Gilgameš

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo eepoksesta. Gilgameš oli myös sumerikuningas.
Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurri
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki
Osa Gilgameš-tarua.

Gilgameš tai Gilgamesh on eeppinen runoelma muinaisesta Mesopotamiasta. Se on maailman vanhin eepos, ja se sisältää tarinoita jo sumerien ajoilta.

Synty ja koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eepoksen sankari on Gilgamesh, jonka taustalla on todellinen henkilö, joskus vuosien 2800 ja 2600 eaa välillä Urukin kaupunkia hallinnut sumerilainen kuningas. Sumerilaisen kuningasluettelon mukaan Gilgamesh oli Urukin ensimmäisen dynastian viides hallitsija, ja häntä voidaan pitää historiallisena henkilönä. Gilgamesh teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa, ja pari vuosisataa myöhemmin häntä jo palvottiin jumalana. Gilgameshista kerrottiin useita tarinoita, jotka esiintyivät alun perin suullisessa muodossa. Ensimmäiset kirjalliset tarinat on ajoitettu vuosien 21002000 eaa välille. Varhaisimmat häntä koskeneet tarinat sepitettiin sumerin kielellä. [1]

Varsinainen Gilgamesh-eepos syntyi kuitenkin vasta myöhemmin. Muinaisbabylonialaisella kaudella 2000-1600 eaa erillisistä sumerinkielisistä tarinoista muokattiin yhtenäinen akkadinkielinen runoelma, ja näin alun perin sumerilaisesta kuninkaasta tuli myyttinen hahmo akkadinkieliseen kirjallisuuteen. Eepos käännettiin myös heetiksi ja hurriksi. [2]

Keskibabylonialaiselta kaudelta on peräisin Gilgamesh-eepoksen akkadinkielinen fragmentti Palestiinan Megiddosta, mikä osoittaa, että eepos tunnettiin jo varhain myös Raamatun synnyinseuduilla. Voidaan siis olettaa, että Gilgamesh ja muu mesopotamialainen kirjallisuus vaikuttivat Raamatun kirjojen muotoutumiseen. Gilgameshin materiaalille löytyy vastine muun muassa Raamatun vedenpaisumuskertomuksesta. [3]

Gilgamesh-eepoksen standardiversio tunnetaan Assyrian kuningas Assurbanipalin (668-627 eaa) Ninivessä sijainneesta kirjastosta löytyneistä savitauluista. Hänen kirjastoonsa hankittiin paljon vanhoja alkuperäisiä tekstejä ja sinne teetettiin myös kopioita alkuperäiskappaleista, joita ei voitu saada kirjastoon. Gilgamesh-eepoksen standardiversio on luultavasti alun perin peräisin keskibabylonialaiselta kaudelta, noin vuodelta 1250 eaa. Eräässä kirjastoluettelossa sen mahdolliseksi tekijäksi mainitaan manaajapappi Sin-leqi-unninni. Standardiversioon on lisätty uusi esipuhe ja epilogiksi XII taulu, ja eepoksen painopiste on vaihtunut sankaritarinoista viisauden saavuttamiseksi. Lisäksi XI tauluun on lisätty vedenpaisumuskertomus, joka esiintyy alkuperäismuodossaan Atrahasis-eepoksessa. Gilgamesh-eepoksessa tarinaa ei Atrahasiksesta poiketen kerro kaikkitietävä kertoja, vaan kertojana on vedenpaisumuksesta selvinnyt Utnapishtim itse.[4]

Eepoksen Gilgameš oli jumalten muovaama täydellinen ihminen, jossa oli kaksi kolmasosaa jumalaa ja yksi kolmasosa ihmistä. Hän oli jumalatar Ninsun poika, ja vuorenjumala Enlil oli säätänyt hänen kohtalonsa etukäteen. Hänen isänsä ei kuitenkaan ollut Lugalbanda, Ninsun puoliso, vaan Kullabin ylipappi, jolta hän sitten peri kuolevaisuutensa.

