Koordinaatit: 39.9°N, 116.4°E

Peking

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peking
(北京
Beijing)
Beijing montage.png
Beijing in China (+all claims hatched).svg
Valtio Kiinan kansantasavalta
Hallinto
 – Pormestari Guo Jinlong[1].
Pinta-ala  (29. sija)
 – Kokonaispinta-ala &&&&&&&&&&016410.054000016 410,54[2] km²
Korkeus 43,5 m
Väkiluku (2010)  ([3]) 19 612 368
 – Tiheys 1 167,3 as./km²
Aikavyöhyke UTC+8
Suuntanumero(t) 10
Alueellinen BKT (2013): 1 950,1 mrd. CNY[4]
(eli 3,1 % Kiinan BKT:stä) ja asukasta kohti 93 213 CNY (noin 11 167 EUR[5][6]
eli 222 % Kiinan keskiarvosta, Kiinan 2. korkein arvo)[7]
Kansallinen kirjaintunnus: BJ[8]
ISO 3166-2 -tunnus: CN-11

Peking[9] (kiin. 北京, pinyin Běijīng, Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? [beidzing]) on Kiinan pääkaupunki. Peking on myös yksi Kiinan neljästä maakuntatason itsehallinnollisesta kunnasta. Peking on Kiinan toiseksi suurin kaupunki.[10]

Pekingiä pidetään Kiinan politiikan, koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun Shanghaita ja Hongkongia taas pidetään talouden keskuksina. Nimi Peking on tullut 1800-luvulla Kiinan postilaitoksessa käytössä olleen siirtokirjoitusjärjestelmän mukaisesta kirjoitusasusta.[11] Kaupungin kiinalainen nimi muodostuu sanoista běi pohjoinen ja jīng pääkaupunki. Kaupungin kiinalainen lyhennenimi on Jing.[8] Myös pinyinin mukainen nimiasu Beijing on suomea.[8] Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2013 ohjeen mukaan se on rinnasteinen nimi,[12] mutta toinen kielitoimiston ohje suosittelee selvästi nimen Peking käyttöä.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingillä on yli 3 000 vuoden historia. Taistelevat läänitysvaltiot -kaudella (475–221 eaa.) Yān-valtion (燕) pääkaupunki, jonka nimi oli 蓟 [jì], sijaitsi nykyisen Pekingin paikalla.

Kiinan pääkaupungiksi Pekingin teki ensimmäisenä Kublai-kaani vuonna 1272. Kun mongolien Yuan-dynastia vuonna 1368 kukistettiin ja valtaan nousi kiinalainen Ming-dynastia, Peking menetti aluksi pääkaupunkiasemansa Nanjingille. Vuonna 1421 Peking tuli jälleen pääkaupunkiksi ja sellaisena pysyi yhtäjaksoisesti vuoteen 1928 saakka, siis sekä Ming-dynastian loppuaikana, koko mantšuvallan (Qing-dynastian, 1644–1912) ajan että myös Kiinan tasavallan alkuvaiheessa. Vuonna 1928 Nanjing tuli toisen kerran pääkaupungiksi (nán jīng, ’eteläinen pääkaupunki’). Pekingin nimeksi vaihdettiin Peiping (kiinaksi Beiping eli Pohjoinen rauha)[8], mutta kommunistien tultua valtaan vuonna 1949 pääkaupungiksi ja kaupungin nimeksi tuli jälleen Peking.

Piirikuntatason jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirikuntatasolla kaupunki jakautui seuraavasti (2010):[13]

ColorBeijingMap.png

1. Dongcheng
2. Xicheng
3. Shijingshan
1
2
Chaoyang
Haidian
Fengtai
3
Mentougou
Fangshan
Tongzhou
Shunyi
Changping
Daxing
Pinggu
Huairou
Yanqing
Miyun


Keskusta (punaiset ja siniset kaupunkipiirit, 区 Qu)
  • Chaoyang (朝阳区), 3 545 137 as.
  • 1. Dongcheng (东城区, sis. Chongwen), 919 253 as.
  • Fengtai (丰台区), 2 112 162 as.
  • Haidian (海淀区), 3 280 670 as.
  • 3.Shijingshan (石景山区), 616 083 as.
  • 2. Xicheng (西城区, sis. Xuanwu), 1 243 315 as.
Laitakaupunki (vihreät kaupunkipiirit, 区 Qu)
Ympäristö (keltaiset kaupunkipiirit, 区 Qu, ja piirikunnat, 县 Xian)
  • Huairou (怀柔区), 372 887 as.
  • Pinggu (平谷区), 415 958 as.
  • Miyun (密云县), 467 680 as.
  • Yanqing (延庆县), 317 426

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneruuhkaa Pekingissä

Peking on yksi Kiinan suurimmista liikenteen solmukohdista. Kaupungin ympärillä on viisi kehätietä, yhdeksän moottoriliikennetietä ja 11 valtatietä. Lukuisat rautatiet yhdistävät Pekingin muihin kaupunkeihin. Pekingin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 20 kilometriä koilliseen kaupungin keskustasta.

Raideliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingin metron ensimmäinen linja avattiin vuonna 1971, nykyään linjoja on 14 ja asemia 172. Linjojen yhteispituus on 336 kilometriä.[14] Pekingin metro on manner-Kiinan vanhin sekä toiseksi pisin ja käytetyin Shanghain metron jälkeen.

Metrojärjestelmä laajeni viidellä linjalla vuoden 2010 lopussa, kun linjat 15, Changping, Fangshan, Yizhuang ja Daxing avattiin.

Lentoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peking on yksi kansainvälisen ja maan sisäisen lentoliikenteen keskuksista. Lentokentältä pääsee kaupungin keskustaan taksilla, lentokenttäbussilla sekä Airport Express -pikaraitiotieyhteydellä, joka on yhdistetty metroverkostoon.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingin koillisosan asuinalue Chaoyangin kaupunginosassa
Pekingin etniset ryhmät vuosien 2000 ja 2010 väestönlaskennoissa.[15]
Etninen ryhmä 2000 2010
Han-kiinalaiset 12 983 696 18 811 154
Hui-kiinalaiset 235 837 249 223
Mantšut 250 286 336 032
Mongolit 37 464 76 736
Korealaiset 20 369 37 380

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Pekingissä asui 19 612 368 henkilöä.[15] Kaupungin (UNDP:n uusituilla laskentakaavoilla laskettu) inhimillisen kehityksen indeksi arvo vuodelle 2010 oli 0,821. Kaupungin indeksiarvo on Kiinan korkein maakunta-tason hallinnollisen yksikön arvo, huomattavasti maan keskimääristä (0,693) korkeampi.[16]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaan temppeli, Pekingin symboli

Merkittävimpiä nähtävyyksiä Pekingissä ja sen ympäristössä:

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingissä järjestettiin vuoden 2008 kesäolympialaiset.[17] Siellä tullaan järjestämään myös talviolympialaiset vuonna 2022, joka on ensimmäinen kerta kun sama kaupunki on saanut järjestettäväkseen sekä kesä- että talvikisat.[18]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingissä on useita korkeakouluja ja yliopistoja, joista monet ovat kansainvälisestikin arvostettuja, kuten Kiinan kolme arvovaltaisinta oppilaitosta Pekingin yliopisto, UIBE (University of International Business And Economics)[19] ja Qinghuan yliopisto.

Kiinan poliittisen ja kulttuuripääkaupungin statuksen mukaisesti Pekingissä on enemmän korkeatasoisia oppilaitoksia kuin muissa Kiinan kaupungeissa. Lisäksi Kiinassa on opiskelijoita muualta maailmasta, kuten Japanista, Etelä-Koreasta, Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki: Valtio: Alkaen:
Tokio Japani 14. maaliskuuta 1979
New York Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 25. helmikuuta 1980
Alger Algerian lippu Algeria 11. syyskuuta 1989
Belgrad Serbian lippu Serbia 14. lokakuuta 1980
Lima Perun lippu Peru 21. marraskuuta 1983
Washington D.C. Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 15. toukokuuta 1984
Madrid Espanjan lippu Espanja 16. syyskuuta 1985
Rio de Janeiro Brasilian lippu Brasilia 24. marraskuuta 1986
Île-de-France Ranskan lippu Ranska 2. heinäkuuta 1987
Köln Saksan lippu Saksa 14. syyskuuta 1987
Ankara Turkin lippu Turkki 20. kesäkuuta 1990
Kairo Egyptin lippu Egypti 28. lokakuuta 1990
Islamabad Pakistanin lippu Pakistan 8. lokakuuta 1992
Jakarta Indonesia 8. lokakuuta 1992
Bangkok Thaimaan lippu Thaimaa 26. toukokuuta 1993
Tel Aviv Israelin lippu Israel 29. toukokuuta 1993
Buenos Aires Argentiinan lippu Argentiina 13. heinäkuuta 1993
Soul Etelä-Korea 23. lokakuuta 1993
Kiova Ukrainan lippu Ukraina 13. tammikuuta 1993
Berliini Saksan lippu Saksa 5. huhtikuuta 1994
Bryssel Belgian lippu Belgia 22. syyskuuta 1994
Hanoi Vietnamin lippu Vietnam 6. lokakuuta 1994
Amsterdam Alankomaiden lippu Alankomaat 29. lokakuuta 1994
Moskova Venäjän lippu Venäjä 16. toukokuuta 1995
Pariisi Ranskan lippu Ranska 23. lokakuuta 1997
Rooma Italia 28. toukokuuta 1998
Gauteng Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 6. joulukuuta 1998
Teheran Iran 10. huhtikuuta 1999
Ottawa Kanada 18. lokakuuta 1999
Canberra Australian lippu Australia 14. syyskuuta 2000
Manila Filippiinit 14. marraskuuta 2005
Lontoo Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 10. huhtikuuta 2006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Who's Who in China's Leadership
  2. Beijing Facts visitbeijing.com.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  3. Communiqué of the National Bureau of Statistics of People's Republic of China on Major Figures of the 2010 Population Census
  4. 3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  5. 3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  6. Euro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  7. 3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  8. a b c d Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 412 Peking. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  9. a b Kiinankieliset nimet: suomeen mukautettu vai kansainvälinen nimiasu? kielitoimistonohjepankki.fi
  10. China > People and Society > Major urban areas - population CIA World Factbook. Viitattu 9.10.2014.
  11. [1]
  12. Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 141. Eksonyymit (suomenkieliset nimiet): Peking ~ Beijing (endonyymi). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  13. Administrative Division of Bĕijīng citypopulation.de. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  14. Beijing Subway Guide
  15. a b Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 353-354. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)
  16. China National Human Development Report 2013 (pdf) (Table 1 Human Development Index, 2010 (sivu 126/200)) ISBN 978-7-5001-3754-2. 7/2013. Peking: undp.org. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  17. Beijing Olympics Financial Times
  18. Tässä se on! Talviolympialaisten seuraava isäntä selvillä 31.7.2015. MTV Sport. Viitattu 31.7.2015.
  19. UIBE

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: