Sisä-Mongolia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisä-Mongolia
內蒙古
Nèi Měnggǔ
Öbür Monggol
Sisä-Mongolian (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Sisä-Mongolian (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Valtio Kiina
Prefektuuritaso 12 yksikköä
Piirikuntataso 101 yksikköä
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi autonominen alue
 – Hallinnollinen keskus Hohhot
Pinta-ala  ([1]) 1 177 000 km² (3.)
Väkiluku (2013)  ([1]) 24 976 100 (23.)
 – Väestötiheys 21,2[1] as/km²
BKT (2013) 1 683,2 mrd. CNY[2]
(eli 2,7 % Kiinan BKT:stä)
 – asukasta kohti 67 498 CNY, noin 8 086 EUR[3][4] (161 % Kiinan keskiarvosta)[5]
HDI (2010[6]) 0,722
Symbolit
 – Kansallinen kirjaintunnus[7] NM
Lyhenteet
 – ISO 3166 CN-15
www.nmg.gov.cn

Sisä-Mongolia (mong. ɵвγp монггхул, öbür mongghul; yksinkertaistetut merkit: 内蒙古; perinteiset merkit: 內蒙古; pinyin: nèi měng gǔ) on autonominen alue Kiinassa. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Sisä-Mongolia on varattu mongoleille.

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisä-Mongolian nimitys syntyi Qing-dynastian valtakaudella. Tarkoituksena oli erotella Sisä-Mongolian siäsiet zazagit eli hallitsijat ulkoisista zazageista, jotka hallitsivat puolestaan Ulko-Mongoliaa eli nykyistä Mongolian valtiota, sekä Sinkiangia. Vielä tuolloin Sisä-Mongoliaksi käsitettiin myös osia Mantšuriasta. Kiinan tasavallan aikana nykyistä Sisä-Mongoliaa hallittiin useamman erikoisalueen ja provinssin kautta. Sisä-Mongolia yhdistettiin hallinnollisesti vasta vuonna 1954. Nykyinen mongolinkielinen nimi alueelle öbür mongghul takoittaa Etelä-Mongoliaa ja termi tuli käyttöön vuonna 1947 kun sitä alettiin ensin käyttää Mongoliassa. Kiinan kielinen termi nèi měng gǔ eli Sisä-Mongolia säilyi puolestaan entisellään.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruohotasankoa Sisä-Mongoliassa.

Pinta-alaltaan Sisä-Mongolia on noin 1,2 miljoonaa km²[9]. Alue voidaan jakaa maantieteelisesti kolmeen osaan. Mongolian rajalla kulkeva tasanko ja aavikko muodostavat osan Mongolian ylänköä. Itäinen Sisä-Mongolia Hingganvuorten toisella puolella on puolestaan osa Mantšurian tasankoja ja Yin Shan-vuorten eteläpuolinen alue on osa Pohjois-Kiinan tasankoa reunustavaa ylänköä. Keltainenjoki halkoo näitä ylänköjä ja erottaa aavikon Ordosin tasangosta. Alueella vallitsee kuiva mannerilmasto ja vuosittainen sadanta on 150-400 millimetriä. Suurin osa alueesta on aroa, joskin paikoitellen esiintyy myös dyynejä ja pieniä metsiköitä. Alueen lounaisosat ovat aavikkoa ja Hingganvuorten pohjoisosat havumetsää.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisä-Mongolia ja Ulko-Mongolia erotettiin toisistaan Qing-dynastian aikana. Sisä-Mongoliasta tehtiin tavallinen kiinalainen provinssi Ulko-Mongolian pitäessä vanhan hallintojärjestelmänsä. Qing-dynastia myönsi Venäjän painostuksesta Ulko-Mongolian itsenäisyyden 1911 ja erillinen Mongolia syntyi.

Sisä-Mongolian autonominen alue perustettiin virallisesti 12. joulukuuta 1949 kommunistien vallattua alueen Kiinan sisällissodassa. Alkuperäinen Sisä-Mongolian alue oli nykyistä pienempi. Vielä tuolloin oli olemassa Suiyuanin provinssi. Suiyan liitettiin Sisä-Mongoliaan vuonna 1954 ja sen entinen pääkaupunki Guisui uudelleennimettiin Hohhotiksi. Vuonna 1955 Rehen provinssi lakkautettiin ja sen alueet jaettiin Liaoningin, Hebein ja Sisä-Mongolian alueiden kesken. Molemmat Sisä-Mongoliaan liitetyistä alueista olivat enemmistöltään kiinalaisia.[11]

Kulttuurivallankumouksen aikana Sisä-Mongolia myös menetti joitakin alueitaan. Idässä Sisä-Mongolian alueista Hulun Buirin liiton alueet annettiin Heilongjiangin provinsille, Hingganin ja Jirimin liitot Jilinille, sekä Juu Udan liitto Liaoningille. Lännessä Ningxiaan ja Gansuun liitettiin muutamia qi-alueita. Vuonna 1979 alkaneiden poliittisten uudistusten myötä vanhat rajat kuitenkin palautettiin.[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi daguuripainijaa Sisä-Mongoliassa.

Sisä-Mongolia voidaan väestöllisesti jakaa neljään osaan. Paimentolaisalue käsittää Mongolian rajan, Hinggavuorten itäosia ja Ordosin ylängön länsiosat. Yhteensä tämä alue käsittää noin 65 % Sisä-Mongolian alueesta, mutta siellä asuu vain noin 18 % sen väestöstä. Mongolit muodostavat 24 % alueen väestöstä, mutta he kuitenkin hallitsevat harvaan asuttua maaseutua han-kiinalaisten asuttaessa kaupunkeja. Itäisässä Sisä-Mongoliassa sijaitseva Khorchin ja sitä ympäröivät alueet kuuluvat paimentolais-maatalousvyöhykkeeseen. Alue on pieni niin pinta-alataan (7 %) kuin väestöltäänkin (11 %). Alueella asuu kuitenkin lähes 39 % Sisä-Mongolian mongoleista ja se on myös alueista ainoa, jolla mongolit muodostavat enemmistön, tai 54 % väestöstä. Koillisen metsätalousalue kattaa 14 % Sisä-Mongolian pinta-alasta ja 9 % sen väestöstä. 1950-luvulta lähtien alueelle on muuttanut paljon kiinalaisia, jotka muodostavat nykyisin alueen selvän enemmistön. Mongolit muodostavat väestöstä vain 3,5 % ja muut vähemmistöt, kuten daguurit, evenkit ja oroqinit 8 %. Sisä-Mongolian maatalousalue käsittää Keltaisenjoen varren ja Sisä-Mongolian raja-alueet Shanxin, Hebein, Liaoningin ja Jilinin kanssa. Tällä alueella asuu 61 % koko alueen väestöstä sen kuitenkin kattaessa vain 13 % sen pinta-alasta. Sisä-Mongolian mongoleista tälä alueella asuu 31 %, mutta alueen väestöstä he muodostavat vain 8 %. Sisä-Mongolia on kaupungistunut nopeasti. Kun kaupungeissa asui vain 22 % väestöstä vielä vuonna 1978, oli sama lukema vuonna 1990 jo 36 %.[12]

Sisä-Mongolian asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 24,706 miljoonaa eli 1,84 prosenttia Kiinan väestöstä (ilman Hongkongia ja Macaota). Lukujen perusteella maakunta oli Kiinan 23. väkirikkain maakuntatason hallintoalue.[13] Vuoden 2013 lopun väestöarvio oli 24,976 miljoonaa ja arvio väestötiheydestä 21,2 henkeä neliökilometrillä.[1]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisä-Mongoliassa on säilytetty mongolin kirjoitusjärjestelmä, toisin kuin Mongoliassa, jossa on siirrytty kyrillisen aakkoston käyttöön.

Tšingis-kaanin mausoleumi on Sisä-Mongoliassa.lähde?

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisä-Mongolian hallinnolliset alueet

Perinteisesti Sisä-Mongolia on jaettu liittoihin (meng, 盟), jotka vastaavat Kiinan prefektuureja. 1990-luvusta lähtien liittoja on muutettu prefektuuritason kaupungeiksi muun Kiinan tavoin. Nykyään Sisä-Mongolia jakautuu yhdeksään prefektuuritason kaupunkiin ja kolmeen liittoon.[14] Sisä-Mongolian liitot ja kaupungit ovat:[15]

1. Alxa
2. Bayannur
3. Wuhai
4. Ordos
5. Baotou
6. Hohhot

7. Ulanqab
8. Xilingol
9. Chifeng
10. Tongliao
11. Hinggan
12. Hulunbuir

Piirikuntatasolla alueet jakautuvat edelleen kaupunkeihin, piirikuntiin sekä alueen ainutlaatuisiin lippuihin (qi, 旗). Piirikuntatason yksikköjä on yhteensä 101.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d China: Nei Menggu (Inner Mongolia) citypopulation.de. Viitattu 13.4.2015. (englanniksi)
  2. 3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  3. 3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  4. Euro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  5. 3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  6. China National Human Development Report 2013 (pdf) (Table 1 Human Development Index, 2010 (sivu 126/200)) ISBN 978-7-5001-3754-2. 7/2013. Peking: undp.org. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  7. Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 493 Sisä-Mongolia. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  8. Atwood 2004, s 245-246
  9. Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1166-1167. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  10. Atwood 2004, s 240
  11. a b Atwood 2004, s 243
  12. Atwood 2004, s 240-241
  13. National Bureau of Statistics of China: Communiqué of the National Bureau of Statistics of People's Republic of China on Major Figures of the 2010 Population Census [1 (No. 1)] (Kiinan 6. kansallisen väestönlaskennan (2010) alustavia tuloksia) 29.4.2011. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 13.4.2015. (englanniksi)
  14. Inner Mongolia Travel Guide Foreigners in China. Viitattu 21.11.2014. (englanniksi)
  15. Inner Mongolia Political Map Editable Maps. Viitattu 21.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]