Standardiversion taulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urukin hallitsija ja eepoksen päähenkilö Gilgameshh esitellään. Hän on kuningas ja ylivertainen ihmisten joukossa, ”kaksi osaa jumalaa, ihmistä yksi”. Gilgamesh on kuitenkin pöyhkeä ja hänen hallintonsa on ankara, ja ihmiset valittavat siitä jumalille. Jumalat Anu ja Aruru luovat yhtä voimakkaan miehen, Enkidun. Tarkoitus on, että Gilgamesh ja Enkidu mittelisivät voimiaan keskenään ja Urukin kansa saisi olla rauhassa. Eräs metsämies pelästyy tasangolla villinä asuvaa Enkidua ja kertoo hänestä Gilgameshille. Gilgamesh lähettää metsämiehen mukaan ilotyttö Shamhatin, jotta tämä viettelisi Enkidun. Näin tapahtuukin. Sen jälkeen Shamhat houkuttelee Enkidun kanssaan Urukiin tapaamaan Gilgameshia ja kertoo Gilgameshin näkemän unen Enkidulle. [5]

Toinen taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shamhat tuo Enkidun paimenten leiriin, jossa Enkidu oppii syömään ihmisten ruokaa ja juomaa, leipää ja olutta. Enkidu myös peseytyy. Leiriin ohi kulkee mies, joka kertoo olevansa matkalla häihin, jossa Urukin kuningas Gilgamesh aikoo käyttää ensiyön oikeuttaan. Enkidu suuttuu tästä ja ryntää Urukiin ja haastaa Gilgameshin taisteluun. Gilgamesh ja Enkidu painivat häätalon edessä. Lopulta Enkidu tunnustaa Gilgameshin ylemmyyden ja heistä tulee ystäviä. Sitten Gilgamesh ehdottaa retkeä kaukaiseen Seetrimetsään, jossa asuu hirviö Humbaba. Enkidu varoittaa Gilgameshia Humbabasta, ja myös vanhinten neuvosto yrittää estää heitä lähtemästä, mutta Gilgameshin mieli ei muutu.[6]

Kolmas taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat siunaavat Gilgameshin ja antavat hänelle neuvoja matkaa varten. Sitten Gilgamesh ja Enkidu menevät jumalatar Ninsunin, Gilgameshin äidin, luo. Ninsun uhraa auringon jumala Shamashille ja pyytää tältä apua taistelussa Humbabaa vastaan. Sen jälkeen Ninsun hyväksyy Enkidun ottopojakseen. [7]

Neljäs taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh ja Enkidu lähtevät matkaan ja saapuvat lopulta Libanonin vuoristoon. He tekevät säännöllisesti leirin vuorille ja toistavat aina saman rituaalin. He kaivavat kaivon ja täyttävät siitä vesileilinsä, Gilgamesh uhraa jauhoja kukkulalle ja pyytää Shamashilta hyvää unta. Enkidu tekee Gilgameshille majan ja laittaa Gilgameshin makaamaan ympyrän keskelle ja menee itse vartioimaan ovea. Öisin Gilgamesh näkee sekavia enneunia, herää ja kertoo unensa toverilleen Enkidulle. Enkidu selittää unet aina hyviksi enteiksi. Sitten he tulevat Seetrimetsään ja rohkaisevat toisiaan astumaan sinne yhdessä.[8]

Viides taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh ja Enkidu seisahtuvat Seetrimetsään reunaan ja näkevät metsän vartijan Humbaban jäljistä syntyneen polun. Sitten Humbaba tulee ja alkaa solvata heitä ja uhkaa repivänsä Gilgameshilta kaulan irti ja syöttävänsä hänen lihansa korpeille ja kotkille. Gilgamesh on peloissaan, mutta Enkidu valaa häneen rohkeutta ja neuvoo olemaan perääntymättä. He alkavat taistella, ja silloin Shamash lähettää Humbabaa vastaan kolmetoista tuulta. Humbaba ei pysty enää liikkumaan ja Gilgameshin aseet haavoittavat hirviötä. Humbaba anoo armoa. Enkidu pyytää kuitenkin Gilgameshia olemaan kuuntelematta Humbaban rukouksia ja kehottaa surmaamaan tämän. Humbaba pyytää vielä Enkidua puhumaan Gilgameshille puolestaan, mutta Enkidu vaatii yhä Gilgameshia surmaamaan pedon. Silloin Humbaba kiroaa heidät ja ennustaa, ettei kumpikaan elä vanhaksi. Enkidu neuvoo vielä kerran tappamaan hirviön, ja lopulta Gilgamesh kaivaa kirveensä esiin ja katkaisee Humbaban kaulan. Sitten he kaatavat metsästä puita, ja Enkidu ilmoittaa tekevänsä niistä suurimmasta oven Enlilin temppeliin. He rakentavat lautan ja ottavat mukaan sekä jättiläismäisen puun että Humbaban irtileikatun pään ja lähtevät purjehtimaan Eufrat-virtaa pitkin takaisin kotiin.[9]

