Italia karkasi 2–0-johtoon, eikä Saksa onnistunut tasoittamaan peliä, Mesut Özilin lisäajalla tekemästä kavennuksesta huolimatta. Italia eteni täten finaaliin, jossa se kohtasi Espanjan. Ennen finaalia Italia ei ollut hävinnyt yhtään ottelua karsinnoissa eikä kisoissa, eikä se ollut ollut kisojen aikana kertaakaan tappiolla. Finaalissa se kuitenkin joutui kahden maalin takaa-ajoasemaan jo ensimmäisen 45-minuuttisen aikana, kun David Silva ja Jordi Alba onnistuivat Espanjalta maalinteossa. Toisella jaksolla Italian tilannetta heikensi vielä merkittävästi, vaihdosta sisään tullen, Thiago Mottan loukkaantuminen, jonka jälkeen Italia joutui pelaamaan yhden miehen vajaalla, koska joukkue oli jo käyttänyt kaikki kolme vaihtoaan. Fernando Torres ja Juan Mata lisäsivät Espanjan johtoa vielä kahdella maalilla, eikä mestarista jäänyt epäselvyyttä. Espanja voitti ottelun 4-0 ja juhli toista peräkkäistä Euroopan mestaruuttaan. Hopeamitalit olivat Italian joukkueelta kuitenkin erittäin hieno suoritus, sillä harva uskoi Azzurrin menestyvän kisoissa.

Turnauksen päätyttyä Italian joukkueesta EM-kisojen 2012 tähdistöön valittiin maalivahti ja joukkueen kapteeni Gianluigi Buffon, keskikenttäpelaajat Daniele De Rossi sekä Andrea Pirlo ja hyökkääjä Mario Balotelli.

Sijoitukset arvokilpailuissa

Maailmanmestaruuskilpailut

Maailmanmestaruuskilpailut										Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut
1934	Mestari	1.	5	4	1	0	12	3		1	1	0	0	4	0
1938	Mestari	1.	4	4	0	0	11	5		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1950	Lohkovaihe	7.	2	1	0	1	4	3		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1954	Lohkovaihe	10.	3	1	0	2	6	7		2	2	0	0	7	2
1958	Ei selviytynyt karsinnoista									4	2	0	2	5	5
1962	Lohkovaihe	9.	3	1	1	1	3	2		2	2	0	0	10	2
1966	Lohkovaihe	9.	3	1	0	2	2	2		6	4	1	1	17	3
1970	Hopeaa	2.	6	3	2	1	10	8		4	3	1	0	10	3
1974	Lohkovaihe	10.	3	1	1	1	5	4		6	4	2	0	12	0
1978	Neljäs sija	4.	7	4	1	2	9	6		6	5	0	1	18	4
1982	Kultaa	1.	7	4	3	0	12	6		8	5	2	1	12	5
1986	Neljännesvälierät	12.	4	1	2	1	5	6		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1990	Pronssia	3.	7	6	1	0	10	2		Valittu isäntämaaksi
1994	Hopeaa	2.	7	4	2	1	8	5		10	7	2	1	22	7
1998	Puolivälierät	5.	5	3	2	0	8	3		10	6	4	0	13	2
2002	Neljännesvälierät	15.	4	1	1	2	5	5		8	6	2	0	16	3
2006	Kultaa	1.	7	5	2	0	12	2		10	7	2	1	17	8
2010	Lohkovaihe	26.	3	0	2	1	4	5		10	7	3	0	18	7
2014	Lohkovaihe	22.	3	1	0	2	2	3		10	6	4	0	19	9
2018	Ei selviytynyt karsinnoista									12	7	3	2	21	9
2022	Päätetään myöhemmin
Yhteensä	18/20		83	45	21	17	128	77		97	67	23	7	200	60

EM-kisat

• 1960: Ei osallistunut
• 1964: Ei selviytynyt karsinnoista
• 1968: Euroopan mestaruus
• 1972: Ei selviytynyt karsinnoista
• 1976: Ei selviytynyt karsinnoista
• 1980: 4. sija
• 1984: Ei selviytynyt karsinnoista
• 1988: Välierät
• 1992: Ei selviytynyt karsinnoista
• 1996: 1. kierros
• 2000: Hopeaa
• 2004: 1. kierros
• 2008: Puolivälierät
• 2012: Hopeaa
• 2016: Puolivälierät

