Siirry sisältöön

Inessiivi

Wikipediasta

Inessiivi (lat. in ’(jonkin) sisällä’ + esse ’olla’; vanhoissa suomen kieliopeissa myös sisäolento tai sisäinen olosija) on paikallissijoihin kuuluva sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä.[1]

Termiä inessiivi käytti suomen kieliopin kuvauksessa ensimmäisenä luultavasti Gustaf Renvall, joka puolestaan sai paikallissijojen nimitykset tanskalaiselta kielentutkijalta Rasmus Raskilta.[2]

Nykyään inessiiviksi nimitetään olosijaa (staattista sijaintia ilmaisevaa paikallissijaa) etenkin niissä kielissä, joissa paikallissijoja on useampi sarja, kuten itämerensuomalaisten kielten ja unkarin sisä- ja ulkopaikallissijat. Historiallisista syistä inessiivi-nimitystä käytetään myös (joidenkin) saamelais-, mordvalais- ja permiläiskielten sekä marin kieliopeissa, vaikka näissä kielissä ei olekaan vastaavanlaista sisä- ja ulkopaikallissijojen erontekoa. Muuten olosijan nimityksenä maailman kielten (myös Siperian uralilaisten kielten) kieliopeissa on useammin lokatiivi.[2]

Inessiivi uralilaisissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan uralilaisissa kielissä inessiivi muodostaa useimmiten kolmen (sisä)paikallissijan sarjan yhdessä tulosija illatiivin ja erosija elatiivin kanssa.

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inessiivin pääte sekä yksikössä että monikossa on -ssa tai -ssä vokaalisoinnusta riippuen. Yksikön inessiivi muodostetaan genetiivivartalon avulla (pöytä – pöydä-n – pöydä-ssä, tuote – tuottee-n – tuottee-ssa), monikon inessiivi monikkovartalon avulla (pöyd-i-ssä, tuotte-i-ssa).[3]

Murteissa inessiivin päätteestä esiintyy myös loppuheittoisia (-s) ja länsimurteissa laajalti lyhytkonsonanttisia muotoja (-sa/-sä).[3] Etelä-Pohjanmaan murteessa inessiivin päätteenä on tietyissä pronomineissa ja possessiivisuffiksin edellä arkaistinen, vanhaan *-snA-päätteeseen palautuva variantti -hna/-hnä (mih(i)nä ’missä’, kärehnäni ’kädessäni’), jolla on tarkka vastine itämerensuomalaisista kielistä vain etelävirossa.[4]

Perusmerkityksessään inessiivi ilmaisee jonkin rajatun, yleensä kolmiulotteiseksi hahmotetun tilan sisällä tai kiinteässä kosketuksessa olemista: laatikossa oli lippuja, ruodonpala kalassa, levyssä on naarmu, laiva pysyi laiturissa.[5] Se voi ilmaista myös olotilassa tai toiminnassa olemista: kovassa kuumeessa, kehnossa kunnossa, selkä suorassa, kalassa ’kalastamassa’, katon teossa, häissä.[6][7]

Ajan ilmauksissa inessiivi ilmaisee kestoa tai toistuvuuden aikaväliä (mapillinen päivässä, kerran viikossa) tai sen avulla aika kuvataan ikään kuin tilana, jossa ollaan (nyt ollaan jo loppukesässä). Lisäksi inessiiviä käytetään kuukausien nimien yhteydessä: joulukuussa.[8]

Inessiivi esiintyy useissa adverbiksi kiteytyneissä ilmauksissa, esim. jäljessä, ajoissa, etupäässä, tosissaan, kerrassaan, haltioissaan.[9] Rektioadverbiaalin sijana inessiivi ei ole niin yleinen kuin illatiivi ja elatiivi, mutta inessiivitäydennyksen saavat esimerkiksi verbit kunnostautua, menestyä tai pärjätä (jossakin).[10]

E-infinitiivin (tehdessä, ns. temporaalirakenne) ja MA-infinitiivin (tekemässä) inessiivimuodoilla ilmaistaan samanaikaisuutta.[11][12]

Muut itämerensuomalaiset kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inessiivillä on muodoltaan ja merkitykseltään jokseenkin tarkat vastineet kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Esimerkiksi virossa s-päätteinen inessiivi (seesütlev) ilmaisee sijaintia, aikaa tai tilaa samaan tapaan kuin suomenkin inessiivi (me elame linnas ’me asumme kaupungissa’, mees on sügavas depressioonis ’mies on syvässä depressiossa’) mutta toimii myös rektioadverbiaalien sijana (ma kahtlen teie siiruses ’epäilen teidän vilpittömyyttänne’).[13]

Etelävirossa inessiivin päätteenä on historiallisesti suomen eteläpohjalaismurteiden -hna/-hnä-päätettä vastaava -n, -h tai -hn.[14]

Saamelaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa ja sen itäpuolisissa saamelaiskielissä (esim. inarin-, koltan- ja kildininsaamessa) suomen elatiivia ja inessiiviä vastaavat sijat ovat sulautuneet yhdeksi sijaksi, jota kieliopeissa yleensä nimitetään lokatiiviksi. Läntisemmissä saamelaiskielissä on yhä käytössä suomen sisäpaikallissijoja vastaava kolmen s-sijan järjestelmä.[15]

Mordvalaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalaiskielissä on historiallisesti itämerensuomen inessiiviä vastaava inessiivisija, jonka pääte on ersässä -so, -se (esim. modaso ’maassa’, vel'ese ’kylässä’), mokšassa -sa. Se voi ilmaista paitsi paikkaa myös välinettä (kavto sokaso sokaź ’kahdella auralla kynnetty’) ja joidenkin verbien (imperfektiivistä) objektia (śovni Vańaso ’soimaa Vanjaa’).[16]

Mari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inessiivin pääte on niittymarissa -šte, -što, -štö, vuorimarissa -štə. Se ilmaisee paikkaa tai tilaa: olašte ilem ’asun kaupungissa’, saltakəšte koləš ’hän kuoli sotilaana’.[17]

Permiläiset kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä komissa että udmurtissa inessiivin pääte on -yn; se on vanhan lokatiivisijan jatkaja ja vastaa historiallisesti suomen essiiviä. Se ilmaisee sijaintia paikassa tai ajassa (udm. gurtyn ule ’hän elää kylässä’, komi gožömyn ’kesällä’). Udmurtissa inessiivillä ilmaistaan myös tilaa tai roolia (so dyšetyśyn uža ’hän työskentelee opettajana’), komi käyttää tähän tehtävään instrumentaalia.[18]

Unkari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin kielessä inessiivin pääte on -ban/-ben, vokaalisoinnun mukaan. Käyttö vastaa paljolti suomen inessiiviä, joskus myös adessiivia:

  • paikka: házban ’talossa’, Finnországban ’Suomessa’
  • olotila: beszél álmában ’hän puhuu unissaan’
  • aika: délben ’keskipäivällä’.

Unkarin inessiivi toimii myös rektioadverbiaalien sijana, usein suomesta poiketen: bízik / hisz / kételkedik / gyönyörködik valamiben ’luottaa / uskoo johonkin, epäilee / ihailee jotakin’, bűnös valamiben ’syyllinen johonkin’.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitiede:inessiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 26.5.2025.
  2. ↑ a b Riku Erkkilä: Mistä uralistiikan sijatermit tulevat? Suomen ja muiden uralilaisten kielten sijatermistön kehityksestä. Virittäjä, 21.12.2023, 127. vsk, nro 4. doi:10.23982/vir.126048 ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  3. ↑ a b VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  4. ↑ Harri Mantila, Matti Leiviskä: Onko Etelä-Pohjanmaan murteessa rautakautisia jälkiä? Virittäjä, 22.6.2017, 121. vsk, nro 2. doi:10.23982/vir.59655 ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  5. ↑ VISK - § 1239 Sisäpaikallissijat: rajattu tila, kiinteä yhteys scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  6. ↑ VISK - § 1245 Tilassa olon ilmauksia scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  7. ↑ VISK - § 1246 Toiminnoissa ja tilaisuuksissa olon ilmauksia scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  8. ↑ VISK - § 1248 Olosijat: päivällä, lauantaina, hetkessä scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  9. ↑ VISK - § 387 Yleisesti adverbeissa käytetyistä sijoista scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  10. ↑ VISK - § 487 Sija määräytyy verbistä: ihastua ja verrata johonkin scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  11. ↑ VISK - § 543 Mikä temporaalirakenne on scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  12. ↑ VISK - § 494 Tekemässä, tekemään: MA-infinitiivin muotojen tehtävät scripta.kotus.fi. Viitattu 26.5.2025.
  13. ↑ Mati Erelt, T. Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 217–218. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  14. ↑ Võro Language Võru Instituut. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Eino Koponen: ”Saami: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 103–112. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Raija Bartens: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys, s. 78–79, 95–96. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1999. ISBN 978-952-5150-22-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025.
  17. ↑ Sirkka Saarinen: ”Mari”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 432–470. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 84–85, 103–104. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025.
  19. ↑ Márta Csepregi: Unkarin kielioppi, s. 119–129. Helsinki: FinnLectura, 1991. ISBN 978-951-8905-39-7
Sijamuodot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Inessiivi&oldid=23301899”