Sukupuolielin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naisen ja miehen sukupuolielimiä

Sukupuolielin eli sukuelin[1] tai genitaali[1] on keskeisesti suvulliseen lisääntymiseen erikoistunut tai siihen muuten tärkeänä liittyvä elin.[1] Yksineuvoisilla eliöillä lisääntymiselimistö on kullekin sukupuolelle ominainen, jota ei ole toisella sukupuolella, mistä nimitys "sukupuolielin". Useilla eläimillä uroksen siitin ja nisäkkäillä myös naaraan emätin ja sitä liukastavat rauhaset toimivat yhdyntäeliminä.

Miehen sukupuolielimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehen sukupuolielinten anatomiaa

Miehen ulkoiset sukupuolielimet

Miehen sisäiset sukupuolielimet

Kivekset tuottavat siittiöitä, joita tarvitaan lisääntymisessä. Siittiöt varastoituvat lisäkivekseen kiveksen pinnalle, josta ne siemensyöksyn myötä kulkeutuvat siemenjohdinta pitkin virtsaputkeen ja purkautuvat siemennesteen mukana elimistön ulkopuolelle. Kivekset ovat lisääntymisen kannalta miehen tärkeimmät sukupuolielimet.

Seksuaalisen kiihottumisen myötä siitin laajenee ja kovettuu erektioon, jolloin sitä voidaan käyttää yhdyntäelimenä. Siittiöiden ejakuloiminen kohdunsuulle lisää munasolun hedelmöittymisen eli naisen raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä. Yhdynnän evolutiivisena tarkoituksena onkin taata jälkeläisten syntyminen ja ihmislajin jatkuminen. Yksittäisen yhdynnän tarkoituksena on useimmiten kuitenkin seksuaalinen nautinto, seksuaalisen himon sammuttaminen tai parisuhteen lujittaminen.

Miehen sukupuolielinten kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehen ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät äidin kohdussa, jolloin yksilönkehityksen alkuvaiheen naarastyyppiset ulkoiset sukupuolielinaiheet maskulinisoituvat samalla kun alkiolle kehittyy virtsaputki[2].

Sukupuoliaiheen klitoriksen kärkeä vastaavasta genitaalikyhmystä kehittyy siittimen terska, pieniä häpyhuulia vastaavasta urogenitaalipoimusta siittimen varsi ja isoja häpyhuulia vastaavasta labioskrotaalisesta poimusta kivespussit ja kivekset.[3]

Urogenitaalikalvosta kehittyneen virtsaputken poimut sulkeutuvat normaalisti siittimen alapuolella viikkoon 15 mennessä. Joka kahdellasadannella poikavauvalla on epätäydellisesti sulkeutunut virtsaputki eli virtsaputken alahalkio, joka korjataan siirtämällä peniksen alapuolelle jäänyt virtsa-aukko kirurgisesti mahdollisimman lähelle terskan päätä[4].

Murrosiässä ulkoiset sukuelimet suurenevat. Ensin alkavat suureta kivekset, sitten vasta penis. Ne myös tummuvat hieman ja niiden viereen kasvaa karvoja. Siemennestettä alkaa erittyä.

Naisen sukupuolielimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisen sukupuolielinten anatomiaa

Naisen ulkoiset sukupuolielimet:

Naisen sisäiset sukupuolielimet:

Naisen ulkoisia sukupuolielimiä kutsutaan hävyksi eli vulvaksi. Häpykumpu on hävyn yläosa, jossa kasvaa karvaa. Häpykumpu sijaitsee häpyluun päällä, ja häpyluun päälle kertyy teini-iässä rasvaa, jotta se ei hiertyisi seksin aikana[5].

Häpyhuulet muodostavat naisen sukupuolielinten näkyvimmän osan. Häpyhuulet ovat pitkänomaisia poimumaisia muodostelmia, jotka näyttävät suoraan edestä katsottuna huulilta tai ylhäältä nähdyltä veneeltä.

