Brasilian jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brasilia
Brasilian jalkapalloliiton logo.svg
Lempinimi Canarinho (Pieni kanarialintu)
A Seleção (Valinta)
Verde-Amarela (Vihreä ja keltainen)
Pentacampeões (Viiden kerran mestari)
Liitto Confederação Brasileira de Futebol (CBF)
Maanosaliitto CONMEBOL
Valmentaja Dunga
Kapteeni Neymar
Eniten otteluita Cafu (142)
Eniten maaleja Pelé (77)
FIFA maakoodi BRA
FIFA-ranking 5 (6.8.2015) [1]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Argentiina  5 - 0  Brasilia
(Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta, 1914)
Suurin voitto
Brasilia  10 - 1  Bolivia
(São Paulo, Brasilia; 10. huhtikuuta, 1949)
Suurin tappio
Saksa  7 - 1  Brasilia
(Belo Horizonte, Brasilia; 8. heinäkuuta, 2014)
Uruguay  6 - 0  Brasilia
(Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta, 1920)
MM-kilpailut
Esiintymiset 20 (ensimmäiset 1930)
Paras MM-sijoitus Maailmanmestaruus 1958, 1962, 1970,
1994 ja 2002 (5)
Copa América
Esiintymiset 33 (ensimmäiset 1916)
Paras sijoitus Mestaruus 1919, 1922, 1949,
1989, 1997, 1999, 2004, 2007
Mitalit
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-Kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Korea/Japani 2002
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1994
Kultaa Kultaa Meksiko 1970
Kultaa Kultaa Chile 1962
Kultaa Kultaa Ruotsi 1958
Hopeaa Hopeaa Ranska 1998
Hopeaa Hopeaa Brasilia 1950
Pronssia Pronssia Argentiina 1978
Pronssia Pronssia Ranska 1938
Copa América
Kultaa Kultaa Venezuela 2007
Kultaa Kultaa Peru 2004
Kultaa Kultaa Brasilia 1999
Kultaa Kultaa Bolivia 1997
Kultaa Kultaa Brasilia 1989
Kultaa Kultaa Brasilia 1922
Kultaa Kultaa Brasilia 1919
Hopeaa Hopeaa Uruguay 1995
Hopeaa Hopeaa Chile 1991
Hopeaa Hopeaa 1983
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1959
Hopeaa Hopeaa Peru 1957
Hopeaa Hopeaa Peru 1953
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1946
Hopeaa Hopeaa Chile 1945
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1937
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1925
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1921
Pronssia Pronssia Argentiina 1959
Pronssia Pronssia Uruguay 1942
Pronssia Pronssia Chile 1920
Pronssia Pronssia Uruguay 1917
Pronssia Pronssia Argentiina 1916
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012
Hopeaa Hopeaa Soul 1988
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1984
Pronssia Pronssia Peking 2008
Pronssia Pronssia Atlanta 1996
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Brasilia 2013
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2009
Kultaa Kultaa Saksa 2005
Kultaa Kultaa Saudi-Arabia 1997
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1999

Brasilian jalkapallomaajoukkue (port. Seleção Brasileira) edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.[2]

MM-kisahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, minkä vuoksi Brasilia on MM-kisahistorian menestyksekkäin joukkue.

Vuodet 1914-1938[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2-0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita.lähde? Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommastakummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1-0, voitti Uruguay lopulta maalein 1-2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo" (suom. Maracanan isku).

1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässäkenen mukaan? puolivälieräottelussa Unkarille 2-4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.lähde?

1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia.lähde? Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia.lähde? Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3-0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2-0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5-2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5-2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.

Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta,lähde? josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle,lähde? joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4-1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin omakseen. Pokaali varastettiin myöhemmin, eikä sitä koskaan löydetty.

Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.

1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0-0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut.lähde? Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2-1.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi Argentiinan 3-1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2-3 Paolo Rossin tehtyä ottelun kaikki kolme maalia. Osa asijantuntijoista pitää Brasilian 1982 joukkuetta kaikkien aikojen parhaana.kenen mukaan?

