Pablo Picasso

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pablo Picasso
Pablo Picasso vuonna 1962
Pablo Picasso vuonna 1962
Syntynyt 25. lokakuuta 1881
Málaga, Espanja
Kuollut 8. huhtikuuta 1973 (91 vuotta)
Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska
Kansallisuus espanjalainen
Ala taidemaalari, kuvanveistäjä, taidegraafikko
Kuuluisimpia töitä Avignonin naiset, 1907
Guernica, 1937
Signeeraus Picasso Signatur-DuMont 1977.svg

Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija. Hän ei ollut vain taidemaalari vaan myös monipuolinen graafikko ja kuvanveistäjä.[1] Hän oli yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn. Hän suunnitteli uransa alkuvuosina myös pukuja ja lavastuksia venäläisen Sergei Djagilevin perustamalle Ballets russes -balettiseurueelle.[1]

Picasso oli taidemaalari, mutta hän teki myös grafiikkaa, keramiikkaesineitä ja veistoksia sekä kirjoitti runoja. Erityisesti Picasso tunnetaan sinisestä kaudestaan, kubistisen ja surrealistisen tyylin käytöstä sekä kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa. Picasson kuuluisimpia maalauksia on Guernica, joka esittää saksalaisten Espanjan sisällissodassa pommittamaa Guernican kaupunkia.

Kansainvälisen taidevarkausrekisterin mukaan Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun koko maailmassa.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pablo Picasso syntyi Málagassa Etelä-Espanjassa 25. lokakuuta 1881. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso[3]. Pablon isä oli nimeltään José Ruiz y Blasco ja äiti Maria Picasso y Lopez. Isä oli taidemaalari ja piirustuksenopettaja. Pablolla oli kaksi pikkusiskoa ja mahdollisesti myös pikkuveli. Perhe muutti 1895 Barcelonaan, missä isä oli saanut paikan taidekoulun opettajana. Pablokin aloitti siellä opinnot, mutta vaihtoi 1897 arvostettuun Madridin taideakatemiaan. Hän palasi kuitenkin saman tien kuusitoistavuotiaana Barcelonaan ja avasi siellä oman ateljeen.[4]

Picasso signeerasi taulunsa aluksi "P. Ruiz", mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien "Picasso". Tämä oli harvinaisena nimenä paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua maalari-isästään.[4]

Juan Gris, Picasso, 1912.

Picasso kävi vuodesta 1900 alkaen monta kertaa Pariisissa, joka oli maailman taiteen pääkaupunki. Hän asettui kaupunkiin pysyvästi 1904. Pariisissa hän liittyi nopeasti avantgardististen taiteilijoiden ja kirjailijoiden piiriin. Hänen ystävistään läheisimmäksi tuli Max Jacob, jonka kanssa hän jakoi asuntonsakin jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Menestystä taidepiireissä Picasso alkoi saada 1907 alkaen, vaikka hän ei asettanutkaan töitään esille perinteisiin julkisiin näyttelyihin.[5]

Modigliani, Picasso ja André Salmon Pariisissa 1916.

Picasson merkittävimpiä tukijoita Pariisissa olivat kirjailija ja keräilijä Gertrude Stein ja taidekauppias Daniel-Henri Kahnweiler. Vuonna 1907 Picasso tutustui Georges Braqueen, jonka kanssa hän työskenteli muutaman vuoden ajan tiiviisti yhdessä, mistä oli tuloksena uuden tyylisuunnan, kubismin, synty. Miehet erosivat 1914 Braquen jouduttua sotaan, ja Picasso jatkoi työskentelyä Pariisissa vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän matkusti lyhyeksi aikaa Roomaan ja meni palattuaan sieltä naimisiin.[6]

Muutamia viikkoja ennen Saksan miehitystä keväällä 1940 Picasso haki Ranskan kansalaisuutta, mutta se evättiin turvallisuuspoliisin kielteisen lausunnon takia.[7] Picasso säilyttikin koko ikänsä Espanjan kansalaisuuden ja tiiviit yhteydet kotimaahansa. Vuonna 1937 hän maalasi kuuluisimman teoksensa Guernica pienen baskikaupungin pommituksesta Espanjan sisällissodan aikana.[8]

Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Uransa loppua kohti keramiikasta tuli yksi Picasson tuotannon tärkeimmistä osa-alueista. Hän työskenteli hyvin ahkerasti vanhoille päivilleen. Picasso kuoli 91-vuotiaana 8. huhtikuuta 1973. Hänet haudattiin Château de Vauvenarguesiin.[9]

Picasson naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picassolla oli joukko rakastajattaria ja neljä lasta kolmen naisen kanssa. 1900-luvun alkuvuosina hänellä oli suhde Fernande Olivierin kanssa. Nainen esiintyy useissa sinisen ja vaaleanpunaisen kauden maalauksissa. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta Picasso jätti Olivierin ja ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Kun Humbert oli kuolemassa, Picasso jätti hänet. Vuonna 1918 Picasso avioitui Sergei Diaghilevin kiertueen ballerinan Olga Kohlovan kanssa. Kohlova tutustutti Picasson 1920-luvun pariisilaisen yläluokan elämään. He saivat pojan Paulon. Vuonna 1927 Picasso tutustui alaikäiseen, 17-vuotiaaseen Marie-Thérèse Walteriin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Avioliitto Kohlovan kanssa päättyi, mutta Picasso ei halunnut jakaa omaisuuttaan, ja he olivat virallisesti naimisissa Kohlovan kuolemaan 1955 saakka.

Walter synnytti tyttären Mayan mutta toivoi turhaan, että Picasso avioituisi hänen kanssaan. Hän hirttäytyi neljä vuotta Picasson kuoleman jälkeen, heidän ensitapaamisensa 50-vuotispäivänä 1977.[10] Pariisin vapautuksen jälkeen 1944 Picasson suhde nuoreen taideopiskelijaan Françoise Gilotiin tiivistyi. He saivat kaksi lasta, Clauden ja Paloman. Gilot jätti Picasson viimein vuonna 1953 henkisen väkivallan ja uskottomuuden vuoksi. Jo 70-vuotiaalle Picassolle, joka oli tottunut alistuviin naisiin, se oli kova isku. Pian Picasso alkoi seurustella Jacqueline Roquen kanssa. He menivät naimisiin vuonna 1961 ja olivat yhdessä koko Picasson loppuelämän.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä sekä noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä. Lisäksi häneltä on olemassa lukuisia kirjankuvituksia.[1]

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan usein kausiin. Vaikka myöhäistuotanto on kiistanalainen, tavallisesti mainitut kaudet ovat:[11]

  • sininen kausi (1901–1904)[12]
  • vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906)[13]
  • afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1908)[14]
  • analyyttinen kubismi (1909–1912)[15]
  • synteettinen kubismi (1912–1914)[16]
  • klassinen ja surrealistinen kausi (1918–1945)[17]
  • myöhäistuotanto (1945–)[18]

Ennen vuotta 1901[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson koulutus isänsä johdolla alkoi ennen vuotta 1890. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kuvailmaisun kehitystä voi seurata Barcelonan Museu Picassossa. Vuoden 1893 aikana hänen varhaisimpien töidensä lapsellisimmat piirteet karsiutuivat pois ja taidemaalarin ura alkoi.

1890-luvun puolenvälin jälkeisessä tuotannossa on havaittavissa akateemista realismia. Asuessaan Barcelonassa Picasso opiskeli Charles Barguen kurssin mukaan kopioimalla kipsimallien mukaan tehtyjä litografioita.[19] Hän maalasi muotokuvan tädistään Pepasta 1896. Vuonna 1897 realismia alkoivat sävyttää symbolistiset vaikutteet. Eräs maisemamaalausten sarja sai tulkintansa ei-naturalistisina, violetteina ja vihreinä värisävyinä. Seurasi se, mitä jotkut kutsuvat hänen modernistiseksi kaudekseen (1899–1900). Hän oli alttiina Rossettin, Toulouse-Lautrecin ja Edvard Munchin teoksille ja yhdisti teoksiinsa vanhojen mestarien, kuten El Grecon, ihailun.

Sininen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Vie, 1903. Picasson sinisen kauden tunnusomaisia piirteitä olivat siniset ja sinivihreät värit sekä surulliset aiheet.

Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joiden sävyinä ovat siniset ja sinivihreät värit, joita muut värit vain harvoin lämmittävät. Picasson karuun värienkäyttöön ja joskus surullisiin aiheisiin – prostituoidut ja kerjäläiset ovat tavallisia aiheita – vaikutti matka Espanjan halki ja hänen ystävänsä Carlos Casagemasin itsemurha. Sininen kausi huipentui synkkään, allegoriseen maalaukseen La Vie (1903).

Sama tunnelma on tunnetussa etsauksessa Niukka ateria (1904), joka kuvaa sokeaa miestä ja näkevää naista, molemmat hyvin laihoja, istumassa lähes tyhjän pöydän ääressä. Sokeus on tämän kauden Picasson teoksissa toistuva teema, myös esimerkiksi maalauksissa Sokean miehen ateria (1903) ja Celestinan muotokuva (1903). Muita usein toistuvia teemoja ovat taiteilijat, akrobaatit ja harlekiinit. Harlekiinista, komediahahmosta, joka usein kuvataan ruudullisissa vaatteissa, tuli Picasson henkilökohtainen symboli.

Ruusunpunainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson ruusunpunaisen kauden (1904–1906) värit ovat savitavaroiden, ihon ja maan sävyisiä. Pariisiin muuttanut Picasso tutustui kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävänä mallina työskennelleeseen Fernande Olivieriin. Suhde naiseen vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös arkaaiset iberialaiset veistokset. Picasso kuvasi usein kiertelevää sirkusta ja sen esiintyjiä.[13]

Afrikkalaisvaikutteinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avignonin naiset, 1907 on Picasson afrikkalaisvaikutteisen kauden tuotantoa.

Picasson afrikkalaisvaikutteinen kausi (1907–1909) alkoi kahdella hahmolla, jotka on kuvattu oikealla puolella hänen maalauksessaan Avignonin naiset (Les Demoiselles d'Avignon), jota innostivat afrikkalaiset taide-esineet. Tämän kauden aikana kehittyneet muotoa koskevat ideat johtivat suoraan seuraavaan, kubistiseen vaiheeseen.

Analyyttinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analyyttinen kubismi (1909–1912) on maalaustyyli, jonka Picasso kehitti Braquen kanssa käyttäen yksivärisiä, ruskeahkoja värejä. Molemmat taiteilijat irrottivat esineitä taustoistaan ja ”analysoivat” niiden muotojen ominaisuuksia. Picasson ja Braquen maalaukset ovat tähän aikaan hyvin samanlaisia.

Synteettinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasso ja Braque kehittivät kubismia synteettiseen kubismiin vuosina 1912–1914 tekemällä kollaaseja eri materiaaleista kankaalle. Kumpikin taiteilija käytti asetelmia ja joskus päitä tärkeimpänä aiheenaan, ja he alkoivat käyttää myös väriä. Picasso teki teoksiinsa samanaikaisia viittauksia eri asioihin, esimerkiksi samat kaaret kuvasivat niin korvaa kuin kitaraakin.[16]

Klassismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasso alkoi käyttää Italian-matkansa 1917 jälkeen työssään klassisia muotoja ja piirrostekniikoita. Hän otti tietoisesti vaikutteita Ingresiltä ja Renoirin myöhäistuotannosta. Hän liitti myös kubistisiin teoksiinsa klassista ilmaisua selkeyttämällä pintoja, muotoja ja väriä.[20]

Surrealismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guernica kuvaa Gernikan kaupungin tuhoa saksalaisten pommituksessa. Taulussa esiintyvä minotauros on Picasson 1930-luvun töiden tyypillinen aihe.

1930-luvulla harlekiinin tilalle usein toistuvaksi aiheeksi tuli Minotauros-härkä. Minotauroksen käyttö johtui osittain hänen yhteyksistään surrealisteihin, jotka käyttivät symbolina usein härkää. Minotauros ilmestyi myös Picasson Guernicaan.

