Infinitiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.
Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.
Suomen infinitiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]
Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimitys | I infinitiivi | II infinitiivi | III infinitiivi | IV infinitiivi | V infinitiivi |
---|---|---|---|---|---|
Tunnus | A | E | MA | MINEN | MAINEN |
persoonamuodot |
laulaa
|
inessiivi: laulaessa
instruktiivi: laulaen |
laulama taipuu seuraavissa sijamuodoissa: |
laulaminen taipuu kaikissa sijamuodoissa esim. genetiivi:
|
adessiivi:
|
passiivi |
inessiivi:
|
instruktiivi:
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.