1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin,kenen mukaan? mutta tappio 0-1 pudotti kirvelevästi ennakkosuosikit jatkosta.

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty peliajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.

1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, missä kotijoukkue Ranska voitti kamppailun maalein 3-0.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa,[3] tosin Brasilia kohtasi Itä-Saksan vuoden 1974 MM-kisoissa. Vuoden 2002 finaali päättyi Brasilian 2-0-voittoon maalikuninkuuden kahdeksalla osumalla voittaneen Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.

Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0-1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia voitti Etelä-Amerikan karsintalohkon ja pääsi Etelä-Afrikassa vuonna 2010 järjestettyihin maailmanmestaruuskilpailuihin. Brasiliaa valmensi aiemmin joukkueen pelaajana ja kapteenina vaikuttanut Dunga, joka oli voittanut maailmanmestaruuden vuoden 1994 MM-kilpailuissa. Hänen kokoamansa joukkueen pelityyliä arvosteltiin Brasiliassa tylsäksi ja liian puolustavaksi. Brasilia eteni aina puolivälieriin asti, joissa Hollanti pudotti sen maalein 2-1. Kilpailujen jälkeen Dunga ilmoitti jättävänsä valmennustehtävänsä.

Dungan jälkeen päävalmentajaksi nimettiin Mano Menezes, jonka johdolla Brasilia putosi jo puolivälierissä vuoden 2011 Copa Américassa. Menezes valmensi Brasilian joukkuetta myös olympialaisissa 2012. Brasilian historian ensimmäisen miesten jalkapallon olympiakullan tavoittelu kariutui lopulta finaaliin, jossa Meksiko oli parempi maalein 2-1. Menezes sai potkut tehtävästään marraskuussa 2012 ja maan jalkapalloliitto palkkasi Luiz Felipe Scolarin kymmenen vuoden tauon jälkeen joukkueen päävalmentajaksi.

Vuoden 2014 MM-kotikisoissaan Scolarin valmentama Brasilia pelasi alkulohkossa kaksi voitokasta ottelua Kroatiaa ja Kamerunia vastaan sekä yhden maalittoman tasapelin Meksikoa vastaan ja ylsi maalieron avulla lohkovoittoon. Pudotuspeleissä neljännesvälierässä vastaan tuli Chile, jonka Brasilia päihitti lukemin 1-1 päättyneen varsinaisen peliajan sekä maalittoman jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukisassa osumin 3-2. Ratkaisevan maalin ampui Neymar, joka loukkaantui seuraavassa ottelussa, Brasilian 2-1 -voittoon päättyneessä puolivälierässä Kolumbiaa vastaan, eikä pystynyt enää jatkamaan turnauksessa. Samassa pelissä Thiago Silva otti turnauksessa toisen varoituksensa, joten hänkään ei päässyt kentälle välieräottelussa Saksaa vastaan. Tämä ottelu päättyikin Brasilian historialliseen 7-1 -tappioon ja murskasi Brasilian unelman voittaa MM-kultaa kotikisoissa. Brasilia jäi lopulta neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelun Hollantia vastaan maalein 3-0.

Turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut neljästi vuosina 1997, 2005, 2009 ja 2013. Olympialaisissa se on kyennyt kolmesti hopealle (1984, 1988 ja 2012) ja kerran pronssille (1996). Copa Américassa Brasilia on voittanut 7 kultaa, 11 hopeaa ja 5 pronssia. MM-kisat se on voittanut viidesti ja yltänyt niin pronssille kuin hopeallekin kahdesti.

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selitykset:

  • O = Ottelut
  • V = Voitto
  • T = Tasapeli
  • H = Tappio
  • TM = Tehdyt maalit
  • PM = Päästetyt maalit
  • ME = Maaliero
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM ME
1930  Uruguay Puolivälierät 6. 2 1 0 1 5 2 +3
1934  Italia 1. kierros 14. 1 0 0 1 1 3 –1
1938  Ranska Pronssia 3. 5 3 1 1 14 11 +3
1950  Brasilia Hopeaa 2. 6 4 1 1 22 6 +16
1954  Sveitsi Puolivälierät 5. 3 1 1 1 8 5 +3
1958  Ruotsi Mestari 1. 6 5 1 0 16 4 +12
1962  Chile Mestari 1. 6 5 1 0 14 5 +9
1966  Englanti Lohkovaihe 11. 3 1 0 2 4 6 –2
1970  Meksiko Mestari 1. 6 6 0 0 19 7 +12
1974  Länsi-Saksa Neljäs sija 4. 7 3 2 2 6 4 +2
1978  Argentiina Pronssia 3. 7 4 3 0 10 3 +7
1982  Espanja 2. kierros 5. 5 4 0 1 15 6 +9
1986  Meksiko Puolivälierät 5. 5 4 1 0 10 1 +9
1990  Italia Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 4 2 +2
1994  Yhdysvallat Mestari 1. 7 5 2 0 11 3 +8
1998  Ranska Hopeaa 2. 7 4 1 2 14 10 +4
2002  Etelä-Korea
 Japani
Mestari 1. 7 7 0 0 18 4 +14
2006  Saksa Puolivälierät 5. 5 4 0 1 10 2 +8
2010  Etelä-Afrikka Puolivälierät 6. 5 3 1 1 9 4 +5
2014  Brasilia Neljäs sija 4. 7 3 2 2 11 14 –3
2018  Venäjä Päätetään myöhemmin
2022  Qatar Päätetään myöhemmin

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1992  Saudi-Arabia Ei selviytynyt karsinnoista
1995  Saudi-Arabia Ei selviytynyt karsinnoista
1997  Saudi-Arabia Mestari 1. 5 4 1 0 14 2 +12
1999  Meksiko Hopeaa 2. 5 4 0 1 18 5 +13
2001  Etelä-Korea
 Japani
Neljäs sija 4. 5 1 2 2 0 0 0
2003  Ranska Lohkovaihe 5. 3 1 1 1 3 3 0
2005  Saksa Mestari 1. 5 3 1 1 12 6 +6
2009  Etelä-Afrikka Mestari 1. 5 5 0 0 14 5 +9
2013  Brasilia Mestari 1. 5 4 1 0 14 3 +11
2017  Venäjä Päätetään myöhemmin
2021  Qatar Päätetään myöhemmin

Gold Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1996  Yhdysvallat Hopeaa 2. 4 3 0 1 10 3 +7
1998  Yhdysvallat Pronssia 3. 5 2 2 1 6 2 +4
2003  Yhdysvallat
 Meksiko
Hopeaa 2. 5 3 0 2 6 4 +2

Etelä-Amerikan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1916  Argentiina Pronssia 3. 3 0 2 1 3 4 –1
1917  Uruguay Pronssia 3. 3 2 0 1 5 3 +2
1919  Brasilia Mestari 1. 3 2 1 0 11 3 +8
1920  Chile Pronssia 3. 3 1 0 2 1 8 –1
1921  Argentiina Hopeaa 2. 3 1 0 2 4 3 +1
1922  Brasilia Mestari 1. 4 1 3 0 4 2 +2
1923  Uruguay Neljäs sija 4. 3 0 0 3 2 5 –3
1924  Uruguay Vetäytyi kisoista
1925  Argentiina Hopeaa 2. 4 2 1 1 11 9 +2
1926  Chile Vetäytyi kisoista
1927  Peru Vetäytyi kisoista
1929  Argentiina Vetäytyi kisoista
1935  Peru Vetäytyi kisoista
1937  Argentiina Hopeaa 2. 5 4 0 1 17 9 +8
1939  Peru Vetäytyi kisoista
1941  Chile Vetäytyi kisoista
1942  Uruguay Pronssia 3. 6 3 1 2 15 7 +8
1945  Chile Hopeaa 2. 6 5 0 1 19 5 +14
1946  Argentiina Hopeaa 2. 5 3 1 1 13 7 +6
1947  Ecuador Vetäytyi kisoista
1949  Brasilia Mestari 1. 7 6 0 1 39 7 +32
1953  Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 15 6 +9
1955  Chile Vetäytyi kisoista
1956  Uruguay Neljäs sija 4. 5 2 2 1 4 5 –1
1957  Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 23 9 +14
1959  Argentiina Hopeaa 2. 6 4 2 0 17 7 +10
1959  Ecuador Pronssia 3. 4 2 0 2 7 10 –3
1963  Bolivia Neljäs sija 4. 6 2 1 3 12 13 –1
1967  Uruguay Vetäytyi kisoista

