Siirry sisältöön

Komitatiivi

Wikipediasta

Komitatiivi (vanhoissa suomen kieliopeissa myös seuranto) on sijamuoto, joka ilmaisee, minkä tai kenen kanssa tai seurassa toiminta tapahtuu.[1] Laajemmin komitatiivisuudella voidaan ymmärtää tämän merkityksen ilmaisemista myös muilla keinoilla kuin sijataivutuksella, kuten esimerkiksi englannissa preposition with tai suomessa postposition kanssa avulla (the professor enters the lecture hall with his students ’professori opiskelijoineen / opiskelijoidensa kanssa tulee luentosaliin’).[2]

Rikkaidenkaan sijajärjestelmien kielissä ei välttämättä ole sijamuotoa, joka ilmaisisi pelkästään komitatiivisuutta. Useissa Euroopan kielissä (mutta harvemmin Euroopan ulkopuolella) komitatiivisija tai muut vastaavat komitatiivisuuden ilmaisimet ilmaisevat myös välinettä (instrumentaali).[2]

Komitatiivi uralilaisissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä komitatiivin pääte -ne- liittyy vahva-asteiseen i-tunnuksiseen monikkovartaloon.[3] Komitatiivimuotoiseen substantiiviin liittyy aina possessiivisuffiksi, mutta sen attribuuttiin ei: korkeine torneineen, näine hyvineni.[4]

Suomen komitatiivilla ilmaistaan tyypillisesti kokonaisuuden osaa (tyttö pitkine letteineen), seurassa olijaa tai sosiaalista suhdetta (äiti lapsineen) tai jonkun hallussa olevaa konkreettista tai abstraktia entiteettiä (siirryimme kahvikuppeinemme saliin; aina te olette vaimoni kimpussa turhine syytöksinenne).[5] Koska komitatiivi muodostetaan aina monikkovartalosta, sillä ei ole erikseen yksikkö- ja monikkomuotoja. 1800-luvulla suomen yleiskieltä normitettaessa käytiin keskustelua siitä, voisiko kieleen selvyyden ja säännönmukaisuuden vuoksi tuoda myös komitatiivin yksikkömuodot (”tohtori rouvaneen”). Tämä ajatus ei kuitenkaan saanut riittävästi kannatusta.[6]

Komitatiivi on usein mahdollista korvata postpositiolla kanssa: hän tuli lapsineen → hän tuli lapsensa ~ lastensa kanssa, mutta toisinaan komitatiivilla ja kanssa-lausekkeella on erotettavissa selvästi erilaiset funktiot, esim. Tuomioja ei kollegoineen aio käydä sissien kanssa suoria neuvotteluja Filippiinien hallituksen ohitse.[7]

Suomen kieliopeissa komitatiivi luetaan käyttörajoitustensa ja harvinaisuutensa vuoksi usein ns. vajaakäyttöisiin tai marginaalisiin sijoihin.[4] Se esiintyy usein kiteytyneissä fraaseissa ja sanonnoissa, eikä sitä muodosteta infinitiiveistä. Tekstiaineistoissa se on suomen sijamuodoista vähiten käytetty.[5]

Muut itämerensuomalaiset kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ne-komitatiivimuodoilla on ainakin yksittäisiä, adverbeiksi kiteytyneitä vastineita karjalassa ja vepsässä (esim. veps. kesknezoi ’keskenänsä’) sekä vatjan ja viron murteissa.[8][9] Useissa muissa itämerensuomalaisissa kielissä tavataan myös nuorempia, postpositioista syntyneitä komitatiivisijoja.

”Kera”-komitatiivit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan ja vepsän kielessä komitatiiveja muodostetaan suomen kera-postposition vastineesta (karj. ker(a), keral, veps. kerdal) kehittyneellä päätteellä: karj. čomien tyttölöinke ’kauniiden tyttöjen kanssa’, veps. akanked ’vaimon kanssa’, ii kenenke ’ei kenenkään kanssa’. Vepsässä esiintyy murteittain (etelävepsässä ja keskivepsän itämurteissa) myös suomen myötä-postposition vastineesta kehittyneitä komitatiivimuotoja (lapsiimu ’lasten kanssa’); nämä muodot toimivat myös prolatiivin tehtävässä.[10][11]

”Kanssa”-komitatiivit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron, vatjan ja liivin kielissä komitatiivin pääte on kehittynyt suomen kanssa-postposition vastineesta. Myös suomessa murteittain esiintyvä -nkaa/-nkää-pääte (isänkaa ~ isänkää ’isän kanssa’) edustaa samaa kehitystä, mutta Jussi Ylikosken mukaan nykyisen puhesuomen kaa-postposition ei voi vielä katsoa kieliopillistuneen yhtä pitkälle kuin eteläisemmissä sisarkielissä.[12]

