Parodia
Parodia eli ivamukaelma on ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleisön tunteman) teoksen jäljitelmä (myös pienet viittaukset kohteeseen riittävät). Alkuperäinen teos tehdään naurunalaiseksi. Parodia voi kohdistua myös johonkin lajityyppiin, jolloin irvaillaan lajityypin kliseille. Reaalimaailmankin asioita voi parodioida, kuten jonkun elämäntyyliä.
Parodia muistuttaa satiiria. Erona on se, että parodialla tarkoitetaan teoksen mukaelmaa, kun taas satiiri kohdistaa ivan yhteiskunnan vääryyksiin ja heikkouksiin sekä ihmisten paheisiin. Niinpä satiirinen elokuva käsittelee yhteiskunnallista ilmiötä tai paheellisesti toimivaa henkilöä, kun taas parodinen elokuva mukailee toista elokuvaa tai kokonaista lajityyppiä. Merkitykset ovat kuitenkin osittain sekoittuneet: parodiaa käytetään myös satiirisen merkityksessä tai se voidaan lukea satiirin alalajiksi. Ne eroavat puhtaasta komiikasta sikäli, että ne käyttävät naurua kuvauskohdetta vastaan. Ivailussa ei herätetä suvaitsevuutta tai myötäelämistä kohteeseensa.[1]
Yksi tunnetuimmista ja suosituimmista nykyajan parodiakirjailijoista on Terry Pratchett Kiekkomaailma-sarjallaan.
Sisällysluettelo
Tunnettuja parodioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Loru sorbusten herrasta, Taru sormusten herrasta -kirjan parodia.
- Avaruusboltsit, parodia Tähtien sodasta.
- Hei me rokataan! (This Is Spinal Tap), rock-dokumentin parodia.
- Linnunradan käsikirja liftareille, scifi-parodia.
- Star Wreck, parodia Star Trekistä ja Babylon 5:stä.
- Smells Like Nirvana, musiikkiparodia Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit” -hitistä. Kappaleen on tehnyt Weird Al Yankovic.
- Barry Trotter, Harry Potterin parodia.
- Austin Powers, James Bondin parodia.
- The Comebacks, parodioi urheiluelokuvia.
- Neko Majin Z, Akira Toriyaman tekemä parodia Dragon Ball Z:sta.
- Spy Hard – lupa läikyttää, toimintaelokuvia parodioiva elokuva. Pääosassa Leslie Nielsen.
- Uncyclopedia ja Hikipedia, parodiat Wikipediasta.
- Vasikoiden marssi, parodia natsimarssista Horst Wessel Lied.
- London Tipton, parodia Paris Hiltonista.
- Rainier Wolfcastle, parodia Arnold Schwarzeneggeristä.
- A.U.T.O., parodia K.I.T.T:stä
- Viidakon Ykä, parodia Tarzanista.
- Elmo, urheilija, Juhani Peltosen kuunnelma, parodioi Paavo Noposen ja Pekka Tiilikaisen urheiluselostuksia sekä erilaisia huippu-urheilun lieveilmiöitä.
- Elsa, kohtalon lapsi, Martti Innasen parodia suomalaisesta tangosta.
- Rotestilaulu, Simo Salmisen ja Spede Pasasen parodia protestilauluista.
Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laki satiirin ja parodian suojalle on toisinaan ristiriidassa tekijänoikeuksien kanssa, etenkin verkkolevityksessä olevat työt törmäävät eri maiden käytäntöihin.[2]
EFFI on kritisoinut Helsingin hovioikeuden päätöstä parodiaan liittyvästä asiassa.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus), s. 6100, art. satiiri. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ YouTube Removes “Shred” Parody Videos; WIRED Puts Them Back Up Digital Media Law Project. Viitattu 11.1.2017.
- ↑ Helsingin hovioikeus: Tehokas parodia ei ole parodiaa EFFI. Viitattu 11.1.2017.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alén-Savikko, Anette: ”Vakavasti otettava (va)iva – tekijänoikeudellisia huomioita parodiasta”, Oikeus, tieto ja viesti: Viestintäoikeuden vuosikirja 2015, s. 196–259. Toimittanut Päivi Korpisaari. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2016. ISBN 978-951-51-0918-7.
- Hietanen, Herkko: Pelleily sallittu? Parodia tekijänoikeuden rajoituksena. Defensor Legis, 2009, nro 1. Artikkelin verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Am I Right? -sivusto on omistautunut musiikkiparodioille. (englanniksi)
- Laine, Jarkko: Mahdotonta menoa Turun Sanomat. 17.3.1998. [vanhentunut linkki]
