Siirry sisältöön

Genetiivi

Wikipedia

Genetiivi (vanhemmissa suomen kieliopeissa myös omanto) on sijamuoto, joka tyypillisesti ilmaisee omistajaa.

Genetiivin käyttö ja merkitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa kielissä genetiivisijalla merkitään omistajaa, joka nominilausekkeessa toimii lausekkeen omistettua ilmaisevan pääsanan määritteenä (esim. suomen tytön omaisuus, venäjän сын Ивана [syn Ivana] ’Ivanin poika’, wappon [sammunut Pohjois-Amerikan alkuperäiskieli] k'ew-meɁ k'ešu ’miehen liha’).[1][2][3]

”Omistus” genetiivin tehtävänä voidaan usein ymmärtää hyvin väljästi: esimerkiksi suomessa Aaltosen rintakuva voi tarkoittaa ’(Wäinö) Aaltosen veistämää rintakuvaa’ (ns. genitivus auctoris, ’tekijän genetiivi’), ’Aaltosta esittävää rintakuvaa’ tai ’Aaltosen omistamaa rintakuvaa’.[4] Genetiivillä voidaan ilmaista myös kokonaisuutta, josta jokin on osa (genitivus partitivus, esim. latinan nihil novi ’ei mitään uutta [”uuden”]’), tai ominaisuutta (genitivus qualitatis, esim. latinan vir magnae virtutis ’sangen urhea [”suuren urheuden”] mies’, suom. kunnian mies, tolkun ihminen, tavan tallaaja).[5][6] Latinan kielen genetiivien tyypillinen käyttötapa nykyään on eliölajien tieteellisten nimien muodostaminen henkilönnimestä, esim. ”Smith & Smith” → smithorum/smitharum.[7]

Genetiivi voi joissakin verbin nominaalimuotoon tai verbikantaiseen substantiiviin perustuvissa rakenteissa vastata tehtävältään verbin subjektia (ns. agenttigenetiivi, esim. tädin kirjailema liina), objektia (lehden myyjä, vrt. (joku) myy lehden/lehtiä) tai adverbiaalia (Rooman-kokous, vrt. kokoonnutaan Roomassa).[4] Joissakin kielissä tiettyjen verbien objektit tai objektinkaltaiset määritteet voivat olla genetiivissä (esim. venäjän бояться собак [bojat’sja sobak] ’pelätä koiria [”koirien”]’, saksan er gedachte des Freundes ’hän muisti ystäväänsä’).[8][2] Genetiivissä voivat olla myös tiettyjen prepositioiden tai postpositioiden pääsanat (esim. suomen tarhan takana, saksan wegen des schlechten Wetters ’huonon sään vuoksi’).[9][2][10]

Genetiivimuotoisella nominilla yksinään voi olla lauseessa muitakin tehtäviä. Ns. genitivus absolutus on etenkin klassisen kreikan kieliopista tunnettu genetiivimuotoinen partisiippirakenne (τοῦ δούλου ἐργαζομένου ’orjan työskennellessä’, sananmukaisesti ”orjan työskentelevän”)[11], mutta ”absoluuttiseksi genetiiviksi” on kutsuttu myös esimerkiksi saksan kielen genetiivimuotoisia adverbiaaleja: unverrichteter Dinge ’tyhjin toimin’ (sananmukaisesti ”suorittamattomien asioiden”), klopfenden Herzens ’sydän pamppaillen’ (”pamppailevan sydämen”).[12] Useissa kielissä genetiivimuotoinen substantiivi voi yksinään toimia predikatiivina (nominaalipredikaattina): Metsä on minun.[4]

Joissakin kielissä ns. predikatiivinen omistus ilmaistaan rakenteella, jossa omistaja on genetiivissä, esim. eteläsaamen nïejten jïjnjh gærjah ’tytöllä (on) paljon kirjoja’ (”tytön paljot kirjat”).[13][14]

Genetiivi suomessa ja sen sukukielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo uralilaisessa kantakielessä katsotaan olleen -n-päätteinen genetiivi, johon suomenkin genetiivi palautuu.[4] Tämä n-pääte on kuitenkin saattanut kadota, niin että esimerkiksi pohjoissaamessa ja virossa genetiivimuodon tunnistaa vain sanavartalon muodosta, esimerkiksi astevaihtelusta (vrt. suom. kota : koda-n, vir. koda : koja, pohjoissaam. goahti : goađi). Joissakin uralilaisissa kielissä alkuperäinen genetiivinpääte on korvautunut uudella päätteellä, ugrilaisissa kielissä (unkari, hanti, mansi) ei ole genetiivisijaa ollenkaan. Esimerkiksi unkarissa omistusrakenne muodostetaan omistettuun liitettävällä possessiivisuffiksilla: Anna ház-a ’Annan talo’ (”Anna talonsa”).[15]

Suomessa ja muissa itämerensuomalaisissa kielissä, samoin kuin useimmissa saamelaiskielissä ja mordvalaiskielissä, alkuperäinen kantauralin *m-päätteinen akkusatiivi on muuttunut genetiivin näköiseksi.[4] Suomen ja muidenkin itämerensuomalaisten kielten kieliopeissa tätä genetiivin näköistä objektinsijaa on perinteisesti nimitetty ”genetiiviakkusatiiviksi”. Vuonna 2004 ilmestynyt Iso suomen kielioppi luopui tästä käytännöstä ja ryhtyi nimittämään totaaliobjektin n-päätteistä muotoa genetiiviksi.[16]

Perinteisesti ”datiivigenetiiviksi” on nimitetty etenkin suomen lounaismurteissa ja vanhassa kirjasuomessa tavattavaa genetiiviä vastaanottajan, saajan tai hyötyjän ilmaisijana (Agricola: Ette me Keisarin Weron annama ’että me keisarille veron annamme’), laajemmin muissakin kokijarakenteissa (minun on kylmä, minun täytyy mennä). Sen on ajateltu olevan historiallisessa yhteydessä liivin kielen n-päätteiseen datiiviin, mutta etenkin vanhassa kirjasuomessa ”datiivigenetiivejä” on pidetty myös suhteellisen nuorena, vieraaseen vaikutukseen perustuvana ilmiönä.[17]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikossa erotetaan ns. 1. ja 2. genetiivi:

Monikon 1. genetiivi:

  • -en : Monikon j:n tai lyhyen yksinäisen monikon i:n jäljessä. Esimerkiksi suurien, pienien, kivien.
  • -den/-tten : I:hin päättyvän pitkän vokaaliaineksen (diftongi, pitkä vokaali tai tavurajainen vokaaliyhtymä) jälkeen. Esimerkiksi maiden/maitten, puiden/puitten.

Monikon 2. genetiivi:

  • -ten : Yleensä konsonantin jäljessä. Esimerkiksi miesten, tytärten.
  • -en : I-vartaloisten lyhyen vartalo-i:n jälkeen (ei monikon i). Esimerkiksi ristien, pappien.
  • -in : Muun lyhyen vokaalin jäljessä. Esimerkiksi opettajain, piispain.

Monikon 1. genetiivin päätteet liittyvät monikon vartaloon (pieni-en, kaloj-en, koiri-en) ja monikon 2. genetiivin päätteet yksikön vartaloon (pata-in, hammas-ten). Muutamat monikon päätteet ovat usein vapaassa vaihtelussa, ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä.

Esimerkkejä:

  • omena : omenan : omenain ~ omenien ~ omenojen ~ omenoiden: omenoitten
  • lapsi : lapsen : lasten ~ lapsien
  • hammas : hampaan : hampaiden ~ hampaitten ~ hammasten
  • kala : kalan : kalojen ~ kalain.

Suomenkielisiä sanoja, joiden genetiivimuoto on sama kuin sanan nominatiivi: seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen.

Viro

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä. Historiallisesti viron genetiivillä on ollut pääte, joka on kuitenkin kulunut pois; ilmiö on osittain tapahtunut myös suomen puhekielessä. Jäljelle ovat jääneet vain vartalonmuutokset, kuten astevaihtelu, kestovaihtelu, jotka toimivat erottavana tekijänä nominatiivin ja partitiivin välillä. Monikossa pääte on -de tai -te.

Esimerkkejä:

  • pesa : pesa ’pesän’ pesade ’pesien’
  • õpetaja : õpetaja ’opettajan’ : õpetajate ’opettajien’
  • laps : lapse 'lapsen' : laste 'lasten'
  • üldine : üldise 'yleisen' : üldiste 'yleisten'
  • tähtis : tähtsa 'tärkeän' : tähtsate 'tärkeiden'.

Muissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa ei katsota olevan enää genetiiviä lainkaan, mutta genetiiviä vastaava sijamuodon kaltainen ilmiö on sanan loppuun lisättävä heittomerkki (’) ja pääte -s. Myös prepositiolla of saadaan aikaan genetiiviä vastaava rakenne.

Esimerkkejä:

  • Anne : Anne’s ’Annen’
  • Jack : Jack’s ’Jackin’
  • Delius : Delius’ ~ Delius's 'Deliusin'
  • boy : boy's 'pojan' : boys’ 'poikien'.

Saksa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa genetiivin käyttö puhekielessä on harvinaistumassa, mutta kirjakielessä sijamuoto elää yhä voimakkaana. Puhekielessä genetiivi korvataan yleensä von-prepositiolla ja datiivilla. Genetiivimuotoinen sana tulee vasta pääsanan jälkeen.

Maskuliini- ja neutrisukuiset sanat:

  • der Wagen des Vaters 'isän auto'
  • die Farbe des Hauses 'talon väri'

Feminiinisukuiset ja monikkomuotoiset sanat:

  • die Jacke der Frau 'naisen takki'
  • die Kleider der Kinder 'lasten vaatteet'.

Kaikki etunimet saavat genetiivissä päätteen -s.

  • Monikas Buch 'Monikan kirja'
  • Uwes Haus 'Uwen talo'.

Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kielessä genetiivi muodostetaan yleensä s-päätteellä. Persoonapronomineilla on epäsäännölliset omistusmuodot paitsi persoonapronominilla han, jonka genetiivi muodostetaan säännöllisesti s-päätteellä.

Esimerkkejä:

  • pojke : pojkarnas 'poikien'
  • hus : husets 'talon'
  • han : hans 'hänen'.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ VISK - § 573 Genetiivimääritteen tulkinnoista scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
  2. ↑ a b c Brown, Keith & Miller, Jim: ”Genitive”, The Cambridge Dictionary of Linguistics. Cambridge University Press, 5.12.2013. ISBN 978-1-139-04941-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.5.2025.
  3. ↑ Grambank - Feature GB432: Can adnominal possession be marked by a suffix on the possessor? grambank.clld.org. Viitattu 2.5.2025.
  4. ↑ a b c d e Genetiivin tehtävistä Kielikello. 31.12.1990. Viitattu 2.5.2025.
  5. ↑ Tavan ihminen Kielikello. 31.12.2015. Viitattu 2.5.2025.
  6. ↑ Wanja A. Hemmerich: Genitiv im Lateinischen – mit vielen Beispielen | Latein.cc latein.cc. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
  7. ↑ How do I name a species after someone? International Commission on Zoological Nomenclature. Viitattu 8.3.2015.
  8. ↑ gedenken ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
  9. ↑ wegen ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
  10. ↑ VISK - § 687 Mikä on adpositio? scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
  11. ↑ Partizip VI jurclass.de. Viitattu 2.5.2025.
  12. ↑ Genitivus absolutus – GSV neutsch.org. Viitattu 2.5.2025.
  13. ↑ Substantiv oahpa.no. Viitattu 2.5.2025.
  14. ↑ Grambank - Feature GB254: Can predicative possession be expressed with an S-like possessum and a possessor that is coded like an adnominal possessor? grambank.clld.org. Viitattu 2.5.2025.
  15. ↑ Kittilä, Seppo & Laakso, Johanna & Ylikoski, Jussi: ”Case”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 879–893. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.5.2025.
  16. ↑ VISK - § 934 Yleiskatsaus: milloin n-pääte, milloin ei scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
  17. ↑ Marko Pantermöller: Datiivigenetiivi – ikivanhaa perintöä vai vanhan suomen nuori uudennos? Virittäjä, 11.12.2016, 120. vsk, nro 3. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
Sijamuodot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Genetiivi&oldid=23209873”