Viron komitatiivi (kaasaütlev) muodostetaan päätteellä -ga, joka yleiskielessä liittyy substantiivilausekkeen pääsanaan (oma kõrgete tornidega ’korkeine torneineen’). Komitatiivilla ilmaistaan seurassa, mukana tai suhteessa olemista (reisijad läksid koos asjadega maale ’matkustajat lähtivät tavaroineen maalle’, Jüri abiellus Mariga ’Jüri avioitui Marin kanssa’). Viron komitatiivi toimii myös instrumentaalina eli ilmaisee välinettä tai keinoa (mees kaevas labidaga maad ’mies kaivoi lapiolla maata’). Sillä voidaan ilmaista toiminnan tapaa tai tilaa (tüdruk vaatas neid mõtliku näoga ’tyttö katsoi heitä mietteliäin ilmein’) tai toimintaan kuluvaa aikaa (selle töö saan ma kahe päevaga valmis ’tämän työn saan valmiiksi kahdessa päivässä’). Viron komitatiivi on tiettyjen verbien rektioadverbiaalien sija: poeg sarnaneb isaga ’poika muistuttaa isää’, Maril oli raske uue olukorraga harjuda ’Marin oli vaikea tottua uuteen tilanteeseen’. Toisin kuin suomessa, viron komitatiivilauseke toimii myös predikatiivina (maatükk on madala väärtusega ’tontti on arvoltaan alhainen’) tai pääsanaa edeltävänä attribuuttina (kurva lõpuga lugu ’tarina, jolla on surullinen loppu’).[13]

Liivin kielessä ’kanssa’-postpositiosta syntynyt komitatiivi on sulautunut yhteen -ks-päätteisen translatiivin kanssa.[14] Tätä sijaa nimitetään uudemmissa kieliopeissa instrumentaaliksi, ja sillä on sekä translatiivin (joksikin tulemisen) että komitatiivin (jonkin/jonkun kanssa olemisen) ja instrumentaalin (välineen) merkitykset:[15] Vanākāngar perīmīez võtīz Anniz kuolmiz nāizõks ’Vanākāngarin isäntä otti Annin kolmanneksi vaimokseen’; Kuolmiz nāizõks ka vȯ’ļ ikš tidār ’Kolmannen vaimon kanssa (hänellä) myös oli yksi tytär’; Pūḑi lǭ’gstõb kirrõks ’Puita halotaan kirveellä’.[16]

Saamelaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo kantasaameen palautuu komitatiivisija, jonka pääte vastaa historiallisesti suomen komitatiivia.[8] Se esiintyy nykyisissäkin saamelaiskielissä sekä komitatiivin (esim. pohjoissaamen mun hupmen vieljain ikte ’minä puhuin veljen kanssa eilen’) että instrumentaalin tehtävissä (mun čuohpan láibbi niibbiin ’minä leikkaan leipää veitsellä’).[17] Komitatiivin monikkomuodot muodostetaan eri päätteellä, esim. pohjoissaamen vieljaiguin ’veljien kanssa’. Tämä pääte on ilmeisesti jo kantasaamessa alkanut kehittyä kantasaamen *kuojmē ’toveri, kumppani’ -sanasta (joka puolestaan on varhainen laina samasta balttilaisperäisestä kantasuomen sanasta, jota edustaa nykysuomen kaima).[18][19]

Mordvalaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ja saamen komitatiivilla on mordvalaiskielissä historiallinen vastine: ersän -ńek, mokšan -ńək. Mordvan kieliopeissa sitä ei tosin yleensä kuvata sijamuotona vaan kollektiivijohtimena: ersän avańek-ejkakšńek, mokšan t'äd'äńək-id'ńək ’äidit ja lapset’ (”äiteineen-lapsineen”).[20]

Mari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marin kielten -ge- tai -ke-päätteinen komitatiivi ilmaisee, että useat ihmiset tai oliot ovat yhdessä mukana verbin ilmaisemassa toiminnassa, esim. niittymarin Sanu kapke tšədəra ’Sanun koko ruumis [”Sanu ruumiineen”] vapisee’, vuorimarin semńäge jynä ’meidän koko perheemme joi’ [”perheinemme joimme”]. Sitä käytetään myös yhdistämiseen ’ja’-konjunktion sijasta: vuorimarin papage-t'ot'age näŋgenət ’mummo ja vaari vietiin’ [”mummoineen-vaareineen veivät”].[21]

Permiläiset kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin kielessä on erityinen -köd-päätteinen komitatiivisija, joka ilmaisee yhdessä olemista tai tekemistä ja erottuu instrumentaalista: vövköd ’hevosen kanssa’ kulkeminen on eri asia kuin völön ’hevosella’ (instrumentaali) liikkuminen.[22] Udmurtissa molempia merkityksiä ilmaistaan instrumentaalilla.[23]

