Jinot
| Jinot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku |
 Kiina 20 899 |
|||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | jino | |||
Jinot ovat virallisesti tunnustettu etninen ryhmä Kiinassa. Määrällisesti he lukeutuvat maan pienimpiin vähemmistöihin ja heitä oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan yhteensä 20 899[1]. Suurin osa heistä asuu Jinghongin piirikuntatason kaupungissa Xishuangbannan autonomisessa prefektuurissa Yunnanin maakunnassa hieman Laosin vastaisesta rajasta pohjoiseen. Jinon kieli on sukua yille ja burmalle.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jinojen ja heidän dai-naapuriensa suullisen perinteen mukaan heidän edeltäjänsä muuttivat nykyisille alueilleen vuosisatoja sitten. He olivat ensin taiden alaisuudessa ja han-kiinalaisten valta alkoi ulottua alueelle 1300-luvulla. Kiinalaisissa lähteissä jinot mainitaan ensimmäisen kerran 1700-luvulla. Heitä pidettiin alun perin pelkästään daiden alaryhmänä. Jinot saivatkin virallisen vähemmistön aseman vasta vuonna 1979.[2]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jinot ovat rakentaneet asumuksensa tavallisesti vuorten rinteille. Talot on rakennettu perinteisesti bambusta. Varallisuuden sittemmin lisäännyttyä on rakennettu myös joitakin tiilitaloja. Useisiin jinojen kyliin on tullut myös sähkö. Tavallisessa kylässä on kolmestakymmenestä sataan perhettä. Jinot viljelevät maata ja tuottavat esimerkiksi riisiä, maissia, banaaneja ja puuvillaa. Jinojen viljelemä teelajike Pu’er on suosittu ympäri Kiinaa. Viljelyn ohella harjoitetaan metsästystä ja keräilyä. Jinot harjoittavat edelleen perinteistä animistista uskontoaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions, s. 19-22. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7. (englanniksi)
- ↑ a b James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 162–163. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)