Indikatiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Indikatiivi
Ilmaisee toteamusta tai tekemisen todellisuutta.
Suomen kielessä
Persoonat yksikön 1. persoona (minä)
yksikön 2. persoona (sinä)
yksikön 3. persoona (hän)
monikon 1. persoona (me)
monikon 2. persoona (te)
monikon 3. persoona (he)
passiivi
Aikamuodot preesens
imperfekti
perfekti
pluskvamperfekti
Esimerkki Hän syö.
Tapaluokat suomen kielessä
Indikatiivi
Konditionaali
Imperatiivi
Potentiaali

Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus. Se on perustapaluokka, moduksista sävyneutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena[1], esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on moduksista käytetyin.

Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi ”Menen kotiin.” Indikatiivia käytetään muun muassa toteamuksissa, esimerkiksi ”Hän syö.” Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 249. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]