Pohjoissaame

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoissaame
Oma nimi davvisámi, davvisámegiella
(sámi, sámegiella)
Muu nimi saame, norjansaame, tunturisaame, pohjoislappi
Tiedot
Alue Suomen lippu Suomi
Ruotsin lippu Ruotsi
Norjan lippu Norja
Virallinen kieli Enontekiö, Inari, Utsjoki, Sodankylä, Kaarasjoki, Koutokeino, Uuniemi, Porsanki, Teno, Kaivuono, Arjeplog, Jällivaara, Jokimukka, Kiiruna
Puhujia 20 700[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
saamelaiskielet
länsisaamelaiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sme
ISO 639-3 sme

Pohjoissaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Pohjoissaame kuuluu pohjoisiin länsisaamelaiskieliin. Pohjoissaamea puhuvat pohjoissaamelaiset, joita on Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa noin 50 000 henkilöä. Varsinaisia kielen puhujia on kuitenkin 20 700, joista 15 000 Norjassa.[1] Se on saamelaiskielistä puhujamäärältään ylivoimaisesti suurin, ja joidenkin arvioiden mukaan saamenkielisistä jopa 75 prosenttia puhuu pohjoissaamea. Usein, joskin epä­täsmällisesti, sitä kutsutaankin lyhyesti ”saamen” tai ”lapin” kieleksi.[2]

Suomessa pohjoissaamen varsinaista puhuma-aluetta ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Norjassa pohjoissaame on virallinen kieli yhdeksässä kunnassa ja Ruotsissa 18 kunnassa. Norjassa Koutokeinossa ja Kaarasjoella se on asukkaiden huomattavan enemmistön kieli ja Uuniemen sekä Tenon kunnissa enemmistön kieli. Suomessa Uts­joen kunta oli 2000-luvulle saakka saamelaisenemmistöinen.[3]

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaame jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin[1], joista ruijansaame jakaantuu edelleen itä- ja länsimurteeseen. Tornionsaamea puhutaan Ruotsin Norrbottenissa ja Norjan Tromssan läänin eteläosissa. Ruijansaamen länsimurretta puhutaan Norjassa Tromssan läänin keskiosista Finnmarkin keskiosiin sekä Suomessa Enontekiöllä, Inarin länsiosassa ja Sodankylän pohjoisosissa. Ruijansaamen itämurretta puhutaan Norjassa Finnmarkin itäosissa sekä Suomessa Inarissa ja Utsjoella. Merisaamen puhuja-alue rajoittuu Norjassa Kvenangenin ja Varanginvuonon väliselle rannikolle. Lisäksi sitä puhuttiin aikoinaan Suomessa Petsamon rannikolla. Murteista merisaame on sikäli erikoinen, että siinä esiintyy eräitä itäsaamelaisille kielille ominaisia ääntämyksellisiä piirteitä.[4]

Kirjakielen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamea on käytetty kirjakielenä 1720-luvulta lähtien. Tuolloin sillä julkaistiin etupäässä hengellistä kirjallisuutta. Uusi Testamentti julkaistiin 1840 ja koko Raamattu vuonna 1895.[1] Kirjallinen aineisto säilyi pitkään hengellisenä ja erilaisten alkeisopetus- ja valistustyylisten tekstien tasolla.[4] Pohjoissaamen kaunokirjallisen kauden katsotaan alkaneen lopulta vuonna 1910, jolloin ilmestyi Johan Turin teos Muitalus sámiid birra, jota seurasivat Anders Larsenin romaani Bæivve-Alggo vuonna 1912 ja Pedar Jalvin runo- ja novellikokoelma Muohtačálmmit vuonna 1915[4][5]. Kielen ortografia oli kuitenkin pitkään vakiintumaton, ja sitä kirjoitettiin 1900-luvulla eri tavoin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, kunnes se sai yhtenäisen ortografian vuonna 1978.[2] Nykyisin pohjoissaameksi julkaistaan alkukielisen kaunokirjallisuuden lisäksi myös käännöskirjallisuutta. Pääosa kirjallisuudesta julkaistaan Norjassa.[5]

Kielihistoriallisesti merkillepantavaa on, että vuoden 1895 aikainen, vakiintumatonta ortografiaa käyttävä raamatunkäännös on edelleen käytössä. Nykyaikaista kirjoitustapaa käyttävä Uusi Testamentti julkaistiin 1989 ja koko uudistetun raamatunkäännöksen on tarkoitus tulla käyttöön vuonna 2019.[6]

Vanhin edelleen ilmestyvä pohjoissaamenkielinen aikakausilehti on vapaakirkollinen Nuorttanaste, joka perustettiin vuonna 1898. Vuosina 1904-1911 ilmestyi ensimmäinen sanomalehti Saǥai Muittalægje.[4] Vuonna 2008 perustettu sanomalehti Ávvir ilmestyy nykyisin viidesti viikossa.[7]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pohjoissaamea voi opiskella pääaineena Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa[8]. Lisäksi Lapin yliopiston saamentutkimus tarjoaa opintoja kielen äidinkielisille puhujille saamenkieliseksi luokanopettajaksi pätevöitymistä varten[9]. Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella on tarjolla saamentutkimuksen opintolinja[10].

Vuodesta 1992 alkaen pohjoissaamella on ollut virallisen kielen asema Suomessa niin kutsutulla saamelaisalueella. Suomessa saamelaiskielien käyttöä on turvattu erityisellä saamen kielilailla. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus viranomaisten kanssa asioidessaan sekä eräissä muissa yhteyksissä käyttää suullisesti tai kirjallisesti saamea.[11] Norjassa Finnmarkin alueella monet lapset opiskelevat kieltä ja todennäköisesti tulevat jatkamaan sen käyttöä myös aikuisena.[1]

Suomessa pohjoissaamen, kuten muidenkin saamelaiskielten osalta, keskeinen ongelma on, ettei saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisilla kunnilla ole velvollisuutta järjestää saamen opetusta. Tämän vuoksi vuonna 2013 jo yli puolet Suomen saamelaislapsista oli oman äidinkielensä opetuksen ulkopuolella.[12] Vuonna 2015 varhaiskasvatuksessa kielen oppimiseen tarkoitettuja pohjoissaamen kielipesiä oli toiminnassa viisi kappaletta. Ylioppilastutkinnossa pohjoissaamen voi suorittaa sekä äidinkielen että vieraan kielen kokeena.[13]

Aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A a Á á B b C c Č č D d Đ đ E e F f G g
a á be ce če de đe e eff ge
/a/ /æ/ /b/ /ts/ /tʃ/ /d/ /ð/ /e/ /f/ /ɡ/
H h I i J j K k L l M m N n Ŋ ŋ O o P p
ho i je ko ell emm enn eŋŋ o pe
/h/ /i/ /j/ /k/ /l/ /m/ /n/ /ŋ/ /o/ /p/
R r S s Š š T t Ŧ ŧ U u V v Z z Ž ž
err ess te ŧe u ve ez
/r/ /s/ /ʃ/ /t/ /θ/ /u/ /v/ /dz/ /dʒ/

Pohjoissaamessa on viisi vokaalia; a, á, e, i, o ja u. Á merkitsee pohjoissaamen läntisessä murteessa pitkää a:ta ja itäisessä ä:n tapaisempaa a:ta.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen kieli on hyvin agglutinoiva ja sillä on paljon yhteisiä piirteitä muiden uralilaisten kielten kanssa.

Sijamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa on 6 tai 7 sijaa riippuen siitä, katsotaanko genetiivi ja akkusatiivi samankaltaisuutensa vuoksi yhdeksi sijaksi.

Essiivi (pääte:-n) on samanlainen sekä monikossa että yksikössä (mánnán=lapsena, lapsina).

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa persoonapronomineilla on kolme lukua, yksikkö, monikko ja kaksikko.

  Suomi nominatiivi Suomi genetiivi/akkusatiivi
1.persoona (yksikkö) minä mun minun, minut, minua mu
2.persoona (yksikkö) sinä don sinun, sinut, sinua du
3.persoona (yksikkö) hän son hänen, hänet, häntä su
1.persoona (duaali) me moai meidän, meidät, meitä munno
2.persoona (duaali) te doai teidän, teidät, teitä dudno
3.persoona (duaali) he soai heidän, heidät, heitä sudno
1.persoona (monikko) me mii meidän, meidät, meitä min
2.persoona (monikko) te dii teidän, teidät, teitä din
3.persoona (monikko) he sii heidän, heidät, heitä sin

Seuraavasta taulukosta käy ilmi persoonapronominin hän taivutus eri sijoissa:

  Yksikkö Duaali Monikko
Nominatiivi son soai sii
Genetiivi/Akkusatiivi su sudno sin
Lokatiivi sus sudnos sis
Illatiivi sutnje sudnuide sidjiide
Komitatiivi suinna sudnuin singuin
Essiivi sunin sudnon sinin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 16.11.2013.
  2. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 46. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  3. Taulukko: Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2011, laaja alueluokitusryhmittely Tilastokeskus
  4. a b c d Mikko Korhonen: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1980. ISBN 951-717-248-6.
  5. a b Kirjasampo: Saamelainen kirjallisuus Suomessa (viitattu 9.12.2016)
  6. Suomen Pipliaseura (viitattu 9.12.2016)
  7. Store Norske Leksikon (norjaksi)
  8. Oulun yliopisto: Giellagas-instituutti
  9. Lapin yliopisto: Saamentutkimus
  10. Helsingin yliopisto: Saamentutkimus
  11. Saamen kielilaki (1086/2003) Finlex. Viitattu 11.7.2011.
  12. Kaikki saa­me­lais­lap­set eivät saa oman kielen opetusta Kaleva 2. helmikuuta 2013
  13. Kotimaisten kielten keskus: saame (viitattu 9.12.2016)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Pohjoissaamenkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja