Siirry sisältöön

Instruktiivi

Wikipediasta

Instruktiivi (vanhoissa suomen kieliopeissa myös keinonto) on ns. adverbiaalisiin eli semanttisiin sijoihin kuuluva sijamuoto, joka esiintyy ensisijaisesti tapaa tai välinettä ilmaisevissa nominien adverbiaali- tai verbien konverbimuodoissa (”infinitiiveissä”).[1] Sijannimen ”instruktiivi (tai: deskriptiivi)” (instructivus vel descriptivus) on ilmeisesti luonut vuonna 1733 ilmestyneeseen latinankieliseen suomen kielioppiinsa Bartholdus Vhaël.[2][3]

Instruktiivi suomen kielessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä instruktiivin pääte -n liittyy yleensä i-tunnuksiseen monikkovartaloon: tutu-i-n, tuotte-i-n.[4] Joitakin vakiintuneita yksikkövartalosta muodostettuja instruktiivimuotoja on myös käytössä: jalan, kaupan, rinnan, kilvan, saman tien. Kaikkien näiden osalta ei tosin ole selvää, onko niitä pidettävä yksikön instruktiiveina vai jonkinlaisina vanhoina ”datiivigenetiivi-” tai ”latiivimuotoina”.[5]

Instruktiivi luokitellaan yleensä ns. marginaaliseksi tai vajaakäyttöiseksi sijaksi.[6][7] Useimmat instruktiivimuodot ovat vakiintuneita, adverbeiksi kiteytyneitä sanoja tai sanontoja. Monet niistä on muodostettu adjektiiveista, lukusanoista tai pronomineista (esim. ensin, harvoin, hyvin, oikein, nurin, väärin, toisin, yksin, kaksin, niin, noin, näin). On myös substantiiveista ja sanaliitoista muodostettuja vakiintuneita ilmauksia: aamuin, illoin, käsin, vaivoin, selin, varkain; avojaloin, poikkiteloin, väkivalloin; kaikin mokomin, kynsin hampain, suin päin, nurin niskoin.[8]

Säännöllisesti instruktiivimuotoja muodostetaan ns. E-infinitiivistä. Näin syntyy tekemisen tapaa ilmaiseva verbiadverbiaali (konverbi): kertoen, lukien, saaden, tupakoiden, nousten, mennen.[9] MA-infinitiivin instruktiivimuoto on marginaalinen ja esiintyy lähinnä pitää-verbin täydennyksenä tietyissä ilmauksissa kuten mitä minun pitikään sanomani tai mitä tuleman pitää.[10]

Instruktiivi sukukielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instruktiivin on katsottu kehittyneen varhaiskantasuomessa adverbiaalisesti käytetystä (monikon) genetiivistä, ja Terho Itkosen mukaan sillä on vastineita paitsi pohjoisissa itämerensuomalaisissa kielissä myös saamessa (inkeroisen otsim maas korjais marjaa ’otsa maassa [”otsin maassa”] keräsi marjoja’; karjalan kokas hännin juostah lehmäd ’häntä pystyssä lehmät juoksevat’; inarinsaamen lummoost kieđaj ’kädet taskussa’, ”taskussa käsin”).[11]

Virossa instruktiivia (vir. viisiütlev) on 1900-luvun alun kielenuudistuksen yhteydessä yritetty elvyttää, mutta nykyisissä kieliopeissa sitä ei enää lueta eläväksi sijamuodoksi. Sitä käytetään vain suhteellisen pienessä joukossa vakiintuneita ilmauksia, jotka usein liittyvät ihmisen ruumiinosiin tai pukineisiin: avasüli ’avosylin’, palja päi ’paljain päin’, lehvivi hõlmu ’hulmuavin helmoin’, pisarsilmi ’kyynelsilmin’, ammuli sui ’suu ammollaan’, värisevi käsi ’vapisevin käsin’.[12][13]

Useimpien etäsukukielten kieliopeissa välinettä, keinoa tai tapaa ilmaisevia sijoja nimitetään instrumentaaliksi tai komitatiiviksi, mutta itähantin kieliopissa instruktiivi-nimitystä käytetään ɐt-päätteisestä sijasta, joka ilmaisee toiminnan tapaa tai välinettä.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitiede:instruktiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 27.5.2025.
  2. ↑ Kalevi Wiik: Suomen sijojen nimistä. Virittäjä, 4.1.1988, 92. vsk, nro 4, s. 453–453. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  3. ↑ Bartholdus Gabrielis Vhael: Grammatica Fennica www.doria.fi. 1733. Viitattu 27.5.2025. other
  4. ↑ VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  5. ↑ VISK - § 389 n-loppuiset adverbit scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  6. ↑ VISK - § 1223 Adverbiaalien sijat eli semanttiset sijat scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  7. ↑ VISK - § 1261 Abessiivin, instruktiivin ja komitatiivin rajoituksia scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  8. ↑ VISK - § 388 instruktiivi: in-adverbien rakenne ja merkitys scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  9. ↑ VISK - § 120 A- ja E-infinitiivit scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  10. ↑ VISK - § 121 MA-infinitiivi scripta.kotus.fi. Viitattu 27.5.2025.
  11. ↑ Terho Itkonen: Välikatsaus suomen kielen juuriin. Virittäjä, 3.1.1983, 87. vsk, nro 3, s. 349–349. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  12. ↑ Viisiütlev ehk instruktiiv - EKI teatmik teatmik.eki.ee. 12.6.2024. Viitattu 27.5.2025. (viroksi)
  13. ↑ Metslang, Helle: ”Can a language be forced? The case of Estonian”, Aspects of Grammaticalization: (Inter)Subjectification and Directionality, s. 281–309. De Gruyter, 19.12.2016. ISBN 978-3-11-049234-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.5.2025.
  14. ↑ Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.6.2025. (englanniksi)
Sijamuodot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Instruktiivi&oldid=23331947”