Tulokset

2014

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
5. maaliskuuta 2014	Estadio Vicente Calderón, Madrid, Espanja	Espanja	Ystävyysottelu	1–0		35,000
31. toukokuuta 2014	Craven Cottage, Lontoo, Englanti	Irlanti	Ystävyysottelu	0–0		22,879
4. kesäkuuta 2014	Renato Curi, Perugia, Italia	Luxemburg	Ystävyysottelu	1–1	Claudio Marchisio	28,000
14. kesäkuuta 2014	Arena Amazônia, Manaus, Brasilia	Englanti	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	1–2	Claudio Marchisio, Mario Balotelli	39,800
20. kesäkuuta 2014	Itaipava Arena Pernambuco, Recife, Brasilia	Costa Rica	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	0–1		40,285
24. kesäkuuta 2014	Arena das Dunas, Natal, Brasilia	Uruguay	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	0–1		39,706
4. syyskuuta 2014	Stadio San Nicola, Bari, Italia	Alankomaat	Ystävyysottelu	2–0	Ciro Immobile, Daniele De Rossi	50,000
9. syyskuuta 2014	Ullevaal Stadion, Oslo, Norja	Norja	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–2	Simone Zaza, Leonardo Bonucci	26,265
10. lokakuuta 2014	Stadio Renzo Barbera, Palermo, Italia	Azerbaidžan	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	2–1	Giorgio Chiellini (2)	30,000
13. lokakuuta 2014	Ta’ Qali Stadium, Ta’ Qali, Malta	Malta	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–1	Graziano Pellè	16,942
16. marraskuuta 2014	San Siro, Milano, Italia	Kroatia	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
18. marraskuuta 2014	Tardini, Parma, Italia	Albania	Ystävyysottelu

2015

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
28. maaliskuuta 2015	Vasil Levskin kansallistadion, Sofia, Bulgaria	Bulgaria	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
31. maaliskuuta 2015		Englanti	Ystävyysottelu
12. kesäkuuta 2015	Maksimir, Zagreb, Kroatia	Kroatia	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
15. kesäkuuta 2015		TBD	Ystävyysottelu
3. syyskuuta 2015		Malta	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
6. syyskuuta 2015		Bulgaria	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
10. lokakuuta 2015	Tofik Bahramovin stadion, Baku, Azerbaidžan	Azerbaidžan	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
13. lokakuuta 2015		Norja	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Seuraavat pelaajat on valittu Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsintoihin Azerbaidžania vastaan 10. lokakuuta ja Maltaa vastaan 13. lokakuuta 2014.
Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2014 Maltaa vastaan pelatun ottelun jälkeen.

#	Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura
1	M	Gianluigi Buffon (Kapteeni)	28. tammikuuta 1978	145	0	Juventus
12	M	Salvatore Sirigu	12. tammikuuta 1987	10	0	Paris Saint-Germain
16	M	Mattia Perin	10. marraskuuta 1992	0	0	Genoa
2	P	Mattia De Sciglio	20. lokakuuta 1992	15	0	Milan
3	P	Giorgio Chiellini	14. elokuuta 1984	73	6	Juventus
4	P	Angelo Ogbonna	23. toukokuuta 1988	10	0	Juventus
13	P	Andrea Ranocchia	16. helmikuuta 1988	16	0	Internazionale
19	P	Leonardo Bonucci	1. toukokuuta 1987	42	3	Juventus
20	P	Matteo Darmian	2. joulukuuta 1989	8	0	Torino
23	P	Manuel Pasqual	13. maaliskuuta 1982	8	0	Fiorentina
5	KK	Marco Verratti	5. marraskuuta 1992	10	1	Paris Saint-Germain
6	KK	Antonio Candreva	28. helmikuuta 1987	25	0	Lazio
8	KK	Claudio Marchisio	19. tammikuuta 1986	50	4	Juventus
11	KK	Andrea Poli	29. syyskuuta 1989	5	1	Milan
14	KK	Alberto Aquilani	7. heinäkuuta 1984	37	5	Fiorentina
15	KK	Alessandro Florenzi	11. maaliskuuta 1991	7	1	Roma
18	KK	Marco Parolo	25. tammikuuta 1985	7	0	Lazio
21	KK	Andrea Pirlo	19. toukokuuta 1979	113	13	Juventus
7	H	Simone Zaza	25. kesäkuuta 1991	3	1	Sassuolo
9	H	Ciro Immobile	20. helmikuuta 1990	8	1	Borussia Dortmund
10	H	Sebastian Giovinco	26. tammikuuta 1987	20	1	Juventus
17	H	Graziano Pellè	15. heinäkuuta 1985	1	1	Southampton
22	H	Mattia Destro	20. maaliskuuta 1991	7	1	Roma

