Pohjoissaame

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoissaame
Oma nimi davvisámi, davvisámegiella
(sámi, sámegiella)
Muu nimi saame, norjansaame, tunturisaame, pohjoislappi
Tiedot
Alue Suomen lippu Suomi
Ruotsin lippu Ruotsi
Norjan lippu Norja
Virallinen kieli Enontekiö, Inari, Utsjoki, Sodankylä, Kaarasjoki, Koutokeino, Uuniemi, Porsanki, Teno, Kaivuono, Arjeplog, Jällivaara, Jokimukka, Kiiruna
Puhujia 20 700[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
saamelaiskielet
länsisaamelaiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sme
ISO 639-3 sme

Pohjoissaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Pohjoissaame kuuluu pohjoisiin länsisaamelaiskieliin. Pohjoissaamea puhuvat pohjoissaamelaiset, joita on Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa noin 50 000 henkilöä. Varsinaisia kielen puhujia on kuitenkin 20 700, joista 15 000 Norjassa.[1] Se on saamelaiskielistä puhujamäärältään ylivoimaisesti suurin, ja joidenkin arvioiden mukaan saamenkielisistä jopa 75 prosenttia puhuu pohjoissaamea. Usein, joskin epä­täsmällisesti, sitä kutsutaankin lyhyesti ”saamen” tai ”lapin” kieleksi.[2]

Suomessa pohjoissaamen varsinaista puhuma-aluetta ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Norjassa pohjoissaame on virallinen kieli yhdeksässä kunnassa ja Ruotsissa 18 kunnassa. Norjassa Koutokeinossa ja Kaarasjoella se on asukkaiden huomattavan enemmistön kieli ja Uuniemen sekä Tenon kunnissa enemmistön kieli. Suomessa Uts­joen kunta oli 2000-luvulle saakka saamelaisenemmistöinen.[3]

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaame jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin[1], joista ruijansaame jakaantuu edelleen itä- ja länsimurteeseen. Tornionsaamea puhutaan Ruotsin Norrbottenissa ja Norjan Tromssan läänin eteläosissa. Ruijansaamen länsimurretta puhutaan Norjassa Tromssan läänin keskiosista Finnmarkin keskiosiin sekä Suomessa Enontekiöllä, Inarin länsiosassa ja Sodankylän pohjoisosissa. Ruijansaamen itämurretta puhutaan Norjassa Finnmarkin itäosissa sekä Suomessa Inarissa ja Utsjoella. Merisaamen puhuja-alue rajoittuu Norjassa Kvenangenin ja Varanginvuonon väliselle rannikolle. Lisäksi sitä puhuttiin aikoinaan Suomessa Petsamon rannikolla. Murteista merisaame on sikäli erikoinen, että siinä esiintyy eräitä itäsaamelaisille kielille ominaisia ääntämyksellisiä piirteitä.[4]

Kirjakielen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamea on käytetty kirjakielenä 1720-luvulta lähtien. Tuolloin sillä julkaistiin etupäässä hengellistä kirjallisuutta. Uusi Testamentti julkaistiin 1840 ja koko Raamattu vuonna 1895.[1] Kirjallinen aineisto säilyi pitkään hengellisenä ja erilaisten alkeisopetus- ja valistustyylisten tekstien tasolla.[4] Pohjoissaamen kaunokirjallisen kauden katsotaan alkaneen lopulta vuonna 1910, jolloin ilmestyi Johan Turin teos Muitalus sámiid birra, jota seurasivat Anders Larsenin romaani Bæivve-Alggo vuonna 1912 ja Pedar Jalvin runo- ja novellikokoelma Muohtačálmmit vuonna 1915[4][5]. Kielen ortografia oli kuitenkin pitkään vakiintumaton, ja sitä kirjoitettiin 1900-luvulla eri tavoin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, kunnes se sai yhtenäisen ortografian vuonna 1978.[2] Nykyisin pohjoissaameksi julkaistaan alkukielisen kaunokirjallisuuden lisäksi myös käännöskirjallisuutta. Pääosa kirjallisuudesta julkaistaan Norjassa.[5]

