Maailman alkuperä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
L’Origine du monde
Origin-of-the-World.jpg
nimi L’Origine du monde
tekijä Gustave Courbet
valmistumisvuosi 1866
taiteenlaji maalaus
korkeus 46 cm
leveys 55 cm
sijainti Musée d'Orsay
paikkakunta Pariisi

L’Origine du monde (Maailman alkuperä) on ranskalaisen taidemaalari Gustave Courbet'n (18191877) signeeraamaton realistinen öljyvärimaalaus vuodelta 1866.[1][2]

Maalauksen koko on noin 55 × 46 senttimetriä, ja siinä nähdään torsoksi rajattu tulkinta reitensä levittävän alastoman naisen vatsasta ja hävystä.[1][3][4] Kuvan rajaus reisien ja rintakehän väliin tähdentää teoksen eroottisuutta.[1][5] Maalauksessa peiton reuna verhoaa toisen rinnan osittain näkyvistä ja peittää toisen kokonaan, mutta katsojan huomio kiinnittyy komposition keskellä esitettyihin paljastettuihin naisen sukupuolielimiin.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustave Courbet'n La belle Irlandaise (Jo´n muotokuva) maalaus Joanna Hiffernanista, Maailman alkuperän todennäköisestä mallista.

Mallin henkilöllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksen valmistumisen aikoihin Gustave Courbet'n suosikkimalli oli Joanna Hiffernan, joka tunnettiin myös nimellä Jo. Hiffernanin sen aikainen rakastaja oli amerikkalainen taidemaalari ja Courbet'n oppilas James McNeill Whistler.[6][7]

Courbet teki vuonna 1866 toisenkin maalauksen, La belle Irlandaise (Jo’n muotokuva), jonka mallina Joanna Hiffernan toimi.[6] Koko uransa aikana Courbet maalasi neljä Jo'n muotokuvaa.[2] Jo toimi luultavasti myös L’Origine du monden mallina, mikä selittäisi Courbet'n ja Whistlerin ankaran välirikon pian tämän jälkeen. Whistler palasi välirikon jälkeen Yhdysvaltoihin ja jätti testamentin Jo'n hyväksi. Huolimatta siitä, että Jo'lla oli punaiset hiukset mutta maalauksen mallilla tummat häpykarvat, Jota on yleisesti pidetty maalauksen mallina.[2]

James McNeill Whistler: Symphony in White no 1 (The White Girl). Toinen maalaus Joanna Hiffernanista, Maailman alkuperän todennäköisesta mallista.[6]

Romaanissaan J’étais l’origine du monde (2000) ranskalainen kirjailija Christine Orban esitti kaunokirjallisen kuvauksen siitä, kuinka Joanna Hiffernan oli Courbet'n rakastajatar ja kuuluisan maalauksen malli.[8] Taidehistorioitsija ja kirjailija Bernard Teyssèdre oli Courbet-aiheisessa romaanissaan Le roman de l’origine (1996) jo aikaisemmin ehdottanut Joanna Hiffernania teoksen todennäköiseksi malliksi.[9] Samaa arvelivat Ornansin näyttelyn jälkeen vuonna 1996 ainakin kriitikot Jean-Jacques Fernier, Michèle Haddad ja Chantal Humbert.[2]

Mallista on kuitenkin myös toisenlaisia teorioita. Thierry Savatier esittää kirjassaan L'Origine du monde, histoire d'un tableau de Gustave Courbet (2006) mahdollisuuden, että Courbet olisi käyttänyt mallinaan stereogrammia, jonka olisi ottanut Courbet'n kanssa samojen mallien kanssa työskennellyt alastonkuviin erikoistunut valokuvaaja Auguste Belloc.[10]

Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimeksiannon taulun maalaamiseksi uskotaan tulleen Khalil-Beyltä, turkkilaiselta diplomaatilta ja entiseltä Osmanien valtakunnan asiamieheltä, joka oli juuri muuttanut Pariisiin toimittuaan Ateenassa ja Pietarissa.[1] Sainte-Beuve esitteli hänet Courbet'lle ja määräsi maalauksen liitettäväksi eroottisten maalaustensa kokoelmaan, johon kuuluivat jo ennestään Ingresin Le Bain turc (Turkkilainen kylpylä) ja toinen Courbet'n maalaus Les Dormeuses (Uni), jonka yhtenä mallina myös Hiffernanin oletetaan olleen.[11] Khalil-Bey säilytti Maailman alkuperää kylpyhuoneessaan vihreän verhon takana esitellen sitä toisinaan miespuolisille vierailleen. Tiettävästi ainakin Maxime Du Camp ja Léon Gambetta näkivät maalauksen 1860-luvulla.[2]

