Antibes
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Antibes | |
|---|---|
 Vanhaa Antibesia |
|
 vaakuna |
|
  Antibes |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ranska |
| Hallintoalue | Provence-Alpit-Riviera |
| Departementti | Alpes-Maritimes |
| Arrondissementti | Grasse |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 26,48 km² |
| Väkiluku (2006) | 75 820 |
| – Väestötiheys | 2 863 as./km² |
Antibes (provensaaliksi: Antibol) on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki Etelä-Ranskassa Välimeren rannalla, Alpes-Maritimesin departementissa. Asukkaita siellä on (2006) 75 820[1], ja sen pinta-ala on 26,48 neliökilometriä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Antiikin Antipolis
Antibes perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana 500-luvulla eaa. nimellä Antipolis. Sen perustajat tulivat Massaliasta (nyk. Marseille).[2][3] Nimensä kaupunki sai Enkeltenlahden toisella puolella olevan Nikaian (nyk. Nizza) kaupungin vastakaupunkina. Kaupungin sijainti meren ja sisämaan välissä on ollut ihanteellinen hyvän ilmastonsa ja hyvien yhteyksiensä tähden.
Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunkiin sijoitettiin piispanistuin 300-luvulla, mutta 1252 se siirrettiin sisämaahan Grasseen, koska kaupungin sijaintia meren rannalla pidettiin tuolloin riskinä ja siten itse kaupunkia helppona saaliina vieraille hyökkääjille. Linnoituskaupunkia Antibesista alettiin rakentaa Frans I:n aikana, ja rakennustyöt jatkuivat aina Henrik IV:n aikaan saakka. Henrik IV osti kaupungin 1608 Mainen herttualta ja Monacon herralta (tulevalta ruhtinaalta).
Ludvig XIII lahjoitti hallintoalueen 1643 Honoré II Grimaldille, jolta se siis oli aiemmin ostettu valtiolle. Myöhemmin alue palautui Ranskan kruunulle.
Kaupungin muurien purkaminen alkoi 1800-luvulla samaan aikaan kun kaupungin asukasluku kasvoi ja kaupunki laajeni sisämaahan ja Cap d'Antibesiin päin, josta tuli varakkaiden eurooppalaisten, muun muassa venäläisten suurruhtinaiden, kesälinnojen kohde. Vuonna 1882 perustettiin Juan-les-Pinsin kylpyläalue, josta on tullut myöhemmin keskeinen matkailun ja yöelämän alue.
Vanhan Antipolis-nimensä Antibes on myöhemmin antanut naapurissa Valbonnen kunnassa sijaitsevalle nykytekniikan keskittymälle, 1959 perustetulle Sophia Antipolisille, jota yleisesti pidetään Euroopan piilaaksona. Sofia-Antipolis koostuu 2 300 hehtaarin alueesta, ja siellä on 227 yritystä, oppilaitosta tai tutkimuslaitosta, ja siellä työskentelee päivittäin yli 25 000 henkilöä.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malte-Brun kirjoitti raportissaan 1882, jolloin kaupungissa oli vain 6 700 asukasta, sen keskeisen talouden nojaavan maatalouteen: puutarhoihin, viininviljelykseen, hedelmätarhoihin, tupakan viljelyyn, mutta myös oliivipuihin, silkkiperhosten kasvattamiseen tarvittaviin mulperipuihin, appelsiiniin ja hajusteisiin käytettäviin kukkiin ja kasveihin. Se kertoo kaupungin sijainnista kaikelle tälle viljelylle suotuisassa ilmastossa. Antipoliissa on esimerkiksi Nizzaa suotuisampi mikroilmastonsa.
Runsaan sadan vuoden takainen raportti on melko lähellä myös nykypäivää. Kaiken lisäksi on kaupunkiin tullut vilkasta matkailua ja sen mukana vilkas kaupallinen elämä. Kaupunki on täynnä sekä ranskalaisten että ulkomaalaisten omistamia kesäasuntoja, joita voi käyttää leudon ilmaston vuoksi myös talvisin. Lisäksi se on monille eläkeläisille miellyttävä eläkepäivien viettopaikka. Kaupungissa on myös yksi Välimeren parhaista huvivenesatamista, johon pääsevät hyvinkin suuret alukset.
Huvit ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungissa järjestetään, eritoten kesäisin, useita festivaaleja. Alue on kansainvälisten tähtien suosiossa ja usein heidän toinen asuinpaikkansa. Lisäksi sekä kaupungin ympäristön museot ja historialliset muistomerkit takaavat matkailijoille runsaasti nähtävää ja koettavaa. Tunnetuin lienee kaupungin edustalla oleva Fort-Carré-linnoitus, josta alkoi muun muassa Napoleonin paluumatka Ranskan maaperällä kohden sata päivää kestänyttä keisariutta.
Nähtävyys ja kokemus on Antibesin tori, jossa viikonpäivästä riippuen myydään seudun tuoreita herkkuja ja käsityöläisten tuotteita: kankaita, astioita ja niin edelleen. Antibesin Château Grimaldissa on Picasso-museo.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Résultats du recensement de la population 2006 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 24.7.2009. (ranskaksi)
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 159. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ANTIPOLIS (Antibes) Alpes-Maritimes, France”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antibes Wikimedia Commonsissa