Unkarin kielen instrumentaali-komitatiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin kielessä esiintyy sijamuoto, jolla on sekä instrumentaalin että komitatiivin tehtävä. Muodon tunnus on vokaaliloppuisten sanojen yhteydessä -val/-vel (vokaalisoinnun mukaan), esim. hajóval ’laivalla’, idővel ’ajan mittaan’. Konsonanttipäätteisiin sanoihin liittyessään tunnuksen v assimiloituu loppukonsonantin kaltaiseksi, esim. géppel ’koneella’, Péterrel ’Péterin kanssa’.[24] Suffiksi -val/-vel selitetään yleensä muodostuneeksi postpositiosta, jonka perustana on ollut suomen väki-sanaa vastaava substantiivi.[25]

Instrumentaali-komitatiivi ilmaisee sekä välinettä, tapaa tai keinoa (ceruzával írok ’kirjoitan lyijykynällä’, vonattal utazom ’matkustan junalla’) että seurassa olemista tai yhdessä toimimista (Péter az öccsével sakkozik ’Péter pelaa šakkia veljensä kanssa’). Sitä käytetään vertailurakenteissa ilmaisemassa verrattavien eron määrää (János két évvel fiatalabb nálam ’János on kaksi vuotta minua nuorempi’) sekä joissakin ajan ilmauksissa (ősszel ’syksyllä’, éjjel ’yöllä’; két évvel ezelőtt ’kaksi vuotta sitten’). Jotkin verbit tai postpositiot vaativat instrumentaali-komitatiivimuotoisen täydennyksen: száz forinttal tartozom a postásnak ’olen sata forinttia velkaa postinkantajalle’; a szálloda az állomással szemben van ’hotelli on asemaa vastapäätä’.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitiede:komitatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 1.6.2025.
  2. ↑ a b Thomas Stolz, Cornelia Stroh, Aina Urdze: ”Varieties of Comitative”, The Oxford Handbook of Case, s. 601–608. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Viitattu 1.6.2025.
  4. ↑ a b VISK - § 1261 Abessiivin, instruktiivin ja komitatiivin rajoituksia scripta.kotus.fi. Viitattu 1.6.2025.
  5. ↑ a b VISK - § 1264 Mies pitkine partoineen, lähden perheineni scripta.kotus.fi. Viitattu 1.6.2025.
  6. ↑ Professori tutkijaryhmineen Kielikello. 13.6.2023. Viitattu 1.6.2025.
  7. ↑ Sirola, Maija: Komitatiivi nykysuomessa. Sijan typologista ja areaalista taustaa sekä sen ilmaisemat merkitykset Helsingin Sanomien korpuksessa. (Pro gradu) Tampereen yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.10.2024.
  8. ↑ a b Terho Itkonen: Välikatsaus suomen kielen juuriin. Virittäjä, 3.1.1983, 87. vsk, nro 3, s. 349–349. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  9. ↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 100–101. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025.
  10. ↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 90–92. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025.
  11. ↑ Kondie, Tuomo & Linna, Eeva-Kaisa & Sarhimaa, Anneli: Karjalan kieli. Karjalan Sivistysseura, 2022. ISBN 978-952-7193-75-4 Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Jussi Ylikoski: Kieliopillistutaan sitä vielä meilläkin! Kaksi vuosisataa viron ja suomen komitatiivien vertailua. Tonavan Laakso: Eine Festschrift für Johanna Laakso, 1.1.2022. doi:10.23783/9783706911597 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Mati Erelt, T. Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 223. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  14. ↑ Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung, s. XLII–XLIII. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1938. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ 3.2. Gramatik / Grammar – Livonian sisu.ut.ee. Viitattu 1.6.2025.
  16. ↑ Viitso, Tiit-Rein & Ernštreits, Valts: Līvõkīel-ēstikīel-lețkīel sõnārōntõz = Liivi-eesti-läti sõnaraamat. Līvõ kultūr sidām, 2012–2013. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Nouns oahpa.no. Viitattu 1.6.2025.
  18. ↑ Eino Koponen: ”Saami: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 103–112. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  19. ↑ kaima - Suomen etymologinen sanakirja kaima - Suomen etymologinen sanakirja. Viitattu 1.6.2025.
  20. ↑ Raija Bartens: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys, s. 81. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1999. ISBN 978-952-5150-22-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025.
  21. ↑ Sirkka Saarinen: ”Mari”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 432–470. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  22. ↑ Nikolay Kuznetsov: ”Komi”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 487–506. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  23. ↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 89–90, 98–102. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.6.2025.
  24. ↑ a b Márta Csepregi: Unkarin kielioppi, s. 131–132. Helsinki: FinnLectura, 1991. ISBN 978-951-8905-39-7
  25. ↑ väki - Suomen etymologinen sanakirja väki - Suomen etymologinen sanakirja. Viitattu 3.6.2025.
Sijamuodot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Komitatiivi&oldid=23333312”