Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1938

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1938 FIFA World Cup
Coupe du Monde 1938
Poster 5.jpg
Joukkueet 15
  35 karsijasta
Isäntämaa  Ranska
Ajankohta 4.19. kesäkuuta 1938
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Italia
Silver medal blank.svg Hopea  Unkari
Bronze medal blank.svg Pronssi  Brasilia
Ottelut 18
Maalit 84 (4,67 per ottelu)
Yleisö 374, 835 (20 872 per ottelu)
Maalintekijä Leônidas (7 maalia)
1934
1950

Vuoden 1938 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Ranskassa, jo toisena kertana peräkkäin Euroopassa. Italia uusi mestaruutensa, kun se voitti loppuottelussa Unkarin maalein 4–2.[1]

Päätös kisojen järjestämisestä Ranskassa aiheutti suuttumusta Etelä-Amerikassa, koska siellä oli oletettu, että kilpailut vuorottelisivat kahden mantereen välillä. Tämän seurauksena sekä Argentiina että Uruguay jättäytyivät pois kisoista.[2] Suomi otti ensimmäistä kertaa osaa karsintoihin pelaten Saksaa, Ruotsia ja Viroa vastaan kesällä 1937. Suomi hävisi kaikki ottelut ja karsiutui kisoista.

Ranskan kisat olivat ensimmäinen kerta, kun sekä isäntämaa että hallitseva mestari pääsivät automaattisesti kisoihin. Itävalta pääsi karsinnoista kisoihin mutta jäi pois Saksan liitettyä maan itseensä ja Itävallan ensimmäiseksi vastustajaksi arvottu Ruotsi pääsi suoraan puolivälieriin[3]. Viisi ensimmäisen kierroksen ottelua päätyi jatkoajalle, ja kahdessa kamppailussa ei siitä huolimatta löytynyt ratkaisua vaan jouduttiin pelaamaan uusintaottelut[4]. Uusintakamppailuissa Saksa hävisi Sveitsille numeroin 4–2 ja Kuuba puolestaan voitti Romanian 2–1[4]. Myös puolivälierien jälkeen jouduttiin pelaamaan yksi uusintaottelu, jossa Brasilia voitti Tšekkoslovakian 2–1[4]. Uusintaotteluiden voittajista voidaan tehdä se havainto, että jokainen hävisi seuraavan kierroksen ottelunsa[4].

Ruotsi pääsi onnekkaasti suoraan puolivälieriin, joissa se voitti Kuuban ylivoimaisesti 8–0. Isäntämaa Ranska sen sijaan hävisi hallitsevalle mestarille Italialle.[4] Tämä olikin ensimmäinen kerta, jolloin isäntämaa ei voittanut maailmanmestaruutta; Uruguay teki sen 1930 ja Italia 1934.[5]

Välierissä Unkari voitti Ruotsin loppunumeroin 5–1, kun taas Italian ja Brasilian ensimmäinen kohtaaminen MM-kisoissa päättyi Italian 2–1-voittoon.[6] Loppusijoitusten kolmannesta paikasta kamppailtaessa Brasilia oli Ruotsia parempi maalein 4–2.

Italian ja Unkarin välinen loppuottelu pelattiin Pariisissa Stade de Colombes’n olympiastadionilla. Italia meni johtoon kuudennella minuutilla, mutta Unkari tuli kahden minuutin päästä tasoihin. Italia pääsi uudelleen johtoasemaan 16. minuutilla, ja puoliajalla tilanne oli italialaisten hyväksi jo 3–1 Gino Colaussin tehtyä ottelun toisen maalinsa. Unkari kavensi 70. minuutilla tilanteeksi 3–2, mutta 82. minuutilla Silvio Piola kasvatti ottelun toisella maalillaan Italian johdoksi 4–2, jotka jäivät loppunumeroiksi.[4] Italiasta tuli näin ensimmäinen kahden mestaruuden maa, ja se on toistaiseksi Brasilian ohella ainoa, joka on onnistuneesti puolustanut maailmanmestaruuttaan (Brasilia onnistui siinä vuonna 1962).

Väitetään, että Italian diktaattori Benito Mussolini olisi tehnyt italialaisille selväksi, mitä tulisi tapahtumaan, jos mestaruutta ei voitettaisi. Unkarin onkin esitetty hävinneen tahallisesti säästääkseen italialaiset Mussolinin kostolta. Häviö ja viestin sisältö ovat sittemmin osoittautuneet urbaanilegendoiksi.lähde?

Järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1938 MM-turnauksen aikoihin elettiin epävakaita aikoja ja toisen maailmansodan uhka leijui Euroopan yllä. Espanjan sisällissota oli käynnissä, Hitlerin Saksa laajensi salakavalasti alueitaan ja Italiassa hallitsi Mussolinin totalitarismi.[7][8] Turnaukseen osallistuneista kahdestatoista Euroopan maista viisi oli demokraattisia ja lopuissa seitsemässä oli vallassa joko fasistinen tai autoritäärinen hallinto. FIFA päätti myöntää kisaisännyyden Ranskalle, joka vaikutti vapauden linnakkeelta moneen muuhun maahan verrattuna. Valinta oli myös kiistanalainen, sillä FIFA ei näin noudattanut omia periaatteitaan ja vuorotellut kisaisännyyttä Euroopan ja Etelä-Amerikan välillä. FIFA oli kuitenkin vahvasti eurooppalaisten hallinnassa ja vuorotteluperiaatetta ei huomioitu. Kisaisännyyttä havitteli myös Argentiina, joka päätti jäädä protestiksi pois kisoista. [9]

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isäntämaa Ranska pääsi automaattisesti turnaukseen. Muiden maiden oli ensin läpäistävä karsinnat.[10] Karsinnoissa nähtiin useita luovutuksia ja poisjääntejä, jolloin osa joukkueista läpäisi karsinnat pelaamatta otteluakaan. Etelä-Amerikan karsinnoissa ei pelattu yhtään ottelua, sillä Uruguay ja Argentiina päättivät jättää kisat väliin. Brasilia pääsi näin ollen kisoihin ilmaiseksi.[10][9] Pohjois- ja Keski-Amerikan maista turnaukseen selvityi suoraan Kuuba, sillä aiemmin kisoihin osallistuneet, Meksiko ja Yhdysvallat vetäytyivät monien muiden maiden tapaan karsinnoista.[10][9]

Aasian karsintojen kahdesta osallistujamaasta Japani luopui karsinnoista Kiinan-Japanin sodan vuoksi ja Alankomaiden Itä-Intia jäi ilman karsintavastustajaa. FIFA päätti että Alankomaiden Itä-Intian tulisi pelata karsintaottelu Yhdysvaltoja vastaan, mutta myös Yhdysvaltojen vetäydyttyä Alankomaiden Itä-Intia selviytyi otteluitta turnaukseen.[10][9][11] Euroopassa karsintaotteluita sentään pelattiin. Euroopan maista turnaukseen selviytyi karsintojen kautta 12 maata. Ilmaiseksi MM-turnaukseen selviytyi Romania, jonka karsintavastustaja Egypti, jonka myös piti alunperin osallistua Euroopan karsintoihin, luopui karsinnoista.[10]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Ennen turnauksen alkua suurin suosikki maailmanmestariksi oli Italia. Isäntämaa Ranska ei lukeutunut turnauksen suosikkeihin. Suurimpina Italian haastajina pidettiin Unkaria, Tšekkoslovakiaa, Saksaa ja Itävaltaa.[9]

Muutamaa kuukautta ennen kisoja tapahtui kuitenkin kisoja järisyttänyt mullistus, kun Hitler liitti Itävallan kolmanteen valtakuntaan. Saksan ja Itävallan maajoukkueet yhdistettiin, jolloin turnaukseen tuli yhden joukkueen vajaus. FIFA tarjosi paikkaa Englannille, joka ei kuitenkaan halunnut ottaa paikkaa vastaan.[9] Itävallan ja Saksan yhdistynyt joukkue päätettiin muodostaa siten että puolet joukkueesta olisi saksalaisia ja puolet itävaltalaisia. Monet itävaltalaispelaajat, kuten suurimpiin tähtiin kuulunut Matthias Sindelar, olivat haluttomia edustamaan kisoissa Saksaa ja jättivät turnauksen väliin.[12]

Itävallan poisjäännin vuoksi kisoihin osallistui 15 joukkuetta:[12]

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen ottelut pelattiin kymmenessä kaupungissa yhdeksällä stadionilla.[13] Pyöräily nautti Ranskassa suurta kansansuosiota ja stadioneista neljä toimi myös velodromeina.[9] Koska Ruotsin ja Itävallan välinen ottelu jäi pelaamatta, Lyonissa ei pelattu yhtään ottelua. Loppuottelun pelipaikka oli Pariisin Stade Olympique de Colombes, jonka katsojakapasiteetti oli 60 000.[13]

Pariisi Marseille
Stade Olympique de Colombes Parc des Princes Stade Vélodrome
Kapasiteetti: 60,000 Kapasiteetti: 48,712 Kapasiteetti: 48,000
StadeolympiqueColombesJO1924.jpg 1932 Le parc des princes v1.jpg Le Stade vélodrome de Marseille, le 13 juin 1937.jpg
Lyon Toulouse Bordeaux
Stade Gerland
Stade Chapou Parc Lescure
Kapasiteetti: 40,500 Kapasiteetti: 35,472 Kapasiteetti: 34,694
Stade-Gerland-RWC2007.JPG Le Stade municipal de Toulouse (dit parc municipal des sports) en 1939 (maquette d'époque).jpg Le Stade municipal de Bordeaux en 1938.jpg
Strasbourg Le Havre Reims Lille Antibes
Stade de la Meinau Stade Municipal Vélodrome Municipal Stade Victor Boucquey Stade du Fort Carré
Kapasiteetti: 30,000 Kapasiteetti: 22,000 Kapasiteetti: 21,684 Kapasiteetti: 15,000 Kapasiteetti: 7,000
RC Strasbourg-FC Mulhouse, 4.11.1934, Stade de la Meinau.png Stade municipal du Havre - Wedstrijd Nederland-Tsjechoslowakije, WK 1938.jpg Stade Auguste-Delaune 2 Tribünen.JPG LilleOM-1937.jpg Stade du Fort Carré, Antibes, France.jpg

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia-Puola.
Hollanti-Tšekkoslovakia.

Turnaus pelattiin cup-muotoisena, aivan kuten neljä vuotta aiemminkin. Loppuotteluun päästäkseen joukkueen piti ensin selvittää kolme ottelukierrosta. Teoriassa oli mahdollista että mestaruus olisi jaettu kahden maan kesken, sillä FIFA muutti turnausformaattia siten, että tasapelin sattuessa pelattiin jatkoaika ja sen jälkeen uusintaottelu mikäli ottelu on edelleen tasan. Mikäli uusintaottelun jälkeenkin ottelu on edelleen tasan, mestaruus jaettasiin. [14]

Ensimmäinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen avausottelu pelattiin 4. kesäkuuta. Avausottelussa Sepp Herbergerin valmentama Saksa kohtasi Sveitsin. Itävaltalaisista ja saksalaisista koostuneen Saksan joukkueen turnaus oli jo tuomittu epäonnistumaan. Valmistautumisaika turnaukseen anschlussin jälkeen oli lyhyt. Joukkue ei ollut yhtenäinen, eikä itävaltalaispelaajilla ollut kiinnostusta muuttaa omaa totuttua pelitapaansa saksalaisemmaksi. Avausottelussa Parc des Princesillä Saksan joukkue sai osakseen yleisön vihellyskonsertin pelaajien kohotettua kätensä natsitervehdykseen. Ottelussa Karl Rappanin valmentama Sveitsi puolusti 1-1 tasapelin, mikä tiesi uusintaottelua viisi päivää myöhemmin. Saksa meni ottelussa kahden maalin johtoon, mutta toisen puoliajan aikana Sveitsi kiri epäyhtenäisen Saksan joukkueen ohi ja voitti ottelun maalein 4-2. Ranskalaisyleisö hurrasi Sveitsin joukkueelle näiden lähetettyä Suur-Saksan joukkueen turnauksesta. Herberger syytti tappiosta itävaltalaispelaajien asennetta.[12][15]

Ensimmäisen kierroksen suurin yllätys nähtiin Romanian ja Kuuban välisessä otteluparissa. Vastustajien vetäytyessä karsinnoista turnaukseen ilman karsintaotteluita päässyt Kuuban joukkue oli eurooppalaisille tuntematon. Kuuba ei ollut myöskään pelannut ainoatakaan jalkapallomaaottelua kolmeen vuoteen. Romanian joukkue ei lukeutunut ennakkoasetemissa kisojen parhaisiin, mutta eurooppalaisjoukkueen ajateltiin menevän otteluparista helposti jatkoon. Kävi kuitenkin toisin, ensimmäinen osaottelu päättyi jatkoajankin jälkeen tasatulokseen 3-3, jolloin mentiin uusintaotteluun. Kolme päivää myöhemmin pelatussa uusintaottelussa Kuuba yllätti Romanian maalein 2-1 ja eteni kaikkien yllätykseksi kahdeksan parhaan joukkoon.[16][17]