Kielihistoriallisesti merkillepantavaa on, että vuoden 1895 aikainen, vakiintumatonta ortografiaa käyttävä raamatunkäännös on edelleen käytössä. Nykyaikaista kirjoitustapaa käyttävä Uusi Testamentti julkaistiin 1989 ja koko uudistetun raamatunkäännöksen on tarkoitus tulla käyttöön vuonna 2019.[6]

Vanhin edelleen ilmestyvä pohjoissaamenkielinen aikakausilehti on vapaakirkollinen Nuorttanaste, joka perustettiin vuonna 1898. Vuosina 1904-1911 ilmestyi ensimmäinen sanomalehti Saǥai Muittalægje.[4] Vuonna 2008 perustettu sanomalehti Ávvir ilmestyy nykyisin viidesti viikossa.[7]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pohjoissaamea voi opiskella pääaineena Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa[8]. Lisäksi Lapin yliopiston saamentutkimus tarjoaa opintoja kielen äidinkielisille puhujille saamenkieliseksi luokanopettajaksi pätevöitymistä varten[9]. Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella on tarjolla saamentutkimuksen opintolinja[10].

Vuodesta 1992 alkaen pohjoissaamella on ollut virallisen kielen asema Suomessa niin kutsutulla saamelaisalueella. Suomessa saamelaiskielien käyttöä on turvattu erityisellä saamen kielilailla. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus viranomaisten kanssa asioidessaan sekä eräissä muissa yhteyksissä käyttää suullisesti tai kirjallisesti saamea.[11] Norjassa Finnmarkin alueella monet lapset opiskelevat kieltä ja todennäköisesti tulevat jatkamaan sen käyttöä myös aikuisena.[1]

Suomessa pohjoissaamen, kuten muidenkin saamelaiskielten osalta, keskeinen ongelma on, ettei saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisilla kunnilla ole velvollisuutta järjestää saamen opetusta. Tämän vuoksi vuonna 2013 jo yli puolet Suomen saamelaislapsista oli oman äidinkielensä opetuksen ulkopuolella.[12] Vuonna 2015 varhaiskasvatuksessa kielen oppimiseen tarkoitettuja pohjoissaamen kielipesiä oli toiminnassa viisi kappaletta. Ylioppilastutkinnossa pohjoissaamen voi suorittaa sekä äidinkielen että vieraan kielen kokeena.[13]

Aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A a Á á B b C c Č č D d Đ đ E e F f G g
a á be ce če de đe e eff ge
/a/ /æ/ /b/ /ts/ /tʃ/ /d/ /ð/ /e/ /f/ /ɡ/
H h I i J j K k L l M m N n Ŋ ŋ O o P p
ho i je ko ell emm enn eŋŋ o pe
/h/ /i/ /j/ /k/ /l/ /m/ /n/ /ŋ/ /o/ /p/
R r S s Š š T t Ŧ ŧ U u V v Z z Ž ž
err ess te ŧe u ve ez
/r/ /s/ /ʃ/ /t/ /θ/ /u/ /v/ /dz/ /dʒ/

Pohjoissaamen kirjoitusjärjestelmä ei ole täysin äänteenmukainen ja erityisesti eräissä astevaihtelutapauksissa sanan kirjoitusasun muuttuminen ilmaisee pikemminkin švaa-vokaalin esiintymistä ja esiintymättömyyttä kuin varsinaisesti konsonanttien pituutta. Lisäksi vokaalin perään kirjoitetun i:n äännearvo on aina /j/ja kyseessä on siten konsonantti. Konsonanttiyhtyminä merkitään palataalisia konsonantteja nj, dj ja lj sekä harvinaisia, vain sanansisäisinä esiintyviä, soinnittomia konsonantteja hn, hm, hl, hr ja hj. Sananloppuinen t ääntyy /h/ tai /ht/ ja d ääntyy /đ/ silloin, kun se on sanan toisessa tai kolmannessa tavussa. Sanan alussa esiintyessään konsonantit p, t ja k ovat voimakkaasti aspiroituneet ja esiintyvät lähinnä norjalaisperäisenä piirteenä verraten tuoreissa lainasanoissa. Kaikkiaan pohjoissaamessa on 32 erilaista konsonanttifoneemia, mikä on uralilaisen kielikunnan kielelle runsaasti.