Kutsutut pelaajat

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura	Viimeisin maaottelukutsu
M	Daniele Padelli	25. lokakuuta 1985	0	0	Torino	Norja, 9. syyskuuta 2014
M	Antonio Mirante	8. heinäkuuta 1983	0	0	Parma	Maailmanmestaruuskilpailut 2014 (alustava kokoonpano)
M	Federico Marchetti	7. helmikuuta 1983	11	0	Lazio	Nigeria, 18. marraskuuta 2013
P	Daniele Rugani	29. huhtikuuta 1994	0	0	Empoli	Azerbaidžan, 10. lokakuuta 2014
P	Christian Maggio	11. helmikuuta 1982	34	0	Napoli	Norja, 9. syyskuuta 2014
P	Davide Astori	7. tammikuuta 1987	9	1	Roma	Norja, 9. syyskuuta 2014
P	Gabriel Paletta	15. helmikuuta 1986	3	0	Parma	Alankomaat, 4. syyskuuta 2014
P	Andrea Barzagli	8. toukokuuta 1981	50	0	Juventus	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
P	Ignazio Abate	12. marraskuuta 1986	21	1	Milan	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
P	Domenico Criscito	30. joulukuuta 1986	22	0	Zenit Pietari	Espanja, 5. maaliskuuta 2014
KK	Thiago Motta	28. elokuuta 1982	23	1	Paris Saint-Germain	Azerbaidžan, 10. lokakuuta 2014
KK	Giacomo Bonaventura	22. elokuuta 1989	1	0	Milan	Azerbaidžan, 10. lokakuuta 2014
KK	Daniele De Rossi	24. heinäkuuta 1983	99	16	Roma	Norja, 9. syyskuuta 2014
KK	Emanuele Giaccherini	5. toukokuuta 1985	21	3	Sunderland	Norja, 9. syyskuuta 2014
KK	Riccardo Montolivo	18. tammikuuta 1985	58	2	Milan	Maailmanmestaruuskilpailut 2014 (alustava kokoonpano)
KK	Rômulo	22. toukokuuta 1987	0	0	Juventus	Maailmanmestaruuskilpailut 2014 (alustava kokoonpano)
KK	Alessandro Diamanti	2. toukokuuta 1983	17	1	Guangzhou Evergrande	Nigeria, 18. marraskuuta 2013
H	Pablo Daniel Osvaldo	12. tammikuuta 1986	14	4	Internazionale	Azerbaidžan, 10. lokakuuta 2014
H	Fabio Quagliarella	31. tammikuuta 1983	25	7	Torino	Norja, 9. syyskuuta 2014
H	Stephan El Shaarawy	27. lokakuuta 1992	10	1	Monaco	Norja, 9. syyskuuta 2014
H	Antonio Cassano	12. heinäkuuta 1982	39	10	Parma	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H	Mario Balotelli	12. elokuuta 1990	33	13	Liverpool	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H	Alessio Cerci	23. heinäkuuta 1987	13	0	Torino	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H	Lorenzo Insigne	4. kesäkuuta 1991	6	1	Napoli	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H	Giuseppe Rossi	1. helmikuuta 1987	30	7	Fiorentina	Maailmanmestaruuskilpailut 2014 (alustava kokoonpano)
H	Alberto Gilardino	5. heinäkuuta 1982	57	19	Guangzhou Evergrande	Espanja, 5. maaliskuuta 2014

