Keltainenjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltainenjoki
Hukoun vesiputous Keltaisellajoella
Hukoun vesiputous Keltaisellajoella
Alkulähde Bayankeravuori
Laskupaikka Bohainmeri
Maat Kiina
Pituus 5 464 km
Alkulähteen korkeus 4 500 m
Virtaama 1 770 /s
Keltaisenjoen kartta
Keltaisenjoen kartta

Keltainenjoki eli Huanghe (yksink.: 黄河; perint.: 黃河; pinyin: Huánghé; Wade–Giles: Hwang-ho) on 5 464 kilometrin pituinen ja Kiinan toiseksi pisin joki. Sitä pitempi on vain Jangtse. Nimensä joki on saanut vedestään, joka kuljettaa mukanaan runsaasti sedimenttejä, jotka värjäävät joen veden kellanruskeaksi.[1] Keltaisenjoen alkulähteet ovat 4 500 metrin korkeudessa Bayan Har Shan -vuorten pohjoisrinteellä Tiibetin ylängöllä Qinghain maakunnassa.

Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltainenjoki Lanzhoun luona.

Keltainenjoki voidaan jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan alueeseen. Joen yläjuoksu saa alkunsa Bayan Har Shan-vuorilta Tiibetin ylängön itäosista ja se kulkee kahden suuren järven, Ngoringin ja Gyaringin läpi. Yläjuoksu kulkee pääasiassa länsi-itä suunnassa. Yläjuoksu päättyy Lanzhoun kaupungin lähistöllä, jossa se poistuu Tiibetin ylängöltä noin 1 165 kilometrin päässä alkulähteestään. Yläjuoksun valuma-alue on noin 124 000 km² ja alue on pääasiassa harvaan asuttua ja hankalakulkuista vuoristoseutua.[2]

Keltaisenjoen keskijuoksun pituus on noin 2 900 kilometriä ja valuma-alue noin 60 000 km². Keskijouksu virtaa ensin koilliseen läpi Ningxian hiekkaperäisen maan ja Ordosin aavikon läpi. Noin 880 kilometrin jälkeen joki kääntyy itään ja kulkee Sisä-Mongolian läpi noin 800 kilometrin verran. Tämän jälkeen joki kääntyy terävästi etelään muodostaen Shanxin ja Shaanxin maakuntien rajan. Täällä joki laajenee huomattavasti kun siihen yhdistyvät sen kaksi suurta sivuhaaraa, Fen- ja Weijoki. Weijoen yhtymäkohdassa Keltainenjoki kääntyy jälleen terävästi itään. Suurin osa Keltaisenjoen keskijuoksun alueesta on lössiylänköä. Keskijouksu päättyy Pohjois-Kiinan tasankoon Zhengzhoun kaupungin paikkeilla.[2]

Keltaisenjoen alajuoksu virtaa Henanin ja Shandongin maakuntien läpi Pohjois-Kiinan tasangolla. Pohjois-Kiinan tasanko on historiallisesti ollut Kiinan tiheimmin asuttuja seutuja ja se kuuluu maan tärkeimpiin maatalousalueisiin. Joen uoma on muuttanut reittiään alueella useaan otteeseen historian aikana ja sen hallitsemiseksi alueelle on rakennettu suuri määrä pengerryksiä ja kastelukanavia. Keltaisenjoen alajuoksun pituus on noin 700 kilometriä ja joki päättyy Keltaisenjoen suistoon Bohainmerellä noin 80 kilometrin päässä joen suulta. Suiston pinta-ala on noin 5 400 km². Suisto on soista ja se koostuu mudasta ja siltistä. Aina 1900-luvun loppupuolelle saakka Keltaisenjoen suisto oli maailman nopeiten kasvava suistoalue. 1950-luvulta lähtien joelle rakennetut padot ovat sittemmin hillinneet sen kasvua virtaavan silttimäärän pienentyessä. 1990-luvulta lähtien suiston koko on alkanut pienentyä.[2]

Keltaisenjoen keskimääräinen vuosittainen virtaama on 56 kuutiokilometriä, eli noin 1 770 m³/s. Virtaama saattaa vuodesta riippuen olla korkeimmillaan jopa 2 200 m³/s ja alimmillaan 600–800 m³/s. Virtaama vaihtelee myös vuodenajasta riippuen. Keltaisenjoen virtaama on suhteelisen pieni, koska suuri osa sen valuma-alueesta on vähäsateista ja suuri osa sen kantamasta vedestä haituu matkalla. Keltaisenjoen mukana kulkee suhteessa sen virtaamaan enemmän sedimenttejä kuin millään muulla joella, noin 35 kg kuutiometriä kohti. Esimerkiksi Niilen vastaava lukema on 5 kg/m³ ja Coloradojoen 13 kg/m³.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanmenxian pato.

Kiinan pitkän historian aikana Keltainenjoki on tulvinut useaan otteeseen aiheuttaen huomattavia tuhoja. Myös joen uoman muuttuminen on aiheuttanut tuhoja. Yuan-dynastian aikana uoma muuttui pohjoisesta Shangdongista eteläiseen Shangdongiin tulvien noin 7 800 neliökilometrin kokoiselle alueelle. Vuosien 1853–1855 uoma palasi jälleen pohjoiseen Shangdongiin tuhoten suuren alueen maatalousmaata.[3] Toisen maailmansodan aikana Tšiang Kai-šekin johtamat Kuomintangin joukot mursivat Keltaisenjoen suojavallit hidastaakseen japanilaisten joukkojen etenemistä. Joki tulvi laajalla alueella ja aiheutti 800 000 hengen menetyksen.[4] Tuhoisampia tulvia ei olla kotettu sitten 1970-luvun puolivälin 1950-luvulla aloitettujen pato- ja keinokasteluhankkeiden valmistumisen jälkeen.[3]

Kiinan kielessä sanonta kun Keltainenjoki kirkastuu tarkoittaa samaa kuin suomen kun lehmät lentävät, eli toisin sanoen ”ei ikinä”.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huang He Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  2. a b c d Michael I. Levy: The Geography of China - Sacred and Historic Places, s. 78-84. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-65130-182-9. (englanniksi)
  3. a b Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1086-1088. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  4. June 9, 1938: Huang He Diversion: Largest Act of Environmental Warfare in History Earth Magazine. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  5. Giordano, Mark et al.: Water Management in the Yellow River Basin: Background, Current Critical Issues and Future Research Needs (PDF) 2004. Colombo: Comprehensive Assessment Secretariat. Viitattu 18.1.2013. (englanniksi)