Indikatiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Indikatiivi | |
|---|---|
| Ilmaisee | toteamusta tai tekemisen todellisuutta. |
| Suomen kielessä | |
| Persoonat |
yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi |
| Aikamuodot |
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti |
| Esimerkki | Hän syö. |
| Tapaluokat suomen kielessä | |
|
Konditionaali Imperatiivi Potentiaali |
|
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus. Se on perustapaluokka, moduksista sävyneutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena[1], esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on moduksista käytetyin.
Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi ”Menen kotiin.” Indikatiivia käytetään muun muassa toteamuksissa, esimerkiksi ”Hän syö.” Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 249. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kielen verbien taivutuskaava (Arkistoitu – Internet Archive) Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava