Sumeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Sumerin kielestä. Maasta kertoo artikkeli Sumer.
Sumerinkielistä kirjoitusta 2500-luvulta eaa.

Sumerin kieli (omakieliseltä nimeltään emeĝir, "alkuperäinen kieli") on maailman vanhin tunnettu kieli, josta on säilynyt kirjoitettua tekstiä. Sumerin kieltä puhuttiin Mesopotamian Sumerissa noin vuodesta 4000 eaa vuoteen 1600 eaa. Sumerilaiset keksivät maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän, nuolenpääkirjoituksen noin vuoden 3200 eaa. paikkeilla. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat piktografisia, joten niiden kirjaimellinen tulkitseminen on ollut ongelmallista. Vaikka akkadi syrjäytti sumerin puhekielenä vuoden 1600 eaa. paikkeilla, sumeri säilyi arvovaltansa vuoksi tieteen, uskonnon ja matematiikan kielenä aina toiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Sumerin kielellä oli kaksi sosiolingvististä muunnelmaa: emeĝir ja emesal. Ensimmäinen oli yleinen puhekieli, jälkimmäistä puolestaan käytettiin lauluissa ja naisten kielenä sekä mytologiassa ja uskonnossa jumalattarien kielenä.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallitsevan näkökulman mukaan sumerin kieli on isolaattikieli eli sille ei ole löydetty sukulaiskieliä. Monet ovat yrittäneet rinnastaa sumeria uralilaisiin, altailaisiin, sekä dravidakieliin, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Erityisen ahkerasti töitä tämän eteen on tehnyt unkarilainen Fred Hámori, jonka teoria tosin on jäänyt varsin pienen kannattajajoukon tukemaksi. [1]

Typologisesta näkökulmasta sumeri edustaa agglutinoivaa kielityyppiä. Se on etenkin sijataivutuksen ja verbijärjestelmänsä osalta erityisen rikas; sijamuotoja ja moduksia (tai tarkemmin modaaliprefiksejä) on kumpiakin kymmenisen kappaletta. Substantiivit jaetaan elollisiin ja elottomiin, tämän vuoksi myös verbitaivutuksessa on erilliset muodot 3. persoonan muodoille riippuen siitä, onko lauseen agentti elollinen vai eloton.

Kielioppi ja sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerin genetiiviketjut ovat syntaksin kannalta harvinainen piirre. Sumerissa genetiivilausekkeen pääsana edeltää attribuuttia tai attribuuttiketjua ja genetiivin tunnukset kasautuvat attribuuttiketjun perään.

  • /ab é dumu šeš Enlu-ak-ak-ak-ak/ 'Enlun veljen pojan talon ikkuna'
  • (ikkuna talo poika veli Enlu-GEN-GEN-GEN-GEN).

Syntaktisesti oleellinen seikka on myös sumerin jakaantunut ergatiivisuus. Transitiiviverbien yhteydessä agentti ja objekti koodataan eri tavalla, kuin intransitiivilauseessa (jossa ei luonnollisesti ole objektia). Pronominien osalta sumeri toimii nominatiivi-akkusatiivi-kielten tavoin.

  • Transitiivi, substantiivi agenttina:
  • /lugal-e é mu-na-n-dù/ 'Kuningas rakensi temppelin'
  • (kuningas-ERG temppeli-ABS rakensi)
  • Transitiivi, pronomini agenttina:
  • /ĝae é mu-na-dù-en/ 'Minä rakensin temppelin'
  • (minä temppeli-ABS rakensin)
  • Intransitiivi:
  • /lugal é-a ĩ-ku4-(d)r/ 'Kuningas astui temppeliin'
  • (kuningas-ABS temppeli-LOK astui sisään)

Perussanajärjestys sumerissa on SOV (subjekti-objekti-verbi). Ditransitiiviverbien pakollinen hyötyjä (epäsuora objekti) puolestaan edeltää agenttia.

Sanastolle ominainen piirre sumerissa on sanavartaloiden yksitavuisuus. Monitavuisia sanavartaloita on melko vähän. Yleensä monitavuiset sanat ovat enemmän tai vähemmän leksikaalistuneita yhdyssanoja: lugal < 'mies' + gal 'suuri'; nam-til 'elämä' < nam 'kohtalo' + til 'elää'.

Sumerin fonologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerin kielen fonologiasta kertovat muun muassa seemiläisiin kieliin – erityisesti akkadiin – omaksuttu sumerinkielinen lainasanasto, sekä sumerilaisten tekstien ortografia, joka heijastaa toisinaan melko selkeästikin kielen fonologisia prosesseja.

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen rekonstruktio sumerin konsonanttijärjestelmästä
bilab alveol postalv velar far./lar.
klusiilit b/p t/d k/g
frikatiivit s z š
nasaalit m n ĝ
likvidat l r

Perinteinen näkemys sumerin klusiilisarjasta sisältää foneemit /p t k b d g/. Sumerin klusiileille foneemisen sointiopposition olemassaolosta ei olla täysin varmoja. Epävarmuutta luo muun muassa se, että akkadilaiset eivät aikaisimmissa teksteissään erottaneet kielensä klusiilien sointia, vaan kirjoittivat kaikki klusiilinsa soinnittomina (BA DA GA), vaikka heidän kielessään sointioppositio varmuudella oli. Täten olisi pääteltävä, että sumerin merkit BA DA GA voidaan lukea joko /pa ta ka/ tai /ba da ga/. Merkit PA TA KA puolestaan edustaisivat jotakin klusiilisarjaa, jota akkadissa ei ollut, kuten aspiroituneita klusiileja /p' t' k'/. Vaikka tällaisen klusiilisarjan olemassaolosta onkin näyttöä ja se on laajalti hyväksytty kielioppeihin, yleisesti translitteraatioissa noudatetaan vielä vanhempaa näkemystä.

Frikatiiveja sumerin kielessä oli ainakin neljä. Spirantteja niistä edustaa yksi /ḫ/ (h jonka alla on ylösalaisin käännetty sirkumfleksi). Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko tämä velaarinen vai faryngaalinen frikatiivi. Myös laryngaalisen /h/:n olemassaolosta on löydetty merkkejä akkadiin adaptoiduista lainasanoista, kuten sum. é-gal 'palatsi' > akk. ḫekallum. Sibilantteja sumerin kielessä oli kolme /s š z/, joista viimeisen ääntöasusta ei ole varmuutta. Myös liudentuneen /ś/:n esiintymisestä on ollut keskustelua, mutta konkreettisen todistusaineiston löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi.

Nasaalit /n m ĝ/, joista jälkimmäinen edustaa velaarista nasaalia voivat kaikki esiintyä niin sanan alussa, sisällä kuin lopussakin. Perinteisen näkemyksen mukaan sumerin likvidoiksi on rekonstruoitu /l r/. Kuitenkin arvellaan, että sumerissa oli kaksi likvidasarjaa: /l r/ (LA RA) ja /l2 r2/ (LÁ RÁ). Lateraali /l2/ on oletettu syyksi siihen, miksi sumerin kielessä satunnaisesti sananloppuiset lateraalit katoavat. Esimerkiksi. lál menettää l:n sananloppuisena, mutta säilyttää sen vokaalien välissä; mutta làl säilyttää lateraalinsa aina. Foneettisesti /l2/ on ajateltu dentaaliseksi, /l/ alveolaariseksi lateraaliksi. Lateraalien distribuutio heijastuu myös assimilaatioissa: Enlil-la < /enlil-ra/; mutta Enlil-lá < /enlil-ak/.

Kahden resonantin sarjaa /r r2/, joista jälkimmäisen on ajateltu edustavan foneemia /dr/ on perusteltu muun muassa sillä, että muutamissa akkadilaisissa lainasanoissa sumerin /d/ on vaihtunut /r/:ksi (esimerkiksi ne, joissa on sumerin rakentamista tarkoittava sana KAK < /dru/). Tämän lisäksi muutamat äännevaihtelut tukevat kahden resonantin olemassaoloa. Esim. enkud 'veronkerääjä' + ak (GEN) > enku-rá /enkudr-ak/. Muutamissa akkadin sumerilaisperäisissä lainasanoissa /r/ on lainattu faryngaalina /ḫ/. Tämä saattaa viitata siihen, että sumerissa oli myös uvulaarinen resonantti /R/. Uvulaaria tukeva aineisto on kuitenkin häviävän pieni.

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen näkemys sumerin vokaalijärjestelmästä (vokaalien tarkkoja arvoja ei pysytä selvittämäänkenen mukaan?).
etuvokaalit takavokaalit
suppeat i u
puolisuppeat e
väljät a

Ehkä ongelmallisin tutkimuskohde sumerin fonologiassa on vokaaliston rekonstruointi. Koska akkadissa vokaaleja oli vain neljä /i e u a/, ei sumeristakaan varmuudella tunnisteta muita vokaaleja. Foneemia /o/ on usein esitetty täydentämään sumerin vokaalistoa, mutta tämän todistaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Jokseenkin hyväksyntää /o/:n edustajaksi on kuitenkin saanut muun muassa u4. Myös sumerin nasaalivokaalit ovat herättäneet keskustelua. Etenkin sumerin laveilla vokaaleilla näyttää olleen nasaaliset varianttinsa. Toistaiseksi kuitenkin ainoa konteksti, missä nasaalivokaaleiden [ã ĩ ê] on todettu esiintyneen, on prefiksiketjun ns. neutraaliprefiksissä. Vokaalin nasaalisuus selittäisi sen, miksi bilabiaaliset klusiilit nasaalistuvat prefiksin jäljessä: ì-ba > im-ma /ĩ-ba/ > /ĩ-ma/. Nasaalisuutta tukee myös se, että prefiksi kirjoitetaan merkillä NI.

Vokaalien foneemisen pituusopposition olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta, kuitenkin akkadiin lainattujen sumerilaisten sanojen perusteella on voitu osoittaa, että pitkiä vokaaleja on sumerissa esiintynyt, esimerkkinä sum. an > akk. ānu 'taivas'; mutta sum. al > akk. allu 'kuokka' (tällöin sum. syvämuodot /ān/ ja /al/).

Sanapaino sumerissa oli mahdollisesti toisella tavulla. Tätä on yritetty todistaa muun muassa sillä, että akkadiin lainatuissa sumerilaisissa sanoissa ensimmäinen vokaali toisinaan katoaa, sum. Amar-Utu /amar-utu-ak/ > akk. Marduk.

Monesti on esitetty myös kysymys siitä, oliko sumeri tonaalinen kieli. Muutamat kielentutkijat puoltavat toonien olemassaoloa sillä, että sumerissa on valtava määrä homonyymeja. Toisaalta illuusion homonyymeista saattaa luoda ainoastaan puutteellinen tietämys sumerin fonologiasta – etenkin vokaaliston osalta.

Sumerin kielen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun amorilaiset valtasivat Sumerin, kieli rajoittui papiston kieleksi ja klassiseksi kieleksi myöhemmän ajan latinan tapaan. Jotkut tutkijat väittävät, että sumeria olisi puhuttu joillain alueilla Etelä-Irakissa vielä 1700 eaa.lähde?

  • Arkaainen sumeri — 3100–2600/2500 eaa.
  • Vanha tai klassinen sumeri — 2600/2500–2300/2200 eaa.
  • Uussumeri — 2300/2200–2000 eaa.
  • Myöhäissumeri — 2000–1800/1700 eaa.
  • Jälkisumeri — 1800/1700–100 eaa.

Sumerin kielen substraatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armas Salonen luettelee kirjoissaan muutamia sumerin kielen substraatteja, eli jäänteitä alueen sumerilaisia edeltävistä kielistä. Osa sanoista on tietenkin voinut kulkeutua sumerilaisille naapurikansoilta.

  1. Pahar-nangar -ar pääte esimerkiksi pahar savenvalaja (dreijalla joka tuli ehkä noin 5000 eaa.), nangar puuseppä, engar maanviljelijä, ishbar/ushber kutoja/tekstiilitaiteilija. Ovat saattaneet tulla Jarmon maanviljelijöiden jälkeen. [2][3]
  2. -ab/-ag -ub/-ug mm. simug, seppä, ashgab nahkatyöntekijä, addub korintekijä Tämä substraatti liittynee kuparikauteen.
  3. Silīli banāna-tyyppisiä sanoja, joissa tavut toistuvat melkein samanlaisina. Ne ovat tyyppiä alāla, bunēne, silīli, Kubāba-jumalatar, joka aloitti Vähän-Aasian Kybēle-jumalatarkultin. Esiintyi Pohjois-Mesopotamiassa samaan aikaan muualla olleiden pahar-nangar-ihmisten kanssa. [4]

[5]

Ainakin kaksi ensimmäistä lienevät ubaidilaisia.[6] Sumerin kielessä olevien banana-tyyppisten sanojen substraatti joka käsittää sellaisia sanoja kuin Inanna, Zababa, Chuwawa, Bunene. Tämä piirre muistuttaa minolaisten kieltä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thomsen, Marie-Louise: The Sumerian Language, Akademisk forlag, Copenhangen 1984.
  • Edzard, Dietz Otto: Sumerian Grammar, Bill Boston, Leiden 2003.
  • Hayes, John: Sumerian, Lincom Europa, München 1997.
  • Sumerian Language Page: http://www.sumerian.org
  • The Pennsylvania Sumerian Dictionary, http://psd.museum.upenn.edu/epsd/index.html

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.rai53.ru/abstracts/parpola.htm
  2. Armas Salonen, Sumeri ja sen henkinen perintö (eritoten Vanhassa Testamentissa), Otava 1962, Jokamiehen korkeakoulu-sarja, painettu Keuruussa, sivu 7
  3. Armas Salonen, Elämää Babyloniassa, Helsinki 1970
  4. Armas Salonen, Sumeri ja sen henkinen perintö (eritoten Vanhassa Testamentissa), Otava 1962, Jokamiehen korkeakoulu-sarja painettu Keuruussa, sivu 10
  5. Armas Salonen, Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia
  6. https://listhost.uchicago.edu/pipermail/ane/2006-January/022114.html