Copa América[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1975 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 5 0 1 16 4 +12
1979 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 2 2 2 10 9 +1
1983 Ei isäntämaata Hopeaa 2. 8 2 4 2 8 4 +4
1987  Argentiina Lohkovaihe 5. 2 1 0 1 5 4 +1
1989  Brasilia Mestari 1. 7 5 2 0 11 1 +10
1991  Chile Hopeaa 2. 7 4 1 2 12 8 +4
1993  Ecuador Puolivälierät 5. 4 1 2 1 6 4 +2
1995  Uruguay Hopeaa 2. 6 4 2 0 10 3 +7
1997  Bolivia Mestari 1. 6 6 0 0 22 3 +19
1999  Paraguay Mestari 1. 6 6 0 0 17 2 +15
2001  Kolumbia Puolivälierät 6. 4 2 0 2 5 4 +1
2004  Peru Mestari 1. 6 3 2 1 13 6 +7
2007  Venezuela Mestari 1. 6 4 1 1 15 5 +10
2011  Argentiina Puolivälierät 8. 4 1 3 0 6 4 +2
2015  Chile Päätetään myöhemmin
2019  Brasilia Päätetään myöhemmin

Kesäolympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1900 Ranska Pariisi Ei osallistunut
1908 Iso-Britannia Lontoo Ei osallistunut
1912 Ruotsi Tukholma Ei osallistunut
1920 Belgia Antwerp Ei osallistunut
1924 Ranska Pariisi Ei selviytynyt karsinnoista
1928 Alankomaat Amsterdam Ei osallistunut
1936 Natsi-Saksa Berliini Ei osallistunut
1948 Iso-Britannia Lontoo Ei osallistunut
1952 Suomi Helsinki Puolivälierät 6. 3 2 0 1 9 6 +3
1956 Australia Melbourne Ei selviytynyt karsinnoista
1960 Italia Rooma 1. kierros 6. 3 2 0 1 10 6 +4
1964 Japani Tokio 1. kierros 9. 3 1 1 1 5 2 +3
1968 Meksiko México 1. kierros 11. 3 0 2 1 4 5 –1
1972 Länsi-Saksa München 1. kierros 12. 3 0 1 2 4 6 –2
1976 Kanada Montreal Neljäs sija 4. 5 2 1 2 6 6 0
1980 Neuvostoliitto Moskova Ei selviytynyt karsinnoista
1984 Yhdysvallat Los Angeles Hopeaa 2. 6 4 1 1 9 5 +4
1988 Etelä-Korea Soul Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 4 +8
1992 Espanja Barcelona Ei selviytynyt karsinnoista
1996 Yhdysvallat Atlanta Pronssia 3. 6 4 1 1 16 8 +8
2000 Australia Sydney Puolivälierät 6. 4 2 0 2 6 6 0
2004 Kreikka Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008 Kiina Peking Pronssia 3. 6 4 1 1 14 3 +11
2012 Iso-Britannia Lontoo Hopeaa 2. 6 5 0 1 16 7 +9
2016 Brasilia Rio de Janeiro Mukana isäntämaana
2020 Japani Tokio Päätetään myöhemmin

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Vastustaja Tulos Pelipaikka Kilpailu
6. helmikuuta 2013  Englanti
2–1
Englanti Wembley Stadium, Lontoo, Englanti Ystävyysottelu
21. maaliskuuta 2013  Italia
2–2
Sveitsi Stade de Genève, Geneve, Sveitsi Ystävyysottelu
25. maaliskuuta 2013  Venäjä
1–1
Englanti Stamford Bridge, Lontoo, Englanti Ystävyysottelu
6. huhtikuuta 2013  Bolivia
0–4
Bolivia Estadio Ramón Tahuichi Aguilera, Santa Cruz de la Sierra, Bolivia Ystävyysottelu
24. huhtikuuta 2013  Chile
2–2
Brasilia Estádio Governador Magalhães Pinto, Belo Horizonte, Brasilia Ystävyysottelu
2. kesäkuuta 2013  Englanti
2–2
Brasilia Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia Ystävyysottelu
9. kesäkuuta 2013  Ranska
3–0
Brasilia Arena do Grêmio, Porto Alegre, Brasilia Ystävyysottelu
15. kesäkuuta 2013  Japani
3–0
Brasilia Estádio Nacional, Brasília, Brasilia Maanosaliittojen cup 2013 – Lohkovaihe
19. kesäkuuta 2013  Meksiko
2–0
Brasilia Estádio Castelão, Fortaleza, Brasilia Maanosaliittojen cup 2013 – Lohkovaihe
22. kesäkuuta 2013  Italia
2–4
Brasilia Arena Fonte Nova, Salvador, Brasilia Maanosaliittojen cup 2013 – Lohkovaihe
26. kesäkuuta 2013  Uruguay
2–1
Brasilia Estádio Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia Maanosaliittojen cup 2013 – Välierät
30. kesäkuuta 2013  Espanja
3–0
Brasilia Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia Maanosaliittojen cup 2013 – Loppuottelu
14. elokuuta 2013  Sveitsi
1–0
Sveitsi St. Jakob-Park, Basel, Sveitsi Ystävyysottelu
7. syyskuuta 2013  Australia
6–0
Brasilia Estádio Nacional, Brasília, Brasilia Ystävyysottelu
10. syyskuuta 2013  Portugali
3–1
Yhdysvallat Gillette Stadium, Foxborough, Yhdysvallat Ystävyysottelu
12. lokakuuta 2013  Etelä-Korea
0–2
Etelä-Korea Soul World Cup Stadium, Soul, Etelä-Korea Ystävyysottelu
15. lokakuuta 2013  Sambia
2–0
Kiina Pekingin kansallinen stadion, Peking, Kiina Ystävyysottelu
16. marraskuuta 2013  Honduras
0–5
Yhdysvallat Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat Ystävyysottelu
19. marraskuuta 2013  Chile
2–1
Kanada Rogers Centre, Toronto, Kanada Ystävyysottelu
5. maaliskuuta 2014  Etelä-Afrikka
0–5
Etelä-Afrikka Soccer City Stadium, Johannesburg, Etelä-Afrikka Ystävyysottelu
3. kesäkuuta 2014  Panama
4–0
Brasilia Estádio Serra Dourada, Goiânia, Brasilia Ystävyysottelu
6. kesäkuuta 2014  Serbia
1–0
Brasilia Estádio do Morumbi, São Paulo, Brasilia Ystävyysottelu
12. kesäkuuta 2014  Kroatia
3–1
Brasilia Arena Corinthians, São Paulo, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Lohkovaihe
17. kesäkuuta 2014  Meksiko
0–0
Brasilia Estádio Castelão, Fortaleza, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Lohkovaihe
23. kesäkuuta 2014  Kamerun
1–4
Brasilia Estádio Nacional Mané Garrincha, Brasília, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Lohkovaihe
28. kesäkuuta 2014  Chile
1–1 (3–2 rp.)
Brasilia Estádio Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Neljännesvälierät
4. heinäkuuta 2014  Kolumbia
2–1
Brasilia Estádio Castelão, Fortaleza, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Puolivälierät
8. heinäkuuta 2014  Saksa
1–7
Brasilia Estádio Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Välierät
12. heinäkuuta 2014  Alankomaat
0-3
Brasilia Estádio Nacional Mané Garrincha, Brasília, Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Pronssiottelu