Pelaaja on loukkaantunut
^ERO Pelaaja on erotettu maajoukkueesta

Edelliset kokoonpanot

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1938 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1954 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1966 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1970 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1974 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1978 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1986 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1994 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1998 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2002 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1968 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1980 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1988 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1996 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2000 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2004 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2012 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2016 Maanosaliittojen cupin kokoonpanot Maanosaliittojen cup 2009 Maanosaliittojen cup 2013

Eniten maaotteluita

Gianluigi Buffon on eniten otteluita pelannut pelaaja Italian maajoukkueessa 145 ottelullaan.

Päivitetty 24. lokakuuta 2014, eniten maaotteluita pelanneet pelaajat pelaajat Italiassa ovat:

#	Nimi	Ura	Ottelut	Maalit
1	Gianluigi Buffon	1997–	145	0
2	Fabio Cannavaro	1997–2010	136	2
3	Paolo Maldini	1988–2002	126	7
4	Andrea Pirlo	2002–2014	113	13
5	Dino Zoff	1968–1983	112	0
6	Daniele De Rossi	2004–	99	16
7	Gianluca Zambrotta	1999–2010	98	2
8	Giacinto Facchetti	1963–1977	94	3
9	Alessandro Del Piero	1995–2008	91	27
10	Marco Tardelli	1976–1985	81	6
	Franco Baresi	1982–1994	81	1
	Giuseppe Bergomi	1982–1998	81	6

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen.

Eniten maaleja

Päivitetty 24. lokakuuta 2014, eniten maaleja tehneet pelaajat pelaajat Italiassa ovat:

Luigi Riva on eniten maaleja tehnyt pelaaja Italian maajoukkueessa 35 maalilla.

#	Nimi	Ura	Maalit	Ottelut	Keskiarvo
1	Luigi Riva	1965–1974	35	42	0.83
2	Giuseppe Meazza	1930–1939	33	53	0.62
3	Silvio Piola	1935–1952	30	34	0.88
4	Roberto Baggio	1988–2004	27	56	0.48
	Alessandro Del Piero	1995–2008	27	91	0.30
6	Adolfo Baloncieri	1920–1930	25	47	0.53
	Filippo Inzaghi	1997–2007	25	57	0.44
	Alessandro Altobelli	1980–1988	25	61	0.41
9	Christian Vieri	1997–2005	23	49	0.47
	Francesco Graziani	1975–1983	23	64	0.36

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen.

Entisiä pelaajia

Demetrio Albertini Alessandro Altobelli Amedeo Amadei Roberto Baggio Salvatore Bagni Franco Baresi Romeo Benetti Giuseppe Bergomi Amedeo Biavati Manuele Blasi Roberto Boninsegna Giampiero Boniperti Antonio Cabrini Fabio Capello Pier Luigi Casiraghi Franco Causio Luigi Cevenini Giorgio Chinaglia Giampiero Combi Bruno Conti Mario Corso Alessandro Costacurta Fernando De Napoli

Aimo Diana Roberto Donadoni Morgan De Sanctis Renzo De Vecchi Alberigo Evani Giacinto Facchetti Giovanni Ferrari Guglielmo Gabetto Claudio Gentile Giuseppe Giannini Francesco Graziani Felice Levratto Ezio Loik Paolo Maldini Roberto Mancini Virgilio Maroso Sandro Mazzola Valentino Mazzola Giuseppe Meazza Romeo Menti Luis Monti Alessandro Nesta

Raimundo Orsi Gianluca Pagliuca Carlo Parola Angelo Peruzzi Armando Picchi Silvio Piola Paolino Pulici Paolo Rossi Gigi Riva Gianni Rivera Claudio Sala Salvatore Schillaci Gaetano Scirea Aldo Serena Marco Tardelli Francesco Toldo Francesco Totti Gianluca Vialli Christian Vieri Walter Zenga Dino Zoff Gianfranco Zola

Päävalmentajat kautta aikain

• 1910–1912 Tekninen komissio
• 1912 Vittorio Pozzo
• 1912–1924 Tekninen komissio
• 1924 Vittorio Pozzo
• 1924–1925 Tekninen komissio
• 1925–1928 Augusto Rangone
• 1928–1929 Carlo Carcano
• 1929–1948 Vittorio Pozzo (maailmanmestaruus 1934 ja maailmanmestaruus 1938)
• 1949–1950 Ferruccio Novo
• 1951 Tekninen komissio
• 1952–1953 Carlino Beretta
• 1953–1959 Tekninen komissio
• 1960 Giuseppe Viani
• 1960–1961 Giovanni Ferrari
• 1962 Tekninen komissio
• 1962–1966 Edmondo Fabbri
• 1966–1967 Tekninen komissio
• 1967–1974 Ferruccio Valcareggi (Euroopan-mestaruus 1968 ja MM-hopeaa 1970)
• 1974–1975 Fulvio Bernardini
• 1975–1986 Enzo Bearzot (maailmanmestaruus 1982)
• 1986–1991 Azeglio Vicini (MM-pronssia 1990)
• 1991–1996 Arrigo Sacchi (MM-hopeaa 1994)
• 1997–1998 Cesare Maldini
• 1998–2000 Dino Zoff (EM-hopeaa 2000)
• 2000–2004 Giovanni Trapattoni
• 2004–2006 Marcello Lippi (maailmanmestaruus 2006)
• 2006–2008 Roberto Donadoni
• 2008–2010 Marcello Lippi
• 2010–2014 Cesare Prandelli
• 2014–2016 Antonio Conte
• 2016–2017 Giampiero Ventura
• 2018– Luigi Di Biagio

Aiheesta muualla

• Italian jalkapalloliitto
• Tilastoja
• Pelaajatilastoja
• Valmentajatilastoja

Euroopan jalkapallomaajoukkueet (UEFA)

Alankomaat • Albania • Andorra • Armenia • Azerbaidžan • Belgia • Bosnia ja Hertsegovina • Bulgaria • Englanti • Espanja • Färsaaret • Georgia • Gibraltar • Irlanti • Islanti • Israel • Italia • Itävalta • Kazakstan • Kosovo • Kreikka • Kroatia • Kypros • Latvia • Liechtenstein • Liettua • Luxemburg • Makedonia • Malta • Moldova • Montenegro • Norja • Pohjois-Irlanti • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • San Marino • Serbia • Skotlanti • Slovakia • Slovenia • Suomi • Sveitsi • Tanska • Tšekki • Turkki • Ukraina • Unkari • Valko-Venäjä • Venäjä • Viro • Wales
Entiset: Itä-Saksa • Jugoslavia • Neuvostoliitto • Saar • Serbia ja Montenegro • Tšekkoslovakia

Jalkapallon maailmanmestarit

1930 Uruguay	1934 Italia	1938 Italia	1950 Uruguay	1954 Saksa	1958 Brasilia	1962 Brasilia	1966 Englanti	1970 Brasilia	1978 Argentiina
1982 Italia	1986 Argentiina	1990 Saksa	1994 Brasilia	1998 Ranska	2002 Brasilia	2006 Italia	2010 Espanja	2014 Saksa

Jalkapallon euroopanmestarit

1960 Neuvostoliitto	1964 Espanja	1968 Italia	1972 Saksa	1976 Tšekkoslovakia	1980 Saksa	1984 Ranska	1988 Alankomaat
1992 Tanska	1996 Saksa	2000 Ranska	2004 Kreikka	2008 Espanja	2012 Espanja	2016 Portugali

Jalkapallon olympiavoittajat

1900 Upton Park FC	1904 Galt FC	1908 Iso-Britannia	1912 Iso-Britannia	1920 Belgia	1924 Uruguay
1928 Uruguay	1936 Italia	1948 Ruotsi	1952 Unkari	1956 Neuvostoliitto	1960 Jugoslavia
1964 Unkari	1968 Unkari	1972 Puola	1976 Itä-Saksa	1980 Tšekkoslovakia	1984 Ranska
1988 Neuvostoliitto	1992 Espanja	1996 Nigeria	2000 Kamerun	2004 Argentiina	2008 Argentiina
2012 Meksiko