Lisut

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lisut
Merkittävät asuinalueet
Kiina 634 912 (v. 2000) [1]
Intia noin 260 000 [2]
Myanmarin lippu Myanmar noin 20 000 [2]
Thaimaan lippu Thaimaa
Kielet lisu

Lisut ovat etninen ryhmä Kiina lounaisosissa, Intian koillisosissa, Thaimaassa ja Burmassa. Suurin keskittymä lisuja on Kiinan Yunnanissa. Lisut jakautuvat useisiin eri alaryhmiin, jotka eroavat toisistaan niin kieleltään kuin kulttuuriltaankin. Lisun kieli kuuluu tiibetiläis-burmalaisiin kieliin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burmalainen piirros lisuista 1900-luvun alulta.

Lisujen perinteen mukaan he tulivat nykyisille alueilleen Tiibetin ylängöiltä. Kiinalaisissa lähteissä heidät mainitaan 600-luvulta lähtien osana eteläisiä barbaarikansoja. Lisujen historiaa onkin leimannut jatkuva sodankäynti heidän alueilleen levinneitä han-kiinalaisia vastaan. Mongolit valloittivat lisujen alueet vuonna 1253 ja vuosisadan kestäneen mongolivallan aikana alueelle muutti mongolisotureita, jotka naivat paikallisia sekoittuen heihin. Han-kiinalainen Ming-dynastia kukisti mongolivallan Lounais-Kiinassa vuonna 1368. Samoin kuin mongolienkin Ming-dynastian mukana lisujen alueelle tuli sotilaita, jotka sekoittuivat edelleen paikallisiin. Lisuja hallittiin keskusvallan asettamien lisupäällikköjen kautta.[2]

Xinhai-vallankumouksen myötä keskushallinto romahti ja valtaan nousivat paikalliset vaikuttajat. He rikastuivat myymällä oopiumia Kiinan markkinoille ja lisusotajoukot hyökkäsivät han-kiinalaisten asutuksiin ryöstellen ja ottaen orjia. Kiinan kommunistit palauttivat järjestyksen vuonna 1949 kieltämällä orjuuden ja oopiumin, sekä toteuttamalla maauudistuksen. Lisut tekivät vastarintaa tosin epäonnistuen. 1800- ja 1900-luvujen levottomuudet ajoivat useita satoja tuhansia lisuja Intian, Burman ja Thaimaan puolelle.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisunainen valokuvassa.

Monet lisut ovat sulautuneet laajempaan yhteiskuntaan, mutta useat sadat tuhannet asuvat yhä perinteisissä kylissään. Kylät sijaitsevat tavallisesti kukkuloilla, joita on ollut helppo puolustaa hyökkääjiä vastaan. Kiinan puolella lisut kasvattavat esimerkiksi riisiä, hirssiä ja maissia. Etelämpänä kuten Thaimaassa kasvatetaan myös edelleen oopiumia. Puuvilla ja hamppu ovat olleet aikanaan merkittäviä viljelyskasveja, mutta niiden käyttö on vähentynyt kun vaatteita on alettu ostaa muualta. Lihaa saadaan sioista ja kanoista.[2]

Lisujen vaikeakulkuinen asuinalue on johtanut heidän jakautumiseensa useisiin eri alaryhmiin, joita ovat esimerkiksi anungit, che-nungit, lasawit, lisot, loisut, lusut ja sishawit. Ulkopuoliset ovat jakaneet lisuja myös eri ryhmiin heidän vaatetuksensa perusteella esimerkiksi mustiin ja valkoisiin lisuihin. Lisut jakautuvat eri klaaneihin, jotka ylittävät usein myös eri alaryhmien rajat. Lisut harjoittavat animismia ja esi-isien palvontaa. Osa on lähetyssaarnaajien myötä myös kääntynyt kristinuskoon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions, s. 19-22. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7. (englanniksi)
  2. a b c d e f James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 206-208. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]