Sisemmät eli pienet häpyhuulet ovat herkkiä kosketukselle toisin kuin niitä ympäröivät karvaiset isot häpyhuulet. Sisemmissä häpyhuulissa on paljon hermopäätteitä ja ne voivat turvota seksuaalisen kiihottumisen aikana. Sisemmät häpyhuulet voivat olla suorat, aaltoilevat, sileät, nyppyläiset tai keskenään eripituiset.[6]

Ulkoiset häpyhuulet ovat yleensä suuremmat kuin sisemmät, minkä vuoksi ne on nimetty isoiksi häpyhuuliksi ja sisemmät pieniksi. Isot häpyhuulet saattavat olla kuitenkin myös samankokoiset tai pienemmät kuin pienet häpyhuulet. Kummatkin voivat olla sileitä tai ryppyisiä ja myös värisävy vaihtelee.[7]

Pienen ihopoimun eli hupun suojaama häpykielen eli klitoriksen kärki sijaitsee sisempien häpyhuulten välissä Myös emättimen aukko ja virtsaputken suu sijaitsevat sisempien häpyhuulten välissä.

Paisuvaiskudoksesta muodostuneen klitoriksen syvälle työntyvät neljä vartta tai siivekettä ympäröivät emätintä[8]. Bartholinin rauhaset eli emättimen isot eteisrauhaset sijaitsevat osittain isojen häpyhuulten takana emättimen suuaukon vieressä lantiossa muutaman senttimetrin syvyydessä. Emättimen limakalvo kostuu Bartholinin rauhasten tuottamasta liukkaasta eritteestä, jolloin emätintä voidaan käyttää yhdyntäelimenä. Emättimen aukko sijaitsee vulvan alaosassa, ja sen takana on välilihaksi kutsuttu emättimen ja peräaukon välinen kudos. Myös väliliha on hyvin kosketusherkkää aluetta.[9]

Myös klitoriksen paisuvaiskudokseen kiinnittyvät lantionpohjan lihakset eli paisuvaislihas ja istuinluu-paisuvaislihas edistävät sukupuolista kanssakäymistä. Paisuvaislihas supistaa emätintä ja painaa laskimoa Seksuaalisen kiihottumisen aikana aiheuttaen klitoriksen paisumisen, jäykistymisen ja sen hermopäätteiden herkistymisen, minkä johdosta naisen on helpompi nauttia sukuelinten stimuloinnista ja saada orgasmi.

G-pisteenä eli Grafenbergin pisteenä tunnettu kohta sijaitsee emättimen etuseinämässä lähellä häpyluuta. Se tuntuu aavistuksen sienimäiseltä napukalta, joka saattaa kasvaa selkeästi naisen kiihottuessa. Sitä voi myös olla vaikea löytää sormin tunnustelemalla. G-pisteen koskettelu aiheuttaa osalle naisia seksuaalista mielihyvää.[10]

G-pisteen takana ja virtsaputken vieressä sijaitsevat skenen rauhaset vastaavat anatomisesti miehen eturauhasta, jonka tehtävänä on tuottaa siemennesteen nestettä. Jotkut naiset ejakuloivat orgasmin yhteydessä suuren määrän Skenen rauhasten tuottamaa nestettä.

Ulompien häpyhuulten keskellä sijaitsevat sisemmät häpyhuulet eivät yleensä näy lapsuudessa, mutta ne kasvavat murrosiässä isommiksi ja tummuvat hieman. Isoissa häpyhuulissa ja häpykummussa alkaa myös kasvaa karvoja.[11]. Kuukautiset alkavat suomalaisilla tytöillä keskimäärin 12–13 vuoden iässä[12].