Sen jälkeen kun Khalil-Bey oli sotkenut taloutensa uhkapelissä, maalaus siirtyi yksityiseltä omistajalta toiselle lukuisia kertoja.[12][13] Ensimmäisenä sen osti Khalil-Beyn kokoelman huutokaupasta antiikkikauppias Antoine de la Narde.[14] Edmond de Goncourt löysi sen puisen kehyksen taakse piilotettuna antiikkikaupasta 1889. Kehys oli koristeltu linnaa lumisessa maisemassa kuvaavalla maalauksella.[15] Ornansin Musée Courbet'n perustajan ja kuraattorin taidemaalari Robert Fernierin mukaan paroni Ferenc Hatvany osti sen Bernheim-Jeune-galleriasta 1910 ja vei sen mukanaan Budapestiin.[12][16] Unkarilainen omistaja piti sitä hallussaan toiseen maailmansotaan saakka.[12]

Toisen maailmansodan aikana maalaus jälleen katosi.[12] Tiedetään, että Budapestin valloituksen jälkeen neuvostojoukot ajelivat avoautolla ympäri kaupunkia heiluttaen Maailman alkuperää ilmassa tarkoituksenaan nöyryyttää lyötyä vihollista.[12] On myös saatu selville, että vuonna 1945 puna-armeija vei maalauksen sotasaaliina Moskovaan.[17]

Maalauksen viimeinen yksityisomistaja oli psykoanalyytikko Jacques Lacan[1][12], joka hankki sen yhdessä vaimonsa Sylvia Bataillen kanssa vuonna 1955 ja ripusti maalaistalonsa seinälle Guitrancourtissa. Lacan pyysi velipuoltaan André Massonia rakentamaan kaksoiskehyksen ja maalaamaan siihen toisen työn, jonka takana maalausta pidettiin piilossa.[2] Masson maalasi surrealistisen, viitteellisen version Maailman alkuperästä ohuelle paneelille, joka liukui vasemmalle ulos kehyksistä paljastaen Maailman alkuperän.[18][19] Lacanin luona lukuisat arvovaltaisat vieraat mukaan lukien Claude Lévi-Strauss, Michel Leiris, Marguerite Duras ja Dora Maar näkivät maalauksen. Erityisesti se teki vaikutuksen Marcel Duchampiin, jonka installaatio Étant Donné (1946–1966) näyttää saaneen inspiraationsa suoraan Maailman alkuperästä.[10] Lacanin kuoltua 1981 Ranskan valtionvarainministeri otti teoksen perheen perintöveron kuittaamiseksi Ranskan valtiolle (dation en lieu Ranskan lain mukaisesti). Suurella yleisöllä oli ensimmäinen tilaisuus nähdä taulu 1988 Brooklyn Museumissa New Yorkissa järjestetyssä Courbet Reconsidered -näyttelyssä.[14][20] Taulun luovutus Ranskan valtiolle ja sen sijoitus saatiin päätökseen 1995, jolloin taulu saapui Musée d'Orsayhin.[14]

Lähes 130 vuoden ajanjaksoa, jonka Maailman alkuperä pysyi pääosin suuren yleisön katseiden tavoittamattomissa, pidetään eräänä pisimmistä eristyksistä taiteen historiassa.[21]

Realismin vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus maalattiin aikakaudella, jolloin moraalisia arvoja kyseenalaistettiin. Sille ominaisesta suorasukaisesta realistisuudesta johtuen maalauksella on yhä sokeeraava vaikutus.[11]

1800-luvulla alastomuuden kuvaaminen kävi läpi vallankumouksen, jossa johtavina toimijoina olivat Courbet ja Édouard Manet. Courbet hylkäsi akateemisen maalaustyylin ja sen pehmeän, idealisoidun tavan kuvata alastomuutta, mutta hän myös arvosteli ankarasti toisen tasavallan ranskalaista yhteiskuntaa tekopyhyydestä, jossa erotiikka ja jopa pornografia olivat sallittuja mytologisissa tai unimaalauksissa.[22][11] Jo vuonna 1855 Courbet oli ilmoittanut realismin manifestina pidetyssä dokumentissaan pyrkimyksekseen luoda elävää taidetta.[23]

Courbet painotti myöhemmin, ettei hän koskaan valehdellut maalauksissaan, ja että hänen realisminsa koetteli sen rajoja, mitä pidettiin esittämiskelpoisena. Maailman alkuperässä eroottisuus on vielä hallitsevammassa asemassa kuin Manet'n Olympiassa. Vierailtuaan teoksen uuden omistajan luona Maxime Du Camp totesi kitkerästi maalauksen ”sanovan realismin viimeisen sanan”.[5][24]

Kuohuttava maalaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman alkuperä Musée d'Orsayssa.

Helmikuussa 1994 Jacques Henricin romaani Adorations perpétuelles esitteli uudelleen Maailman alkuperän kannessaan.[25] Sen seurauksena poliisi vieraili useissa ranskalaisissa kirjakaupoissa saadakseen ne poistamaan kirjat näyteikkunoistaan. Muutamat kirjakauppiaat, kuten Rome Clermont-Ferrandissa, eivät antaneet periksi, mutta toiset, kuten Les Sandales d’Empédocle Besançonissa, myöntyivät, ja jotkut poistivat sen vapaaehtoisesti.[17] Kirjailija oli pahoillaan tapahtuneesta: ”Vielä joitakin aikoja sitten kirjakaupat olivat järjestelmävastaisia. Kun Ministre de l’Intérieur et de l’Aménagement du Territoire 1970 kielsi Pierre Guyotatin kirjan Eden, Eden, Eden, kirjakaupat olivat vastarinnan tukipaikkoja. Tänään ne ovat mukana toteuttamassa ennakkosensuuria…”[26]

Vaikka moraaliset normit ja niiden pohjalta muodostuneet tabut ovat alastomuuden taiteellisen esittämisen myötä höltyneet sitten Courbet'n ajan eritoten valokuva- ja elokuvataiteen ansiosta, maalaus on säilyttänyt edelleen kuohuttavan vaikutuksensa. Sen saapuminen Musée d'Orsay´hin kohahdutti. Vartija määrättiin tarkkailemaan teosta ja seuraamaan yleisön reaktioita.[27]

Vuonna 2005 serbialainen performanssitaiteilija Tanja Ostojić parodioi työtä ”EU Panties” -julisteessaan.[28]

Ostojicin lisäksi omat versionsa L’Origine du Mondesta ovat nykytaiteilijoista tehneet ainakin yhdysvaltalainen Steve Miller ja belgialainen Hugo Heyrman vuonna 1994 sekä uusiseelantilainen Ruth Watson vuonna 2004.[29][30][31][32] Amerikkalaisen Chloe Pienen videota Omakuva (1997) on pidetty ironisena kannanottona Courbet'n maalaukseen.[33][34]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisöä katselemassa Maailman alkuperää Musée d'Orsayssa.

Vuonna 1996 L’Origine du monden tultua osaksi Musée d'Orsayn kokoelmaa museo järjesti näyttelyn, joka rakentui Courbet'n mestariteoksen ympärille.[35]

Musée d'Orsayn lisäksi Maailman alkuperä on nähty ainakin Brooklyn Museumin Courbet Reconsidered -näyttelyssä New Yorkissa vuonna 1988, Les Yeux les plus secrets -näyttelyssä Ornansissa vuonna 1991, Féminin-masculin: Le sexe de l'art- ja L´Origine du monde: Autour d'un Chef – d'oeuvre de Courbet -näyttelyissä Pariisissa vuonna 1996, Courbet-näyttelyssä Pariisin Grand Palaisissa vuonna 2008, Metropolitan Museum of Artin Courbet-näyttelyssä New Yorkissa vuonna 2008 ja Musée Fabren Courbet-näyttelyssä Montpellier'ssä vuonna 2008.[14][36][37][38]

