Infinitiivi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaa-verbin infinitiivit
Nimitys I infinitiivi II infinitiivi III infinitiivi IV infinitiivi V infinitiivi
Tunnus A E MA MINEN MAINEN
persoonamuodot

laulaa

translatiivi:

  • laulaakseni
  • laulaaksesi
  • laulaakseen
  • laulaaksemme
  • laulaaksenne
  • laulaakseen

inessiivi: laulaessa

  • laulaessani
  • laulaessasi
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)
  • laulaessamme
  • laulaessanne
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)

instruktiivi: laulaen

laulama

taipuu seuraavissa sijamuodoissa:

laulaminen

taipuu kaikissa sijamuodoissa

esim. genetiivi:

  • laulamiseni
  • laulamisesi
  • laulamisensa
  • laulamisemme
  • laulamisenne
  • laulamisensa
adessiivi:
  • laulamaisillani
  • laulamaisillasi
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
  • laulamaisillamme
  • laulamaisillanne
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
passiivi

inessiivi:

  • laulettaessa

instruktiivi:

  • laulettaman

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.