Pohjoissaamessa on viisi vokaalia, joista muodostuu neljä diftongia: ea, ie, oa ja uo. Diftongien ääntämyksessä on pieniä murre-eroja. Kirjain á merkitsee pohjoissaamen läntisissä murteissa pitkää a:ta ja idempänä ä:n tapaista, suun etuosassa ääntyvää a:ta. Mikäli muutamissa lainasanoissa esiintyvät kirjaimet w, y, ä, ö, ja å sisällytetään aakkostoon, niiden järjestys on norjan kielen aakkoston mukainen.

Vaikka pohjoissaamen kirjoitustapa onkin standardoitu, sitä luetaan murteellisesti eli eräiden kirjainten tarkka äännearvo riippuu lopulta lukijan käyttämästä murteesta. Tämä tosin on vähitellen muuttumassa mm. kouluopetuksessa käytetyn kielen standardisoitumisen myötä.

Paino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen sanoissa paino on ensimmäisellä tavulla, yhdyssanoissa myös loppuosan ensimmäisellä tavulla. Paino on pohjoissaamessa hyvin keskittynyt, mikä luo puhekieleen ominaisen sävelkulun ja on osaltaan vaikuttanut myös taivutuspäätteiden muotoutumiseen. Jos sanassa on enemmän kuin kolme tavua, siinä on myös sivupainollinen tavu.

Astevaihtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen astevaihtelu on varsin rikasta ja sillä on keskeinen osa kielen rakenteessa. Pohjoissaamessa asteita on kolme: vahvan (II) ja heikon (I) asteen lisäksi on olemassa niin kutsuttu ylipitkä vahva aste (III). Pohjoissaamessa kaikki konsonantit voivat kahdentua ja ovat astevaihtelun alaisia, ja erilaisia astevaihtelutapauksia on kaikkiaan 147 kappaletta. Astevaihtelu voi tapahtua vahvan ja heikon asteen, ylipitkän vahvan ja vahvan asteen tai jopa ylipitkän vahvan ja heikon asteen välillä. Viimeksi mainittu on erityisesti supistumavartaloisten sanojen ominaisuus. Esimerkiksi (keskuskonsonantisto lihavoitu):

  • vahva aste → heikko aste (II → I): "joki" johka → "joen" joga
  • ylipitkä vahva aste → vahva aste (III → II): "isoäiti" áhkku → "isoäidin" áhku
  • ylipitkä vahva aste → heikko aste (III → I): "kuusi" guhtta → "kuudes" guđát
  • heikko aste → ylipitkä vahva aste (I → III): "ihminen" olmm → "ihmiset" olmbot

Osa pohjoissaamen sanoista on astevaihtelusta vapaita eli niiden keskuskonsonantisto pysyy taivutettaessa muuttumattomana. Tällaisia ovat ainoastaan eräät suhteellisen tuoreet lainasanat.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen kieli on hyvin agglutinoiva ja sillä on paljon yhteisiä piirteitä muiden uralilaisten kielten kanssa.

Kieliopin lähteenä on tässä toiminut pääasiassa[14].

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit jaetaan parillistavuisiin (pohjoissaameksi bárrastavval), paritontavuisiin (bárahisstavval) sekä supistumavartaloisiin (kontrakšuvdna) substantiiveihin. Näistä parillistavuiset jaetaan edelleen a-, á-, i-, u-, e- ja o-vartaloisiin loppuvokaalin mukaan. Paritontavuisilla nimitys viittaa yksikön genetiivin tavumäärään ja myös ne ovat yleensä nominatiivissa kaksitavuisia. Substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa sekä sijamuodoissa, joita pohjoissaamessa on 6 tai 7 sijaa riippuen siitä, katsotaanko genetiivi ja akkusatiivi samankaltaisuutensa vuoksi yhdeksi sijaksi. Yleensä pohjoissaamessa puhutaan genetiivi-akkusatiivista yhtenä sijana, mutta muutamissa yksittäistapauksissa sijat eroavat. Lokatiivi on yleinen paikallissija, joka on muodostunut inessiivin ja elatiivin langetessa yhteen.