Saksalaisten pommittaman espanjalaisen Gernikan kaupungin tuhon kuvaus lienee Picasson kuuluisin teos. Tässä suuressa maalauskankaassa ruumiillistuu monille sodan ihmisvastaisuus, rujous ja toivottomuus. Guernica oli pitkän aikaa ripustettuna New Yorkin Modernin taiteen museoon MoMAan. Vuonna 1981 se palautettiin Espanjaan ja esitettiin Casón del Buen Retirossa. Vuonna 1992 maalaus ripustettiin Madridin Reina Sofia taidemuseoon.

Myöhäistuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson veistos Chicagossa.

Picasson tyyli muuttui jälleen 1950-luvulla, kun hän alkoi maalata uudelleentulkintoja maalaustaiteen suurten mestareiden teoksista. Hän maalasi sarjan teoksia, jotka perustuvat Velazquezin maalaukseen Hovinaiset. Hän teki uudelleentulkintoja myös Goyan, Poussinin, Manetin, Courbetin ja Delacroixin teoksista.

Picasso sai tehtävän tehdä pienoismallin suureen, 15 metriä korkeaan julkiseen veistokseen, joka tuli Chicagoon. On epäselvää, kuvaako veistoksen hahmo lintua, hevosta, naista vai täysin abstraktia hahmoa. Kun veistos paljastettiin vuonna 1967, Picasso kieltäytyi vastaanottamasta 100 000 dollarin maksua siitä ja lahjoitti rahat kaupunkilaisille.lähde?

Picasson loppukauden teokset ovat tyylien sekoitus, ja ilmaisukeinot muuttuivat jatkuvasti hänen elämänsä loppuun asti. Omistautumalla täysin työlleen Picassosta tuli rohkeampi ja hänen teoksistaan tuli myös värikkäämpiä ja ilmaisevampia. Vuosina 1968–1971 hän teki virtanaan maalauksia ja satoja kuparietsauksia. Noihin aikoihin useimmat pitivät näitä teoksia vanhan impotentin miehen pornografisina fantasioina tai parhaan ikänsä ohittaneen taiteilijan töherryksinä. Vasta Picasson kuoleman jälkeen huomattiin, että Picasso oli jo löytänyt uusekspressionismin ja oli ollut, kuten niin usein ennenkin, edellä aikaansa.lähde?

Näyttelyt ja museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson merkittävä taiteellinen läpimurto oli 1939–1940 New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMAssa pidetty retrospektiivinen näyttely. Näyttely esitteli taiteilijan sankarina ja toi esille hänen taiteilijuutensa laajuuden.

Tukholman Moderna Museetissa järjestettiin 1988–1889 Picasson näyttely, jossa oli sata maalausta, 21 veistosta, 188 akvarellia, guassia, kollaasia ja piirustusta sekä 69 grafiikan vedosta.[21]

Picasson töitä on esillä muun muassa Pariisin Musée Picasson kokoelmissa. Picasson maalaus Guernica on esillä Madridissa Museo Reina Sofíassa. Picassolle omistettuja nimikkomuseoita on ainakin Barcelonassa, syntymäkaupungissa Malagassa, Musée Picasso Pariisissa, Münsterissä ja Madridissa. Ensimmäinen niistä on Barcelonan Museu Picasso, joka avattiin 1963.

Picasson maalausten myyntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson veistos Naisen pää Halmstadissa Ruotsissa.
  • Sotheby'sin huutokaupassa Lontoossa myytiin vuonna 2004 Picasson nuoruudentyö Poika ja piippu (1905) 104 miljoonalla dollarilla.[22]
  • 3. toukokuuta 2006 Picasson rakastajattarestaan Dora Maarista vuonna 1941 valmistuneesta muotokuvasta maksettiin 95 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (75 miljoonaa euroa).
  • 2. toukokuuta 2006 Picasson muotokuva myytiin 35 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa. Muotokuva Le Repos (1932) esittää taiteilijan vaimoa, venäläisballerina Olga Kohlovaa.
  • 23. kesäkuuta 2010 Picasson maalaama ystävänsä Angel Fernandez de Soton muotokuva (1903) huutokaupattiin Lontoossa 42 miljoonan euron hintaan.[23]
  • 11. toukokuuta 2015 Picasson maalaama öljyvärityö Les femmes d'Alger Version "O" (Algerin naiset, versio ”O”) vuodelta 1955 huutokaupattiin New Yorkissa 160 miljoonan euron hintaan, jolloin se oli kallein koskaan huutokaupattu taideteos. [24]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 5. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29199-4.
  • Tieto on valttia, Valitut Palat 1996, ISBN 951-584-117-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tieto on valttia s. 224
  2. Ranskassa varastettiin taas Picasson työ Iltalehti.fi. 22.5.2010. Viitattu 23.5.2010.
  3. On-line Picasso Project, viitattu 5.9.2011 (Archive.org)
  4. a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50–53.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 52.
  7. Alan Riding: Picasso in Paris: A Suspect, Never a Citizen The New York Times. 28.5.2003. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  8. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 53.
  9. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 54–55.
  10. Arianna Stassinopulos: Picasso: nero ja paholainen. Suom. Aarne T. K. Lahtinen. Otava, 1989. ISBN 951-1-10327-X.
  11. Pablo Picasso: Avignonin naiset Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 31.1.2016.
  12. Pablo Picasso: Blue Period Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  13. a b Pablo Picasso: The move to Paris and the Rose Period Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  14. Pablo Picasso: Les Demoiselles d’Avignon Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  15. Pablo Picasso: Cubism Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  16. a b Pablo Picasso: Collage Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  17. Classicism and Surrealism Period - 1918 to 1945, PabloPicasso.org
  18. Pablo Later Works - After 1945, PabloPicasso.org
  19. Grace Glueck, In the Days When Artists Were Taught How to Draw, The New York Times 26.12.2003. Viitattu 12.3.2008
  20. Pablo Picasso: New Mediterraneanism Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.2.2016.
  21. Lars Nittve (toim.): Pablo Picasso, s. 233–246. näyttelyluettelo. Moderna Museet, 1988. (ruotsiksi)
  22. Picasso painting sells for $104m, BBC News 6.5.2004. Viitattu 2.11.2008.
  23. Picasson maalaus myytiin ennätyshinnalla Yle, uutiset, kulttuuri. 24.6.2010. Yle. Viitattu 25.6.2010.
  24. Picasson taulu huutokaupattiin ennätyshintaan – huutokisa ylsi lähes 180 miljoonaan dollariin Ilta-Sanomat. 12.5.2015. Sanoma Oy. Viitattu 12.5.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, John: Picasson nousu ja tuho. Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-095-7.
  • Buchholz, Elke Linda, Pablo Picasso: elämä ja tuotanto, Könemann 2005
  • Brighton, Andrew, Picasso vasta-alkaville ja edistyville, Jalava 1997
  • Gilot, Francoise, Elämä Picasson rinnalla, Otava 1997
  • Kalha, Harri, Flip-Flopingia Picasson kanssa, kirjassa Koskinen, Taava (toim.), Kirjoituksia neroudesta: myytit, kultit, persoonat, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006
  • Stassinopulos, Arianna, Picasso, nero ja paholainen, Otava 1994
  • Podoksik, Anatoli, Picasso - ikuinen löytöretkeilijä: taiteilijan teokset Neuvostoliiton taidemuseoissa, SN-kirjat, Aurora, 1990 [1989]
  • Pablo Picasso, Kansankulttuuri, Aurora, 1984

Näyttelyluettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Picasso ja kubismi Suomessa, Picasso and cubism in Finland : Retretti 25.5.–28.8.1994, Punkaharju, Retretti 1994
  • Picasso Helsinki, Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta, Ateneumin taidemuseo 18.9.2009–28.1.2010

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henri-George Clouzot, Picasso – arvoitus (Le Mystère Picasso/Ranska 1956, 75 minuuttia)
  • Tage Danielsson, Picasson seikkailut (Picassos äventyr, Ruotsi 1978, 109 minuuttia)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]