Gertrude Stein
Gertrude Stein (3. helmikuuta 1874 Pittsburgh, Pennsylvania – 27. heinäkuuta 1946 Neuilly-sur-Seine, Ranska)[1] oli yhdysvaltalaissyntyinen, pitkään Pariisissa asunut kulttuurihenkilö ja avantgarde-kirjailija.
Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat.[1] Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan.[2]
Perhe ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Steinin perhe oli varakasta saksalais-juutalaista sukua.[3] Varhaisen lapsuutensa Stein vietti Euroopassa, ensin Wienissä ja sitten Pariisissa. Nuoruutensa hän vietti Oaklandissa, Kaliforniassa.[1]
Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä[4]. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi täydellisesti opiskeluun.
Pariisin taiteilijaelämää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein ja hänen veljensä asettuivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille.[5] Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä.[1] Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans[5] (1925[4]).
Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.”[6]
Alice B. Toklas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1907 Stein tapasi ensimmäisen kerran Alice B. Toklasin teellä Michael-veljensä kotona. Naiset muuttivat pian asumaan yhteen, ja heidän yhteiselämänsä kesti lähes 40 vuotta, Steinin kuolemaan saakka. He matkustelivat paljon mutta asuivat pääasiassa Pariisissa, missä he pysyivät myös molempien sotien ajan. Toklas oli Steinille välttämätön: hän oli suojelija, kustantaja, konekirjoittaja ja rakastaja. Hän oli kaikkea, mitä Stein tarvitsi: ”Little Alice B. is the wife for me /... You are my honey honey suckle. / I am your bee”. Steinin kuoleman jälkeen Toklas kirjoitti muistelmateoksen What is Remembered, jossa hän kuittaa elämänsä ennen Steinia hyvin lyhyesti yhdellä luvulla.[7]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.”[8] Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
Steinin kirjat ovat puhutun todellisuuden kuvajaisia. Esimerkiksi amerikkalaisten sotilaiden sotakokokemuksia hän kirjasi puhekieliseen asuun teoksessaan Brewsie and Willie (1946). Hän pysyi etäällä kaikesta akateemisuudesta. Hän pyrki kuvaamaan olennaisia asioita jättämällä teksteistä pois ajallisen ulottuvuuden, keskittymällä nykyhetkeen ja sen tunnelmaan. Erityisesti häntä viehätti Ranska, jota hän piti värikkäänä ja vapaana maana.[5]
Julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailma on pyöreä (The World is Round, 1939), suom. Tuomas Kilpi. Oppian, 2018 ISBN 978-951-877-001-8
- Three Lives (1909)
- Tender buttons: objects, food, rooms (1914)
- Herkät napit: esineitä, ruokaa, huoneita, suom. Markku Into, Palladium kirjat 2013 ISBN 978-952-9893-80-5
- Hellät nappulat suom. Tuomas Kilpi, Helsinki: Oppian 2019 ISBN 978-951-877-055-1
- Geography and Plays (1922)
- The Making of Americans (1925)
- Four Saints in Three Acts (1929)
- Useful Knowledge (1929)
- How to Write (1931)
- The Autobiography of Alice B. Toklas (1933)
- Stein, Gertrude: Alice B. Toklasin omaelämäkerta. (The autobiography of Alice B. Toklas, 1933.) Suomentanut Raija Mattila. Keltainen kirjasto 158. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5175-7.
- Lectures in America (1935)
- The Geographical History of America or the Relation of Human Nature to the Human Mind (1936)
- Everybody's Autobiography (1937)
- Picasso (1938)
- Ida; a novel (1941), Ida, suom. Kaarina Ripatti, Kirjayhtymä 1988 ISBN 951-26-3181-4
- Wars I Have Seen (1945)
- Looking for a young painter: Riba-Rovira (1945) Roquepine Gallery Preface Yale University U.S.A.
- Reflections on the Atom Bomb (1946)
- The Mother of Us All (1949)
- Last Operas and Plays (1949)
- The Things as They Are (1950)
- Patriarchal Poetry (1953)
- Alphabets and Birthdays (1957)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tapola, Päivi: Gertrude Stein: Alice B. Toklasin omaelämäkerta. Teoksessa Äitini puutarhassa: Polkuja naiskirjallisuuteen. Helsinki: Kääntöpiiri, 2002. ISBN 951-8989-61-3.
- Anne Carson, Aki Salmela, Gertrude Stein, Muotokuvia ja kuinka pitää niistä, Helsinki: Osuuskunta Poesia 2019 ISBN 978-952-305-154-6 Carsonin ja Steinin tekstit suomentanut Aki Salmela.
- Kuinka pitää Gertrude Steinin runosta "Jos kertoisin hänelle : Picasson täydellinen muotokuva"
- Jos kertoisin hänelle
- Picasso
- Cézanne
- Neljätoista anonyymiä muotokuvaa
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Gertrude Stein Britannica.com. Viitattu 23.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Sutinen, Ville-Juhani: Kadotettu sukupolvi: maailmansotien väliset kirjalliset liikkeet, s. 39–41. Avain, 2018. ISBN 978-952-304-184-4.
- ↑ Gertrude Stein jwa.org. Jewish Women's Archive. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Stein, Gertrude”, Otavan kirjallisuustieto, s. 730. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c ”Stein, Gertrude”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6453. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ William Patrick Patterson: Ladies of the Rope, Gurdjieff's special left bank women's group, s. 47–48.
- ↑ Tapola, 2002.
- ↑ The Phrase Finder. Viitattu 1.4.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gertrude Stein Wikimedia Commonsissa
- Miss Gertrude Stein ihailee itseään ja Picassoa, Kuva, 28.09.1938, nro 20, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