Kuudes taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh peseytyy ja pukeutuu parhaimpiinsa, jolloin jumalatar Ištar luo silmänsä Gilgameshin komeuteen ja ehdottaa, että Gilgamesh tulisi hänen miehekseen. Gilgamesh torjuu jumalattaren lähentelyn ja muistuttaa, että tämä on kohdellut julmasti entisiä rakastajiaan, kuten Dumuzia. Ištar raivostuu ja nousee taivaaseen valittaakseen Gilgameshista isälleen Anulle. Ištar vaatii Anulta Gugalannaa, Taivaan Sonnia, jotta voisi surmata Gilgameshin. Jos Ištar ei saa Taivaan Sonnia, hän uhkaa nostattaa kuolleet ylös eläviä syömään. Anu taipuu uhkauksen edessä ja antaa tyttärelleen Taivaan Sonnin talutusnuoran. Saavuttuaan Urukin tarhaan Sonni kuivattaa maan ja saa joen pinnan laskemaan seitsemän kyynärää. Kun Sonni korskahtaa, sata Urukin miestä tippuu kuiluun. Kun se korskahtaa toisen kerran kaksisataa Urukin miestä sortuu. Sonni korskahtaa kolmannen kerran ja avautuu kuilu, johon Enkidu on pudota. Mutta Enkidu loikkaa ja tarttuu Sonnia sarvista. Sitten Enkidu ja Gilgamesh tappavat Taivaan Sonnin yhdessä ja uhraavat sen sydämen Shamashille. Ištar valittaa Sonnin surmaa ja huutaa, että Gilgamesh on tahrannut hänet. Enkidu heittää Sonnin lavan kohti Ištaria ja Urukin palatsissa alkavat juhlat. Yöllä Enkidu näkee unen ja ryhtyy kertomaan siitä Gilgameshille.[10]

Seitsemäs taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkidu kertoo Gilgameshille näkemästään unesta. Jumalat ovat päättäneet, että joko Gilgameshin tai Enkidun on kuoltava rangaistukseksi siitä, että he ovat surmanneet Humbaban. Enlil vaatii, että Gilgamesh säästetään ja Enkidu saisi kuolla. Enlil ja Shamash syyttelevät toisiaan osallisuudesta Humbaban ja Taivaan Sonnin surmiin. Herättyään Enkidu itkee kohtaloaan. Enkidu katsoo ovea, jonka on tehnyt Enlilin temppelille Seetripuun korkeasta seetristä ja kiroaa tekoaan. Sitten hän kiroaa myös metsämiehen ja ilotyttö Shamhatin. Shamash kuulee taivaassa Enkidun kiroukset ja kertoo, että Gilgamesh hautaa Enkidun komein menoin ja suree ystävänsä kuolemaa vaeltamalla erämaahan. Enkidun katkeruus laantuu, hän peruuttaa kirouksensa ja siunaa Shamhatia. Sitten Enkidu kertoo toverilleen toisen näkemänsä unen. Unessa synkkä myrskylintu vie Enkidun Irkallan majaan, manalaan, josta kukaan ei palaa. Manala on tomun talo, jossa Enkidu näkee muinaisia kuninkaita sekä manalan kuningattaren Ereshkigalin ja manalan kirjurin Belet-Serin. Unen nähtyään Enkidun voimat ehtyvät. Hän makaa sairaana kaksitoista päivää, ja hänen tilansa pahenee koko ajan. Enkidu kutsuu Gilgameshia ja valittaa, ettei koe sankarikuolemaa taistelussa. Sitten hän kuolee.[11]

Kahdeksas taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh laulaa valituslaulun kuolleelle ystävälleen ja pyytää teiden, puiden, eläinten, jokien ja kakkien Urukin ihmisten itkeä Enkidun tähden. Gilgamesh kertaa kahden toveruksen urotyöt ja raastaa hiuksiaan. Sitten hän pystyttää lasuurista ja kullasta tehdyn patsaan Enkidulle ja antaa aarrekammiostaan kallisarvoisia uhrilahjoja manalan jumalille.[12]

Yhdeksäs taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh juoksee surun murtaman tasangolla. Hän suree Enkidua ja on myös kauhuissaan siitä, että hän itsekin kuolee jonakin päivänä. Omaa kuolemaansa peläten Gilgamesh päättää etsiä käsiinsä Utnapishtimin, joka tuntee elämän ja kuoleman salat. Matkallaan Gilgamesh kohtaa leijonalauman. Hän rukoilee apua Kuun jumala Siniltä ja tappaa leijonat. Sitten Gilgamesh saapuu maailman äärille, Mashu-vuorille. Vuorten porttia vartioivat kauheat skorpionimiehet. He tunnistavat, että Gilgamesh on osin jumalallista syntyperää ja kysyvät minne hän on matkalla. Gilgamesh kertoo olevansa matkalla tapaamaan Utnapishtimia. Vartijat antavat hänen mennä vuorten portista pimeään tunneliin. Gilgamesh kulkee yksitoista virstaa täydessä pimeydessä ja saapuu lopulta jumalten puutarhaan, jossa puilla on jalokivien kaltaiset hedelmät.[13]

Kymmenes taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh kohtaa meren rannalla asuvan kapakanvaimo Sidurin. Siduri näkee jo kaukaa eläinten taljoihin pukeutuneen ja ruokkoamattoman Gilgameshin. Siduri sulkee portin ja nousee katolle. Gilgamesh kysyy, miksi portti on kiinni ja kertoo urotöistään, Humbaban ja Sonnin surmasta ja leijonalauman tappamisesta. Kapakanvaimo tunnistaa hänet Gilgameshiksi ja kummeksuu hänen synkkää ja resuista ulkomuotoaan. Gilgamesh kertoo olevansa järkyttynyt Enkidun poismenosta ja pelkäävänsä kuolemaa. Hän kysyy tietä Utnapishtimin luo. Siduri sanoo aluksi, että yksin Shamash voi ylittää meren, mutta neuvoo sitten menemään lautturi Urshanabin luo, jolla on seuranaan ”kiviset”, jonkinlaiset taikakivet tai kivioliot. Gilgamesh juoksee raivon vallassa Urshanabin luo ja rikkoo kiviset. Urshanabi utelee, miksi murhe kalvaa Gilgameshia ja miksi hänen muotonsa on musta. Gilgamesh toistaa Urshanabille samat asiat kuin Sidurille ja vaatii päästä meren yli ja Utnapishtimin luo. Urshanabi sanoo, että meren yli ei pääse, koska Gilgamesh rikkoi kiviset ja heitti ne virtaan. Urshanabi käskee Gilgameshia katkomaan metsästä viiden seipään mittaisia sauvoimia ja panemaan niihin levyt. Gilgamesh tekee niin, ja sitten Gilgamesh ja Urshanabi nousevat laivaan ja lähtevät matkaan. He matkaavat kolme päivää ja saapuvat kuoleman vesille. Gilgamesh pääsee rannalle sauvointen avulla. Utnapishtim kysyy Gilgameshilta samat kysymykset kuin Siduri ja Urshanabi ja Gilgamesh vastaa samalla tavalla kuin heillekin. Utnapishtim kertoo sitten, että jumalat säätivät kuoleman ihmisen kohtaloksi ja sitä vastaan taisteleminen on turhaa.[14]

