Tekopyhyys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tekopyhyys tarkoittaa yleismerkityksessä viattomaksi tekeytymistä, vilpillisyyttä ja teeskentelyä tai uskonnollisessa mielessä oikeamieliseksi tekeytymistä (tekohurskaus).[1]

Kreikan kielen sana hypokrisis, suomeksi hypokrisia eli tekopyhyys,[2][3] on alun perin tarkoittanut näyttelemistä näyttämöllä. Tekopyhyyden lailla näyttelijän ammattia on aikoinaan pidetty likaisena ja paheellisena, sillä näyttelijät esittävät jotakin muuta kuin todellisuudessa ovat.[4] La Rochefoucauldin aforismin mukaan ”tekopyhyys on paheen osoittamaa kunnioitusta hyveelle”, millä hän tarkoitti, että teot, jotka vaikuttimiensa vuoksi ovat paheellisia, esitetään ikään kuin ne olisivat jotakin muuta.[2]

Tekopyhyyteen on eri kulttuureissa ja moraalifilosofisissa suuntauksissa suhtauduttu varsin eri tavoin. Esimerkiksi juutalais-kristillisessä perinteessä tekopyhyys ja teeskentely kuuluvat tuomittavimpiin eettisiin rikkeisiin, kun taas esimerkiksi Machiavellin mukaan tekopyhyys on usein jopa toivottavaa, koska ruhtinaalle on hyödyksi näytellä vilpitöntä ja hurskasta, ja muiden ihmisten tulee luulla ruhtinaan olevan sellainen. Filosofi Hannah Arendt on luonnehtinut tekopyhyyttä vakavaksi eettiseksi ongelmaksi, ja on katsonut sen edustavan jopa ihmisen läpikotaista turmelusta. Arendtin mielestä tekopyhyys on paheiden pahe, ja nimenomaan siksi, että kaikkien muiden paheiden paitsi tekopyhyyden alta voi vielä löytyä vilpittömyys. Tekopyhä ihminen on siten suorastaan juuriaan myöten turmeltunut.[2]

Suomalaisista yhteiskuntatieteilijöistä muun muassa valtio-opin professori Pertti Ahonen on omaksunut Hannah Arendtin ajatukset tekopyhyyden syvästä pahuudesta. Ahosen mukaan tekopyhyyden torjunta vaatii päämäärää kohden määrätietoisesti askeltavan inhimillisen pyrkimyksen, jonka prototyyppinä on filosofia, ”rakkaus viisauteen”. Hänen mukaansa tekopyhän ihmisen ideaalityyppiin liittyy silti myös muissa yhteyksissä ihailtuja ominaisuuksia, kuten vapaus herkkäuskoisuudesta ja sentimentalismista.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2017).
  2. a b c d Ahonen, Pertti: Elämän työ epävarmuuksien maailmassa. Tampere: Tampere University Press, 2003. ISBN 951-44-5623-8. Viitattu 25.1.2017
  3. Kastemaa, Heikki: Hypeä ja hypokrisiaa puolin jos toisinkin. Kulttuurinavigaattori 21.8.2006. Viitattu 25.1.2017
  4. Simpson, Ruth: Dirty Work: Concepts and Identities. Identity Studies in the Social Sciences. Palgrave Macmillan, 2012. ISBN 9780230277137. S. 24.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.