Kantaurali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kantaurali on uralilaisen kielikunnan kantakieli, joka on rekonstruoitu historiallis-vertailevan kielitieteen metodien avulla. Varhaisinta suomen kielen esimuotoa nimitetään kantauraliksi. Tätä puhuttiin mahdollisesti jo 6 000 vuotta sitten. Alkuperäiskielestä tunnetaan muutamia satoja sanoja. Kantauralista polveutuvat kaikki nykyiset uralilaiset kielet [1].

Kantauralilla on kuusi tai seitsemän rekonstruoitavissa olevaa tytärkieltä, jotka voidaan rekonstruoida nykykielten ja niiden kirjallisina säilyneiden esimuotojen pohjalta. Näitä ovat ainakin kantasuomi, kantasaame, kantamordva, kantamari, kantapermi ja kantasamojedi. Kielestä ei tunneta kirjallisia muistomerkkejä, vaan tiedot siitä perustuvat näiden välikantakielten vertailuun.

Yleisesti oletetaan, että on ollut olemassa myös kantaugri, unkarin, hantin ja mansin yhteinen kantakieli, mutta tämän rekonstruointi nykykielten pohjalta kohtaa melkoisia vaikeuksia.

Äännejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantauralin äännejärjestelmästä on esitetty monia rekonstruktioita. Tässä esitetty perustuu pääosin Erkki Itkosen, Juha Janhusen ja Pekka Sammallahden tutkimuksiin ja se edustaa tieteellisen fennougristiikan valtavirran käsityksiä.

Kantauralissa oli luultavasti seuraavat äänteet:

  • vokaalit: i u (ü) ï e o a ä
  • konsonantit: p t k s s' š č ć m n ń ŋ δ (δ') l r v j x

ü:n ja δ':n status on epäselvä. Nämä eivät mahdollisesti ole olleet itsenäisiä foneemeja. x oli velaarinen puolivokaali tai spirantti, joka vokaalistui lähes kaikissa kielikunnan haaroissa.

Kantauralissa on ollut vokaalisointu. Toisessa tavussa ovat perinteisen käsityksen mukaan voineet esiintyä ainoastaan i, ï, ä, ja a ja niiden esiintyminen on riippunut 1. tavun vokaalin kvaliteetista. Etuvokaalia on voinut seurata vain etuvokaali, takavokaalia takavokaali. Vokaaleilla ei ilmeisesti ole ollut pituusoppositiota, mutta konsonantit ovat voineet esiintyä geminaattoina.

Sanan alussa on voinut esiintyä vain yksittäiskonsonantteja ja sanan sisällä vain kahden konsonantin yhtymiä. Suurin osa sanoista on ollut kaksitavuisia ja vokaaliloppuisia. Jonkin verran on ollut myös kolmitavuisia sanoja. Kysymys siitä, onko sananlopussa voinut esiintyä konsonantteja on jossain määrin avoin, mutta ehdoton valtaosa kantauralin sanoista on joka tapauksessa ollut vokaaliloppuisia.

Morfologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaurali on ollut agglutinoiva kieli, johon rekonstruoidaan kuusi sijaa:

  • nominatiivi *- (päätteetön)
  • akkusatiivi *-m
  • genetiivi *-n
  • lokatiivi *-na
  • ablatiivi *-ta
  • latiivi *-k

Latiivin status on hämärä. Jonkin verran muitakin latiivisia tunnuksia voidaan rekonstruoida, mutta on epäselvää, missä määrin näillä on ollut sijamaista käyttöä.

Kantauralissa on ollut kolme lukua: yksikkö, kaksikko ja monikko. Nämä kaikki ovat esiintyneet myös possessiivisuffikseissa, jotka ovat syntyneet persoonapronominien liittyessä nominivartaloihin. Kieliopillista sukua ei ole ollut.

Verbintaivutuksessa vain ensimmäinen ja toisen persoonan muodot ovat olleet persoonamuotoja. Kolmannen persoonan muodot ovat olleet partisiippeja (esimerkiksi "lintu lentää" ilmaistiin "lintu lentävä").

Kantauraliin voidaan rekonstruoida useita sekä denominaalisia että deverbaalisia johdinaineksia.

Syntaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaurali on ollut SOV-kieli. Kieliopillisia suhteita on sijojen lisäksi ilmaistu postpositioilla. 3. persoonan lauseet ovat olleet ns. nominaalilauseita, joissa ei ole ollut kopulaa (*lintu lentävä = 'lintu lentää').

Sanaluokista adjektiiveja ei voida osoittaa olleen olemassa funktionaalisesti itsenäisenä ryhmänä. Eräät verbi- ja nominivartalot ovat olleet identtisiä.

Määrite on poikkeuksetta ollut ennen pääsanaa. Sanajärjestys SOV on seurannut tästä, sillä objekti on käsitetty predikaatin määreeksi. Postpositiot käsitettiin pääsanoiksi.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantauraliin voidaan luotettavasti rekonstruoida noin 200 sanaa, jos kriteerinä pidetään sitä, että sanavartalon tulee esiintyä suomalais-ugrilaisten kielten lisäksi myös samojedikielissä. Jos taas sanan rekonstruoimiseksi kantauraliin katsotaan riittäväksi, että se esiintyy useissa uralilaisen kielikunnan haaroissa, voidaan kantauraliin rekonstruoida yli 300 sanaa.[2]

Kantauralilaisen sanaston joukossa on pronomineja, perustoimintoja ilmaisevia verbejä, ruumiinosien, sääilmiöiden ja pohjoisen taigavyöhykkeen luonnonilmiöiden nimityksiä.

Ihmiskeho ja sen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*ojwa > oiva pää 663
*śilmä > silmä silmä 964
*i̮pti > hapsi hiukset 23
*käli > kieli kieli 280
*piŋi > pii hammas 769
*künči > kynsi virtsa 309
*keti > kesi iho 277
*mi̮ksa > maksa maksa 519
*śali > suoli suolisto 972
*weri > veri veri 1152

Sukulaisuussanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*emä / *ämä > emä äiti 134
*čečä > setä setä 60
*koska täti 368
*i̮na > anoppi anoppi 14
*i̮ppi > appi appi 21
*mińä > miniä miniä 544
*wäŋiw > vävy vävy 1133
*käliw > käly käly 263

Yleisiä verbejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*elä- > elää ‘elää’ 132
*kali- > kuole- ‘kuolla’ 339
*tarki- ‘vapista’
*poči- ‘sairas’
*kusi- ‘yskä’ 430
*kuńśi- > kuse- ‘virtsata’ 408
*näki- > näke- ‘nähdä’ 590
*kuwli- > kuule- ‘kuulla’ 386
*ipsä- ‘haistaa’ 151
*tumti- > tunte- ‘tietää’ 1077
*peli- > pelkää- ‘pelätä’ 739
*sewi- > syö- ‘syödä’ 893
*puri- > pure- ‘purra’ 818
*soski- ‘pureskella’ 909
*jürä- > jyrsi- ‘jyrsiä’ 1247
*ji̮xi- / *juxi- > juo- ‘juoda’ 195
*ńimi- > ime- ‘imeä’ 148
*ńali- > nuole- ‘nuolla’ 633
*ńäli- > niele- ‘niellä’ 619
*appa- ‘appaa’
*puwa- ‘puhaltaa’ 830
*śülki- > sylki ‘sylkeä’ 965
*tuli- > tule- ‘tulla’ 1074
*meni- > mene- ‘mennä’ 563
*läkti- > lähte- ‘lähteä’ 464
*uji- > ui- ‘uida’ 1088
*wixi- > vie- ‘viedä’ 1148
*toxi- > tuo- ‘tuoda’ 1061
*kanta- > kanta- ‘kantaa’ 237
*pi̮ni- > pane- ‘panna’ 703
*panča- ‘avata’ 701
*puśa- > puserta- ‘pusertaa’ 799
*mośki- ‘pestä’ 568

Luonnonilmiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*päjwä > päivä aurinko, päivä 715
*eji > 130
*kaja > koi koi 330
*sükiśi > syksy syksy 899
*tälwä > talvi talvi 1037
*i̮di > vuosi vuosi 662
*weti > vesi vesi 1142
*lumi > lumi lumi 496
*jäŋi > jää jää 171
*kiwi > kivi kivi 322
*tuwi järvi 1070
*jäŋkä suo 172
*lupsa kaste 514
*künti sumu 310
*śada- > sade sade -
*purki > purku lumimyrsky 819

Kasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*kowsi > kuusi kuuset 429
*ďi̮mi > tuomi tuomi 122
*si̮ksa siperiansembra 903

Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*kala > kala kala 228
*kuďi- > kute- ‘kutea’ 379
*śi̮mi > suomu ‘kalavaaka’ 958
*pesä > pesä pesä 753
*muna > muna muna 561
*tulka > sulka sulka 1075
*śäkśi > sääksi sääksi 946
*śodka > sotka telkkä 969
*kurki / *ki̮rki > kurki kurki 245
*lunta > lintu hanhi 497
*epik(i) > hyypiö huuhkajat 184
*ti̮ktV / *tuktV kuikka
*ńoma(-la) jänis 636
*ńukiś(i) > nois näädät, soopeli 645
*ora(-pa) > orava orava 677
*śijil(i) > siili siili 962
*šiŋir(i) > hiiri hiiri 1006
*särki > särki särki, särjet, kiiski 883
*säwni / *sewni > säynäs säynäs, säyne 886
*totki > totki suutari 1068
*küji > kyy käärme 302
*täji > täi täi 1035

Asutukseen ja tekniikkaan liittyviä sanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*sala- > salaa- ‘varastaa’ 871
*śoďa > sota sota 1597
*tuli > tuli tuli 1073
*śüďi > sysi hiili 961
*küči- ‘kyteä’
*peji- ‘kokata’
*lämi > liemi liemi 474
*j̮iŋsi / *joŋsi > jousi jousi 190
*jänti(ŋi) > jänne jänne 169
*ńi̮li > nuoli nuoli 622
*lewi- > lyö- ‘ampua’ 482
*äjmä > äimä neula 37
*pura > pora pora 817
*ďimä > tymä liima 123
*pata > pata pata 710
*suksi suksi
*suxi- > souta- ‘soutaa’ 911
*kala- ‘kalastaa’
*pado > pato pato 1155

Numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
*ükti / *äkti > yksi yksi 145
*kVkta / *kVktä > kaksi kaksi 227
*kolmi / *kulmi / *kurmi > kolme kolme 341
*neljä > neljä neljä 620
*wij(i)t(t)i > viisi viisi 1154
*kuw(V)t(t)i > kuusi kuusi 433
*śäjśimä / *śä(j)ććimä > seitsemän seitsemän 1588

Pronominejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kantaurali suomi UED
? *mi(-)nä > minä minä 576
? *ti(-)nä > sinä sinä 1083
? *sV- (*sä-?) > se se 59
? *me > me me 577
? *te > he te 1084
? *se > hän, he he 919
*tä- > tämä tämä 1034
? *to- / ? *tu- > tuo tuo 1058
*mi- > mitä mitä 581
*ku- > ku- kuka

Ajoitus ja paikannus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaurali on perinteisesti ajoitettu noin vuoteen 4000 eaa. Nykyisin eräät tutkijat suosivat kuitenkin uudempia ajoituksia ja ajoittavat kantauralin suunnilleen vuoden 2000 eaa. tienoille.

Kantauralin sanasto viittaa siihen, että sen puhujat ovat eläneet "kivikautisella" kulttuuritasolla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, vaikka myös maataloussanastoa on kantauraliin palautettu. Perinteisen käsityksen mukaan kantauralia on puhuttu Keski-Venäjällä, mahdollisesti keskisellä Uralilla tai tästä hieman länteen päin, Volgan seudulla. Tämä sopii hyvin yhteen uralilaisen kielikunnan suurimpien sisäisten isoglossien sijoittumisen kanssa.

Kantauralin ajoittamisessa ja paikantamisessa keskeistä on kielikunnan läntisen, suomalais-ugrilaisen haaran vanha indoeurooppalaisesta kantakielestä saatu lainasanasto. Tämän on katsottu viittaavan siihen, että kantauralia on puhuttu mahdollisesti hieman aikaisemmin kuin indoeurooppalaista kantakieltä jälkimmäisen pohjois- tai koillispuolella. Nykyään ei kuitenkaan pidetä varmana, että suomalais-ugrilainen taso olisi kantauralin tasosta erillään.

Kantauralin puhuma-alue on ilmeisesti ollut melko pieni. Käsitykset, joiden mukaan kantauralia on varhain puhuttu laajalla alueella eivät tutkijoiden valtaenemmistön mielestä ole uskottavia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häkkinen, Kaisa 1996: Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Tietolipas 147. Helsinki. SKS.
  • Janhunen, Juha 1981: Uralilaisen kantakielen sanastosta. Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja 77. Helsinki.
  • Janhunen, Juha 1982: On the structure of Proto-Uralic. Finnisch-Ugrische Forschungen 44. s. 23-42.
  • Kallio, Petri: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. Virittäjä, , 110. vsk, s. 2–25. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 14.3.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotilainen Lari (2016) Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä huomiseen
  2. Luobbal Sámmol Sámmol Ánte (Ante Aikio): Proto-Uralic. — To appear in: Marianne Bakró-Nagy, Johanna Laakso & Elena Skribnik (eds.), The Oxford Guide to the Uralic Languages. Oxford University Press.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]