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat valittiin 12. kesäkuuta 2014 alkaviin Jalkapallon vuoden 2014 maailmanmestaruuskisoihin.[4]
Ottelut ja maalit on päivitetty 8. heinäkuuta 2014 Saksaa vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M Jefferson 2. tammikuuta 1983 (ikä 32) 9 0 Brasilia Botafogo
12 M Júlio César 3. syyskuuta 1979 (ikä 35) 86 0 Kanada Toronto
22 M Victor 21. tammikuuta 1983 (ikä 32) 6 0 Brasilia Atlético Mineiro
2 P Dani Alves 6. toukokuuta 1983 (ikä 32) 79 6 Espanja Barcelona
3 P Thiago Silva (Kapteeni) 22. syyskuuta 1984 (ikä 30) 51 3 Ranska Paris Saint-Germain
4 P David Luiz 22. huhtikuuta 1987 (ikä 28) 42 2 Ranska Paris Saint-Germain
6 P Marcelo 12. toukokuuta 1988 (ikä 27) 37 4 Espanja Real Madrid
13 P Dante 18. lokakuuta 1983 (ikä 31) 13 2 Saksa Bayern München
14 P Maxwell 27. elokuuta 1981 (ikä 34) 9 0 Ranska Paris Saint-Germain
15 P Henrique 14. lokakuuta 1986 (ikä 28) 6 0 Italia Napoli
23 P Maicon 26. heinäkuuta 1981 (ikä 34) 74 7 Italia Roma
5 KK Fernandinho 4. toukokuuta 1985 (ikä 30) 11 2 Englanti Manchester City
8 KK Paulinho 25. heinäkuuta 1988 (ikä 27) 31 5 Englanti Tottenham Hotspur
11 KK Oscar 9. syyskuuta 1991 (ikä 23) 37 11 Englanti Chelsea
16 KK Ramires 24. maaliskuuta 1987 (ikä 28) 48 4 Englanti Chelsea
17 KK Luiz Gustavo 23. heinäkuuta 1987 (ikä 28) 24 1 Saksa Wolfsburg
18 KK Hernanes 29. toukokuuta 1985 (ikä 30) 26 2 Italia Internazionale
19 KK Willian 9. elokuuta 1988 (ikä 27) 11 2 Englanti Chelsea
20 KK Bernard 8. syyskuuta 1992 (ikä 22) 14 1 Ukraina} Šah’tar Donetsk
7 H Hulk 25. heinäkuuta 1986 (ikä 29) 40 9 Venäjä Zenit Pietari
9 H Fred 3. lokakuuta 1983 (ikä 31) 39 18 Brasilia Fluminense
10 H Neymar 5. helmikuuta 1992 (ikä 23) 54 35 Espanja Barcelona
21 H 20. maaliskuuta 1987 (ikä 28) 19 5 Brasilia Atlético Mineiro

