Marco Polon sillan välikohtaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marco Polon sillan välikohtaus
Osa Kiinan–Japanin sotaa
Japanilaisia sotilaita pommittamassa Wanpingia
Japanilaisia sotilaita pommittamassa Wanpingia
Päivämäärä:

7. heinäkuuta9. heinäkuuta 1937

Paikka:

Pekingin lähiseutu, Kiina

Lopputulos:

Japanin voitto

Osapuolet

Kiinan tasavallan vuosina 1928–1949 käytössä ollut lippu. Kiinan tasavalta (Kansallinen vallankumousarmeija)

Japanin keisarikunnan lippu Japanin keisarikunta (Keisarillisen Japanin armeija)

Komentajat

Song Zheyuan

Kanichiro Tashiro

Vahvuudet

noin 100[1]

5 600

Tappiot

kaikki paitsi neljä sotilasta[1]

ei tietoa

Marco Polon sillan välikohtaus oli Kiinan ja Japanin välisen sodan ensimmäinen taistelu, joka käytiin 7. heinäkuuta9. heinäkuuta 1937 Pekingin ulkopuolella.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin Kwantungin armeija oli perustanut miehittämäänsä Etelä-Mantšuriaan Mantšukuo-nimisen valtion. Vuonna 1934 japanilaiset asettivat Mantšukuon hallitsijaksi mantšuista koostuneen Qing-dynastian viimeisen keisarin Pu Yin. Ulkoisista muodoistaan huolimatta Mantšurian hallinto oli Kwantungin armeijan sanelemaa.

Menestys Mantšuriassa rohkaisi Japanin äärinationalisteja. Maassa vaikutti useita äärioikeistolaisia järjestöjä, jotka vastustivat länsimaista vaikutusta ja puoluepolitiikkaa ja kannattivat aggressiivisempaa laajentumista.

Marco Polon silta, yksitoistakaarinen kaarisilta 1600-luvulta, oli Peking–Wuhan-radan solmukohta, ja ainoa reitti Pekingiin Guomindangin hallitsemalta alueelta maan eteläosista.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat sillalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun lopussa japanilaiset joukot (satoja sotilaita) leiriytyivät sillan länsipäähän ja pitivät siellä harjoituksiaan, mitä Guomindangin joukot seurasivat tarkasti linnoituksestaan Wanpingista. Heinäkuun 7. päivän aamuna japanilaiset sähköttivät Guomindangiin haluavansa tulla sillan yli etsimään karannutta sotamiestä. Kiinalainen eversti Ji Xingwen kieltäytyi, esimiehensä kenraali Song Zheyuanin tukemana. Illalla japanilaiset antoivat kiinalaisille tunnin aikaa päästää heidät maahan, muuten alkaisi tulitus. Keskiyöllä tykistö alkoi pommittaa kaupunkia, ja aamunkoitteessa jalkaväkijoukot ja tankit lähtivät marssimaan sillalle. Ji Xingwen johdatti noin tuhat kiinalaista puolustamaan siltaa hinnalla millä hyvänsä. Japanilaiset tulivat kuitenkin läpi. Guomindang sai vahvistuksia ja pakotti japanilaiset takaisin seuraavana päivänä. Silloin japanilaiset pysähtyivät ja tarjosivat neuvotteluja. He kuitenkin pitivät leirinsä sillan länsipäässä.

Guomindangin upseerien neuvottelussa kenraali Qin Dechun vaati, että tiedusteluja pitää jatkaa, koska japanilaisiin ei voi luottaa. Kenraali Zhang Zizhong oli neuvottelujen kannalla. Niinpä komentaja Song Zheyuan lähetti Zhang Zizhongin Guomindangin edustajana Tianjiniin tapaamaan japanilaista kenraali Gun Hashimotoa. Neuvottelut näyttivät etenevän sopuisasti, mutta samaan aikaan japanilaiset keskittivät lisää joukkoja alueelle, ja teknisesti huonommin varustautuneet kiinalaiset päättivät tehdä samoin. Japanilaiset asettivat kolme ehtoa, joilla eivät valtaisi Pekingiä ja Tianjinia:

  1. Guomindangin on tuhottava japanilaisvastaiset järjestöt Kiinan kaupungeista
  2. Guomindangin on otettava vastuu heinäkuun 7. päivän tapahtumista
  3. Kenraali Song Zheyuanin on pyydettävä anteeksi

Kenraali Zhang Zizhong suostui muihin ehtoihin, mutta sanoi ettei voi kolmatta luvata Song Zheyuanin puolesta. Japanilaiset vyöryivät kaupunkiin ja asettivat Zhang Zizhongin sen pormestariksi. Tämä koki tulleensa petetyksi ja pakeni hiljaisuudessa.

Sota jatkuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin armeija miehitti nopeasti Pekingin ja Tianjinin, edeten vähitellen Jangtselle ja 13. joulukuuta mennessä Tšiang Kai-šekin Guomindang-hallituksen pääkaupunkiin Nanjingiin. Japanilaiset ottivat nyt haltuunsa Kiinan tärkeimmät satamat, mutta eivät koskaan onnistuneet kunnolla valloittamaan manner-Kiinaa. Nanjingiin japanilaiset perustivat maaliskuussa 1940 Wang Jingwein johtaman nukkehallituksen. Britit ja yhdysvaltalaiset eivät sympatioistaan huolimatta kyenneet estämään Japanin armeijan toimia Kiinassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wang Yi: Common Knowledge about Chinese History. Hong Kong China Travel Press, 2004. ISBN 962-8746-47-2. (englanniksi)
  2. Lugou Qiao (Marco Polo Bridge) China Page. [vanhentunut linkki]
  3. The Marco Polo Bridge incident of 1937 China Post. [vanhentunut linkki]