Yhdestoista taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilgamesh toteaa, että Utnapishtim ja hän ovat samanlaiset ja kysyy, miten Utnapishtim sai ikuisen elämän. Utnapishtim lausuu kertovansa Gilgameshille tarkoin varjellun tarun ja jumalten salaisuuden. Jumalat asuivat muinoin Shuruppakin kaupungissa ja päättivät kauan sitten lähettää suuren tulvan maan päälle. Jumalten kokouksessa olivat läsnä kaikki, Anu, Enlil, Ninurta ja muut. Myös Nishsiku Ea oli mukana ja toisti heidän sanansa ruokomajan luona, varoittaen siten Utnapishtimia. Ea neuvoi Utnapishtimia hajottamaan talonsa ja rakentamaan laivan, jonka pituus ja leveys ovat yhtä suuret. Laiva tuli peittää katolla ja viedä kaikkien elävien siemen laivaan. Utnapishtim kokosi väkensä ja alkoi rakentaa laivaa. Laiva tiivistettiin piellä ja tervalla, ja sen reunat olivat kymmenen seivästä korkeat ja katto kymmenen seipään levyinen. Utnapishtim lastasi laivaan kaiken omaisuutensa ja kakkien elävien siemenen. Sitten hän johdatti laivaan sukunsa ja perheensä, tasangon karjan ja työmiehet. Sitten nousi niin valtava myrsky, että jumalat itsekin säikähtivät ja vetäytyivät Anun taivaaseen. Jumalat alkoivat jo katua käynnistämäänsä hävitystä. Myrsky raivoaa kuusi päivää ja seitsemän yötä, ja tulva peittää maan. Seitsemäntenä päivänä myrsky laantui. Koko ihmiskunta oli tuhoutunut, ”tullut saveksi jälleen”, ja Utnapishtim itki nähdessään tuhon. Utnapishtim lähetti kyyhkysen etsimään maata, mutta se palasi laivaan. Hän lähetti pääskysen, mutta sekin palasi. Sitten hän laski korpin lentoon. Se näki väistyvät vedet, eikä enää palannut. Silloin Utnapishtim uhrasi joka ilmansuunnalle. Jumalat tunsivat suitsukkeen tuoksun ja kokoontuivat paikalla. Enlil raivostui, sillä kenenkään ei pitänyt jäädä henkiin. Ninurta sanoi, että ovela Ea oli saattanut paljastaa tulvan Utnapishtimille. Ea syyttää Enliliä harkitsemattomaksi, koska tämä lähetti tulvan, joka tuhoaisi koko ihmiskunnan. Sen sijaan olisi voitu lähettää petoja tai nälänhätä, jotta ihmisten lukumäärä olisi vähentynyt. Ea sanoo, ettei paljastanut jumalten salaisuutta vaan antoi vain Atrahasisin (eepoksessa mainitaan alkuperäisessä vedenpaisumuskertomuksessa tulvasta pelastuneen sankarin nimi) nähdä unta, jossa suunnitelma paljastui. Ea kehottaa Enliliä päättämään, mitä Utnapishtimille tehdään. Enlil astuu laivaan, koskettaa Utnapishtimin ja hänen vaimonsa otsaa ja julistaa, että heistä tulee jumalten kaltaisia ja heidän tulee asettua asumaan kauas joen suuhun.[15]

Kun kertomus päättyy, Utnapishtim kysyy, kuka voisi koota jumalat, jotta Gilgamesh saisi ikuisen elämän. Hän haastaa Gilgameshin valvomaan edes kuusi päivää ja seitsemän yötä. Gilgamesh kuitenkin nukahtaa välittömästi. Nukuttuaan kuusi päivää ja seitsemän yötä Gilgamesh herää ja valittaa yhä kuolemanpelkoaan. Utnapishtim käskee Urshanabia pesemään ja pukemaan Gilgameshin, sitten he ovat lähdössä takaisin vastarannalle. Utnapishtimin vaimo pyytää Utnapishtimia antamaan jäähyväislahjan paljon vaivaa nähneelle Gilgameshille. Utnapishtim paljastaa silloin Gilgameshille, että meren pohjassa on kasvi, jonka juuri on kuin piikkipensaan ja oka kuin ohdakkeen. Kasvi antaa ikuisen nuoruuden. Gilgamesh sitoo punnukset jalkoihinsa ja vajoaa syvyyksiin. Hän löytää kasvin ja se pistää häntä. Sitten hän irrottaa punnukset ja kohoaa pintaan. Gilgamesh aikoo viedä kasvin Urukin tarhaan ja antaa vanhusten maistaa sitä. Mutta kun hän on tehnyt leirin matkattuaan jonkin aikaa, hän kylpee lammessa, ja sillä aikaa käärme vie kasvin. Pois madellessaan se luo nahan yltään. Gilgamesh itkee menetystä. Sitten he matkaavat Urshanabin kanssa Urukiin, jossa Gilgamesh ylistää kaupungin mahtavia muureja.[16]

Kahdestoista taulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Viimeinen taulu on myöhäinen lisäys eepokseen, eikä se ole kaikin osin yhteneväinen eepoksen muiden osien kanssa, Enkidu on esimerkiksi edelleen elossa.)

