Gustave Courbet
| Gustave Courbet | |
|---|---|
 Gustave Courbet Félix Nadarin kuvaamana. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1819 Ornans, Doubs, Ranska |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1877 La Tour-de-Peilz, Sveitsi |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | realismi |
| Kuuluisimpia töitä |
Hautajaiset Ornansissa (1848) Maailman alkuperä (1866) |
 Nimikirjoitus |
|
Jean Désiré Gustave Courbet (10. kesäkuuta 1819 Ornans, Doubs – 31. joulukuuta 1877 La Tour-de-Peilz, Vaud, Sveitsi)[1] oli ranskalainen taidemaalari.
Courbet tunnetaan parhaiten realismin vaikuttajana ja termin käyttöönottajana. Hänen työnsä eivät kuuluneet aikaa hallinneisiin romantiikan tai neoklassismin suuntauksiin. Courbet uskoi että taiteilijan tehtävänä oli esittää totuus, mikä auttaisi yhteiskunnallisten epäkohtien ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.
Realismi ei Courbet'lle merkinnyt täydellisiä linjoja ja muotoja, vaan taiteilijan suora luonnon epäsäännöllisyyksien havainnointi johti spontaaneihin ja karkeisiin siveltimenvetoihin. Hän kuvasi myös elämän raadollisuutta sellaisenaan, mikä johti vallinneen akateemisen taiteen puolelta kritiikkiin, että hän pyrki tietoisesti perustamaan "rumuuden kultin".
Toimimalla ensimmäisenä esikuvana yhteiskunnallisten ja sosiaalisten voimien mukaisen uuden taiteen tyylin mukaan häntä voi pitää varhaisena avantgardetaiteilijana. [2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ornansissa, Doubs'ssa rikkaaseen perheeseen syntynyt Courbet haki omaa tyyliään ja matka Hollantiin vuonna 1847 vahvisti hänen käsitystään, että taiteilijan tuli kuvata elämää ympärillään, kuten Rembrandt, Hals ja muut hollantilaismestarit olivat tehneet. Pariisin salonki hylkäsi Courbet'n varhaiset työt, jotka esittivät häntä itseään koiransa kanssa ja piippua polttavaa miestä, mutta nuoremmat kriitikot arvostivat hänen töitään ja vuoteen 1849 mennessä Courbet'sta oli tullut kuuluisa.
Courbet'n tärkeimpiin töihin kuuluu Hautajaiset Ornansissa, öljyvärimaalaus hänen isosetänsä hautajaisista vuonna 1848. Teos, jossa aitoa hautajaisväkeä käytettiin malleina, herätti paljon kohua kriitikoiden ja yleisön keskuudessa. Se on valtavan suuri (n. 3 x 7 metriä) ja esittää tavanomaisen tapahtuman skaalassa, joka aiemmin oli tarkoitettu uskonnollisiin ja kuninkaallisiin aiheisiin. Yleisö alkoi kiinnostua realismista ja romantiikan ylenpalttinen ja dekadentti fantasiointi alkoi menettää suosiota. Courbet itse sanoi: "hautajaiset Ornansissa merkitsivät romantiikan hautajaisia".
Courbet liitti realismin sosialismiin ja saatuaan kuuluisuutta, pyrki ajamaan demokraattisia ja sosialistisia aatteita kirjoittamalla poliittisia esseitä.
Courbet julkisti monumentaalisen L‘Atelier du Peintre-maalauksen Salon des Refusés'ssä vuonna 1855. Se oli allegoria hänen elämästään taiteilijana. 1860-luvun loppupuolella Courbet maalasi yhä eroottisempia töitä, jotka kulminoituivat naisen sukupuolielimiä esittävään Maailman alkuperään (1866). Töitä kiellettiin esittämästä julkisesti ja vuonna 1870 Courbet perusti Fédération des artistes-ryhmän, joka vastusti taidesensuuria. Ryhmään kuuluivat muun muassa André Gill, Honoré Daumier, Jean-Baptiste Camille Corot, Eugène Pottier, Jules Dalou ja Manet.
Courbet sai suosiota hallintoa vastustavien keskuudessa kieltäydyttyään ottamasta vastaan Napoleon III:n myöntämää kunniamerkkiä, ja vuoden 1871 vallankumouksellinen Pariisin kommuuni asetti hänet vastaamaan Pariisin taidemuseoista. Vallankumouksen jälkeen hänen katsottiin osallistuneen Place Vendômen voitonpylvään tuhoamiseen, josta hän sai vankeustuomion syyskuussa 1871. Ranskan uusi presidentti Patrice de Mac-Mahon halusi vuonna 1873 pystyttää pylvään uudelleen, ja Courbet’ta vaadittiin maksamaan kustannukset. Hän muutti Sveitsiin välttääkseen vararikon. Courbet kuoli La Tour du Peilzissä Sveitsissä raskaan juomisen aiheuttamaan maksasairauteen 58-vuotiaana 31. joulukuuta 1877.
Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakuva mustan koiran kanssa, 1842.
Omakuva arviolta kolmenkymmenen ikäisenä.
Le Hammac (Riippukeinu), 1844.
Zélie Courbet, 1847.
Charles Baudelairen muotokuva, 1848.
Kivenhakkaajat, 1849.
Une après-dîner à Ornans (Iltapäivä Ornansissa), 1849.
Bonjour, Monsieur Courbet, 1854.
L‘Atelier du Peintre, 1855.
Femme nue couchée, 1862.
Proudhon et ses enfants (Proudhon lastensa kanssa), 1865.
Le Sommeil (Uni), 1866.
Maailman alkuperä, 1866.
La belle Irlandaise (Jo´n muotokuva), 1866.
Granaattiomenat, 1871.
Juliette Courbet, 1873-1874.
Jules Vallès
,_Paris,_Petit_Palais.jpg)
.jpg)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ britannica.com: Gustave Courbet
- ↑ T. R. Quigley, Argument for Courbet as Avant-Garde, The New School, Visual and Cultural Studies. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.6.2008.
| ||||||||||||||||||||||||||