Kuuban tavoin turnaukseen ilman karsintoja selviytyi Alankomaiden Itä-Intia. Sen joukkue oli koottu yksinomaan Jaavan saarella asuvista pelaajista. Alankomaiden Itä-Intian taso oli kuitenkin kaukana maailman kärkimaista ja aikakauden huippumaihin kuulunut Unkari voitti ottelun voimiaankin säästellen maalein 6-0.[11]

Turnauksen mestarisuosikki Italia sen sijaan joutui koville ensimmäisen kierroksen ottelussaan Norjaa vastaan. Asbjørn Halvorsenin valmentama Norjan joukkue tiedettiin hyväksi, se oli vuoden 1936 Berliinin olympiaturnauksessa saavuttanut pronssimitalit ja se oli kyennyt tasaväkisiin koitoksiin Euroopan huippumaita vastaan. Ottelu muodostui jännitysnäytelmäksi, Italia meni heti alussa johtoon ja hurjan painostuksen jälkeen Norjalaiset tasoittivat ottelun 83. minuutilla. Ottelu eteni jatkoajalle, missä Italian Silvio Piola onnistui viimeistelemään jatkoajan ainoaksi jääneen osuman.[18][15] Vuoden 1938 MM-turnauksen jälkeen Norja jäi vuosikymmeniksi maailman huippumaiden varjoon. Saksa Miehitti Norjan vuonna 1940 ja norjalaiset julistivat protestiksi urheilun boikottiin.[18]

Brasilia ei vielä lukeutunut turnauksen suosikkeihin, mutta se oli saavuttamassa jo huippumaita. Brasilia oli osallistunut myös kahteen aiempaan MM-turnaukseen, mutta Ranskan kisoissa sillä oli ensimmäistä kertaa mukana paras mahdollinen joukkue. Turnauksen ensimmäisellä kierroksella Brasilia kohtasi Puolan. Ottelusta tuli kahden pelaajan näytös, Puolan Ernst Wilimovski ja Brasilian Leônidas hallitsivat kenttätapahtumia. Varsinainen peliaika päättyi tasatulokseen 4-4 ja ottelua jatkettiin jatkoajalla, missä Leônidas viimeisteli kaksi ja Wilimovski yhden osuman. Brasilia eteni kahdeksan parhaan joukkoon.[19][17]

Turnauksen isäntämaa Ranska ei vielä lukeutunut maailman huippumaihin. Se kohtasi Pariisissa pelatussa avausottelussaan Belgian. Ranska siirtyi ottelussa johtoon jo 40 sekunnin pelin jälkeen ja johto piti loppuun asti, Ranska voitti maalein 3-1.[20] Tšekkoslovakian joukkue oli yksi aikakauden vahvimmista. Se joutui kuitenkin ensimmäisen kierroksen ottelussaan tiukoille Alakomaita vastaan ja ottelu venyi jatkoajalle, mistä tšekkoslovakialaiset lopulta etenivät odotetusti jatkoon 3-0 voitolla.[20]

Toinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkari-Sveitsi.
Ruotsi-Kuuba.

Ruotsi pääsi pelaamaan avausottelunsa vasta toisella kierroksella, missä se sai vastaansa Kuuban. Ruotsalaisilla ei ollut ottelussa suuriakaan vaikeuksia, eikä voittajasta ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Ruotsi eteni välieriin 8-0 voitolla.[16] Myöskään Unkari ei antanut puolivälieräottelussa Sveitsille juuri mahdollisuuksia, vaikka loppulukemat pysyivätkin tasaisina Sveitsin sitkeän puolustuksen ansiosta.[11]