Gilgamesh valittaa Enkidulle, että hänen pallonsa ja mailansa ovat pudonneet manalaan. Enkidu lupaa hakea ne takaisin. Gilgamesh antaa Enkidulle tarkat ohjeet siitä, miten manalassa tulee käyttäytyä, jotta ei joutuisi vaikeuksiin. Muun muassa ei tule pitää puhtaita vaatteita eikä pitää kenkiä, eikä voidella vartaloa tuoksuvin öljyin. Enkidu ei kuitenkaan noudata herransa neuvoa, ja aaveet tunnistavat hänet eläväksi ja kiusaavat häntä, eikä manala päästä Enkidua takaisin maan päälle. Gilgamesh rukoilee Enliliä päästämään Enkidun. Enlil ei vastaa, ja Gilgamesh anoo Siniä apuun. Sinkään ei vastaa. Gilgamesh puhuttelee vuorostaan Eaa. Ea pyytää manalan Nergalia päästämään Enkidun takaisin elävien pariin ja kertomaan Gilgameshille manalan järjestyksen. Gilgamesh kyselee Enkidulta, mitä tämä on nähnyt manalassa ja Enkidu kertoo järkyttyneenä kokemistaan kauhuista.[17]


Vedenpaisumuskertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenpaisumuskertomus on Gilgameš-eepoksen taulussa XI[18]. Sen sankari oli Utnapištim. Arkki oli kertomuksen mukaan valtavan ison kuution muotoinen, jonka jokainen sivu oli 120 kyynärää[19] ja joka oli jaettu yhdeksään osaan. Utnapištim lastasi arkkiin omaisuutensa.[19] Alkoi etelämyrsky, joka paisutti vedet ja pimensi maan. Avara maa särkyi saviruukun tavoin. Jumalat säikähtivät itse aiheuttamaansa vedenpaisumusta. Kuuden päivän ja seitsemän yön jälkeen tyyntyi ja vesi laski niin, että korkein vuorenhuippu ilmestyi näkyviin. Maa oli muuttunut savimaaksi. Laiva oli ajautunut Nisirin vuorelle[20]. Utnapištim odotti Nisirin vuorella ja laski lentoon ensin kyyhkysen, joka palasi, sitten pääskysen, joka palasi, ja lopulta korpin, joka ei palannut. Utnapištim uhrasi tämän jälkeen jumalalleen. Kukaan muu kuin Utnapištim vaimoineen ei pelastunut tulvasta.[21] Se muistuttaa toista sumerilaista vedenpaisumuskertomusta Ziusudrasta. Mahdollisesti sumerilainen kertomus siirtyi muuntuneena vanhababylonialaiseen Atrahasis-eepokseen perinteeseen ja myös muuttuneena Raamattuun.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gilgameš. Armas Salonen, WSOY 1980. ISBN 951-0-06945-0.
  • Jaakko Hämeen-Anttila (suom.): Gilgamesh: Kertomus ikuisen elämän etsimisestä. Helsinki: Basam Books, 2000. ISBN 952-9842-34-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämeen-Anttila 2000, s. 9-10
  2. Hämeen-Anttila 2000, s. 12
  3. Hämeen-Anttila 2000, s. 15
  4. Hämeen-Anttila 2000, s. 16-22
  5. Hämeen-Anttila 2000, s. 35-50
  6. Hämeen-Anttila 2000, s. 51-65
  7. Hämeen-Anttila 2000, s. 66-73
  8. Hämeen-Anttila 2000, s. 74-88
  9. Hämeen-Anttila 2000, s. 89-100
  10. Hämeen-Anttila 2000, s. 101-111
  11. Hämeen-Anttila 2000, s. 112-124
  12. Hämeen-Anttila 2000, s. 125-132
  13. Hämeen-Anttila 2000, s. 133-140
  14. Hämeen-Anttila 2000, s. 141-158
  15. Hämeen-Anttila 2000, s. 159-178
  16. Hämeen-Anttila 2000, s. 159-178
  17. Hämeen-Anttila 2000, s. 179-187
  18. Gilgameš, Luku Yhdestoista taulu, sivu 130
  19. a b Gilgameš, s. 132
  20. Gilgameš, s. 137
  21. Gilgameš, s. 139

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armas Salonen (suom.): Gilgamesh-eepos. Maailman vanhin sankaritaru. WSOY, Helsinki 1943.
  • Armas Salonen (suom.): Gilgameš. Maailman vanhin sankaritaru. WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva 1980. Uusi suomennos.
  • Jaakko Hämeen-Anttila (suom.): Gilgamesh: Kertomus ikuisen elämän etsimisestä. Helsinki: Basam Books, 2000. ISBN 952-9842-34-1.
  • Simo Parpola (toim.): The Standard Babylonian Epic pf Gilgamesh. State Archives of Assyria Cuneiform Texts 1, 1997.
  • Andrew R. George: The Babylonian Gilgamesh Epic. Introduction, Critical Edition and Cuneiform texts. Vol. I−II. Oxford University Press 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gilgameš.