Siirry sisältöön

Partitiivi

Wikipediasta

Partitiivi (vanhemmissa suomen kieliopeissa myös osanto) on nimitys, jota käytetään osaa tai määrän rajaamattomuutta ilmaisevista sijamuodoista.[1]

Partitiivisuudella ja partitiiveilla laajemmin voidaan kielitieteessä myös tarkoittaa ylipäätään ”osa jostakin kokonaisuudesta” -ilmauksia, niiden rakenteita ja elementtejä, esimerkiksi partitiivisesti käytettyjä genetiivimuotoja tai prepositioita (kuten englannin of ilmauksessa three of them ’kolme heistä’).[2][3]

Joissakin generatiivisissa teoreettisen syntaksin kuvausmalleissa partitiivi-nimityksellä kuvataan ns. inherenttiä sijaa: ei konkreettista taivutusmuotoa vaan abstraktia piirrettä, joka tässä mallissa voidaan liittää semmoiseen substantiiviin, joka ei määrity nominatiiviksi eikä akkusatiiviksi (eli tällaisten muotojen normaalia roolia vastaavaksi muodoksi). Esimerkiksi italian lauseessa È arrivato Gianni ‘Gianni on saapunut’ subjekti Gianni on verbin jäljessä eikä normaalin subjektin paikalla, ja tämän kuvausmallin mukaan sitä nimitetään ”partitiiviksi”.[4]

Partitiivit uralilaisissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uralilaiseen kantakieleen rekonstruoidaan usein ”separatiiviksi” nimitetty, *tA-päätteinen sijamuoto, joka ilmaisi liikettä jostakin pois ja jonka suffiksi sisältyy myös suomen kielen erosijojen elatiivin ja ablatiivin päätteisiin (talo-sta, pöydä-ltä). Tämä separatiivi kehittyi kielikunnan luoteispäässä, itämerensuomalaisissa, saamelais- ja mordvalaiskielissä, vähitellen partitiiviksi, kieliopilliseksi sijaksi, joka ilmaisi luultavasti ensin ”ottamista jostakin pois” (syön leipää = syön (palan pois) leivästä; tämäntapaisia kehityksiä tunnetaan monista muistakin kielistä), sittemmin ylipäätään osa- tai määrältään rajaamatonta objektia, lopulta, etenkin suomessa, myös rajaamattomia subjekteja (poikia juoksee pihalla) ja predikatiiveja (olut on kylmää). Partitiivin alkuperäinen erosijan merkitys näkyy edelleen useissa suomen adverbeissa (ulkoa, kotoa, kaukaa, reunempaa) ja postpositioissa (talon takaa, mummon luota, maan alta), tai esimerkiksi joissakin mordvalaiskielten paikanilmauksissa (ersän kudo-do kudo-ś ’talosta taloon’).[5][6]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partitiivin pääte on suomessa -a, -ä, -ta, -tä. Sanan alkuperäinen konsonanttiloppuisuus voi tuottaa partitiivimuodossa sanan lopuksi -tta/-ttä, ja nykykielessä sanatyypin ”sade/tuote” partitiivin päätteeksi onkin mahdollista hahmottaa myös -tta/ttä.[7]

Partitiivilla ilmaistaan partiaalista eli osaobjektia tai imperfektiivistä aspektia: toiminta ei koske koko objektia tai sen kohdetta ei ole rajattu (syön leipää = määräämättömän osan leivästä), toimintaa ei saateta loppuun tai se ei ylipäätään tapahdu (kielteisen tai epäilevän lauseen objekti on partitiivissa: en osta autoa, hän tuskin ostaa autoa), tai toiminta on inherentisti imperfektiivistä, ts. se ei voi johtaa konkreettiseen tulokseen tai muutokseen kohteen tilassa, joten tiettyjen verbien objekti on aina partitiivissa (katselen televisiota, rakastan sinua, odotat minua).[8][9]

Suomessa partitiivi on laajentanut tehtäviään objektinsijasta yleiseksi epämääräisyyden tai rajaamattoman määrän ilmaisimeksi. Monikollinen tai ainesana kieliopillisena subjektina voi olla partitiivissa, jos se on määrältään rajaamaton: Autoja seisoo pihalla. Samoin predikatiivi on partitiivissa, jos se viittaa jaolliseen, ei jakamattomaan kokonaisuuteen: liha on sitkeää, lepakot ovat rauhoitettuja nisäkkäitä.[10] Omistusrakenteen omistettu ja tuloslauseen predikatiivi käyttäytyvät kiellon yhteydessä objektin tapaan, eli siinä käytetään partitiivia: vaarilla ei ole siivoojaa, hänestä ei tule pappia.[11][12]

Lisäksi partitiivia käytetään

  • ns. inkluusiopredikatiiveissa ilmaisemassa johonkin kuulumista tai sisältymistä: takki on nahkaa, tuo kylä on Jämsää, Suomi on Euroopan kärkimaita;[13]
  • määrän ilmausten sekä (nominatiivimuotoisen) lukusanan täydennyksenä: pala leipää, litra maitoa, viisi lasta;[14][15]
  • komparatiivin yhteydessä vertailua ilmaisemassa: aikaisempia malleja sirompi;[16]
  • usein prepositioiden, joskus myös postpositioiden pääsanoissa: lähellä koulua, ennen kesää, ympäri korvia; pitkin kasvoja ~ kasvoja pitkin;[17]
  • ns. statusrakenteessa eli statuslauseenvastikkeessa (partitivus absolutus): älä puhu ruokaa suussa;[18]
  • useissa kiteytyneissä tavan, ajan tms. adverbeissa: ulkoa, kilpaa, salaa, täyttä vauhtia, oikopäätä, tätä nykyä;[19] erityisesti reittiä ilmaisemassa: menin tätä tietä;[20]
  • syytä ilmaisemassa: Hän kuoli vanhuuttaan. Hän teki sen hyvän hyvyyttään. Mitä se sinulle kuuluu? Hittoako minä siitä välitän? Mitäs menit?[21][22]
  • tervehdyksissä, toivotuksissa tms. sanonnoissa: hyvää yötä! voi sinua raukkaa! mitäs tässä.[20]

Viro

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron partitiivilla on eri taivutustyypeissä eri muodostustapoja:

  • -t (aastat ’vuotta’, soolast ’suolaista’, uut ’uutta’, pimedat ’pimeää’),
  • -d (koid ’koita’, ideed ‘ideaa’, tuld ’tulta’),
  • päätteetön nominatiivin ja genetiivin (ema ’äiti/äidin/äitiä’, pesa ’pesä/pesän/pesää’) tai genetiivin kaltainen muoto (seminari ’seminaarin/seminaaria’, nime ’nimen/nimeä’),
  • päätteetön mutta vahva-asteinen, vartalovokaalin säilyttävä muoto (`siili ’siiliä’ [` on kielitieteellisissä teksteissä kolmannen kestoasteen merkki], sõda ’sotaa’ [vrt. genetiivi sõja ’sodan’]).

Monikon partitiivin tunnuksena on joko pelkkä vartalovokaalin ja historiallisen monikon i:n yhtymää edustava vokaali (ns. lyhyt monikon partitiivi: pesi ’pesiä’, sõdu ’sotia’), -id (ideid ’ideoita’, hobuseid ’hevosia’) tai -sid (ratsusid ’ratsuja’). Useilla taivutustyypeillä mahdollisia ovat sekä lyhyt että -sid-partitiivi (pesi ~ pesasid, ideid ~ ideesid).[23]

Viron partitiivin käyttötavat ovat paljolti samat kuin suomessakin. Suomesta poikkeaa partitiivirakenteiden käyttö attribuuttina (suurt kasvu poiss ’suurikokoinen [”suurta kasvua”] poika’) sekä predikatiivina (poiss on suurt kasvu ’poika on suurikokoinen’).[23] Virossa ei myöskään käytetä partitiivia predikatiivin sijana niin paljon kuin suomessa, vaan jaollisetkin predikatiivit ovat usein nominatiivissa (õlu on külm ’olut on kylmää [”kylmä”]’, kassid on julmad ’kissat ovat julmia [”julmat”]’).[5]

Saamelaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partitiivisija on oletettavasti ollut olemassa kantasaamessa. Nykyään sitä käytetään vain itäisissä saamelaiskielissä ja sielläkin vain rajoitetusti, lähinnä määrän ilmauksissa, esimerkiksi inarinsaamessa kuutta suurempien lukusanojen yhteydessä: čiččâm ihheed ’seitsemän vuotta’.[24][25]

Mordvalaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen partitiivia vastaavaa sijaa (ersän -do, -to, -d'e, -t'e, mokšan -da, -ta, -d'ä, -t'ä) on mordvalaiskielten kieliopeissa nimitetty aiemmin ablatiiviksi, koska sillä on jonkin verran käyttöä myös paikan ilmauksissa. Tämä käyttö on kuitenkin marginaalista, ja nykyisissä mordvalaiskielissä partitiivi ei niinkään ole paikallis- kuin kieliopillinen sija, joten nimitys ”partitiivi” on sopivampi kuin ”ablatiivi”. Mordvan partitiivia käytetään objektin ja predikatiivin sijana, määrän ja vertailukohteen ilmauksissa sekä tiettyjen verbien yhteydessä: ersän lamo lomańďe 'paljon ihmisiä', śiman veťťe 'juon vettä', kize ťeľeďe paro 'kesä on talvea parempi', kulomado ikeľe 'ennen kuolemaa', peľems kiskado 'pelätä koiraa' jne.[26]

Partitiiveja muissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltoslaavilainen partitiivinen genetiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balttilaisten kielten genetiivisijan käytössä on, joskin vähemmän yleisinä ja vähemmän keskeisinä, samantapaisia piirteitä kuin itämerensuomalaisten kielten partitiivin. Esimerkkejä liettuasta:

  • ... betgi kartais nutinka nepaaiškinamų dalykų ’mutta joskus tapahtuu selittämättömiä asioita [”selittämättömien asioiden”]’;
  • Petro nebuvo koncerte ’Petteriä [”Petterin”] ei ollut konsertissa’;
  • truputėlis druskos ’hiukkanen suolaa [”suolan”].

Lars-Gunnar Larssonin kehittelemän hypoteesin mukaan luoteisuralilaisten kielten partitiivin kehittyminen kieliopilliseksi sijaksi olisi voinut olla nimenomaan varhaisten balttilais- tai baltoslaavilaiskontaktien vaikutusta.[27] Erityisesti alueellisena itämerensuomalais-balttilais-slaavilaisena piirteenä on pidetty ns. itsenäistä partitiivigenetiiviä eli pelkän genetiivisubstantiivin tai -lausekkeen käyttöä epämääräisen määrän ilmaisemiseen, kuten myös venäjän murteissa: prinosila jagod ’toi [jonkin verran] marjoja [”marjojen”]’.[28]

Venäjän kielessä tiettyjen sanojen genetiivisijoille on kehittynyt rinnakkaismuodot, joita käytetään erityisesti epämääräisen määrän (”jonkin verran”) ilmaisemiseen, esim. дай сыру daj syru ’anna (vähän) juustoa’. Tätä muotoa nimitetään myös partitiivisijaksi.[29]

Hollannin partitiivigenetiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin kielessä s-päätteisiä, historiallisesti genetiiviin palautuvia adjektiivin muotoja käytetään partitiivisessa merkityksessä ja nimitetään toisinaan ”partitiiviksi” tai ”partitiivigenetiiviksi”, esim. iets moois ’jotain kaunista’.[30]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Tervola: Milloin tulee partitiivi? Suomen kielen sijavaihtelut eri lauseenjäsenillä ja lausetyypeissä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitiede:partitiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.5.2025.
  2. ↑ Michelangelo Falco, Roberto Zamparelli: Partitives and Partitivity. Glossa: a journal of general linguistics, 24.9.2019, 4. vsk, nro 1. doi:10.5334/gjgl.642 ISSN 2397-1835 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Ilja A. Seržant: Typology of partitives. Linguistics, 27.7.2021, 59. vsk, nro 4, s. 881–947. doi:10.1515/ling-2020-0251 ISSN 1613-396X Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Lexicon of Linguistics lexicon.hum.uu.nl. Viitattu 4.5.2025.
  5. ↑ a b Seppo Kittilä, Johanna Laakso, Jussi Ylikoski: ”Case”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 879–893. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.5.2025.
  6. ↑ VISK - § 1226 Nimitykset partitiivi, genetiivi ja akkusatiivi scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  7. ↑ VISK - § 87 Partiitivin päätteet yksikössä scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  8. ↑ VISK - § 1500 Perfektiivisyys, resultatiivisuus, teonlaatu ja muut scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  9. ↑ VISK - § 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  10. ↑ VISK - § 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  11. ↑ VISK - § 957 Hänestä ei tule pappia: predikatiivin ja objektin piirteitä scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  12. ↑ VISK - § 895 Omistuslauseen piirteet: vaarilla on saari scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  13. ↑ VISK - § 955 Takki on nahkaa ~ malliston parhaita scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  14. ↑ VISK - § 592 Lauseketyyppi osa kirjasta, joukko lapsia, litra maitoa scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  15. ↑ VISK - § 789 Viisi lasta ja viidellä lapsella: lausekkeen edussana ja tyyppi scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  16. ↑ VISK - § 612 Lyhyesti komparaatiomuodoista adjektiivilausekkeessa scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  17. ↑ VISK - § 705 Katua pitkin, pitkin katua; henkeä kohti, kohti metsää scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  18. ↑ VISK - § 877 Puku päällä, otsassa hiki, peitto korvissa scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  19. ↑ VISK - § 387 Yleisesti adverbeissa käytetyistä sijoista scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  20. ↑ a b VISK - § 1234 Partitiivin merkitys ja käyttö eri rakenteissa scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  21. ↑ VISK - § 997 Menehtyi syöpään, kuoli vanhuuttaan scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  22. ↑ VISK - § 1128 Kausaalinen suhde: syy, seuraus, perustelu, tarkoitus scripta.kotus.fi. Viitattu 4.5.2025.
  23. ↑ a b Erelt, Mati & Erelt, Tiiu & Ross, Kristiina: Eesti keele käsiraamat. Uuendatud väljaanne, s. 213–214. Tallinn: EKSA, 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  24. ↑ Eino Koponen: ”Saami: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 103–112. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.5.2025.
  25. ↑ Taarna Valtonen, Jussi Ylikoski, Luobbal Sámmol Sámmol Ánte (Ante Aikio): ”Aanaar (Inari) Saami”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 178–195. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.5.2025.
  26. ↑ Mariann Bernhardt: The Mordvinic partitive case: Its functions in the modern languages and development path from the Proto-Uralic ablative. academia.edu, 1.1.2023. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Leinonen, Marja: ”Lithuanian partitive genitive and Finnish partitive in existential sentences”, Contacts between the Baltic and Finnic languages, s. 174–204. Helsinki: Finno-Ugrian Society, 2015. ISBN 978-952-5667-67-7 Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ Ilja A. Seržant: The Independent Partitive as an Eastern Circum-Baltic isogloss. Journal of Language Contact, 27.2.2015, 8. vsk, nro 2, s. 341–418. doi:10.1163/19552629-00802006 ISSN 1877-4091 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  29. ↑ The Genitive and Partitive cases russian.cornell.edu. Viitattu 4.5.2025.
  30. ↑ Dirk Pijpops, Freek Van de Velde: A multivariate analysis of the partitive genitive in Dutch. Bringing quantitative data into a theoretical discussion. Corpus Linguistics and Linguistic Theory, 1.5.2018, 14. vsk, nro 1, s. 1–33. doi:10.1515/cllt-2013-0027 ISSN 1613-7035 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Sijamuodot

abessiivi • ablatiivi • absolutiivi • adessiivi • adverbiaali • akkusatiivi • allatiivi • benefaktiivi • datiivi • delatiivi • distributiivi • eksessiivi • ekvatiivi • elatiivi • ergatiivi • essiivi • finaali • formaali • genetiivi • illatiivi • inessiivi • instruktiivi • instrumentaali • kausaali • kausatiivi • komitatiivi • komparatiivi • latiivi • lokatiivi • modaali • multiplikatiivi • nominatiivi • oppositiivi • partitiivi • prepositionaali • prolatiivi • separatiivi • situatiivi • sosiatiivi • sublatiivi • superessiivi • superlatiivi • temporaali • temporaalinen distributiivi • terminatiivi • translatiivi • vokatiivi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Partitiivi&oldid=23228471”