Kotimaisten kielten keskus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotimaisten kielten keskuksen nykyinen logo.

Kotimaisten kielten keskus (lyh. Kotus,[1] ruots. Institutet för de inhemska språken, romaniksi Finnosko tšimbengo instituutos, pohjoissaameksi Ruovttueatnan gielaid guovddáš, koltansaameksi Dommjânnmlaž ǩiõli kõõskõs, inarinsaameksi Päikkieennâm kielâi kuávdáš) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.[2] Kotus tutkii ja huoltaa suomea, ruotsia, saamelaiskieliä (pohjoissaamea, inarinsaamea, koltansaamea), romanikieltä ja suomalaista viittomakieltä sekä tutkii eräitä suomen sukukieliä. Keskuksen toimintaan kuuluvat kielenhuolto ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko sekä tutkimushankkeet.[3]

Keskuksen työntekijämäärä on noin 80. Kotus sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskus perustettiin vuonna 1976 nimellä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, muun muassa E. N. Setälän perustama tutkimusarkisto Suomen suku, Nykysuomen laitos (kielitoimisto), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi Lauri Posti oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa. Laitoksen johtajina ovat toimineet Esko Koivusalo, Tuomo Tuomi ja Pauli Saukkonen. Nykyinen johtaja on professori Pirkko Nuolijärvi. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskuksessa on laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot; muun muassa Nimiarkisto, johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä; Suomen murteiden sana-arkisto, jonka pohjalta laaditaan Suomen murteiden sanakirja; sekä Suomen kielen nauhoitearkiston puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina 1990–1995 kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997 ja sen seuraaja Kielitoimiston sanakirja vuonna 2004. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskukseen kuuluvat seuraavat yksiköt ja niiden tehtäväalueet:[4]

  • kielenhuolto-osasto (Kielitoimisto): suomen yleiskielen kehittäminen ja huolto sekä kielenkäyttöä koskevat suositukset ja kielineuvonta
  • ruotsin kielen osasto: ruotsin kielen ja ruotsinkielisen nimistön huolto, sanakirjatyö ja tutkimus
  • sanakirjaosasto: suomen kieltä kuvaavien yksi- ja kaksikielisten sanakirjojen laadinta
  • tietohallintoyksikkö: it-palvelut ja mm. verkkojulkaisujen kehittäminen
  • hallintoyksikkö: keskuksen henkilöstö- ja taloushallinto
  • kehittämisyksikkö: johtoa tukeva valmistelu ja suunnittelu, tiedottaminen, julkaisuasiat ja verkkopalvelu

Suomen kielen tulevaisuus -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen tulevaisuus -palkinto on Kotimaisten kielten keskuksen jakama suomalainen tunnustuspalkinto.[5]

Palkinto on tarkoitus jakaa sellaiselle organisaatiolle, järjestölle tai henkilölle, joka toiminnallaan edistää suomen kielen monipuolista käyttöä ja vahvistaa siten suomen kielen roolia monikielisessä maailmassa.[5]

Vuoden 2012 palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinto jaettiin vuonna 2012, ja sen sai Wikimedia Suomi ry. Kotimaisten kielten keskuksen julkaiseman tiedotteen mukaan ”Wikimedia Suomi -yhdistyksen ansiona on, että se kannustaa eri alojen asiantuntijoita ja harrastajia levittämään tietoa kaikkien käyttöön suomen kielellä.” Lisäksi palkinnon perusteluissa mainittiin, että ”[t]oiminnallaan Wikimedia Suomi pitää osaltaan huolta siitä, että suomen kieli säilyy yhteiskunnan kaikilla aloilla toimivana kielenä.[5] Palkinto luovutettiin Wikimedia Suomi ry:n edustajille 24. toukokuuta 2012 Kotimaisten kielten keskuksen toimitiloissa. Palkinto on ulkoasultaan kunniakirja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo. 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  2. Kotimaisten kielten keskus: Tietoa Kotuksesta.
  3. Kotimaisten kielten keskuksen tehtävät on lueteltu kotimaisten kielten keskuksesta annetussa laissa (1403/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa (1566/2011).
  4. Organisaatio (kotus.fi).
  5. a b c Suomen kielen tulevaisuus -palkinto Wikimedia Suomelle (PDF) (Tiedote) Kotimaisten kielten keskus tiedottaa. 24.5.2012. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]