Genetiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa. Esim; mopon, kukan ja sohvan.

Genetiivi eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivi on hyvin yleinen sijamuoto eri kielissä. Perusmerkityksen ohella sillä on yleensä useita eri käyttötarkoituksia.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikossa erotetaan ns. 1. ja 2. genetiivi:

Monikon 1. genetiivi:

  • -en : Monikon j:n tai lyhyen yksinäisen monikon i:n jäljessä. Esimerkiksi suurien, pienien, kivien.
  • -den/-tten : I:hin päättyvän pitkän vokaaliaineksen (diftongi, pitkä vokaali tai tavurajainen vokaaliyhtymä) jälkeen. Esimerkiksi maiden/maitten, puiden/puitten.

Monikon 2. genetiivi:

  • -ten : Yleensä konsonantin jäljessä. Esimerkiksi miesten, tytärten.
  • -en : I-vartaloisten lyhyen vartalo-i:n jälkeen (ei monikon i). Esimerkiksi ristien, pappien.
  • -in : Muun lyhyen vokaalin jäljessä. Esimerkiksi opettajain, piispain.

Monikon 1. genetiivin päätteet liittyvät monikon vartaloon (pieni-en, kaloj-en) ja monikon 2. genetiivin päätteet yksikön vartaloon (pata-in, hammas-ten). Muutamat monikon päätteet ovat usein vapaassa vaihtelussa, ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä.

Esimerkkejä:

  • omena : omenan : omenain ~ omenien ~ omenojen ~ omenoiden: omenoitten
  • lapsi : lapsen : lasten ~ lapsien
  • hammas : hampaan : hampaiden ~ hampaitten ~ hammasten
  • kala : kalan : kalojen ~ kalain.

Suomessa genetiivi ilmaisee hyvin monia eri asioita, joita tärkeimpiä ovat

  • omistaja (possessiivinen genetiivi)
Minun koirani on aikamoinen temppuilija.
  • toiminnan suorittaja (subjektiivinen genetiivi)
Kirpun purema haava on usein kiusallinen.
  • toiminnan esine (objektiivinen genetiivi)
Silmien hierominen ei ole järkevää sipuleita leikattaessa.
  • kokija, hyötyjä, velvoitettu tms. (datiivinen genetiivi)
Hiki laiskan syödessänsä.
  • futuurista toimintaa (akkusatiivinen genetiivi)
Silitän paidan.

Itämerensuomalaisten kielten alkuperäinen akkusatiivi on yksikössä äännehistoriallisista syistä muuttunut täysin genetiivin kaltaiseksi (esimerkiksi ostan auton). Tällainen toiminnan kohdetta ilmaiseva genetiivin näköinen muoto voidaan nykykielen kannalta kuvata genetiiviksi, tai sitten voidaan, kuten suomalaisessa kielioppitraditiossa pitkään, puhua erillisestä genetiiviakkusatiivista.

Suomenkielisiä sanoja, joiden genetiivimuoto on sama kuin sanan nominatiivi: seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen.

Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä. Historiallisesti viron genetiivillä on ollut pääte, joka on kuitenkin kulunut pois; ilmiö on osittain tapahtunut myös suomen puhekielessä. Jäljelle ovat jääneet vain vartalonmuutokset, kuten astevaihtelu, kestovaihtelu, jotka toimivat erottavana tekijänä nominatiivin ja partitiivin välillä. Monikossa pääte on -de tai -te.

Esimerkkejä:

  • pesa : pesa ’pesän’ pesade ’pesien’
  • õpetaja : õpetaja ’opettajan’ : õpetajate ’opettajien’
  • laps : lapse 'lapsen' : laste 'lasten'
  • üldine : üldise 'yleisen' : üldiste 'yleisten'
  • tähtis : tähtsa 'tärkeän' : tähtsate 'tärkeiden'.

Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa ei katsota olevan enää genetiiviä lainkaan, mutta genetiiviä vastaava sijamuodon kaltainen ilmiö on sanan loppuun lisättävä heittomerkki (’) ja pääte -s. Myös prepositiolla of saadaan aikaan genetiiviä vastaava rakenne.

Esimerkkejä:

  • Anne : Anne’s ’Annen’
  • Jack : Jack’s ’Jackin’
  • Delius : Delius’ ~ Delius's 'Deliusin'
  • boy : boy's 'pojan' : boys’ 'poikien'.

Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa genetiivin käyttö puhekielessä on harvinaistumassa, mutta kirjakielessä sijamuoto elää yhä voimakkaana. Puhekielessä genetiivi korvataan yleensä von-prepositiolla ja datiivilla. Genetiivimuotoinen sana tulee vasta pääsanan jälkeen.

Maskuliini- ja neutrisukuiset sanat:

  • der Wagen des Vaters 'isän auto'
  • die Farbe des Hauses 'talon väri'

Feminiinisukuiset ja monikkomuotoiset sanat:

  • die Jacke der Frau 'naisen takki'
  • die Kleider der Kinder 'lasten vaatteet'.

Kaikki etunimet saavat genetiivissä päätteen -s.

  • Monikas Buch 'Monikan kirja'
  • Uwes Haus 'Uwen talo'.

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kielessä genetiivi muodostetaan yleensä s-päätteellä. Persoonapronomineilla on epäsäännölliset omistusmuodot paitsi persoonapronominilla han, jonka genetiivi muodostetaan säännöllisesti s-päätteellä.

Esimerkkejä:

  • pojke : pojkarnas 'poikien'
  • hus : husets 'talon'
  • han : hans 'hänen'.

Absoluuttinen genetiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin kielissä on olemassa myös absoluuttinen genetiivi eli irrallinen genetiivi, joka tunnetaan myös latinankielisellä nimellään genetivus absolutus. Siinä lauserakenne ei edellytä genetiivissä olevalta sanalta elimellistä yhteyttä pääsanaansa. Suomessa absoluuttisessa genetiivissä oleva sana on ulkoisesti saman näköinen kuin tavallisessakin genetiivissä, esimerkiksi englannissa taas ei.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onko tuo koira sinun? Kyllä, minun se on.

Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Is that dog yours? Yes, it is mine.