Gustave Courbet

Gustave Courbet
Gustave Courbet Félix Nadarin kuvaamana.
Henkilötiedot
Syntynyt	10. kesäkuuta 1819 Ornans, Doubs, Ranska
Kuollut	31. joulukuuta 1877 La Tour-de-Peilz, Sveitsi
Kansalaisuus	ranskalainen
Taiteilija
Ala	taidemaalari
Taidesuuntaus	realismi
Kuuluisimpia töitä	Hautajaiset Ornansissa (1848) Maailman alkuperä (1866)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jean Désiré Gustave Courbet (10. kesäkuuta 1819 Ornans, Doubs – 31. joulukuuta 1877 La Tour-de-Peilz, Vaud, Sveitsi) oli ranskalainen taidemaalari.

Courbet oli realismin tyylin edustaja ja termin käyttöönottaja aikana, jolloin hallitsevia suuntauksia olivat romantiikka ja neoklassismi. Courbet uskoi, että taiteilijan tehtävänä oli esittää totuus, mikä auttaisi yhteiskunnallisten epäkohtien ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.

Realismi ei Courbet'lle merkinnyt täydellisiä linjoja ja muotoja, vaan hän havainnoi luonnon epäsäännöllisyyksiä suoraan ja siveltimenvedot olivat spontaaneja ja karkeita. Hän kuvasi myös elämän raadollisuutta sellaisenaan, ja vallinneen akateemisen taiteen edustajat arvostelivat häntä, että hän pyrki tietoisesti perustamaan "rumuuden kultin".

Yhteiskunnallisten ja sosiaalisten voimien mukaisen uuden taiteen tyylin ensimmäisenä esikuvana häntä voi pitää myös varhaisena avantgardetaiteilijana.

Elämäkerta

Courbet syntyi Ornansissa Doubs'ssa varakkaaseen perheeseen. Hän haki taiteilijana omaa tyyliään, ja matka Hollantiin vuonna 1847 vahvisti hänen käsitystään, että taiteilijan tuli kuvata elämää ympärillään, kuten Rembrandt, Hals ja muut hollantilaismestarit olivat tehneet. Pariisin salonki hylkäsi Courbet'n varhaiset työt, jotka esittivät häntä itseään koiransa kanssa ja piippua polttavaa miestä, mutta nuoremmat kriitikot arvostivat hänen töitään, ja vuonna 1849 hän oli jo tunnettu.

Hautajaiset Ornansissa, 1848.

Courbet'n tärkeimpiin töihin kuuluu Hautajaiset Ornansissa, öljyvärimaalaus hänen isosetänsä hautajaisista vuonna 1848. Teos, jossa käytettiin malleina aitoa hautajaisväkeä, herätti paljon kohua kriitikoiden ja yleisön keskuudessa. Se on valtavan suuri (n. 3 x 7 metriä) ja esittää tavanomaisen tapahtuman skaalassa, joka aiemmin oli tarkoitettu uskonnollisiin ja kuninkaallisiin aiheisiin. Yleisö alkoi kiinnostua realismista, ja romantiikan ylenpalttinen ja dekadentti fantasiointi alkoi menettää suosiota. Courbet itse sanoi, että "hautajaiset Ornansissa merkitsivät romantiikan hautajaisia".

Courbet liitti realismin sosialismiin, ja saatuaan mainetta hän pyrki ajamaan demokraattisia ja sosialistisia aatteita kirjoittamalla poliittisia esseitä.

Courbet julkisti vuonna 1855 Salon des Refusés'ssä monumentaalisen maalauksen L‘Atelier du Peintre. Se oli allegoria hänen elämästään taiteilijana. 1860-luvun loppupuolella Courbet maalasi yhä eroottisempia töitä, jotka kulminoituivat naisen sukupuolielimiä esittävään Maailman alkuperään (1866). Töitä kiellettiin esittämästä julkisesti, ja vuonna 1870 Courbet perusti ryhmän Fédération des artistes, joka vastusti taidesensuuria. Ryhmään kuuluivat muun muassa André Gill, Honoré Daumier, Jean-Baptiste Camille Corot, Eugène Pottier, Jules Dalou ja Manet.

Courbet sai suosiota hallintoa vastustavien keskuudessa, kun ei ottanut vastaan Napoleon III:n myöntämää kunniamerkkiä, ja vuoden 1871 vallankumouksellinen Pariisin kommuuni nimitti hänet vastaamaan Pariisin taidemuseoista. Vallankumouksen jälkeen hänen katsottiin osallistuneen Place Vendômen voitonpylvään tuhoamiseen, mistä hän sai syyskuussa 1871 vankeustuomion. Ranskan uusi presidentti Patrice de Mac-Mahon halusi vuonna 1873 pystyttää pylvään uudelleen, ja Courbet’ta vaadittiin maksamaan kustannukset. Hän muutti Sveitsiin välttääkseen vararikon. Courbet kuoli La Tour du Peilzissä Sveitsissä alkoholismin aiheuttamaan maksasairauteen 58-vuotiaana 31. joulukuuta 1877.

Teoksia

• 
  Omakuva mustan koiran kanssa, 1842.
• 
  Omakuva arviolta kolmenkymmenen ikäisenä.
• 
  Le Hammac (Riippukeinu), 1844.
• 
  Zélie Courbet, 1847.
• 
  Charles Baudelairen muotokuva, 1848.
• 
  Kivenhakkaajat, 1849.
• 
  Une après-dîner à Ornans (Iltapäivä Ornansissa), 1849.
• 
  Bonjour, Monsieur Courbet, 1854.
• 
  L‘Atelier du Peintre, 1855.
• 
  Femme nue couchée, 1862.
• 
  Proudhon et ses enfants (Proudhon lastensa kanssa), 1865.
• 
  Le Sommeil (Uni), 1866.
• 
  Maailman alkuperä, 1866.
• 
  La belle Irlandaise (Jo´n muotokuva), 1866.
• 
  Granaattiomenat, 1871.
• 
  Juliette Courbet, 1873-1874.
• 
  Jules Vallès

Katso myös

• Femme nue couchée
• Le Sommeil
• Maailman alkuperä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustave Courbet Wikimedia Commonsissa