Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet. Indoeurooppalaisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on indoeuropeistiikka.
Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin noin 6000 vuotta sitten.[1][2] Puhujien kotiseudusta on erilaisia teorioita. Yleisimmin hyväksytty teoria on niin sanottu kurgaaniteoria, joka sijoittaa indoeurooppalaiset nykyisen Ukrainan ja eteläisen Venäjän aroille Mustanmeren pohjoispuolelle.[1]
Indoeurooppalaisella kantakielellä uskotaan olleen murteita. Siitä on kyetty mallintamaan noin 1 500 leksikaalista osaa, mikä on kuitenkin vain murto-osa kielen koko sanastosta.[3] Mallintamista alettiin tehdä 1850-luvulla.[4]
Päähaarat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Indoeurooppalaiset kielet
Kantaindoeuroopasta polveutuvat kielet voidaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jakaa kymmeneen päähaaraan:[5]
Fonologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsonantit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indoeurooppalaisen kantakielen äänneoppi on mallinnettu etupäässä vanhimpien indoeurooppalaisten kielten pohjalta, joissa arkaaiset piirteet ovat säilyneet parhaiten. Tällaisia ovat esimerkiksi sanskrit, avestan kieli, muinaiskreikka, latina, muinaiskirkkoslaavi, liettuan kieli, gootin kieli, heetin kieli, muinaisiiri, tokaari A ja B, klassinen armenian kieli sekä albanian kieli.[6] Marginaalifoneemit on merkitty taulukoissa sulkeiden sisään.
| Labiaali | Koronaali | Palataali | Velaari | Labiovelaari | Laryngaali | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | *m | *n | |||||
| Klusiilit | Soinnittomat | *p | *t | *ḱ | *k | *kʷ | |
| Soinnilliset | (*b) | *d | *ǵ | *g | *gʷ | ||
| Aspiroidut | *bʰ | *dʰ | *ǵʰ | *gʰ | *gʷʰ | ||
| Frikatiivit | *s | *h₁, *h₂, *h₃ | |||||
| Approksimantit | *l, *r | *y | *w | ||||
Frikatiivit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantaindoeuroopan foneemilla *s oli allofoni *z, joka esiintyi ennen soinnillisia klusiileja.[7]
Laryngaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niin kutsuttujen laryngaalien tarkka foneettinen asu on kiistanalainen.[8] Yhden näkemyksen mukaan *h₁ toteutui [h]-äänteenä, *h₂ toteutui [ħ]-äänteenä ja *h₃ toteutui [ʕ]-äänteenä.[9]
Vokaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vokaalit | Lyhyet | (*a) | *e | *o | |||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Pitkät | *ē | *ō | |||||
| Diftongit | (*ay) | *ey | *oy | (*aw) | *ew | *ow | |
| *ēy | *ōy | *ēw | *ōw | ||||
Kielitypologiselta näkökannalta indoeurooppalaisen kantakielen vokaalijärjestelmä vaikutti varhaisessa vaiheessa olevan epätyypillinen, sillä on mahdollista, että vokaalifoneemeja oli vain kaksi: *e ja *o.[10]
Morfologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nominit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Substantiiveilla oli kolme kieliopillista sukua: maskuliini, feminiini ja neutri.[11]
Kieliopillisia lukuja oli kolme: yksikkö, kaksikko ja monikko.[11]
Sijamuotoja oli kahdeksan: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, vokatiivi, lokatiivi, instrumentaali ja ablatiivi. Adjektiivit taipuivat samoin kuin substantiivit.[11]
Sanan *h₂stḗr 'tähti' rekonstruoitu taivutusparadigma Ringen (2006) mukaan:[12]
| Yksikkö | Duaali | Monikko | |
|---|---|---|---|
| Nominatiivi | h₂stḗr | h₂stérh₁e | h₂stéres |
| Vokatiivi | h₂stḗr | h₂stérh₁e | h₂stéres |
| Akkusatiivi | h₂stérm̥ | h₂stérh₁e | h₂stérn̥s |
| Instrumentaali | h₂stréh₁ | h₂str̥bʰí | |
| Datiivi | h₂stréy | h₂str̥mós | |
| Ablatiivi | h₂strés | h₂str̥mós | |
| Genetiivi | h₂strés | h₂str̥óHom | |
| Lokatiivi | h₂stér(i) | h₂str̥sú |
Sanan *h₂wĺ̥h₁neh₂ 'villa' rekonstruoitu taivutusparadigma Ringen (2006) mukaan:[13]
| Yksikkö | |
|---|---|
| Nominatiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂ |
| Vokatiivi | h₂wĺ̥h₁n[a] |
| Akkusatiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂m(-ām) |
| Instrumentaali | h₂wĺ̥h₁neh₂(e)h₁ |
| Datiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂ey |
| Ablatiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂s |
| Genetiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂s |
| Lokatiivi | h₂wĺ̥h₁neh₂(i) |
Verbit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verbejä on vaikeampi mallintaa kuin muita sanaluokkia, sillä varhaistenkin indoeurooppalaisten kielten verbijärjestelmät poikkeavat toisistaan.[14]
Luvut olivat yksikkö, kaksikko ja monikko. Persoonat olivat ensimmäinen, toinen ja kolmas. Aspektit olivat preesens, aoristi ja perfekti. Pääluokat olivat aktiivi ja mediopassiivi. Tapaluokkia oli neljä: indikatiivi, imperatiivi, optatiivi ja subjunktiivi.[14]
Vokaalivaihtelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vokaalivaihtelut olivat tyypillisiä.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kapović, Mate (toim.): The Indo-European Languages. Routledge, 2017. ISBN 978-0-415-73062-4 (englanniksi)
- Ringe, Donald: From Proto-Indo-European to Proto-Germanic. Oxford University Press, 2006. ISBN 978-0-19-928413-9 (englanniksi)
- Fortson, Benjamin: Indo-European Language and Culture: An Introduction. Blackwell Publishing, 2004. ISBN 978-1-4051-0316-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Kapović 2017, s. 1–2.
- ↑ Ringe 2006, s. 4.
- ↑ Kapović 2017, s. 5–7.
- ↑ Proto-Indo-European 2022. ruf.rice.edu. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Kapović 2017, s. 3–5.
- 1 2 3 Kapović 2017, s. 13–14.
- ↑ Fortson 2004, s. 55.
- ↑ Kapović 2017, s. 30.
- ↑ Fortson 2004, s. 58.
- ↑ Kapović 2017, s. 154–155.
- 1 2 3 Kapović 2017, s. 62.
- ↑ Ringe 2006, s. 47.
- ↑ Ringe 2006, s. 50.
- 1 2 Kapović 2017, s. 91–92.
- ↑ Kapović 2017, s. 61.