Nuolenpääkirjoitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.
Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurri
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki

Nuolenpääkirjoitus eli kiilakirjoitus oli sumerien kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin muinaisessa Mesopotamiassa. Kirjoitus muodostui erilaisina yhdistelminä esiintyneistä kiilan tai nuolenpään näköisistä merkeistä. Nuolenpääkirjoitus kehittyi alun perin kuvakirjoituksesta tavukirjoitukseksi niin, että merkit säilyttivät alkuperäiset käsitearvonsa. Kirjoitus luotiin alun perin sumerin kieltä varten, mutta sittemmin babylonialaiset ja assyrialaiset sovelsivat sitä omaan kieleensä akkadiin. Myöhemmin myös indoeurooppalaista kieltä puhuneet heettiläiset ottivat nuolenpääkirjoituksen käyttöönsä. Merkit painettiin saveen erityisellä kolmisärmäisellä piirtopuikolla.

Nuolenpääkirjoituksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kishistä löydettyä kuvakirjoitusta, joka edelsi nuolenpääkirjoitusta.

Noin 8000 eaa maanviljelyn synnyttyä alettiin käyttää savisia laskurahoja. Niillä laskettiin esimerkiksi tuotettua viljaa ja kauppatavaroita. Laskurahat pysyivät noin 4000 vuotta lähes muuttumattomina. Noin 4500-3750 eaa alettiin käyttää mutkikkaita laskurahoja, joihin oli piirrelty erilaisia kuvioita. Tämä lienee ollut yksi merkki alkavasta kaupungistumisesta ja uusien keksintöjen luomasta tuotevalikoiman kasvusta. Noin 3700-3500 eaa laskurahoja suljettiin pallomaisiin savikuoriin. Noin 3500-3400 eaa alettiin laskurahojen kuvia painaa pallomaisin kuoriin, pian myös piirtää. Pallomainen kuori litistyi savitauluksi. Sitten oivallettiin, että laskurahojen määrät voi merkitä numeroilla laskurahojen kuvien viereen. Niinpä noin 3400-3200 eaa mennessä syntyivät kuvamerkit ja numerot ns puolipiktografinen kirjoitus. Äännekirjoitus kehittyi varhaisesta kuvakirjoituksesta Uruk IV-kaudella Urukissa 3200-3100 eaa. Noin 3000 eaa Jamdet Nasr-kaudella kuvakirjoitus kursivoitui ja yksinkertaistui, ja kääntyi 90 astetta oikealle. Kirjoitus lienee kehittynyt syntyneiden suurkaupunkien ja valtion tarpeisiin. tarvitsi merkitä muistiin asioita, kun väestömäärä oli suuri. Vasta varhaisdynastisella kaudella noin 2700-2600 eaa alettiin kirjoittaa varsinaista nuolenpääkirjoitusta, joka oli tavukirjoitusta.

Nuolenpääkirjoituksen translitterointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohdekielestä riippumatta nuolenpääkirjoituksen translitterointiin on vakiintunut melko yhtenäinen systeemi. Nuolenpäämerkkien nimet – joita ei tule sekoittaa äänneasuun – kirjoitetaan isoin kirjaimin. Translitteraatiossa merkkien nimiä käytetään, kun merkin kontekstiin sopivaa äänneasua ja tarkkaa merkitystä ei tunneta (1); tai merkillä ilmaistaan sumerilaista logogrammia (2). Jos sanan kirjoitusasu on erikoinen, tai poikkeaa sen ääntöasusta, kirjoitetaan merkkien nimet sulkuihin lukuasun perään; yleensä vähintään yksi merkeistä edustaa foneettista komplementtia, jolla viitataan sanan ääntöasuun (3).

(1) sum. lugal-DUR2 'lugal-DUR2' (erisnimi, jonka lukuasusta ei ole varmuutta)
(2) akk. LUGAL šu-me-ri-im ù ak-ka-di-im 'sumerilaisten ja akkadilaisten kuningas'

(LUGAL edustaa logogrammia KUNINGAS, tässä kontekstissa se on akkadiksi luettava 'šar')

(3a) sum. énsi(PA.TE.SI) lagaš(ŠIR.BUR.LA)ki 'Lagašin hallitsija'

(SI ja LA foneettisia komplementteja)

(3b) sum. ddumu-zi-abzu(ZU.AB) 'Dumu-zi-abzu' (jumalan nimi)

vaihtoehtoinen (harvinaisempi) translitterointiasu: ddumu-zi-ab:zu (jossa kaksoispiste ilmaisee käänteistä merkkijärjestystä).

Alaindekseillä ja aksenttimerkeillä viitataan kirjoitusmerkkiin. Näin voidaan kertoa, mitä merkkiä kirjoituksessa on käytetty tietyn tavun tai sanan kirjoittamiseen. Täten indeksit rajoittavat mahdollisten homonyymien määrää, ja estävät väärintulkintoja. Indeksittömänä ka-diĝir-raki 'Babylon' voitaisiin tulkita joko 'jumalan portti', 'jumalan suu', 'jumalan maito', jumalan kettu' jne., mutta käyttämällä indeksiä 2 voidaan välittömästi osoittaa, että kyseessä on kirjoitusmerkki KA2, jonka kyseinen lukuasu tarkoittaa porttia 'ka2'.

Usein akuuttiaksenttia käytetään alaindeksin 2, ja gravisaksenttia alaindeksin 3 sijasta. Melko vakiintunut käytäntö kuitenkin on, että aksentteja käytetään lukuasujen- ja indeksejä merkkien nimien yhteydessä (kolme on suurin indeksi, joka voidaan merkitä aksentein).

ääntö(liki)asu merkitys kirjoitusmerkin nimi
ka 'suu' KA
ká / ka2 'portti' KA2
kà / ka3 'maito' (harv.) GA
ka4  ? SILA3
ka5 'kettu' (ka'a) LUL

Determinatiivit, eli määritteet merkitään translitteraatioon yläindeksoituina - transkriptioon niitä ei merkitä, eikä niitä tekstiä luettaessa äännetä. Determinatiivien tehtävänä oli vähentää tarvittavien logogrammien määrää. Esimerkiksi logogrammilla APIN (auran kuva), voidaan eri determinatiivein ilmaista monia aihepiiriin liittyviä asioita.

kirjoitusasu ääntö(liki)asu merkitys
APIN uru4 'kylvää'
ĝešAPIN apin aura
APIN engar 'maanviljelijä'

Sumeria ja heettiä translitteroitaessa determinatiivit merkitään niiden sumerilaisessa asussa. Akkadin, babylonian ja assyrian kanssa käytetään usein niiden akkadilaisia variantteja. Yleisiä determinatiiveja ovat muun muassa

kirjoitusmerkki determinatiivi käyttökonteksti esimerkki
AN sum. d, akk. ilu jumalten nimet dinanna 'Inanna'
URU sum. iri, akk. alu kaupungit alumí-im-pi 'Memphis' (sume. harvinainen)
NI.UD sum. na4, akk. abnu kivet ja mineraalit na4esi 'dioriitti'
GIŠ sum. ĝiš, akk. işu puuesineet ĝešgu-za 'valtaistuin; tuoli'
KI sum. ki, akk. ki paikat, maat, kaupungit babilim(KA2.DIĜIR.RAki 'Babylon'
ĤU sum. mušen, akk. işşuru linnut danzumušen 'Anzu'

Monet nuolenpäämerkit koostuvat useammasta kuin yhdestä merkistä. Osa merkeistä, kuten A (VESI) ovat suhteellisen produktiivisia ja sisältyvät moniin tarkoitteeltaan nestemäisiin merkkeihin. Pisteellä erotetaan peräkkäin olevat merkit, A.AN = VESI.TAIVAS > šeg 'sade'. Merkki } kertoo, että sitä seuraava merkki on edeltävän merkin sisällä, esimerkiksi GA2}AN mm. ama 'äiti'. Gunua, eli "viivoitusta", merkitään symbolein @g: SAG@g = KA. Plus-merkillä voidaan ilmaista kahta tiiviisti toisiinsa liittynyttä merkkiä GAL+LÚ = LUGAL (SUURI+MIES = KUNINGAS).

Alkuperäisen tekstin laadun- ja siinä mahdollisesti olevien kirjoitusvirheiden kuvaamiseen on olemassa melko yhtenäiset merkintätavat.

X kirjoitusmerkki on rikkoutunut, eikä luettavissa.
 ! alkuperäinen kirjoitusmerkki on ulkoasultaan virheellinen, mutta korjattu translitteraatiossa.
 ? merkki on kyseenalainen.
[] alkuperäinen teksti on rikkoutunut, mutta arvattavissa. Esimerkiksi [nib]ruki '[Nip]pur'
[X] puuttuva merkki.
[...] monta puuttuvaa merkkiä, esimerkiksi taulusta lohjenneen kulman takia. Esimerkiksi [...]-ni-ir '[...]-lleen '
/\ osittain vaurioitunut teksti (myös ns. puolihakasulkeita käytetään).
<> translitteraatiossa lisätty kirjurin virheellisesti pois jättämä merkki(jono).
«» kirjurin virheellisesti lisäämä merkki(jono).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]