Antibes

Antibes
	; Vanhaa Antibesia
	; vaakuna
	; Antibes
	Koordinaatit: 43°34′50.88″N, 7°7′26.04″E
Valtio	Ranska
Hallintoalue	Provence-Alpit-Riviera
Departementti	Alpes-Maritimes
Arrondissementti	Grasse
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	26,48 km²
Väkiluku (2022)	76 612
– Väestötiheys	2 893 as./km²
	www.antibes-juanlespins.com
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Antibes (provensaaliksi: Antibol) on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki Etelä-Ranskassa Välimeren rannalla, Alpes-Maritimesin departementissa. Asukkaita siellä on yli 76 000, ja sen pinta-ala on 26,48 neliökilometriä. Se on kasvanut naapurikuntiensa kanssa osaksi Nizzan suurkaupunkialuetta.^[1]

Historia

Antiikin aika

Pääartikkeli: Antiikin Antipolis

Antibes perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana 500-luvulla eaa. nimellä Antipolis. Sen perustajat tulivat Massaliasta (nyk. Marseille).^[2]^[3] Nimensä kaupunki sai Enkelten lahden (La Baie des anges) toisella puolella olevan Nikaian (nyk. Nizza) kaupungin vastakaupunkina. Kaupungin sijainti meren ja sisämaan välissä on ollut ihanteellinen hyvän ilmastonsa ja hyvien yhteyksiensä tähden.

Keskiaika – 1600-luku

Kaupunkiin sijoitettiin piispanistuin 300-luvulla, joka vuonna 1252 siirrettiin sisämaahan Grasseen, koska kaupungin sijaintia meren rannalla pidettiin tuolloin riskinä ja kaupunkia helppona saaliina vieraille hyökkääjille.

Vuosina 1384–1608 Antibes oli rannikkoa hallineen Grimaldin suvun läänitysalue. Grimaldin linna, jota on vuosien varrella paljon uudelleenrakennettu, on nykyään museo.^[4] Linnoitusta alettiin rakentaa Frans I:n aikana, ja rakennustyöt jatkuivat aina Henrik IV:n aikaan saakka. Henrik IV osti kaupungin vuonna 1608 Mainen herttualta ja Monacon herralta, tulevalta Monacon ruhtinaalta. Ludvig XIII lahjoitti hallintoalueen vuonna 1643 Honoré II Grimaldille, jolta se oli aiemmin ostettu valtiolle. Myöhemmin alue palautui Ranskan kruunulle.

1800 – 1900-luku

Kaupungin muurien purkaminen alkoi 1800-luvulla samaan aikaan kun kaupungin asukasluku kasvoi ja kaupunki laajeni sisämaahan ja Cap d'Antibesiin päin, josta tuli varakkaiden eurooppalaisten, muun muassa venäläisten suuriruhtinaitten kesähuviloitten alue. Vuonna 1882 perustettiin Juan-les-Pinsin kylpyläalue, josta on tullut myöhemmin keskeinen matkailun ja yöelämän alue.

Vanhan Antipolis-nimensä Antibes on myöhemmin antanut naapurissa Valbonnen kunnassa sijaitsevalle nykytekniikan keskittymälle, vuonna 1959 perustetulle Sophia Antipolisille, jota yleisesti pidetään Euroopan piilaaksona. Sofia-Antipolis koostuu 2 300 hehtaarin alueesta, ja siellä on 227 yritystä, oppilaitosta tai tutkimuslaitosta, ja siellä työskentelee päivittäin yli 25 000 henkilöä.

Talous

Malte-Brun kirjoitti raportissaan vuonna 1882, jolloin kaupungissa oli vain 6 700 asukasta, sen keskeisen talouden nojaavan maatalouteen: puutarhoihin, viininviljelykseen, hedelmätarhoihin, tupakan viljelyyn, mutta myös oliivipuihin, silkkiperhosten kasvattamiseen tarvittaviin mulperipuihin, appelsiiniin ja hajusteisiin käytettäviin kukkiin ja kasveihin. Se kertoo kaupungin sijainnista kaikelle tälle viljelylle suotuisassa ilmastossa. Antipoliissa on esimerkiksi Nizzaa suotuisampi mikroilmastonsa.

Runsaan sadan vuoden takainen raportti on melko lähellä myös nykypäivää. Kaiken lisäksi on kaupunkiin tullut vilkasta matkailua ja sen mukana vilkas kaupallinen elämä. Kaupunki on täynnä sekä ranskalaisten että ulkomaalaisten omistamia kesäasuntoja, joita voi käyttää leudon ilmaston vuoksi myös talvisin. Lisäksi se on monille eläkeläisille miellyttävä eläkepäivien viettopaikka. Kaupungissa on myös yksi Välimeren parhaista huvivenesatamista, johon pääsevät hyvinkin suuret alukset.

Huvit ja kulttuuri

Kaupungissa järjestetään varsinkin kesäisin useita festivaaleja. Alue on kansainvälisten viihdeteollisuuden tähtien suosiossa ja usein heidän toinen asuinpaikkansa. Lisäksi sekä kaupungin ympäristön museot ja historialliset muistomerkit takaavat matkailijoille runsaasti nähtävää ja koettavaa. Tunnetuin lienee kaupungin edustalla oleva Fort-Carré-linnoitus, josta alkoi muun muassa Napoleonin paluumatka Ranskan maaperällä kohden sata päivää kestänyttä keisariutta.

Nähtävyys ja kokemus on Antibes'n tori, jossa viikonpäivästä riippuen myydään seudun tuoreita herkkuja ja käsityöläisten tuotteita: kankaita, astioita ja niin edelleen. Antibes'n Château Grimaldissa on Picasso-museo. Picasso maalasi siellä vuonna 1946.^[4]

Lähteet

1 2 Antibes citypopulation.de. Viitattu 5.5.2026.
↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 159. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ANTIPOLIS (Antibes) Alpes-Maritimes, France”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
1 2 Antibes britannica.com. Viitattu 5.5.2026.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antibes Wikimedia Commonsissa

[CP-1] 1 2 Antibes citypopulation.de. Viitattu 5.5.2026.

[Hansen-2] Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 159. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1

[PECS-3] Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ANTIPOLIS (Antibes) Alpes-Maritimes, France”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[EB-4] 1 2 Antibes britannica.com. Viitattu 5.5.2026.

[1]

[2]

[3]

[4]