Sikiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Human ageing.jpg

Ihmisen ikäkaudet

Sikiö on monisoluisen eläimen hedelmöittyneestä munasolusta kehittymässä oleva uusi yksilö, jonka useimmat elimet ovat jo muodostuneet, mutta joka ei ole vielä syntynyt tai kuoriutunut munasta.[1] Sikiökausi alkaa ihmisellä alkiovaiheen eli kahdeksan ensimmäisen raskausviikon jälkeen.

Eläinten alkion ja sikiön kehitystä tutkitaan embryologiassa, joka on kehitysbiologian ja anatomian haara.

Sikiökausi ihmisellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonardo da Vincin piirros kohdussa olevasta ihmissikiöstä.

Sikiön kehitys kuukausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen sikiökausi alkaa kahdeksannella raskausviikolla ja kestää synnytykseen asti. Kun sikiö kasvaa, äidin kohtu kasvaa ylöspäin ja eteenpäin sen mukana. Taulukossa alkion ja sikiön keskimääräinen pituus kunkin raskauskuukauden lopussa:[2]

1. kuukausi 0,6 cm
2. kuukausi 3 cm
3. kuukausi 7,5 cm
4. kuukausi 18 cm
5. kuukausi 25–30 cm
6. kuukausi 27–35 cm
7. kuukausi 32–43 cm
8. kuukausi 40–45 cm
9. kuukausi 50 cm
Ultraäänikuva 12-viikkoisesta sikiöstä

Alkiokaudella jo syntyneet elinjärjestelmät jatkavat sikiökaudella kehitystään ja eriytymistään. Myös luutuminen on ehtinyt alkaa.[2]

Sikiökauden ensimmäisenä kuukautena eli kolmantena raskauskuukautena silmät muodostuvat lähes täysin, mutta silmäluomet ovat yhä kiinni. Nenän selkä, korvalehdet ja kynnet muodostuvat. Käsivarret ja sormet sekä jalat ovat muodostuneet, kuten myös suurimmat verisuonet. Kahdennellatoista viikolla sikiön sydänäänet voidaan jo havaita stetoskoopilla, ja sikiö reagoi ärsykkeisiin. Sikiön keskushermosto ja ääreishermosto ovat kehittyneet jo ennen sikiökautta, joten sikiö pystyy liikkumaan jo sikiökauden alussa. Äiti havaitsee sikiön liikkeet vasta neljännellä tai viidennellä raskauskuukaudella.[2]

Neljäntenä raskauskuukautena sikiön kasvot muuttuvat ihmismäisiksi ja hiuksia alkaa kasvaa. Monet luut ovat jo luutuneet, ja niveliä alkaa muodostua. Kehon eri järjestelmät jatkavat kehitystään. Sikiön pää on suurimmillaan ruumiiseen verrattuna, mutta seuraavina kuukausina ruumis kasvaa nopeammin kuin pää.[2]

Viidentenä raskauskuukautena sikiön elinjärjestelmät kehittyvät nopeasti. 24. raskausviikolla sikiön ihoa peittää suojaava rasvakerros sekä untuvainen karva, joka yleensä putoaa ennen synnytystä.[2]

Kuudentena raskauskuukautena sikiön silmäluomet erkaantuvat ja silmäripset muodostuvat. Iho ryppyyntyy. Sikiö saattaa selvitä ennenaikaisesta synnytyksestä 26. viikon ikäisenä, jos se saa edistynyttä lääketieteellista hoitoa. Sitä nuoremman sikiön hengityselimistö ei vielä ole tarpeeksi kehittynyt.[2]

Kahdeksantena raskauskuukautena sikiön ihonalainen rasvakerros kasvaa, eikä sikiö enää ole ryppyinen. Kallon luut ovat pehmeät. Poikasikiön kivekset ovat laskeutuneet kivespussiin. Keuhkot ovat kypsyneet 38. viikkoon mennessä.[2]

Yhdeksäntenä raskauskuukautena sikiön ihon alle muodostuu lisää rasvaa. Kynnet kasvavat sormien päihin ja joskus niiden ylikin.[2]

Ravinnonsaanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikiö saa ravintonsa äitinsä verestä napanuoran kautta. Hiilidioksidi ja muut aineenvaihdunnasta syntyneet jätteet kulkeutuvat napanuoran kautta takaisin äitiin. Raskauden loppuvaiheessa sikiö nielee noin puoli litraa sisimmän sikiökalvon nestettä päivittäin ja saa siitä vettä, suoloja, glukoosia ja ureaa. Sikiön munuaiset tuottavat noin 450 millilitraa virtsaa päivittäin.[2]

Verenkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikiön verenkiertojärjestelmä on erilainen kuin aikuisella, sillä sikiö hengittää istukan kautta eikä keuhkojen kautta. Veri ei pääse sikiön keuhkoihin, vaan se menee napanuoran kautta istukkaan, jossa se vaihtaa hiilidioksidia happeen. Happipitoinen veri palaa napanuoran kautta sikiöön. Veri ei kulje myöskään sikiön maksan kautta ennen synnytystä. Sikiön sydämessä on reikä vasemman ja oikean kammion välillä, mikä tasapainottaa veren määrän sydämessä. Reikä sulkeutuu synnytyksen jälkeen.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. sikiö. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  2. a b c d e f g h i j Jones, Richard E. & Lopez, Kristin H.: Human Reproductive Biology, s. 273–277. Elsevier Academic Press, 2006. ISBN 978-0-12-088465-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]