Heetin kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heetti
Heettien valtakunta laajimmillaan 1350–1300 eaa.
Heettien valtakunta laajimmillaan 1350–1300 eaa.
Oma nimi 𒉈𒅆𒇷 nešili
Tiedot
Alue Anatolia
Ajoitus 1600 eaa.–1100 eaa.
Kirjaimisto nuolenpääkirjoitus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä Anatolialaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 hit

Heetin kieli on kuollut indoeurooppalainen kieli, mutta sen arkaaisten piirteiden vuoksi jotkut ovat pitäneet sitä ja muita anatolialaisia kieliä pikemminkin perinnäisesti rekonstruoidun indoeurooppalaisen kantakielen sisarkielenä.[1] Se oli heettiläisvaltakunnassa käytetty kieli. Kieltä puhuttiin Anatoliassa nykyisen Turkin alueella noin vuodesta 1600 eaa. (ja ehkä jo aiemminkin) vuoteen 1100 eaa. Sen sukulaiskieli on luuvin kieli, josta on kehittynyt lyykian kieli. Sukua heetille on myös lyydian kieli, jota on myös löydetty piirtokirjoituksista.[2].

Fonologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksoiskonsonantteja on todennäköisesti käytetty ennemminkin erottamaan soinnilliset ja soinnittomat äänteet toisistaan kuin kuvaamaan konsonantin pituutta.[3]

Labiaali Alveolaari Palataali Velaari
tavallinen labialisoitunut
Klusiili p | b t | d k | g kʷ | gʷ
Affrikaatta ts
Nasaali m n
Frikatiivi s x | ɣ xʷ | ɣʷ
Lateraali l
Tremulantti r
Puolivokaali w j

Lähde:[4]

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vokaalien [u] ja [o] sekä [e] ja [i] välinen ero vielä toistaiseksi epäselvä. Mahdollisia diftongeja ovat [ai] ja [ue].[3].

Etinen Keskinen Takinen
Suppea i u
Puolisuppea e o
Välinen (e̞)
Avoin a

Lähde:[4]

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heetinkielinen savitaulu, oletettavasti lakiteksti, 1200-luvulta eaa.

Heetin kieltä on löydetty babylonialaisella nuolenpääkirjoituksella savitauluihin kirjoitettuna. Yhteensä savitauluja tai niiden palasia on löytynyt noin 30 000.[5] Ensimmäiset heetinkieliset savitaulut löydettiin Boğazköyn kylästä, Turkista vuonna 1906.[6]

Heetinkielisen nuolenpääkirjoituksen ratkaisi ensimmäisenä Bedřich Hrozný yhdessä Jørgen Alexander Knudtzonin ja Hugo Wincklerin kanssa. Hrozný myös päätteli vuonna 1915, että heetti on indoeurooppalainen kieli.[5][7].

Nuolenpääkirjoitus lainattiin heetin naapurikielistä. Kirjoitusjärjestelmä ei sovi kovinkaan hyvin heetin kirjoittamiseen, mikä on johtanut siihen, että heetin tarkkaa ääntämystä ei voi päätellä tyhjentävästi. Esimerkkejä asioista, jotka tuottivat ongelmia heetin kirjoittamisessa nuolenpääkirjoituksella, ovat mm.:[8]

  • Konsonanttiklusterien kirjoittamiseen, joten heetissä pitää lisätä välivokaali.
  • Labialisoituneiden vokaalien merkitseminen.
  • Vokaalien [e] ja [i] merkitseminen systemaattisesti omina foneemeina.

Kirjoitusmerkit jaetaan perinteisesti kolmeen ryhmään: vokaalit (V) konsonantti-vokaali (CV) ja vokaali-konsonantti (VC).

Vokaali-konsonantti (VC)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

-b -p -d -t -g -k -h -l -m -n -r -s -z
a- 𒀊

ab, ap

𒀜

ad, at

𒀝

ag, ak

𒄴

ah, eh,

ih, uh

𒀠

al

𒄠

am

𒀭

an

𒅈

ar

𒀸

as

𒊍

az

e- 𒅁

eb, ep,

ib, ip

𒀉

ed, et

id, it

𒅅

eg, ek

ig, ik

𒂖

el

𒅎

em, im

𒂗

en

𒅕

er, ir

𒌍

es

𒄑

ez, iz

i- 𒅋

il

𒅔

in

𒅖

is

u- 𒌒

ub, up

𒌓

ud, ut

𒊌

ug, uk

Cuneiform UL.png

ul

𒌝

um

𒌦

un

𒌨,  𒌫

ur, úr

𒍑

us

𒊻

uz

Lähde:[9][7]

Konsonantti-vokaali (CV)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

b- p- d- t- g- k- h- l- m- n- r- s- z- w- y-
-a 𒁀

ba

𒉺

pa

𒁕

da

𒋫

ta

𒂵

ga

𒅗

ka

𒄩

ha

𒆷

la

𒈠

ma

𒈾

na

𒊏

ra

𒊭

sa

𒍝

za

𒉿

wa

𒅀

ya

-e 𒁁

be

𒁉

pe, pi

𒁲

de, di

𒋼

te

𒄀

ge, gi

𒆠

ke, ki

𒄭, 𒃶

he, hé

𒇷

le, li

𒈨, 𒈪

me, mé

𒉈, 𒉌

ne, né

𒊑

re, ri

𒊺

se

𒍣, 𒍢

ze, zé

-i 𒁉

bi

𒋾

ti

𒄭

hi

𒈪

mi

𒉌

ni

𒅆

si

𒍣

zi

𒃾

wi

-u 𒁍

bu, pu

𒁺

du

𒌅

tu

𒄖

gu

𒆪

ku

𒄷

hu

𒇻

lu

𒈬

mu

𒉡

nu

𒊒

ru

𒋗, 𒋙

su, sú

𒍪

zu

Lähde:[9][7]

Vokaali (V)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

a e i u
𒀀 𒂊 𒄿 𒌋, 𒌑

u, ú

Lähde:[9][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tämän teorian on ensimmäisenä esittänyt amerikkalainen kielitieteilijä Edgar H. Sturtevant, On the position of Hittite among the Indo-European languages, Language 2, 25-34.
  2. Glottolog 4.2.1 - Hittite glottolog.org. Viitattu 2.8.2020.
  3. a b Lauffenburger, Olivier: Hittite Grammar (s. 12–18) 2008. assyrianlangueges.org. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  4. a b Melchert, H. Craig: Anatolian Historical Grammar (s. 9) 2013. Kaarlen yliopisto. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  5. a b Hittite language Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  6. Cuneiform - Hittite and other languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  7. a b c d Hittite cuneiform script and Hittite language omniglot.com. Viitattu 2.8.2020.
  8. Hittite Spelling (PDF) 2020. University of Pennsylvania. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  9. a b c TITUS Didactica: Hethitische Keilschrift / Hittite Cuneiform Writing titus.uni-frankfurt.de. Viitattu 2.8.2020.