Uusi Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uusi Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue liittyi väitöksiin salaliitosta, jonka mukaan tällaisella nimellä toimiva järjestö olisi toiminut Sisä-Mongoliassa vakoojaverkkona. Väitökset johtivat suuriin vainoihin, jotka kohdistettiin pääasiassa paikalliseen mongoliväestöön. Virallisten lukujen mukaan vainoissa kuoli 22 900 henkilöä ja tapahtumat liittyivät laajemmin Kiinan kulttuurivallankumoukseen. Kiinan keskushallinto myönsi väitteet liikkeen olemassaolosta vääriksi vuonna 1978, mutta vainojen päätekijöitä ei koskaan tuotu oikeuden eteen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue oli alun perin vuonna 1925 Neuvostoliiton ja Mongolian tuella Sisä-Mongoliaan perustettu poliittinen liike. Se heräsi henkiin uudestaan Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa huhtikuussa 1945. Liike vaikutti Neuvostoliiton armeijan vapauttamissa Sisä-Mongolian osissa ja se kannatti alueen liittymistä Mongoliaan. Kiinan kommunistisen puolueen onnistui kuitenkin kaapata liike mongolikommunisti Ulanfun avulla. Liikkeen entiset johtajat suostuivat sen hajottamiseen ja viimeiset sen piireistä lakkautettiin vuoden 1947 loppuun mennessä. Vuodesta 1949 eteenpäin liikkeen entisiä johtajia vastaan hyökättiin Kiinan virallisessa propagandassa, vaikka joillakin sen entisillä vaikuttajilla oli edelleen asemia aluehallinnossa. 1956 Ulanfun täytyi suostutella liikkeen entisten vaikuttajien antamaan lisää "myönnytyksiä" virheistään.[1]

Vainot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulanfu menetti asemansa Sisä-Mongolian johdossa kulttuurivallankumouksen myötä vuonna 1966. Hänen tilalleen nousi 1. marraskuuta samana vuonna han-kiinalainen sotilashenkilö nimeltä Teng Haiqing. Hänen tehtävänään oli puhdistaa Sisä-Mongolia siellä väitetysti vaikuttaneista pettureista ja luokkavihollisista. Samalla alueella vaikuttaneet han-kiinalaiset siirtolaiset toivoivat pääsevänsä eroon alueen mongolien autonomiasta. Talvella 1967-68 mongolikirjailija ja kulttuurivallankumousaktivisti Ulaanbagana alkoi esittää syytteitä siitä, että "Uusi Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue" oli edelleen olemassa ja toimi Neuvostoliiton ja Mongolian tukemana vakoojajärjestönä. Elokuussa 1968 Teng Haiqing pidätytti kahdeksan politiikan huipulla vaikuttanutta mongolia väitettyinä liikkeen johtajina. 25. huhtikuuta tuolloinen Sisä-Mongolian yliopiston varapuheenjohtaja Batu tunnusti 18-tuntia kestäneiden kuulustelujen jälkeen uuden Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue olemassaolon, vaikkakin hän perui nopeasti tunnustuksensa ja kieltäytyi allekirjoittamasta sitä. Seuraavana päivänä alkoi joka tapauksessa virallinen uuden Sisä-Mongolian vallankumouksellinen puolueen vastainen kampanja.[1]

Vaikka virallisten syyttäjien joukossa oli joitakin mongolejakin, kuten Tengin varamies Wu Tao, oli kyseessä kuitenkin melko selvästi etninen sorto. Paikallisissa sotilasyksiköissä jokainen rykmenttitasoa korkeammalla palvellut mongoliupseeri joutui syytösten kohteeksi. Oroqinien autonomisessa lippukunnassa lähes jokaista oroqinia syytettiin puolueen vastaisesta toiminnasta. Ordosin Üüshinin lippukunnan Tugin yhteisössä syytetyiksi joutui 90 % kaikista sen asukkaista, tai noin 1 926 henkilöä. Syytetyistä 71 % oli aikuisia. 270:tä heistä vahingoitettiin eri tavoin, 116 invalidisoitui ja 49 tapettiin. Kohteeksi joutui myös joitakin han-kiinalaisia, jotka olivat tukeneet Ulanfun autonomiapolitiikkaa. Virallisten lukujen mukaan vainoissa kuoli lopulta 22 900 henkilöä ja vahingoittui 170 000. Pidätettyjen määrä vaihtelee virallisissa asiakirjoissa 346 000-750 000 välillä.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1968 Kiinan kansantasavallan pääministeri Zhou Enlai pyysi Tengiä tutkimaan mahdollisia väärinkäytöksiä vainojen aikana, mutta pyynnöllä ei ollut sen suurempaa vaikutusta. 4. helmikuuta 1969 Kiinan johto kokoontui Pekingissä Mao Zedongia lukuun ottamatta ja Teng Haiqingin toiminta tuomittiin. Mao itse kritisoi Tengin toimintaa 22. toukokuuta, jonka jälkeen Tengin oli pakko myöntää, että vainojen aikana oli syyllistytty virheisiin. Heinäkuussa Sisä-Mongolia jaettiin ja Tengin hallinnasta poistui sen itä- ja länsiosat. Joulukuussa Tengin, Wu Taon ja muut alueen johtajat erotettiin viimein tehtävistään. 20. huhtikuuta 1978 uuden Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue tapaus tunnustettiin virallisesti vääristellyksi. Kukaan tapaukseen johtajista ei ole kuitenkaan vielä tänäkään päivänä tuomittu väärinkäytöksistä. Ulaanbagana sai vuonna 1987 15 vuoden vankeustuomion, vaikkakin tuomarit huomauttivat ettei hän ollut tapauksen päätekijä. Koko uuden Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue tapaus vieraannutti monet paikalliset Kiinan kommunistisesta puolueesta. Tapauksen tarkempaa tutkimatta jättämistä pidetään edelleen vääryytenä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 401-402. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)