Maalaus on edelleen pysyvästi esillä Musée d'Orsayn osastolla numero kahdeksan ja siitä on tullut suosittu kulttuurimatkailijoiden kohde.[2][21][39] Postikorttimyynnin perusteella teos on Musée d'Orsayn toiseksi suosituin maalaus Pierre-Auguste Renoirin Moulin de la Galetten jälkeen.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Gustave Courbet: L'Origine du monde 2006. Musée d'Orsay. Viitattu 18.4.2008. (ranskaksi)
  2. a b c d e f g h Daly, Nicholas: The Woman in White: Whistler, Hiffernan, Courbet, du Maurier – Modernisn/modernity 2006. Project MUSE – Scholarly journals online. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  3. Leonardini, Jean-Pierre: « L’Origine du monde » est enfin à tous 27.6.1995. l´Humanité. Viitattu 11.6.2008. (ranskaksi)
  4. Courbet, French realist and 'enfant terrible' 15.10.2007. Expatica. Viitattu 14.6.2008. (englanniksi)
  5. a b Dagen, Philippe: Sexe, peinture et secret. Le Monde, 22.10.1996. (ranskaksi)
  6. a b c James McNeill Whistler – Biography for Joanna Hiffernan University of Glasgow. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  7. Lechien, Isabelle Enaud: James Whistler, le peintre et le polémiste 1834–1903. Paris: ACR Édition, 1995. ISBN 2-86770-087-6. (ranskaksi)
  8. Orban, Christine: J’étais l’origine du monde. Paris: Albin Michel, 2000. ISBN 9782226116697. (ranskaksi)
  9. Teyssèdre, Bernard: Le roman de l’origine. Paris: Gallimard, 1996. ISBN 9782070784110. (ranskaksi)
  10. a b c Mark Hutchinson: The history of 'The Origin of the World' 8.8.2007. Times Online. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
  11. a b c L'Origine du monde – A history strewn with famous names Globan Oneness – The meeting place for Cultural Creatives. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  12. a b c d e f Konstantin Akinshan: The Mysterious Journey of an Erotic Masterpiece Artnews. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  13. Adventures of a masterpiece: a remarkable episode in art history 28.9.2007. The Independent. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
  14. a b c d Musée d'Orsay: Notice d´Oeuvre 2006. Musée d'Orsay. Viitattu 18.4.2008. (ranskaksi)
  15. Gustave Courbet par Romain Goupil, J.-P. Fargier et Alain Jaubert Ciné-club de Caen. Viitattu 18.4.2008. (ranskaksi)
  16. Robert Fernier (1895-1977) Racines Comtoises – Généalogie et Patrimoine en Franche-Comté. Viitattu 11.6.2008. (ranskaksi)
  17. a b Habib, Claude: l'actualité littéraire: Thierry Savatier – L´Origine du monde. Histoire d´un tableau de Gustave Courbet. TV5Monde. Viitattu 18.4.2008. (ranskaksi)
  18. L’ Origine du Monde Lacan.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  19. Douglas Sadao Aoki: Je vais vous montrer quelque chose extraordinaire. 2004. University of Alberta - Faculty of Arts. Viitattu 12.6.2008. (englanniksi)
  20. Hughes, Robert: An Abiding Passion for Reality. Time, Jan. 09, 1989, 1989. vsk. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.6.2008. (englanniksi)
  21. a b Hutchinson, Mark: The history of 'The Origin of the World' Times Online. 8.8.2007. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  22. Gustave Courbet – Biographie Evene.fr – Toute la culture. Viitattu 18.4.2008. (ranskaksi)
  23. Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taidehistoria, s. 575. Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7.
  24. Camp, Maxime du: Les Convulsions de Paris. Paris: Hachette, 1878. (ranskaksi)
  25. Henric, Jacques: Adorations perpétuelles. Paris: Editions du Seuil, 1994. ISBN 2020211793. (ranskaksi)
  26. Florence Noiville: Le retour du puritanisme. Le Monde, 25.3.1994. (ranskaksi)