Tšekkoslovakia ja Brasilia sen sijaan kamppailivat välieriin pääsystä tapahtumarikkaan ottelun ja jatkoonmenijä selvisi vasta uusintaottelun jälkeen. Joukkueiden väliset ottelut on tunnettu Bordeaux'n taisteluna, jossa keinoja ei kaihdettu. Brasilialaiset yrittivät kaikin keinoin saada pidettyä Tšekkoslovakian Oldrich Nejedlý aisoissa. Brasilian Zeze ajettiin kentältä jo 11 minuutin kohdalla tämän potkaistua Nejedlýä, mutta otteet kentällä vain kovenivat. Väkivaltaiseksi muuttuneen ottelun ensimmäisellä puoliajalla ajettiin ulos vielä kaksi brasilialaista ja yksi tšekkoslovakialainen pelaaja. Maalejakin tehtiin, ensin Brasilian Leônidas siirsi brassit taukojohtoon, mutta toisella puoliajalla Nejedlý tasoitti rangaistuspotkusta. 1-1 jäi myös ottelun lopputulokseksi. Nejedlý mursi ottelussa jalkansa ja Tšekkoslovakian maalivahti František Plánička kätensä.[19][21] Joukkueet kohtasivat toisensa jälleen uusintaottelussa kahden päivän kuluttua, mutta kokoonpanot olivat täysin erilaiset kuin ensimmäisessä ottelussa; Brasilia vaihtoi otteluun yhdeksän ja Tšekkoslovakia viisi. Brasilia oli niin varma voitostaan, että osa pelaajista oli jo lähetetty Marseilleen odottamaan välieräottelua.[21] Tällä kertaa keskityttiin enemmän pelaamiseen ja nähtiin hyvää jalkapalloa. Ensimmäisen maalin teki Vlastimil Kopecký ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla brasilialaisten taito osoittautui kuitenkin Tšekkoslovakialle liian kovaksi. Leônidas iski maalin 57. ja Roberto 62. minuutilla ja veivät brassit johtoon, joka säilyi ottelun loppuun saakka.[19][21]

Isäntämaa Ranska kohtasi Pariisissa omassa puolivälieräottelussaan pahimman mahdollisen vastustajan Italian. Ranskassa eläteltiin kuitenkin toiveita välieriin selvitymisestä. Koska molempien joukkueiden pelipaidan väri oli sininen, toisen oli vaihdettava. Arvonnan perusteella Italian oli vaihdettava ja se pelasi ottelunsa mustissa paidoissa, mikä kytkeytyi vahvasti fasistien mustaan tunnusväriin. Mustapaitaiset italialaiset joutuivat vihamielisen kotiyleisön hampaisiin. Ottelun alussa Italia siirtyi johtoon 9. minuutilla, mutta kotiyleisön riemuksi Ranska onnistui tasoituksessa heti perään. Ensimmäisellä puoliajalla ei enempää maaleja nähty. Toisella puoliajalla Italian Silvio Piola iski kaksi maalia ja tämän jälkeen italialaiset puolustivat johtoaan taitavasti ja aina tilaisuuden tullen onnistuivat rakentamaan vaarallisia vastahyökkäyksiä. Ranska ei enää kyennyt maalintekoon ja Italia eteni 3-1 voitolla välieriin. Ranskan putoaminen turnauksesta tarkoitti myös sitä, että ensimmäistä kertaa MM-turnauksen historiassa maailmanmestaruutta ei voita isäntämaa.[20][22]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]








Uusintaottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]




Uusintaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalintekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian Leônidas oli turnauksen paras maalintekijä seitsemällä maalillaan. Kaikkiaan turnauksessa tehtiin 84 maalia ja yhteensä 42 pelaajaa onnustui maalinteossa. Eniten maaleja turnauksessa teki Unkarin joukkue, joka onnistui maalinteossa 15 kertaa.[23][24][25]

7 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali

oma maali

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  • FIFA World Football Museum: MM-Kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Helsinki: FIFA World Football Museum, 2017. ISBN 978-951-1-32347-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 52–54, 74–76. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  2. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 58. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  3. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 59. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  4. a b c d e f Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 76. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  5. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 31–32, 52–54, 74–76. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  6. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 31–32, 54, 76. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  7. Kuin taivasta koskettaisi, s. 57-58
  8. MM-Kisojen virallinen historia, s. 37
  9. a b c d e f g Kuin taivasta koskettaisi, s. 58-59
  10. a b c d e World Cup 1938 Qualifying RSSSF. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
  11. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 62-64
  12. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 59-61
  13. a b World Cup 1938 footballhistory.org. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
  14. MM-Kisojen virallinen historia, s. 38
  15. a b MM-Kisojen virallinen historia, s. 40
  16. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 61-62
  17. a b MM-Kisojen virallinen historia, s. 41
  18. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 64-65
  19. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 66-68
  20. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 65-66
  21. a b c MM-Kisojen virallinen historia, s. 43
  22. MM-Kisojen virallinen historia, s. 42
  23. Awards FIFA. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
  24. Statistics FIFA. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
  25. World Cup 1938 Finals RSSSF. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)