Kausatiivi
Kausatiivi (lat. causare ’aiheuttaa’) on kielitieteen termi, jolla voidaan viitata sellaisten lauserakenteiden muodostamiseen, joissa toiminnan taustalle lisätään toimijan lisäksi toiminnan aiheuttaja (esimerkiksi espanjan el padre le hizo comer las papas ’isä pani hänet syömään perunat’),[1] tai erityisesti aiheuttamista ilmaiseviin verbeihin tai niiden muodostamiseen.
Joidenkin kielten nominintaivutukseen kuuluu myös kausatiiviksi nimitetty sijamuoto.
Kausatiiviverbit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausatiiviverbi eli aiheutusverbi laajemmassa merkityksessä on aiheuttamista ilmaiseva verbi (esim. tappaa ’aiheuttaa kuolema’),[2] suppeammassa mielessä verbijohdannainen, joka osoittaa kantasanan ilmaiseman toiminnan aiheuttamista (esim. suomen kielessä verbistä elpyä voidaan muodostaa kausatiivijohdos elvyttää).[3]
Kausatiiviverbien alalajina erotetaan toisinaan kuratiivi- eli teettoverbit, joilla ilmaistaan (tietoisen ja tahallisen) toiminnan teettämistä jollakulla toisella (esim. etsittää ’panna joku etsimään’).[4]
Kausatiivijohdosten kantasanana on usein verbi,[5] mutta myös joitakin adjektiivi- (jalostaa, kaunistaa) ja substantiivikantaisia (marjastaa, keihästää) verbejä voidaan kutsua kausatiivisiksi.[6]
Kausatiivisija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausatiiviksi tai kausaaliksi nimitetty sijamuoto, joka voi ilmaista toiminnan syytä tai aihetta, tunnetaan joidenkin kielten kieliopeissa, esimerkiksi tokaari B:n[7] ja mokšamordvan. Mokšan -nksa-päätteinen kausatiivisija, joka ilmaisee toiminnan tarkoitusta (esim. mol'an kel'mä ved'ənksa ’menen kylmää vettä hakemaan’), on syntynyt suhteellisen myöhään kieliopillistumalla postpositiosta inksa.[8][9]
Suomen kielen -ten-päätteisiä pronominikantaisia tai superlatiivisia adverbeja (joten, täten, siten, vähiten, vanhemmiten) on Panu Mäkinen nimittänyt ”kausatiivisijaksi”.[10] Normaalisti ne suomen kieliopeissa määritellään adverbijohdoksiksi.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Causative - Glottopedia glottopedia.org. Viitattu 10.5.2025.
- ↑ VISK - § 463 Kausatiivisuus semanttisena ominaisuutena scripta.kotus.fi. Viitattu 10.5.2025.
- ↑ Kielitiede:kausatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 10.5.2025.
- ↑ Esko Pennanen: Havaintoja suomen teettoverbeistä. Virittäjä, 4.1.1984, 88. vsk, nro 4, s. 431–431. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
- ↑ Verbijohdosten merkitysryhmiä Verkkokielioppi. Finnlectura. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ Kielitiede: kausatiivinen Tieteen termipankki. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ Benjamin W. Fortson: Indo-European language and culture: an introduction, s. 357. Oxford: Blackwell, 2004. ISBN 978-1-4051-0315-2
- ↑ Arja Hamari, Rigina Ajanki: ”Mordvin (Erzya and Moksha)”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 392–431. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.5.2025.
- ↑ Raija Bartens: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys, s. 100. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1999. ISBN 978-952-5150-22-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.5.2025.
- ↑ Suomen kielioppi - Adverbisijat users.jyu.fi. Viitattu 10.5.2025.
- ↑ VISK - § 376 iten-adverbit scripta.kotus.fi. Viitattu 10.5.2025.
- abessiivi
- ablatiivi
- absolutiivi
- adessiivi
- adverbiaali
- akkusatiivi
- allatiivi
- approksimatiivi
- benefaktiivi
- datiivi
- delatiivi
- distributiivi
- eksessiivi
- ekvatiivi
- elatiivi
- ergatiivi
- essiivi
- finaali
- formaali
- genetiivi
- illatiivi
- inessiivi
- instruktiivi
- instrumentaali
- kausaali
- kausatiivi
- komitatiivi
- komparatiivi
- latiivi
- lokatiivi
- modaali
- multiplikatiivi
- nominatiivi
- oppositiivi
- partitiivi
- prepositionaali
- prolatiivi
- separatiivi
- situatiivi
- sosiatiivi
- sublatiivi
- superessiivi
- superlatiivi
- temporaali
- temporaalinen distributiivi
- terminatiivi
- translatiivi
- vokatiivi