Kohdunkaulassa sijaitsevat cervix-rauhaset[13] erittävät pieniä määriä kohti emätintä valuvaa limaa, jonka tarkoituksena on ylläpitää emättimen suotuisaa pH-tasapainoa ja pitää mikrobit pois kohdusta[14] Cervix-rauhasten toiminta vähenee tai lakkaa kokonaan Menopaussin jälkeen yli 40 prosentilla naisista, mikä johtaa emättimen limakalvojen ohenemiseen ja mikrobiston muuttumiseen epäedulliseksi. Emätin saattaa tämän vuoksi jopa tulehtua. Limakalvo-ongelmat eivät helpota iän myötä, vaan päin vastoin pahenevat usein.[15]

Sukupuolielinten toiminta ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntymiskyvyn kannalta sukupuolielimet ovat toimimattomia murrosikään asti, vaikka sukupuolielimet näennäisesti toimivat sitä ennenkin, jolloin muun muassa peniksen ja klitoriksen erektio, emättimen kostuminen, seksuaalisen mielihyvän tunteminen ja orgasmin kokeminen ovat mahdollisia.

Murrosiässä elimistön hormonitoiminta muuttuu, mistä seuraa sukurauhasten aktivoituminen. Miehen kivekset alkavat tuottaa siittiöitä ja naisen munasarjat alkavat kypsyttää munasoluja. Seksuaalinen halukkuus lisääntyy hormonitoiminnan vilkastumisen myötä.

Lisääntymiskyvyn kannalta keskeistä sukupuolielimien toiminnassa on miehellä kivesten siittiötuotanto sekä siittimen jäykistyminen eli erektio ja siemennesteen purkautuminen siittimen päästä siemensyöksyssä ja naisella munasolujen vapautuminen munarakkuloista kuukautiskierron tietyssä vaiheessa sekä emättimen kostuminen Bartholinin rauhasten kiihottumisen aikana tuottamalla eritteellä.

Siemensyöksy aiheutuu miehellä valvetilassa pääosin siittimen ja erityisesti terskan orgasmiin johtavasta stimuloinnista. Siemensyöksyssä kiveksissä valmistuneet siittiöt purkautuvat siemennesteen mukana. Emättimeen joutuvat siittiöt pyrkivät hedelmöittämään munasolun. Osalla siittiöistä on muita tehtäviä kuten mahdollisten vieraiden siittiöiden tuhoaminen. Hedelmöittyneen munasolun kiinnityttyä kohdun seinämään raskauden katsotaan alkaneen. Nainen saavuttaa orgasmin yleensä häpykielen eli klitoriksen kärjen ja siivekkeiden sekä G-pisteen stimulaation seurauksena. Miehen orgasmi on yleensä siemensyöksyn edellytys.

Yhdynnässä miehen yhdyntäelin, erektiossa oleva siitin, työnnetään emättimeen. Yhdynnän tarkoituksena voi olla nautinto tai raskaus. Raskaus saa alkunsa yhdynnästä, jossa miehen sukusolut kulkeutuvat emättimestä naisen kohtuun ajankohtana, joka mahdollistaa munasolun hedelmöittymisen.

Sukupuolinen eli seksuaalinen kanssakäyminen voi koostua myös esimerkiksi sukuelinten hyväilystä (petting) sormilla, kielellä tai jollain apuvälineellä.

Naisen nänneistä kulkee sukuelimiin päättyviä hermoratoja, minkä vuoksi nännien hyväily on usein tärkeä osa naisen seksuaalista kiihottumista. Seksuaalisen kanssakäyminen tavoitteena on tyypillisesti orgasmi tai muu seksuaalinen nautinto.