Kutsutut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Diego Cavalieri 1. joulukuuta 1982 (ikä 32) 3 0 Brasilia Fluminense Alustava MM-ryhmä
P Miranda 7. syyskuuta 1984 (ikä 30) 7 0 Espanja Atlético Madrid Alustava MM-ryhmä
P Filipe Luís 9. elokuuta 1985 (ikä 30) 4 0 Espanja Atlético Madrid Alustava MM-ryhmä
P Rafinha 7. syyskuuta 1985 (ikä 29) 2 0 Saksa Bayern München Alustava MM-ryhmä
P Dedé 1. heinäkuuta 1988 (ikä 27) 9 1 Brasilia Cruzeiro Flag of Chile.svg Chile, 19. marraskuuta 2013
P Marquinhos 14. toukokuuta 1994 (ikä 21) 1 0 Ranska Paris Saint-Germain  Chile, 19. marraskuuta 2013
P Marcos Rocha 11. joulukuuta 1988 (ikä 26) 2 0 Brasilia Atlético Mineiro  Portugali, 10. syyskuuta 2013
P Réver 4. tammikuuta 1985 (ikä 30) 8 1 Brasilia Atlético Mineiro Maanosaliittojen cup 2013
KK Lucas Moura 13. elokuuta 1992 (ikä 23) 31 4 Brasilia Paris Saint-Germain Alustava MM-ryhmä
KK Lucas Leiva 9. tammikuuta 1987 (ikä 28) 24 0 Englanti Liverpool Alustava MM-ryhmä
KK Fernando 3. maaliskuuta 1992 (ikä 23) 8 0 UkrainaŠah’tar Donetsk  Portugali, 10. syyskuuta 2013
KK Jean 24. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 6 0 Brasilia Fluminense  Sveitsi, 14. elokuuta 2013
KK Jádson 5. lokakuuta 1983 (ikä 31) 8 1 Brasilia Corinthians Maanosaliittojen cup 2013
H Alan Kardec 12. tammikuuta 1989 (ikä 26) 0 0 Brasilia São Paulo Alustava MM-ryhmä
H Robinho 25. tammikuuta 1984 (ikä 31) 92 27 Italia Milan Flag of Chile.svg Chile, 19. marraskuuta 2013
H Alexandre Pato 2. helmikuuta 1989 (ikä 26) 27 10 Brasilia São Paulo  Sambia, 15. lokakuuta 2013
H Leandro Damião 22. heinäkuuta 1989 (ikä 26) 17 3 Brasilia Santos Maanosaliittojen cup 2013

Eniten maaotteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cafu on eniten otteluita pelannut pelaaja Brasilian maajoukkueessa 142 ottelullaan.

Tilastot päivitetty 19. marraskuuta 2013 saakka. Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla.

# Pelaaja Maaottelut Maalit
1 Cafu 142 5
2 Roberto Carlos 125 11
3 Lúcio 105 4
4 Cláudio Taffarel 101 0
5 Djalma Santos 98 3
Ronaldo 98 62
7 Ronaldinho 97 33
8 Gilmar 94 0
9 Gilberto Silva 93 3
10 Pelé 92 77
Rivelino 92 26
Robinho 92 27

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelé on eniten maaleja tehnyt pelaaja Brasilian maajoukkueessa 77 maalilla.

Tilastot päivitetty 19. marraskuuta 2013 saakka. Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla.

# Pelaaja Maalit Maaottelut
1 Pelé 77 92
2 Ronaldo 62 98
3 Romário 55 70
4 Zico 48 71
5 Bebeto 39 75
6 Rivaldo 34 74
7 Jairzinho 33 81
Ronaldinho 33 97
9 Ademir 32 39
Tostão 32 54


Brasilian jalkapallomuseo – Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat brasilialaiset pelaajat on asetettu parhaimmiksi pelaajaksi Brasilian Hall of Famessa.

Edelliset kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Copa América[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gold Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuden voittaneet valmentajat on lihavoitu.

Nykyiset valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentaja Luiz Felipe Scolari
Apuvalmentaja Flávio Murtosa
Kuntovalmentaja Paulo Paixão
Tekninen neuvoja Carlos Alberto Parreira

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIFA/Coca-Cola World Ranking 6.8.2015. FIFA. Viitattu 6.8.2015. (englanniksi)
  2. Badenhausen, Kurt: Neymar And Brazil Have The Best-Selling World Cup Jerseys In U.S. Forbes.com. 17.6.2014. Forbes Media LLC. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  3. [1]
  4. Scolari selects Brazil squad FIFA.com (englanniksi) (7.5.2014) Viitattu 12.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alex Bellos: Futebol: brasilialainen elämäntapa (Koala, 2002) ISBN 952-5186-41-5 (sid.)