  27. Philippe Dagen: Le Musée d’Orsay dévoile «L’Origine du monde». Le Monde, 21.6.1995. (ranskaksi)
  28. Austria Drops ”Porno” Posters From Sex-ed up EU Campaign 30.12.2005. Deutsche Welle. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  29. Steve Miller - Divining Fragments: Reconciling the Body 30.12.2005. The Center fof Photography at Woodstock. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
  30. Miller, Steve: "L' Origine Du Monde" Retrospective 1984 / 1994. Catalogue for an exhibition held June 25-September 4, 1994. Julian's Books, 1994. (englanniksi)
  31. Dr. Hugo Heyrman ” L’Origine du Monde – An interactive update 1996. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
  32. Abstractions - Artists 2004. The Australian National University - ANU - Centre for Cross-Cultural Research. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
  33. Annamari Vänskä, Chloe Piene, Ars 06 näyttelyluettelo, Kiasma 2006 s. 188.
  34. Chloe Piene, Work, Self Portrait 1997. Viitattu 12.3.2009.
  35. International Cultural Heritage Informatics Meeting September 3.-7. 2001 - Speakers: Laurence Des Cars, Curator Musée d'Orsay archimuse.com – Archives & Museum Informatics. Viitattu 18.4.2008. (englanniksi)
  36. Gustave Courbet exhibition at the Grand Palais, Paris, and the Metropolitan Museum, New York theArtWolf.com – online Art Magazine. Viitattu 9.6.2008. (englanniksi)
  37. L.C.: ”L'origine du monde” à Montpellier 28.5.2008. France 3. Viitattu 9.6.2008. (ranskaksi)
  38. Le musée Fabre de Montpellier Agglomération dévoile « L’Origine du Monde » de Gustave Courbet 27.5.2008. Musée Fabre de Montpellier Agglomération – Montpellier Agglomération. Viitattu 9.6.2008. (ranskaksi)
  39. Courbet Section 8 sur 38 Insecula.com - Guide intégral du voyageur. Viitattu 9.6.2008. (ranskaksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Backhaus, Jürgen G.: ”Gustave Courbet’s L’ Origine du Monde and Its Socioeconomic Implications” teoksessa Political Economy, Linguistics and Culture Crossing Bridges. European Heritage in Economics and the Social Sciences Volume 5. Springer US, 2008. ISBN 978-0-387-73371-5. (englanniksi)
  • Guégan, Stéphane & Haddad, Michèle: L'ABCdaire de Courbet et le realisme. Paris: Flammarion, 1996. ISBN 978-2-08012-468-5. (ranskaksi)
  • Hentschel, Linda: Pornotopische Techniken des Betrachtens. Raumwahrnehmung und Geschlechterordnung in visuellen Apparaten der Moderne. Marburg: Jonas Verlag, 2001. ISBN 3-89445-287-0. (saksaksi)
  • Hörisch, Jochen: Der erblickte Blick – Günter Metken über Courbets Skandal-Bild. NeueGesellschaft/Frankfurter Hefte, , nro 11/1997, s. 1050–1052. (saksaksi)
  • Metken, Günter: Gustave Courbet ”Der Ursprung der Welt”. Ein Lust-Stück München: Prestel, 1997. ISBN 3-7913-1775-X. (saksaksi)
  • Orban, Christine: J’étais l’origine du monde. Paris: Albin Michel, 2000. ISBN 9782226116697. (ranskaksi)
  • Réunion des musées nationaux: Gustave Courbet, s. 478. Paris: Éditions de la Réunion des musées nationaux, 2007. ISBN 9782711852970. (ranskaksi)
  • Savatier, Thierry: L'Origine du monde, histoire d'un tableau de Gustave Courbet. Paris: Bartillat, 2006. ISBN 2-84100-377-9. (ranskaksi)
  • Schlesser, Thomas: L’Origine du monde” teoksessa Philippe Di Folco (dir.): Dictionnaire de la pornographie. Paris: Presses Universitaires de France, 2005. ISBN 2130544142. (ranskaksi)
  • Teyssèdre, Bernard: Le roman de l’origine. Paris: Gallimard, 1996. ISBN 9782070784110. (ranskaksi)

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jean Paul Fargier: L’Origine du monde, 1996. Maalauksen historiaa käsittelevä dokumenttielokuva.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailman alkuperä.