Sukupuolielimet ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolielimet ovat keskeinen osa seksuaalisuutta. Heteroseksuaalisuudessa vastakkaisen sukupuolen sukupuolielimet ovat kiinnostuksen kohteena, homoseksuaalisuudessa saman sukupuolen sukupuolielimet, biseksuaalisuudessa kummatkin sukupuolielimet. Seksuaalisuus tai seksuaalinen suuntautuneisuus eivät määrity pelkästään sukupuolielimien perusteella, mutta yhteiskunnassamme niillä on tässä keskeinen rooli ja ne määrittävät sukupuolisidonnaisen identiteetin muiden sukupuoleen liittyviksi miellettyjen ominaisuuksien kanssa. Sukupuoli-identiteetti voi olla myös ristiriidassa sukupuolisen ilmiasun kanssa, toisin sanoen omien sukupuolielinten ja muiden fyysisten sukupuolipiirteiden ei koeta soveltuvan omaan sukupuoli-identiteettiin. Tällöin saatetaan hakea ratkaisua sukupuolenkorjausleikkauksesta.

Seksuaalisuudella on merkittävä rooli lisääntymisen lisäksi myös pelkästään mielihyvän saamisessa ja siten hyvinvoinnissa. Sukupuolielimiin ja seksuaalisuuteen liittyvää mielihyvää ilman lisääntymistarkoitusta voidaan saada monella eri tavalla. Tavallisimpia tapoja ovat yhdyntä (ehkäisyä käyttäen), itsetyydytys tai petting jossa kumppania ja tämän sukupuolielimiä hyväillään ilman yhdyntäaikomusta. Jotkut kokevat mielihyvää paljastaessaan sukupuolielimensä vieraille ihmisille tai pukeutumalla paljastavasti (ekshibitionismi).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kielitoimiston sanakirja (Hakusana "sukupuolielin") kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 6.8.2017.
  2. Ulkoisten sukupuolirakenteiden erilaistuminen. Ihmisyksilön kehitysbiologia. Solunetti. Viitattu 8.10.2019. http://www.solunetti.fi/fi/kehitysbiologia/ulkoisten_sukupuolirakenteiden_erilaistuminen/
  3. Ulkoisten sukupuolirakenteiden erilaistuminen. Ihmisyksilön kehitysbiologia. Solunetti. Viitattu 8.10.2019. http://www.solunetti.fi/fi/kehitysbiologia/ulkoisten_sukupuolirakenteiden_erilaistuminen/
  4. Martti Nurmi, Olavi Lukkarinen, Mirja Ruutu, Kimmo Taari, Teuvo Tammela: Urologia. 2. painos. Helsinki: Duodecim, 2002. ISBN 9516560679. Teoksen verkkoversio.
  5. https://fi.lunette.com/pages/anatomian-oppitunti
  6. Mitä varten naisella on häpykumpu ja milloin alapää turpoaa? Tärkeät faktat naisen sukuelimistä. https://www.iltalehti.fi/elamanvoima/a/201808022201109699
  7. https://fi.lunette.com/pages/anatomian-oppitunti
  8. Kappas, klitoris! Nautinnon nappula on vain jäävuoren huippu – tämä kuva sinun on nähtävä. https://www.iltalehti.fi/elamanvoima/a/330a96d2-34a2-45f4-b6fb-eb5e4ee1855a
  9. https://fi.lunette.com/pages/anatomian-oppitunti
  10. https://fi.lunette.com/pages/anatomian-oppitunti
  11. Tohtori.fi Sukupuolielimet #Häpyhuulten koko ja muoto
  12. Normaali kuukautiskierto. https://tinyurl.com/y5plpj8u
  13. Kohdunkaula. Solunetti. Viitattu 10.10.2019. http://www.solunetti.fi/fi/histologia/kohdunkaula/
  14. Cervix-rauhanen. Solunetti. Viitattu 10.10.2019. http://www.solunetti.fi/fi/histologia/cervix-rauhanen/
  15. Kuivuutta, kirvelyä, virtsankarkailua ja yhdyntäkipuja – estrogeenin puutteesta johtuvat limakalvojen ongelmat. https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/naisten_seksuaalihairiot/seksuaaliset_kipuhairiot/atrofinen_vaginiitti