Esimerkkinä parillistavuisen á-substantiivin "lapsi" mánná, paritontavuisen substantiivin "koira" beana sekä supistumavartaloisen substantiivin "poro" boazu taivutus yksikössä ja monikossa.

  yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
Nominatiivi mánná mánát beana beatnagat boazu bohccot
Genetiivi máná mánád beatnaga beatnagiid bohcco bohccuid
Akkusatiivi máná mánád beatnaga beatnagiid bohcco bohccuid
Lokatiivi mánás mánáin beatnagis beatnagiin bohccos bohccuin
Komitatiivi mánáin mánáiguin beatnagain beatnagiiguin bohccuin boahccuiguin
Illatiivi mánnái mánnáide beatnagii beatnagiidda bohccui bohccuide
Essiivi
mánnán
beanan
boazun

Huomattakoon, että pohjoissaamessa essiivillä ei ole erillisiä yksikkö- ja monikkomuotoja, ja että suomen kielestä poiketen komitatiivilla on sekä yksikkö ja monikko.

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivit jaetaan parillistavuisiin, paritontavuisiin sekä supistumavartaloisiin adjektiiveihin ja ne taipuvat yksikössä ja monikossa. Adjektiivien taivutus muistuttaa näiltä osin substantiivien taivutusta. Vertailumuotoja on kolme. Ainoastaan adjektiivi "hyvä" buorre taipuu vaillinaisesti (ns. puolikongruenssi) pääsanansa luvun ja sijamuodon mukaan.

Esimerkkinä parillistavuisen adjektiivin "huvittava" hearvái, paritontavuisen adjektiivin "vanha" boaris sekä supistumavartaloisen adjektiivin "ahne" vuovdái vertailumuodot.

  yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
Positiivi hearvái hearvát boaris boarrásat vuovdái vuovdái
Komparatiivi hearvát hearvábut boarráset boarráseabbot vuovdát vuovdábut
Superlatiivi hearvámus hearvámusat boarráseamos boarrasepmosat vuovdámus vuovdámusat

Attribuuttimuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaiskielissä adjektiiveilla on erityinen attribuuttimuoto, jota käytetään silloin kun adjektiivi toimii attribuuttina substantiivin edellä. Esimerkiksi lauseessa "auto on keltainen" biilla lea fiskat adjektiivi on perusmuodossa, mutta lauseessa "minulla on keltainen auto" mus lea fiskes biilla sen on oltava attribuuttimuodossa. Attribuuttimuoto ei taivu sijan eikä luvun mukaan ja sitä käytetään ainoastaan positiivissa.

Erillisen attribuuttimuodon käyttö on saamelaiskielten erikoisuus, jolle ei ole vastinetta muissa uralilaisissa kielissä.[4].

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa persoonapronomineilla on kolme lukua, yksikkö, kaksikko ja monikko. Lisäksi ne taipuvat sijamuodoissa.

  Suomi nominatiivi Suomi genetiivi/akkusatiivi
1.persoona (yksikkö) minä mun minun, minut, minua mu
2.persoona (yksikkö) sinä don sinun, sinut, sinua du
3.persoona (yksikkö) hän son hänen, hänet, häntä su
1.persoona (duaali) me moai meidän, meidät, meitä munno
2.persoona (duaali) te doai teidän, teidät, teitä dudno
3.persoona (duaali) he soai heidän, heidät, heitä sudno
1.persoona (monikko) me mii meidän, meidät, meitä min
2.persoona (monikko) te dii teidän, teidät, teitä din
3.persoona (monikko) he sii heidän, heidät, heitä sin

Seuraavasta taulukosta käy ilmi kolmannen persoonapronominin "hän"/"he" taivutus eri sijoissa.

  Yksikkö Duaali Monikko
Nominatiivi son soai sii
Genetiivi/Akkusatiivi su sudno sin
Lokatiivi sus sudnos sis
Illatiivi sutnje sudnuide sidjiide
Komitatiivi suinna sudnuin singuin
Essiivi sunin sudnon sinin

Possessiivisuffiksit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa on olemassa possessiivisuffiksijärjestelmä, mutta nykykielessä niitä käytetään harvoin. Possessiivisuffiksien käyttö on kuitenkin pakollista refleksiivipronominin "itse" ieš persoonataivutuksessa.

Numeraalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukusanat taipuvat sijamuodoissa ja noudattavat astevaihtelua. Erityisenä piirteenä lukusanoilla kahdesta kuuteen genetiivi- ja akkusatiivimuodot poikkeavat toisistaan (esim. "kuuden" guđa" vs. "kuutta" guhtta).

  Perusluku Järjestysluku
0 nolla nollát
1 okta vuosttas
2 guokte nubbi
3 golbma goalmmát
4 njeallje njealját
5 vihtta viđát
6 guhtta guđát
7 čieža čihččet
8 gávcci gávccát
9 ovcci ovccát
10 logi logát
15 vihttanuppelohkái vihttanuppelogát
20 guoktelogi guoktelogát
100 čuohti čuođát
300 golbmačuohti golbmačuođát
1000 duhát duháhat

Lukusanojen tapaan taipuvat myös "moni" máŋga, "pari" moadde sekä "kuinka monta" galle.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen verrattuna pohjoissaame on huomattavasti verbikeskeisempi ja lauseiden verbivalinnoilla välitetään varsin usein sanan perusmerkityksen ohella lisämerkityksiä. Esimerkiksi juoksemisesta puhuttaessa on tarpeen tietää, tapahtuuko se kahdella jalalla viehkat vai useammalla jalalla ruohkat. Myös erilaiset verbijohdokset ja infiniittimuodot ovat yleisiä. Esimerkkeinä vaikkapa tekemisen aloittamista ilmaiseva inkoatiivi (esim. viehkalit "alkaa juoksemaan"), eräänlaista tekemättömyyttä ilmaiseva verbiabessiivi (esim. barggakeáhtta "työskentelemättä") tai parhaillaan tapahtuvaa tekemistä ilmaiseva aktion essiivi (esim. boahtime "tulossa [juuri nyt]").

Pohjoissaamen verbit taipuvat yksikössä, kaksikossa ja monikossa. Niillä on kaksi yksinkertaista aikamuotoa, preesens ja preteriti, joiden lisäksi liittomuodot perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan leat-apuverbin avulla. Moduksia ovat indikatiivi, imperatiivi, konditionaali sekä potentiaali, joista viimeksimainittua käytetään arkikielessä huomattavasti yleisemmin kuin suomessa. Luvuista kaksikkoa käytetään silloin, kun lauseen subjektina on kaksi keskustelijoille tunnettua henkilöä. Kahden asian, esineen tai kahden tuntemattoman henkilön tapauksessa käytetään monikkoa.

Verbit jaetaan kolmeen ryhmään: parillistavuisiin verbeihin, joilla perusmuodon pääte on -at, -it tai -ut, paritontavuisiin verbeihin, joilla perusmuodon pääte on -it sekä supistumaverbeihin, joilla perusmuodon pääte on -át, -ot tai -et.

Parillistavuiset verbit eli astevaihteluverbit ovat yleensä kaksitavuisia. Niiden keskuskonsonantistossa tapahtuu astevaihtelua ja eräissä tilanteissa diftongi oikenee. Esimerkki parillistavuisen -it-loppuisen verbin "tulla" boahtit taivutuksesta indikatiivissa.

  preesens preteriti perfekti pluskvamperfekti
yks. 1. pers. boađán bohten lean boahtán ledjen boahtán
yks. 2. pers. boađát bohtet leat boahtán ledjet boahtán
yks. 3. pers. boahtá bođii lea boahtán lei boahtán
kaks. 1. pers. bohte bođiime letne boahtán leimme boahtán
kaks. 2. pers. boahtibeahtti bođiide leahppi boahtán leidde boahtán
kaks. 3. pers. boahtiba bođiiga leaba boahtán leigga boahtán
mon. 1. pers. boahtit bođiimet leat boahtán leimmet boahtán
mon. 2. pers. boahtibehtet bođiidet lehpet boahtán leiddet boahtán
mon. 3. pers. bohtet bohte leat boahtán ledje boahtán

Paritontavuiset verbit ovat usein johdoksia muista sanoista. Ne ovat yleensä kolmitavuisia ja keskuskonsonantisto voi olla missä tahansa asteessa. Astevaihtelua tai diftongin oikenemista ei kuitenkaan tapahdu. Esimerkki paritontavuisen -it-loppuisen verbin "hakea" viežžalit taivutuksesta indikatiivissa.

  preesens preteriti perfekti pluskvamperfekti
yks. 1. pers. viežžalan viežžalin lean viežžalan ledjen viežžalan
yks. 2. pers. viezzalat viežžalit leat viežžalan ledjet viežžalan
yks. 3. pers. viežžala viežžalii lea viežžalan lei viežžalan
kaks. 1. pers. viežžaletne viežžaleimme letne viežžalan leimme viežžalan
kaks. 2. pers. viežžabeahtti viežžaleidde leahppi viežžalan leidde viežžalan
kaks. 3. pers. viežžaba viežžaleigga leaba viežžalan leigga viežžalan
mon. 1. pers. viežžalit viežžaleimmet leat viežžalan leimmet viežžalan
mon. 2. pers. viežžalehpet viežžaleiddet lehpet viežžalan leiddet viežžalan
mon. 3. pers. viežžalit viežžaledje leat viežžalan ledje viežžalan

Supistumaverbeillä keskuskonsonantisto on joitakin uusia lainasanoja lukuunottamatta aina III asteessa, eikä niillä tapahdu lainkaan astevaihtelua. Esimerkki supistumavartaloisen -et-loppuisen verbin "selittää" čilget taivutuksesta indikatiivissa.

  preesens preteriti perfekti pluskvamperfekti
yks. 1. pers. čilgen čilgejin lean čilgen ledjen čilgen
yks. 2. pers. čilget čilgejit leat čilgen ledjet čilgen
yks. 3. pers. čilge čilgii lea čilgen lei čilgen
kaks. 1. pers. čilgejetne čilgiime letne čilgen leimme čilgen
kaks. 2. pers. čilgebeahtti čilgiide leahppi čilgen leidde čilgen
kaks. 3. pers. čilgeba čilgiiga leaba čilgen leigga čilgen
mon. 1. pers. čilget čilgiimet leat čilgen lemmet čilgen
mon. 2. pers. čilgebehtet čilgiidet lehpet čilgen leiddet čilgen
mon. 3. pers. čilgejit čilgejedje leat čilgen ledje čilgen

Kieltoverbi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen kieltoverbi "ei" ii taipuu persoonan ja luvun mukaan. Kieltosanan jälkeen verbi on kieltomuodossa joka ei taivu: "[minä] en mene" mun in mana, "te [kaksi] ette mene" doai eahppi mana, "he [monta] eivät mene" sii eai mana. Indikatiivin lisäksi kieltoverbillä on imperatiivi, koka niin ikään taipuu persoonamuodoissa: "Älä ota!" Ale váldde!, "Älkää [monta] kertoko!" Allet muital!.

Kieltoverbin supiini vaatii possessiivisuffiksin käyttöä. "Ettet kaadu" Amat gahččat, "etteivät [monta] kaadu" amaset gahččat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 16.11.2013.
  2. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 46. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  3. Taulukko: Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2011, laaja alueluokitusryhmittely Tilastokeskus
  4. a b c d e Mikko Korhonen: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1980. ISBN 951-717-248-6.
  5. a b Kirjasampo: Saamelainen kirjallisuus Suomessa (viitattu 9.12.2016)
  6. Suomen Pipliaseura (viitattu 9.12.2016)
  7. Store Norske Leksikon (norjaksi)
  8. Oulun yliopisto: Giellagas-instituutti
  9. Lapin yliopisto: Saamentutkimus
  10. Helsingin yliopisto: Saamentutkimus
  11. Saamen kielilaki (1086/2003) Finlex. Viitattu 11.7.2011.
  12. Kaikki saa­me­lais­lap­set eivät saa oman kielen opetusta Kaleva 2. helmikuuta 2013
  13. Kotimaisten kielten keskus: saame (viitattu 9.12.2016)
  14. Klaus Peter Nickel & Pekka Sammallahti: Nordsamisk grammatik. Dávvi Girji AS. Karasjok 2011. ISBN 978-82-7374-201-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Pohjoissaamenkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja