Kiinan etniset ryhmät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallisuusryhmät Kiinan kartalla vuonna 1983

Tämä artikkeli käsittelee Kiinan 56 virallisesti tunnustettua kansallisuutta, joista 55 on vähemmistökansoja.

Kiina on melko homogeeninen valtio, eli väestöstä suurin osa, yli 92 %, koostuu han-kiinalaisista. Muita etnisiä ryhmiä eli kansoja on historian aikana huomioitu melko heikosti. Ennen Kiinan kansantasavallan perustamista ajatus viidestä kansasta oli yleisesti vallalla oleva tulkinta Kiinan kansan koostumuksesta. Nämä viisi kansaa olivat han-kiinalaiset, mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja hui-kiinalaiset.

Pian perustamisensa jälkeen Kansantasavalta järjesti laajan tutkimuksen erilaisista etnisistä ryhmistä Kiinassa. Tutkimuksen kuluessa lähes 400 ryhmää ilmoittautui vähemmistökansaksi. Näistä poistettiin päällekkäiset ilmoittautumiset ja lopullinen tulkinta päätyi 55 vähemmistökansaan. Jaottelu on osittain mielivaltainen: toisinaan samaan kansaan luetaan toisistaan etnisesti ja kielellisesti jyrkästi eroavia ryhmiä, toisinaan taas esimerkiksi uskonto on riittänyt erottamaan tietyn väestöryhmän omaksi ”kansakseen”. Kansantasavalta on muodostanut lukuisia autonomisia alueita näille vähemmistökansoille, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.

Etnisten ryhmien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kommunistihallinnon ensimmäisessä väestönlaskennassa vuonna 1953 rekisteröitiin yli 400 eri etnisten ryhmien nimeä. Osa näistä oli etnisten ryhmien omankielisiä eri nimityksiä samalle ryhmälle ja osa eri tavoin kiinaksi käännettyjä nimiä. Etnisten ryhmien määrä päätettiinkin kartoittaa tarkemmin. Tätä toteuttamaan perustettiin etnisten asioiden komissio, joiden tutkijoiden tarkoituksena oli määritellä maan etnisten ryhmien todellinen määrä. Kulttuurivallankumoukseen mennessä oltiin virallisten vähemmistöjen listalle lisätty 54 vähemmistöä. Viimeisin ja näin 55 lisäys, jinot, tehtiin vuonna 1978.[1] Monella yhdeksi ryhmäksi luokitellulla vähemmistöllä ei kuitenkaan ole yhtenäistä kansallista identiteettiä. Kiinan ulkopuolella suuri osa tutkijoista jakaakin virallisesti tunnustetut vähemmistöt edelleen useisiin satoihin eri ryhmiin.[2]

Väkiluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan ollessa maailman väestöltään suurin valtio, ovat myös sen etniset ryhmät kooltaan suuria. Han-kiinalaiset ovat maailman etnisistä ryhmistä väkirikkaimpia, ja myös Kiinan suuremmat etniset vähemmistöt sisältävät useampia miljoonia henkilöitä. Toisaalta pienemmät ryhmät käsittävät vain muutamia tuhansia henkilöitä. Vuoden 2000 väestönlaskennassa Kiinan eri etnisiin ryhmiin kuului yhteensä noin 106,43 miljoonaa henkilöä. Vähemmistöjen väestömäärä oli noussut 2 07-kertaiseksi sitten vuodesta 1953. Han-kiinalaisten määrä oli samaan aikaan kasvanut 1,01-kertaiseksi. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien määrä kasvaa siis suhteessa huomattavasti han-kiinalaisia nopeammin. Vuoden 2000 väestönlaskennan tietojen mukaan 55:tä vähemmistöstä 38:n lukumäärä kasvoi nopeasti tai huomattavan nopeasti. Vauhdikkaimmin kasvoi gelaojen (8,8 %), tujiojen (7,78 %) ja lhobien (5,72 %) määrä. Kolmen etnisen ryhmän, venäläisten, uzbekkien ja tataarien määrä sitä vastoin pieneni.[3]

Virallisesti tunnustetut etniset ryhmät.
Etninen ryhmä Väkiluku (2000)[4][5] Väkiluku (2010)[5]
Han-kiinalaiset 1 137 386 112 1 220 844 520
Zhuangit 16 178 811 16 926 381
Mantšut 10 682 262 10 387 958
Hui-kiinalaiset 9 816 805 10 586 087
Miaot 8 940 116 9 426 007
Uiguurit 8 399 393 10 069 346
Tujiat 8 028 133 8 353 912
Yit 7 762 272 8 714 393
Mongolit 5 813 947 5 981 840
Tiibetiläiset 5 416 021 6 282 187
Buyit 2 971 460 2 870 034
Dongit 2 960 293 2 879 974
Yaot 2 637 421 2 796 003
Korealaiset 1 923 842 1 830 929
Bait 1 858 063 1 933 510
Hanit 1 439 673 1 660 932
Kazakit 1 250 458 1 462 588
Lit 1 247 814 1 463 064
Dait 1 158 989 1 261 311
Shet 709 592 708 651
Lisut 634 912 702 839
Gelaot 579 357 550 746
Dongxiangit 513 805 621 500
Lahut 453 705 485 966
Suit 406 902 411 847
Wat 396 610 429 709
Naxit 308 839 326 295
Qiangit 306 072 309 576
Monguorit 241 198 289 565
Mulamit 207 352 216 257
Xibet 188 824 190 481
Kirgiisit 160 823 186 708
Daguurit 132 394 131 992
Jingpot 132 143 147 828
Maonanit 107 166 101 192
Salaarit 104 503 130 607
Blangit 91 882 119 639
Tadžikit 41 028 51 069
Achangit 33 936 39 555
Pumit 33 600 42 861
Evenkit 30 505 30 875
Nut 28 759 37 523
Jingit 22 517 28 199
Jinot 20 899 23 143
De'angit 17 935 20 556
Baoanit 16 505 20 074
Venäläiset 15 609 15 393
Juguurit 13 719 14 378
Uzbekit 12 370 10 569
Monbat 8 923 10 561
Oroqinit 8 196 8 659
Derungit 7 426 6 930
Tataarit 4 890 3 556
Nanait 4 640 5 354
Taiwanin alkuperäiskansat 4 461 4 009
Lhobat 2 965 3 682

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontojen mukaan nämä kansallisuudet sijoittuvat myös eri ryhmiin, tosin kaikkia ryhmiä ei voida jaotella uskontojen mukaan.

  • Buddhalaisuus: dait, mongolit, naxit (myös mosuot), tiibetiläiset ja yugunit.
  • Islam: bonanit, dongxiangit, huit, kasakit, kirgiisit, salaarit, tadžikit, tataarit, uiguurit ja uzbekit.
  • Ortodoksisuus: venäläiset
  • Kristinusko (yleisesti): miaot, yaot ja yi-kiinalaiset.
  • Šamanismi: daurit, evenkit ja oroqenit.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  • Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Qian 2010 s. 13-19
  2. James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. ix. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
  3. Qian 2010 s. 31-35
  4. Qian 2010 s. 19-22
  5. a b Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 349-350. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]